Uusi puheenjohtaja Björn Eklund: Lääkärien ja potilaiden edunvalvoja

Lääkäriliiton uudeksi puheenjohtajaksi on tämän vuoden alusta valittu elinsiirtokirurgi Björn Eklund HYKS:in Kirurgisesta sairaalasta. Hän on toiminut useita vuosia paitsi liiton valtuuskunnassa ja hallituksessa myös eettisten periaatekysymysten valiokunnassa sekä palkka- ja edunvalvontavaliokunnan puheenjohtajana. Liiton puheenjohtajana Eklund on eniten huolissaan jäsenten työllisyystilanteen huononemisesta. Lääkärinä hän korostaa tehtäväänsä potilaiden asioiden ajajana: potilailla tulee olla oikeus tarvitsemaansa hoitoon kaikissa tilanteissa ja heidän valinnanvapauttaan tulee kunnioittaa.

Eklund astuu liiton johtoon aikana, joka on terveydenhuollossa toimiville kaikkea muuta kuin helppo. Vaikka kansantaloudessa laman pohja onkin jo ehkä ohitettu, jatkuu taloudellinen ahdinko julkisella sektorilla vielä pitkään. Uusia lääkärinvirkoja ei näillä näkymin perusteta useaan vuoteen, joten työttömyys syvenee edelleen. Terveyspalveluista tingitään, vaikka kansalaisten mielestä juuri niistä ei saisi säästää. Samalla kuntien rahapula ja kasvanut päätösvalta lisäävät eriarvoisuutta hoitoonpääsyssä. Säästöinnossa ajaudutaan helposti ratkaisuihin, jotka lyhyellä tähtäimellä vaikuttavat halvoilta, mutta joiden kokonaiskustannuksia ei ole otettu huomioon.

Eklund korostaa, että kun resurssit ovat niukat on entistä tärkeämpää huolehtia niiden käyttämisestä tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. Palvelujen kysyntä ja tarve ovat kaksi eri asiaa. Kysyntä on rajaton, mutta lääkärin tehtävänä on yhteistyössä potilaan kanssa selvittää hoidon todellinen tarve.

- On hyvä, että hoidon priorisoinnista on viime aikoina herätetty laajaa keskustelua ja toivottavasti se jatkuu. En kuitenkaan usko, että Oregonin mallin kaltaiset listat tarjoaisivat ratkaisun niukkojen resurssien ongelmaan. Ensinnäkin tällaiset listat on laadittu lääkärien ehdoilla, vaikka näissä asioissa pitäisi kuulla koko yhteiskunnan näkemyksiä. Toisaalta toimenpiteiden asettaminen tärkeysjärjestykseen on liian yksipuolista. Hoidon tärkeyttä arvioitaessa on otettava huomioon sen merkitys potilaan elämäntilanteeseen kokonaisvaltaisesti.

Tiukka säästöbudjetointi on aiheuttanut monia haitallisia seurauksia terveydenhuoltoon. Erityisen huolissaan Eklund on lääkärien täydennyskoulutusvarojen vähenemisestä - jossain yksiköissä ne on poistettu jopa kokonaan. Jatkuva koulutus on kuitenkin edellytys lääkärien ammattitaidon säilymiselle ja kehittymiselle. Siksi koulutukseen on kaikissa oloissa välttämätöntä panostaa.

Valinnanvapaus ja hoitotakuu

Potilaan valinnanvapauden tulisi Eklundin mielestä olla yksi terveydenhuollon keskeisiä periaatteita. Potilaalla tulee olla oikeus valita vapaasti lääkärinsä ja hoitopaikkansa joko yksityiseltä tai julkiselta sektorilta järkevän hoidon porrastuksen puitteissa. Tavoitteena ei suinkaan ole, että potilas lähtee omin päin valitsemaan haluamiaan kalliita tutkimuksia ja hoitoja.

Hän katsoo, että hyvin toimivalla väestövastuujärjestelmällä voisi olla suuri merkitys sekä potilaan hoitoon pääsyn että valinnanvapauden turvaajana. Järjestelmä tulee ulottaa koko maahan ja samalla huolehtia siitä, että perusterveydenhuollossa toimivien lääkärien autonomiaa kunnioitetaan eikä heidän lähetteitään kontrolloimaan aseteta portinvartijoita. Tuttu omalääkäri voi parhaiten selvittää potilaan hoidon tarpeen sekä yhdessä hänen kanssaan valita sopivimman hoitopaikan.

- Potilaille tulisi myös taata se, että he pääsevät tietyssä ajassa tarvitsemaansa hoitoon. Jos meillä on hoitopaikkoja liikaa ja lääkäreitä vailla työtä, miksi potilaiden pitää jonottaa? Jos oman paikkakunnan sairaalassa on ruuhkaa, pitäisi potilaan voida hakeutua muualle hoitoon. Ruotsissa hoitotakuujärjestelmä yhdessä valinnanvapauden kanssa on johtanut jonojen häviämiseen eikä nopea hoitoonpääsy ole nostanut terveydenhuollon kustannuksia yhtään. Esimerkiksi ohitusleikkauksen hoitotakuu on kolme kuukautta ja tällä hetkellä keskimääräinen odotusaika leikkaukseen on noin yksi kuukausi.

Työttömyys

- Lääkärikunnan vaikein ongelma tällä hetkellä on työttömyys. Työttömiä on jo noin 700 ja määrä lisääntyy sitä mukaa kun uusia lääkäreitä valmistuu. Tilannetta ei voida pitää yllätyksenä, sillä liitto on jo parinkymmenen vuoden ajan varoittanut tulevasta ylitarjonnasta, kun joka sadas nuori ikäluokastaan on koulutettu lääkäriksi.

Lääkäriliitossa laadittiin viime keväänä laaja kartoitus keinoista lääkärityöttömyyden helpottamiseksi. Eklund pitää kiireellisimpänä ratkaisuna virka- ja sijaisjäädytysten purkamista. On hyvin lyhytnäköistä säästämistä pitää vakansseja tyhjillään ja lääkäreitä kortistossa, samanaikaisesti kun lama on entisestään lisännyt väestön sairastavuutta.

- Työtilaisuuksien saamiseksi nuorille lääkäreille tulisi myös edistää jo osansa tehneiden vanhempien kollegojen mahdollisuuksia siirtyä eläkkeelle. Päivystys tulisi laskea mukaan lääkärien elinaikaiseen työaikaan, jolloin eläkeikä vastaavasti alenisi. Näin lääkärit voisivat vapaaehtoisesti jäädä oman yksilöllisen työpanoksensa mukaisesti aikaisemmin eläkkeelle ja luovuttaa paikkansa nuoremmille. En pidä perusteltuna, että nykytilanteessa kenellekään myönnetään lisää palveluvuosia eläkeiän saavuttamisen jälkeen.

Eklund ei usko, että työttömien ja työssä olevien lääkärien kesken syntyy ristiriitaa edunvalvonnassa, vaikka työnantajat pyrkivät käyttämään hyväkseen vastavalmistuneiden hätää saada työkokemusta. Medisiinariliitto on ottanut ehdottoman kielteisen kannan entisajan volontäärijärjestelmää vastaan. Ammattikunnassa ymmärretään, että jos työvoiman polkumyyntiin nyt lähdetään, ei mikään työnantaja kohta suostu maksamaan lääkäreille täyttä palkkaa.

Sopimus

Kuluneen syksyn sopimusneuvotteluissa päädyttiin julkisella sektorilla nollaratkaisuun ja paikallisiin säästösopimuksiin, kun taas vientiteollisuudessa toimivat saivat palkankorotukset. Eklund ei pidä tulosta oikeudenmukaisena, varsinkin kun vientiteollisuuden nousun on kustantanut koko yhteiskunta markan devalvoitumisen muodossa.

Parhaillaan kunnissa ja kuntayhtymissä käydään vaikeita neuvotteluja kuntien alijäämäisten budjettien edellyttämistä säästötoimista. Lääkäriliitto on antanut jäsenilleen selkeät ohjeet, ettei lomarahasta ja muista palkkaeduista saa vastikkeetta luopua. Eklund katsoo, että lääkärit voisivat kuitata oman osuutensa säästövelvoitteesta vaihtamalla lomarahaa vapaa-aikaan. Tässä suhteessa malliksi käy valtion sopimus, jossa säästöt toteutetaan vaihtamalla runsas kolmannes lomarahasta vapaaksi.

- Kuluneen neuvottelukierroksen hyvä puoli oli, että lääkärit saivat pitkään tavoittelemansa oman sopimuksen. Sen pohjalta on hyvä jatkaa, sillä omassa sopimuksessa voidaan päättää aiempaa itsenäisemmin lääkäriryhmien palvelussuhteen ehdoista.

Neuvotteluissa pohdittiin vakavasti lääkärien Y-palkkaluokista luopumista ja siirtymistä markkamääräisiin palkkoihin, mutta uudistusta ei kuitenkaan tässä vaiheessa vielä toteutettu.

- Kehitys vie vääjäämättä kohti joustavaa, yksilöllistä palkkausta julkisellakin sektorilla, uskoo Eklund. - Tulevaisuudessa sovitaan vain minimipalkoista, joiden yli maksettava osuus riippuu kunkin omasta panoksesta. Tällainen palkkausjärjestelmä tukee tehokkuutta ja on siis pitkällä tähtäimellä kaikkien edun mukaista.

Etiikka

Lääkäriliiton ensimmäinen puheenjohtaja Max Oker-Blom totesi yli 80 vuotta sitten, että liiton tulee edunvalvontatehtäviensä ohella olla lääkärien sydän ja omatunto. Tätä tehtävää on Eklundin mielestä nykyisinkin syytä tuoda esiin. Enemmän huomiota tulisi kiinnittää esimerkiksi etiikan koulutukseen, joka ei vieläkään ole kunnossa, vaikka jo Max Oker-Blom aikanaan korosti asian tärkeyttä.

- Kiinnostukseni eettisiin kysymyksiin pohjautuu paljolti siihen, että olen omassa työssäni joutunut useasti pohtimaan rajallisten resurssien jakamista mahdollisimman oikeudenmukaisesti. Olen pyrkinyt kriittisesti arvioimaan, ovatko noudatetut jakoperusteet oikeat ja mihin ne perustuvat. Eettiseen ja filosofiseen kirjallisuuteen tutustuminen sekä osallistuminen kansainvälisiin transplantaatiokongresseihin ovat avanneet uusia näkökulmia näihin kysymyksiin.

- Katsoisin, että transplantaatiotoiminnassa on voimavarat Suomessa käytetty tehokkaasti hyväksi. Kukaan ei jää ilman hoitoa. Taloudellisesta tilanteesta huolimatta elinsiirtojen määrä on jatkuvasti kasvanut. Yhteiskunnassa ymmärretään, että vaikka elinten siirrot ovat kalliita erityistason toimenpiteitä, ovat niiden kokonaiskustannukset kuitenkin pienemmät ja inhimillinen hyöty suurempi kuin muiden käytettävissä olevien hoitovaihtoehtojen.

- Lääkärin etiikan perusteet ovat pysyneet muuttumattomina kautta aikojen: tee hyvää, älä tee pahaa, kohtele potilaita tasa-arvoisesti. Toisaalta monet toimintatavat ovat uudistuneet liiton olemassaolon aikana: esimerkiksi lääkärin ja potilaan välinen suhde on muuttunut paternalistisesta potilaan itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi.

Miten taloudellinen lama ja kasvava työttömyys vaikuttavat lääkärien etiikkaan? Eklund näkee vaarana, että vaihtoehtoisten hoitomuotojen tarjonta lisääntyy. Kun muuta työtä ei ole saatavissa, voi olla houkuttelevaa siirtyä tuottamaan sellaisia palveluja, joille riittää kysyntää, vaikka ne eivät perustu tieteelliseen tutkimukseen ja vankkaan kokemukseen.

Kollegiaalisuudelle hän ei usko työttömyydestä aiheutuvan uhkaa. - Henki ammattikunnan sisällä on hyvä. Työttömyys ymmärretään koko lääkärikunnan yhteiseksi ongelmaksi, jota pyritään osaltaan ratkomaan myös ammattikunnan sisäisin keinoin. Useilla työpaikoilla on jaettu töitä, otettu päivystyksen aktiviteettikorvaukset vapaana ja pidetty virkavapaita siten, että yksikköön on voitu palkata ylimääräinen lääkäri.