Hätäisten säästötoimien sijaan pitäisi miettiä näyttöön perustuvia ja strukturoituja ratkaisuja.

Hyvinvointialueet ovat lähteneet säästämään perusterveydenhuollosta ja ympärivuorokautisesta hoidosta tilanteessa, jossa huoltosuhde heikkenee ja yli 85-vuotiaiden määrän ennustetaan vähintään kaksinkertaistuvan 20 vuodessa.

Hätäisten säästötoimien sijaan pitäisi miettiä näyttöön perustuvia ja strukturoituja ratkaisuja.

Tarvitsemme elinajanodotteeseen ja toimintakykyyn perustuvaa valtakunnallista ohjausta. Iäkkäiden kohdalla tämä tarkoittaa gerastenian tunnistamista ja vaikeusasteesta riippuvaa yksilöllistä hoitoa.

Työssä auttaa kokonaisvaltainen geriatrinen arviointi, comprehensive geriatrics assessment CGA.

Menetelmä on geriatrijohtoinen ja perustuu moniammatilliseen näyttöön.

Se parantaa iäkkäiden potilaiden hoitotuloksia, ylläpitää toimintakykyä sekä viivästyttää tuetun asumisen ja ympärivuorokautisen hoivan tarvetta (1). Tutkimukset ja hoito kohdentuvat inhimillisesti ja taloudellisesti tarkoituksenmukaisesti. CGA sisältää geriatrisen asiantuntijasairaanhoitajan tekemän strukturoidun potilaan taustatietojen kartoituksen (2).

Hyötyä kaikissa vaiheissa

Tuoreen raportin mukaan Suomessa tehdään vuosittain lähes 23 000 muistisairausdiagnoosia (3).

Tarvitaan laadukasta varhaisdiagnostiikkaa, jotta yksilöllinen hoito- ja kuntoutussuunnitelma voidaan laatia oikea-aikaisesti. Iäkkäillä muistisairauspotilailla on usein muitakin terveyden ja toimintakyvyn ongelmia. He hyötyvät CGA:sta muistisairauden kaikissa vaiheissa, diagnoosista alkaen (4,5,6).

Lonkkamurtumat ovat toinen kasvava iäkkäiden toimintakykyä, elämänlaatua ja henkeä uhkaava sairausryhmä.

Lue lisää: Lonkkamurtumat vähenivät Etelä-Karjalassa

Akuuttivaiheen ortogeriatrian, jossa geriatri osallistuu lonkkamurtumapotilaan hoitoon jo traumaosastolla, on todettu pienentävän kuolemanriskiä. Se ylläpitää myös toimintakykyä ja parantaa hoidon laatua (7). Samalla uusien murtumien ehkäisy tehostuu.

Vahva tutkimusnäyttö osoittaa, että keskitettyyn geriatriseen arvioon pohjautuva kuntoutus edistää toimintakyvyn palautumista leikkauksen jälkeen (8).

Vammasta riippumatta

Eurooppalainen asiantuntijasuositus korostaa kohdennetun CGA:n käyttöä päivystykseen hakeutuville riskipotilaille (9).

Nykyisellään joka neljäs päivystyspotilas on yli 75-vuotias.

Käyntien taustalla on usein kokonaisvaltaista kartoitusta vaativia tilanteita, kuten huonossa hoitotasapainossa olevia perussairauksia, diagnosoimattomia muistisairauksia, epäsopivia lääkityksiä ja toistuvia kaatumisia. Valitettavan usein myös hoito- ja hoivavajetta.

Maailmanlaajuisen kaatumisten ehkäisysuosituksen mukaan päivystykseen kaatumisen takia tulleet tarvitsevat laaja-alaisen arvion riippumatta siitä, onko syntynyt vammaa vai ei (10). Päivystyksissä tulisikin olla hauraille iäkkäille oma akuuttigeriatrinen hoitolinja.

Tyks Akuutissa jatkuu vuonna 2021 Sote-pilottina käynnistynyt akuuttigeriatrian kehitystyö, jonka tuloksia käydään parhaillaan läpi (11).

Ennen syöpähoitoja

Monisairastavuus, gerastenia ja kognitiiviset ongelmat vaarantavat iäkkäiden potilaiden kykyä sietää raskaita syöpähoitoja.

Geriatrisen tiimin toteuttama CGA auttaa onkologia hoitopäätöksissä, hoidon suunnittelussa sekä ohjauksessa palliatiiviseen hoitoon. Geriatri antaa suosituksia muiden sairauksien hoidosta, lääkityksistä ja esimerkiksi ravitsemuksesta ennen onkologisia hoitoja (12). Geriatris-onkologisesta yhteistyöstä on Suomessakin saatu lupaavia kokemuksia (13).

Lue lisää: Iäkkäiden syöpäpotilaiden hoidon vaikuttavuus paranee toimintatapoja muuttamalla

Preoperatiivisia geriatrisia arviointeja on alettu käyttää operatiivisilla aloilla, kuten elektiivisessä ortopediassa, gastrokirurgiassa, verisuonikirurgiassa ja urologiassa.

Myös kardiologiassa CGA:ta voidaan hyödyntää.

Mahdollisuudet käyttöön

Kestävä terveydenhuolto rakentuu ennaltaehkäisylle. Geriatrisella arvioinnilla on suuri merkitys sekundaaripreventiossa – ja tertiääripreventiossa, jossa ehkäistään ja viivästytetään avuntarpeen lisääntymistä sekä toimintakyvyn laskua.

Hyvinvointialueilla olisi nyt erinomainen mahdollisuus luoda työtilaisuuksia geriatreille ja koulutuspaikkoja erikoistuville.

Samalla mahdollistettaisiin kaikille erikoisaloille pakollinen yliopistosairaalakoulutus geriatrian alalla. Näin nykyaikaisilla geriatrisilla toimintamalleilla päästäisiin parantamaan ikääntyvän väestön hyvinvointia ja hillitsemään kustannusten kasvua.