Ruuhka ilman kävijämäärien kasvua

Ongelma ei siis olekaan tällä kertaa sisäänvirtauksessa vaan ulosvirtauksessa.

Koko loppukesän lukuisissa medioissa on ollut artikkeleita sairaalapäivystysten ruuhkista. Kesä on ollut ennennäkemätön ja päivystysten henkilökunta on uupumispisteessä. Keskeinen osa suomalaista terveydenhuoltoa on vaarassa romahtaa, ellei tilanteeseen saada nopeita korjaustoimia.

Jotta korjaustoimista olisi hyötyä, täytyy ymmärtää ongelman syy. Julkisuudessa on mm. poliitikkojen toimesta ehdoteltu ratkaisuiksi urakkapalkkaa henkilökunnalle, uusia päivystyspisteitä maakuntiin, perusterveydenhuollon vastaanottojen nopeaa lisäresursointia tai yksityispuolen hoitamia akuuttivastaanottoja.

Nämä kaikki olisivat varmasti käyttökelpoisia keinoja, jos päivystysten ruuhkautumisen syy olisi kasvaneet potilasvirrat kuten tavanomaisesti. Tämänhetkinen päivystysten ruuhka on kuitenkin täysin poikkeuksellinen kahdesta syystä. Ensinnäkin se on iskenyt lähes kaikkiin päivystyksiin yhtä aikaa. Toisekseen kävijämäärät eivät ole kasvaneet.

Ongelma ei siis olekaan tällä kertaa sisäänvirtauksessa vaan ulosvirtauksessa: osastopaikkaa tai kotiin järjestettävää hoitoa tarvitsevien potilaiden saaminen päivystyksestä eteenpäin. Väärin kohdennetut korjaustoimet voivat vain pahentaa ongelmaa, sillä ne syövät vähää henkilöstöä.

Kriisi kärjistyi kesällä

Sotekenttä toimii kuin dominonappulat: jos kotihoidossa tai hoivakodeissa on liian vähän paikkoja asiakaskuntaan nähden, potilaat jonottavat tk-vuodeosastoilla. Niille puolestaan jonotetaan erikoissairaanhoidon vuodeosastoilla, minkä johdosta päivystykset ruuhkautuvat ja suunniteltuja leikkauksia joudutaan perumaan. Tällä hetkellä kaikista näistä on jouduttu sulkemaan paikkoja henkilöstöpulan vuoksi.

Kriisi on kärjistynyt tämän kesän aikana, mutta sitä kohti on poliittisin päätöksin menty monta vuotta. Vuodeosastopaikkoja on merkittävästi vähennetty, vanhustenhoidossa kotihoitoa korostettu. Viimeisimpänä kriisiä pahentamassa on hoivan hoitajamitoitus, joka on kaunis ajatus teoriassa, mutta käytännön toteutus pahentaa soten henkilöstökriisiä, koska paikkoja joudutaan sulkemaan, kun henkilöstö ei riitä lain mukaiseen mitoitukseen.

Päivystyksissä mitään mitoitusta ei ole, minkä johdosta niissä hoidetaan nyt kymmenittäin odottavia potilaita tulevien akuuttipotilaiden lisäksi – pelkkien tulevien potilaiden hoitoon suunnitellulla resurssilla. Päivystys on tarkoitettu muutaman tunnin välietapiksi, ei kahden tai kolmen vuorokauden osastopaikaksi.

Liian vähän ratkaisuja

Oikeasti toimivia ja riittävän nopeita ratkaisuja on esitetty kovin vähän. Kun kyse on nimenomaan työvoimapulan aiheuttamasta kriisistä, osana sitä on kuumentunut työmarkkinatilanne ja toisaalta sote-alan yleisempikin houkuttelevuus. Osastopaikalle usein päätyvien vanhuspotilaiden sisäänvirtaukseen voidaan vaikuttaa tarjoamalla paremmin lääkäritukea kotiin vietäviin palveluihin ja hoitokoteihin, myös virka-ajan ulkopuolella. Kotiutusta suoraan päivystyksistä voidaan tehostaa kotiutushoitajien työnkuvalla. Koko hyvinvointialueen toiminnan kattava tilannekeskus voisi pitää lankoja paremmin käsissään, mutta tällaista ei vielä ole missään eikä luonti tapahdu hetkessä. Kuormaa voidaan jakaa osastojen ylipaikoilla mutta vain rajallisesti.

Moni sairaala tuntuu nyt kovasti odottavan hyvinvointialueen aloitusta, kun maakunnan kaikki sairaalasängyt olisivat saman organisaation alla ja paremmin koordinoitavissa. En haluaisi olla ilonpilaaja, mutta itse työskentelen organisaatiossa, joka toimii jo näin. Koordinoimme hyvin tiiviillä esimiestason yhteydenpidolla jopa yksittäisten potilaiden osastopaikkoja – ja silti olemme yhtä pahassa pulassa.

Päivystysten kriisi on pahentunut koko kesän ja nyt ollaan katkeamispisteessä. Päivystysten henkilöstö elää jatkuvassa kiireessä ja pelossa siitä, että jotain jää huomaamatta, kun huolehdittavia potilaita on monin kerroin liikaa. Kokeneet työntekijät uupuvat – jatkuvaa juoksemistakin vielä kestäisi, mutta työn eettinen kuorma on käynyt sietämättömäksi. Tarvitaan nopeita ratkaisuja, ennen kuin päivystysten osaava henkilöstö on kokonaan menetetty.

Ennen kaikkea kriisi vaatii nopeita ratkaisuja potilaiden itsensä takia. Ei ole kenellekään inhimillistä joutua jäämään päivystyspoliklinikalle vuorokausiksi odottamaan jatkohoitopaikkaan pääsyä.