Potilaan Lääkärilehden mukaan 75 prosenttia miesvangeista ja 77 prosenttia naisvangeista täyttää päihderiippuvuuden kriteerit.

Lisäksi 60 prosentilla vangeista on diagnosoitu jokin huumausaineriippuvuus. Päihderiippuvaisten kokoaminen vankiloihin sanktiohoitoon ei ole optimaalista, mutta uusimpien tutkimusten mukaan sekin hyödyttää nuorempia päihderiippuvaisia enemmän kuin kokonaan hoitamatta jättäminen kadulle.

Psykiatrisista potilaista jopa 20–40 prosentilla on päihdeongelma, ja vaikeissa psykiatrisissa sairauksissa osuus on tätäkin suurempi. Jostain syystä päihdepotilaat kuitenkin kertovat, että psykiatrisen hoidon saamisen esteenä ja poissulkukriteerinä on usein juuri päihderiippuvuus. Jos siis tarvitsee psykiatrista hoitoa, tulisi ensin hoitaa päihderiippuvuus kuntoon.

Nopeasti hoitoon

Jokainen hyvinvointialue varmasti raportoi, että päihderiippuvaisille taataan kynnyksetön ja nopea hoitoonpääsy.

Haasteena ovat kuitenkin pitkät odotusajat, alueittain vaihteleva palveluvalikoima, palvelujen tarjoaminen vain virka-aikaan sekä epäselvät hoitopolut ja ohjauksen puute. Vaikka päihdehoito käynnistyisi, ongelmaksi muodostuu hoidossa pysyminen. Monesti hoito ei vastaa päihdepotilaan toiveita. Hoitoyksikkö taas raportoi potilaan huonosta hoitokomplianssista.

Pitkään hoitojärjestelmän perusta on ollut ajattelussa, jossa päihdehoitoon pääsy ja hoidon jatkuminen on ollut riippuvainen potilaan motivaatiosta.

Käytännössä tämä on tarkoittanut kontrollia, ehtoja ja sanktioita – logiikkaa, joka poikkeaa jyrkästi kaikesta muusta lääketieteellisestä hoidosta.

Diabeetikon ja sepelvaltimotautipotilaan hoitoa ja lääkityksiä ei lopeteta, vaikka potilas ei muuttaisi elämäntapojaan terveellisiksi. Päihdepotilaan hoito taas usein katkaistaan, jos potilas ei pysty muuttamaan tapaansa elää.

Muutosvaihe

Päihdehoito kehittyy kuitenkin parhaillaan, eletään muutosvaihetta. Hoidossa pysyminen on tärkeämpää kuin uloskirjaaminen. Tätä tukemaan on herätelty Suomessakin palkkiohoitomalli.

Rinnekodit Raitti avopäihdekuntoutusyksikössä ja Rinnekodit Breikki opioidikorvaushoitoyksiköissä on jo aloitettu tai ollaan aloittamassa palkkiohoitomallin käyttöä. Siinä toivottua käyttäytymistä vahvistetaan palkkioin, mikä näyttää kansainvälisten tutkimusten mukaan toimivan paremmin kuin rankaiseminen.

Päihderiippuvuuden neurobiologia suosii välitöntä palkintoa. Kroonisesti kuormittuneen ihmisen on vaikea motivoitua kuukausien päässä ehkä odottavasta paremmasta olosta. Heti saatava voimakas euforia sitoo stimulanttiriippuvaisen alfa-PVP:n käyttäjän voimakkaaseen addiktioon. Käyttäjä saattaa kuvata vointiaan haluna ’kuolla’ tähän orgastiseen hyvänolon tunteeseen.

Huume kuitenkin pettää aina; vaikutus on lyhytaikainen ja tuottaa vahvat vieroitusoireet.

Palkkiohoitomalli saattaa jopa puolittaa hoidossa olevien kuolemanriskin. Näin ollen sen vaikuttavuus on rinnastettavissa hyvin tutkittuun opioidikorvaushoitoon.

Tämä ei ole kummallista, sillä onhan pitkäaikainen opioidikorvaushoitokin eräänlaista palkkiohoitoa; säännölliset lääkeannokset ja palkitseva hoitokulttuuri yhteisössä edistävät hoitoon sitoutumista tehokkaasti.

Tulokset rohkaisevia

Rinnekotien palkkiohoidosta saamat kokemukset ovat jo nyt rohkaisevia.

Potilaat raportoivat onnistumisen tunteita ja yhteisöllisyyden vahvistumista. Palkkiohoito ei ole taikatemppu, eikä se korvaa muita vaikuttavia päihdehoitoja, vaan täydentää niitä. Se on väline, joka tukee toipumista juuri siinä vaiheessa, jossa motivaatio muuten horjuisi. Näin päihdehoidon jatkuvuus ja sitoutuminen kuntoutumiseen kohenevat.

Tutkimusnäytön perusteella toimiva ja varhainen päihdehoito saattaa olla yksi kustannustehokkaimmista sosiaali- ja terveydenhuollon investoinneista. Palkkiohoito tuleekin nähdä osana vaikuttavaa ja ihmisarvoa vahvistavaa päihdehoitoa.

Kirjoittaja on Diakonissalaitoksen ja Rinnekotien lääketieteellinen johtaja.