Kirjailijat ovat viime aikoina saaneet huomata, että medianäkyvyys ei ole myynnin tae. Vaikka kirja saisi ylistystä ja suitsutusta sanomalehden sivuilla, se ei tarkoita, että ihmiset ostaisivat sitä.

Sen sijaan, jos suosittu influensseri mainostaa kirjaa Tiktokin alaosastolla nimeltä Booktok, myynti on miltei satavarmaa. Näin kirja-arvostelujen arvovalta on kuin varkain siirtynyt perinteisestä mediasta sosiaaliseen mediaan.

Vaan oletteko tohtorit huomanneet, että jotakin samanlaista on tapahtunut diagnooseille?

Sanooko teille mitään esimerkiksi sellaiset nimet kuin Evie Meg, Connor DeWolfe tai Paige Layle? He ovat myös influenssereita, nimittäin mielenterveysinfluenssereita, ja valtavan suosittuja.

Megillä on Tiktokissa 16 miljoonaa, Connor DeWolfella viisi miljoonaa ja Paige Laylella noin kolme miljoonaa seuraajaa. Eivätkä he tietenkään ole ainoita mielenterveysinfluenssereita. Heitä on Tiktokissa kymmenittäin, kullakin satojatuhansia tai jopa miljoona seuraajaa.

Miettikääpä hetki, miten paljon ihmisiä he tavoittavat.

Kullakin mielenterveysinfluensserilla on oma tonttinsa. Evie Megin alaa ovat Tourette, PANDAS, toiminnalliset neurologiset häiriöt ja dystonia. Connor DeWolfe puhuu ADHD:sta ja Paige Layle autismista. Muillekin aloille löytyy omat influensserinsa: sukupuolidysforialle, pakko-oireiselle häiriölle ja posttraumaattiselle stressille.

Seuraavassa pieni esimerkki siitä, millaisia käsityksiä influenssereiden postauksista voi saada: venytteletkö hiuslenkkiä sormiesi välissä tai rämpytätkö sitä rannettasi vasten? Kyse voi olla autismista. Etsitkö puhelintasi joka paikasta, vaikka se on ollut koko ajan kädessäsi? Sinulla voi olla ADHD. Onko sinulla tapana ylianalysoida asioita ja pidätkö siisteydestä? Kyse on melko varmasti pakko-oireisesta häiriöstä?

Olette varmaankin viime aikoina törmänneet keskusteluun nuorten mielenterveyshäiriöiden lisääntymisestä? Mitä luulette, olisiko yllä olevalla mitään tekemistä asian kanssa?

Nyt joku teistä saattaa ajatella, että voi kamala, miten tällaiseen tilanteeseen on tultu. Olette ehkä varmoja siitä, ettei mitään tällaista ole nähty ennen. Pointtini kuitenkin on, että nimenomaisesti tällaista on nähty.

Mielenterveyden häiriöihin liittyy nimittäin yleisissä mielikuvissa aspekti, jollaista ei ole diabeteksella tai atooppisella ihottumalla. Mielenterveyden ongelmat ovat cooleja. Kun avaudut postauksessa mielenterveyden ongelmasta, saat tykkäyksiä ja sydämiä ja seuraajia. Saat kommentteja, joissa sanotaan, että olet kaunis, kiinnostava ja sinua rakastetaan. Jos olet influensseri, saat vielä rahaakin.

Muistatteko siis Sigmund Freudin? Freud oli aikansa superjulkkis, influensseri. Kun hän muutti vuonna 1938 Lontooseen, Englannista tuli psykoanalyysin kuhiseva keskus. Brittiläinen eliitti jonotti hänen vastaanotolleen. Älymystön edustajat etsivät tilaisuutta tavata hänet. H. G. Wells, Virginia Woolfe ja Salvador Dali tiettävästi vierailivat hänen luonaan.

Kun psykoanalyysi levisi Yhdysvaltoihin, siitä tuli valtava muoti-ilmiö keski- ja yläluokan parissa. Psykoanalyysi oli cool, ja se oli supersuosittua Hollywoodissakin. Marlon Brando, Cary Grant ja Dustin Hoffmann kävivät psykoanalyysinsa ja ylistivät sitä. ”Olla psykoanalyysissa” oli suunnilleen muodikkainta mitä ”vapaa-ajan luokka” saattoi tehdä.

Mielenterveysinfluenssereissa ei siis taida olla mitään uutta. Mielenterveyden ongelmia on romantisoitu aina, tämä on vain sen viimeisin ilmenemismuoto. Olla influensseri on olla cool.

Eikä nuorille mikään ole sen luonnollisempaa kuin kerääntyä cooliuden ympärille ja osoittaa sille ihailunsa. Läpeensä inhimillinen juttu siis.