Päihdepotilaan katse on usein suuntautunut menneeseen. Miksi olenkaan päihderiippuvainen?

Haetaan syitä kehityskululle, jossa elämä on lopulta suistunut raiteiltaan. Vapaa valinta on vaihtunut päihderiippuvuuden sanelemaan vuorokausirytmiin. Päihdettä on saatava, sillä ilman sitä ei voi elää. Toisaalta addiktiivinen toiminta pilaa elämän perustan. Kun ihminen ymmärtää päätyneensä tähän itseään ylläpitävään tuhoavaan kehään, voi päihdehoito ja avopäihdekuntoutus pysäyttää kehityksen ja avata ovea kohti parempaa huomista.

Syitä monipäihderiippuvuudelle löytyy varmasti riittävästi lähtien ylisukupolvisesta epäoikeudenmukaisuudesta aina hankalaan lapsuuteen ja turvattomaan nuoruuteen erilaisin oirediagnoosein höystettynä.

Maailman epävakaus myös varmistaa, että aina on syy sekoittaa päänsä.

Erilaisten syiden ja ratkaisujen löytäminen omaan addiktioonsa voi olla pidempiaikaisen terapeuttisen hoidon tarkoitus myöhemmin, kunhan ensin avopäihdekuntoutuksessa luodaan toivo muutoksen mahdollisuudesta.

Sitoutumisen teho

Avopäihdekuntoutuksessa voidaan varmistaa, että määritelty hoito toteutuu. Opioidiriippuvuuden korvaushoito ja mahdollinen muu lääkehoito tasapainottavat kuntoutujan tilanteeseen, jossa voidaan hyödyntää esimerkiksi palkkiohoitoa. Palkitsemalla vahvistetaan hoidollisesti tavoiteltavia asioita antamalla välitöntä mielihyvää toipujalle. Päihdekuntoutukseen sitoutuminen ja sen teho vahvistuvat, kun palkkiohoitoon yhdistetään vielä tulevaisuustyö.

Rinnekodit Raitissa Tampereella tulevaisuusorientoitunut avopäihdekuntoutus ei jää jumittamaan monipäihderiippuvuuden syihin. Kuntoutus toteutuu tulevaisuuspajoina ja -harjoituksina, jotka perustuvat episodiseen tulevaisuusajatteluun. Raitissa ei jäädä vellomaan lapsuuden haasteisiin, vaan annetaan ohjattuna turvallisessa kehikossa toimijuutta vahvistavia herätteitä tulevaisuuteen.

Ongelmakeskeisyydestä siirrytään vähitellen kohti uutta visiota. Pohditaan, millainen elämä juuri minulla voisi olla mahdollinen ja ihmisarvoinen. Addiktio ei enää johda minua, vaan minä elämääni.

Kuntoutuja rakentaa henkilökohtaisen tulevaisuusvision, jossa keskeistä on identiteetin muutos.

Kuka minä olen ilman päihteitä ja addiktiota?

Jos en olekaan diilaaja, huumenuori tai kaksoisdiagnoosinen epäonnistuja, vaan toimiva ja tunteva ihminen. Tulevaisuusorientoituneessa kuntoutuksessa arjen valinnat pyritään ankkuroimaan uuteen visioon itsestä.

Vaihtoehtoja rajoittaville ajatusmalleille

Kognitiivinen työskentely turvallisessa yhteisössä luo vaihtoehtoja aiemmille uskomuksille ja rajoittaville ajatusmalleille. Ammattilaisten tehtävä on tukea hoidossa herääviä ja tulevaisuuteen suuntautuvia elämisen malleja. Yhdessä etsitään vastauksia kysymykseen ”Miksi muutan elämääni”.

Toivon herätessä voi syttyä halu hakeutua kuntoutuksen jälkeen vaikkapa psykoterapiaan itseymmärryksen syventämiseksi.

Tulevaisuuden kuvitteleminen on usein antoisinta yhdessä muiden kanssa. Rakennetasoina tulevaisuusorientoituneessa päihdeavokuntoutuksessa ovatkin tiivis yhteisö ja moniammatillinen henkilöstö hoidon aikana. Toivoa ja tulevaisuususkoa rakentavat lisäksi kuntoutuksen aikainen ja jälkeinen verkostotyö sekä ennalta avatut hoitopolut. Kuntoutuksesta on mahdollisuus siirtyä muihin palveluihin hyvinvointialueelle sekä hyödyntää vertaistukea ja muita kolmannen sektorin yhteistyökumppaneita.

Päihderiippuvuus on sairaus, josta toipuminen on haastavaa. Siksi kaikki hyväksi havaitut keinot on otettava käyttöön.

Mikään menetelmä ei välttämättä yksin tuota toivottua tulosta, mutta yhdessä avopäihdekuntoutus, palkkiohoito ja tulevaisuusorientoitunut työote luovat vahvan perustan hoidossa pysymiselle ja päihteettömyyden tukemiselle.

Kirjoittaja on Diakonissalaitoksen ja Rinnekotien lääketieteellinen johtaja.