Terveydenhuolto

Kliinisen tutkimuksen rahoituksesta on yliopistoissa kadonnut viidennes

Säätiöt ovat nousseet tärkeimmiksi tieteellisen työn mahdollistajiksi.

Maria Nummela

Lääketieteen tutkimusrahoitus 2022 -selvityksen mukaan yliopistojen kliiniset tutkimusmenot pienenivät 131 miljoonasta 105 miljoonaan 2010–2020. Samaan aikaan lääketieteen kokonaistutkimusmenot ovat pysyneet ennallaan.

– Kliinisen tutkimuksen rahoituksen väheneminen on hyvin huolestuttavaa, toteaa tiedotteessa Suomen Lääketieteen Säätiön puheenjohtaja  Klaus Elenius .

Lääketieteen perustutkimuksen määrä on samaan aikaan lähes kolminkertaistunut yliopistoissa. Vaikka perustutkimuskin on välttämätöntä, se ei korvaa kliinisiä tutkimuksia.  

Selvityksen mukaan valtion tuki kliiniselle tutkimukselle on romahtanut. Perinteisesti valtiolta saatu tuki on ollut tutkimusrahoituksen kivijalka. Valtion budjettirahoituksen ja sosiaali- ja terveysministeriön myöntämän valtion tutkimusrahoituksen (VTR) kautta tullutta rahaa yliopistot käyttivät vuonna 2010 kliiniseen tutkimukseen 76 miljoonaa euroa. Summa kutistui 41 miljoonaan euroon vuoteen 2020 mennessä. 46 prosentin muutoksesta huolimatta valtion budjetti yliopistojen lääketieteellisen tutkimukseen kokonaisuudessaan hieman kasvoi.

Näin ollen kliinisen tutkimuksen toimintaedellytykset kehnonivat muihin aloihin nähden.

Tämä on johtanut ulkopuolisen rahoituksen tarpeen kasvuun säätiöiltä ja Suomen Akatemialta. Kun 2010 valtion budjetti- ja VTR-rahoitukset yhdessä kattoivat 58 prosenttia yliopistojen kliinisen lääketieteen tutkimuksesta, kymmenen vuoden päästä osuus oli 39 prosenttia.

Säätiöiden tuplaantunut tuki ei paikkaa tilannetta

Kilpailu rahoituksesta on kiristynyt entisestään. Suomen Lääketieteen Säätiö näkee ongelman siinä, että kliinistä tutkimusta tekee yleensä lääkäri oman potilastyönsä ohessa, osa-aikaisesti ja vapaa-ajalla. Rahoitushauissa tutkija on kuitenkin samalla viivalla kokoaikaisten, usein perustutkimusta tekevien hakijoiden kanssa. Esimerkiksi Suomen Akatemia myöntää erillisiä kliinisen tutkijan apurahoja. Näitä on vuosittain tarjolla vain noin kymmenen.

Eleniuksen mukaan vaarana on kliinisen tutkimuksen heikko kiinnostavuus.

– Tähän asiaan on pikaisesti puututtava, ja lääkärien edellytyksiä tehdä kliinistä tutkimusta on parannettava. 

Lue myös

Kotimaisten säätiöiden kautta tutkimukseen on rahaa virrannut enemmän. Määrä on liki kaksinkertaistunut vuosina 2010–2020. Säätiöiden tilinpäätösten mukaan 54 suurinta kotimaista apurahasäätiötä myönsi yli 97 miljoonaa euroa lääketieteen alan tutkimukseen. Tämä on enemmän kuin Suomen Akatemia ja Business Finlandin myöntämä rahoitus yhteensä.

Säätiörahoituksen kasvua on mahdollistanut varainhankinnan tehostaminen sekä talouden noususuhdanne, joka on näkynyt sijoitusvarallisuuden tuotoissa. Säätiöt ovat olleet myös avokätisempiä.

Pelkästä säätiörahoituksesta ei ole riittävää paikkausta kliinisen tutkimuksen tilanteeseen. Elenius pitää mahdollisena tutkimuksen näivettymistä ja pitää mahdollisia seurauksia vakavina. Lääketieteen kehittyessä on tärkeää, että suomalainen lääkärikunta tekee kliinistä tutkimusta.

– Vain siten meille karttuu riittävästi tietotaitoa ja kyky ottaa käyttöön uusia menetelmiä. Me kaikki suomalaiset hyödymme siitä.

Kirjoittajat

Maria Nummela

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030