Lääkkeiden saatavuusongelmat voivat jatkua hyvinkin pitkään
Ongelmat uhkaavat eniten edullisia, geneerisiä, useimmiten kansansairauksien, kivun ja tulehdusten hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä.
Lääkkeiden saatavuushäiriöt ovat olleet Suomessakin kasvussa jo pitkään.
Fimean Saatavuus ja laboratorio -yksikön päällikön Timo Maurialan mukaan ei ole näköpiirissä, että saatavuushäiriöt olisivat kääntymässä laskuun lähiaikoina, mutta hän ei pidä tilannetta hälyttävänä.
– Talven aikana uutisoitiin paljon muutaman tietyn lääkevalmisteen todella heikosta tilanteesta, koska vaihtoehtoja niille ei ole ollut saatavilla. Edelleen yleisesti ottaen lääkkeiden saatavuus on kuitenkin meillä suhteellisen hyvällä tasolla, koska vaihtoehtoja löytyy. Siltä kannalta katsottuna uutisointi on antanut vähän väärän kuvan, Mauriala sanoo.
Lääkemarkkinoilla on havaittu, että isot maat ovat hamstranneet kriittisiä valmisteita. Huolta on herättänyt se, miten pieni Suomi voi tähän vastata.
Kun isot markkinat lähtevät voimakkaasti täydentämään omia varastojaan, on helposti vaarana, että pienet maat jäävät jalkoihin.
– Siksi Suomen näkökulmasta olisi tärkeää, että asiaa pystyttäisiin korjaamaan, ennen kuin ollaan tilanteessa, jossa niukkuutta jaetaan.
Esimerkiksi viime talvena tietyistä antibiooteista oli Euroopan tasolla huutava pula, ja vaikutukset näkyivät Suomessakin.
– Mutta selvisimme huomattavasti helpommalla velvoitevarastointijärjestelmämme ansiosta.
Ongelman taustalla oli se, että antibioottien tuotantomääriä laskettiin, koska covidin aikana tarve oli pienempää. Kun syksyllä tarve taas kasvoi, tuotanto ei vastannut kysyntää.
– Jotta tämä ei pääsisi toistumaan, pitäisi Euroopassa lääketeollisuuden ja lääkeviranomaisten miettiä yhdessä kysyntäennusteita. Tämä helpottaisi ennakointia yllättäviin kysynnän muutoksiin, Mauriala esittää.
Terveydenhuollon työmäärä kasvaa reseptirallissa
Uusilla hyvinvointialueilla lääkehankinnat ovat entisiä sairaanhoitopiirejä suurempia, minkä Mauriala uskoo lisäävän Suomen houkuttavuutta markkinana.
– Mutta vaikka Suomen hankintamäärät kasvaisivat, olemme edelleen hyvin pieni markkina Euroopan tasolla.
Pulatilanne näkyy Maurialan mukaan todellisimmin kovasti kasvaneena työmääränä terveydenhuollon ammattilaisten ja apteekkihenkilökunnan keskuudessa.
– Vaikka tilanne ei välttämättä näy potilaiden arjessa, saatavuusongelmien takia lääkkeitä joudutaan paljon vaihtamaan ja kirjoittamaan uusia reseptejä. Se teettää paljon ylimääräistä työtä.
Uhattuina etenkin edulliset kansansairauslääkkeet
Orionin myynnin ja markkinoinnin johtajan Janne Maksimaisen mukaan saatavuusongelmat koskevat ja uhkaavat eniten edullisia, geneerisiä, useimmiten kansansairauksien eli kohonneen kolesterolin ja verenpaineen sekä masennuksen, kivun ja tulehdusten hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä, joissa kolmen kuukauden hoidon tukkuhinta on 2–10 euroa.
Nimenomaan näiden lääkkeiden tilanteesta pitää Maksimaisen mukaan olla huolissaan.
– Näiden lääkkeiden hinnat ovat jatkaneet laskuaan samaan aikaan, kun inflaatio on maailmassa kallistuttanut kaikkea muuta. Energian, kuljetuskustannusten ja työn hinnan nousu on kasvattanut lääkkeiden raaka-aineiden hintoja ja sitä kautta valmisteiden loppuhintaa.
Maksimaisen mukaan lääkkeiden saatavuutta voi verrata sähkön saatavuuteen: kun tuotetta tarvitaan, sitä pitää olla saatavilla heti.
– Tässä tilanteessa näiden lääkkeiden saatavuuden varmistamiseksi pitäisi luoda valtiovallan toimesta ennustettava ja vakaa systeemi, eikä enää hakea säästöjä entuudestaan edullisimmille lääkkeille. Pienestä Suomen markkinasta pitäisi saada houkutteleva, koska kamppailu lääkeainevirroista käydään ensin USA:n ja Euroopan välillä – ja sitten vielä Euroopan sisällä. Meidän ei ole enää mahdollista hakea kaikkein halvinta hintaa, vaan ennen muuta varmistaa saatavuus.
Maksimainen nostaa esimerkiksi Saksan, jonka lääkemarkkina on 15-kertainen Suomeen verrattuna. Saksa ilmoitti viime talven antibioottipulan jälkeen maksavansa antibiooteista enemmän ja imee nyt suuren osan valmistuvista lääkkeistä itselleen.
– Aiheuttaahan se isonkin huolen, että mitä tapahtuu muiden EU-maiden saatavuudelle. Jotta Suomi pärjäisi Saksalle, meidänkin hintojen pitäisi joustaa ylöspäin. Antibioottikuurit ovat myös hinnaltaan aika edullisia, useimmiten 4–10 euroa tukkuhinnaltaan.
Jollakin tietyllä edullisella lääkeaineella saatetaan hoitaa Suomessa jopa puolen miljoonan ihmisen verenpainetautia. Jos tällainen lääkeaine loppuisi kokonaan Suomesta globaalin kriisin tai ison maan hamstrauksen seurauksena, seuraisi melkoinen kaaos, Maksimainen muistuttaa.
– Tämä tarkoittaisi, että terveydenhuollossa olisi päivittäin tuhansia potilaita, joiden uutta lääkitystä pitäisi arvioida uudelleen. Jos ajatellaan, että kyseessä on lääke, jonka kuukausittainen tukkuhinta on yksi euro, on se aikamoista lääkärien ja farmaseuttien ajan hukkaan heittämistä.
”Turhilla säästöillä ei saa ajaa itseään lääkepulaan”
Maksimaisen mukaan säästötoimilla ja leikkauksilla jo ennestään edullisiin tuotteisiin pieni Suomi ottaa turhan riskin, katsoo sitten potilaan tai talouden vinkkelistä.
– Turhilla säästöillä ei saa ajaa itseään lääkepulaan. Rohkenisin sanoa, että jos vielä tuotakin halvemmalla lääkkeet pitää saada, olisi hyvä miettiä, tarvitaanko lääkettä todella.
Toistaiseksi joillakin kolesteroli- ja verenpainelääkevalmistajilla on ollut hetkellisiä puutteita Suomessa, mutta vaikuttavan aineen kokonaan loppumista ei ole koettu. Edelleen puhutaan yli 99 prosentin toimitusvarmuudesta apteekeista potilaalle.
– Läheltä piti -tilanteita ja niitä, että lääke on loppu usealta valmistajalta, on ollut paljon. Tilanteesta hankalan tekee sekin, että ennakointi tulevaan on vaikeaa. Varastoja ollaan käytetty todella paljon jo koronapandemian aikana. Jos häiriöt pitkittyvät ja jatkuvat, varastot eivät enää auta samalla tavalla kuin vaikka kaksi vuotta sitten ja vielä viime talvena. Siksi siis kannattaa olla aidosti huolissaan, miten mahdollisiin tuleviin yllätyksiin voidaan varautua. Suomessa lääkkeiden saatavuutta ja huoltovarmuutta vahvistaa osaltaan kotimainen lääketuotanto.
Maksimainen on pohtinut esimerkiksi tilannetta, jossa jonkin geneerisen lääkkeen yksi vahvuus olisi tilapäisesti loppu.
– Jos apteekissa olisi kuitenkin saman vaikuttavan aineen puolikasta vahvuutta, minusta farmaseutti voisi omatoimisesti vaihtaa loppuneen vahvuuden vaikka puolikkaaseen ja ohjeistaa ottamaan sitä kaksi tablettia yhden sijaan. Totta kai, jos koko vaikuttava aine olisi loppu, pitäisi konsultoida lääkäriä.
Näin ei Maksimaisen mukaan kuormitettaisi entuudestaan kuormittunutta terveydenhuoltoa vielä lisää.
– Tällaisia yksinkertaisia ratkaisuja tarvittaisiin helpottamaan pandemian jälkeisten hoitojonojen purkamista. Koska edullisten lääkkeiden saatavuushäiriöt ovat ohi tuskin vielä vuodenkaan päästä.
