Tiedätkö, miten toimia poikkeustilanteessa?
– Lääkärille oman ammattitaidon ylläpitäminen on osa varautumista ja valmiutta, Karri Kirjasuo sanoo.
Oletko miettinyt, miten toimisit poikkeustilanteessa? Kun sähköt ovat poikki, sairaalan tietojärjestelmät ovat nurin kyberiskun takia, on tapahtunut suuronnettomuus tai päällä on droonihälytys?
Vastikään moni lääkäri Uudellamaalla oli tilanteessa, jossa joutui droonihälytyksen takia miettimään, lähtisikö töihin vai ei. Tilanne aiheutti epävarmuutta, mutta harva jäi kotiin.
Valmiusylilääkäri Karri Kirjasuo Länsi-Suomen sote-valmiuskeskuksesta pohtii varautumista ja valmiutta työkseen. Maailma on nyt levoton, mutta hän muistuttaa, että varautumista on syytä tehdä riippumatta siitä, ovatko ajat levottomat vai rauhalliset.
Hyvinvointialueuudistuksen myötä kaikki yliopistosairaalat velvoitettiin ylläpitämään yhteistyöalueellaan (yta) sosiaali- ja terveydenhuollon valmiuskeskusta. Kirjasuon työpaikka on näistä yksi.
– Yhteiskunnan kriittisten toimijoiden, joihin sosiaali- ja terveydenhuolto eittämättä kuuluu, tulisi aina pyrkiä varmentamaan oma palveluntuotantonsa. Mitä perusteellisemmin varaudutaan, sitä parempi valmius on. Kun mietitään, millainen vaste valmiudessa tarvitaan, se luo raamit valmiussuunnittelulle, hän toteaa.
Seitsemän uhkaskenaariota
Suomessa on perinteisesti varauduttu mekaanisiin suuronnettomuuksiin melko hyvin ja niitä on harjoiteltu.
– Viimeistään koronapandemiassa herättiin siihen, että palvelujärjestelmää voivat uhata hyvin monenlaiset uhat. Seitsemän sote-spesifiä uhkaskenaariota ovat pandemia, terrorismi, kyberiskut, energiahuollon häiriöt, sotilaallinen voimankäyttö, laajamittainen tai välineellistetty maahantulo ja muut edellä mainittuihin rinnastettavat laajat onnettomuustilanteet, Kirjasuo luettelee.
Uhkaskenaarioissa on alueellisia painotuksia, joita Länsi-Suomessa ovat esimerkiksi ydinvoimalaonnettomuus ja laaja merellinen monialaonnettomuus.
Näiden uhkaskenaarioiden pohjalta mietitään, miten sosiaali- ja terveydenhuolto varmentaa omaa palveluntuotantoaan.
Vahvat toimintamallit tarpeen
Johdon tehtävä on ohjata omia tulosalueitaan aina yksikkötasolle saakka niin, että akuutissa häiriötilanteessa askelmerkit ovat jokaiselle selvät.
– Toimintamallit pitäisi saada niin vahvoiksi, että ne toimivat samoin periaattein pienissä häiriötilanteissa ja vain laajenevat isoissa skenaarioissa, Kirjasuo sanoo.
Esimerkiksi pitkän sähkökatkon varalta yksiköiden yksittäisillä työntekijöillä on oltava selvät toimintamallit, mitä tilanteessa tehdään, jotta pärjätään vähintään 24 tuntia. Jokaisesta yksiköstä tulisi löytyä varautumisen peruspalikat eli patteriradiot, taskulamput, ruokaa ja vettä, mutta samoin oman toiminnan kannalta tunnistetut kriittiset materiaalit, välineet, järjestelmät ja osaaminen.
– Esimerkiksi terrori-iskussa ensihoito, päivystys, teho ja leikkuri toimivat omien suunnitelmiensa mukaisesti, mutta on tärkeää, että olisi mietitty myös henkilökunnan lisäresurssien siirto jostain toisesta yksiköstä vaikkapa konservatiiviselta puolelta, Kirjasuo sanoo.
Resilienssi kuntoon
Miten kuka tahansa yksittäinen lääkäri voi varautua?
Kirjasuo vertaa työyksikön varautumista siihen, että kansalaisia neuvotaan varautumaan 72 tunnin omavaraisuuteen.
– Ihan samalla tavalla lääkäreilläkin täytyy olla omat asiat kunnossa ja vahva oma perusta. Lääkärille oman ammattitaidon ylläpitäminen on osa varautumista ja valmiutta, hän sanoo.
Työpaikalla yksilön vastuu korostuu sisäisessä turvallisuudessa ja IT-turvallisuudessa, joissa usein yksilö on suurin riski: ladataan huolimattomasti jokin linkki tai ei reagoida asiattomaan kulkijaan.
– Osana omaa työyhteisöä jokaisen on tärkeä tunnistaa kriittisiä toimintoja. Siihen tarvitaan kaikki ammattiryhmät.
Kirjasuo varoittaa lääkäreitä kapeutumasta ammatillisesti liikaa. Laajassa häiriötilanteessa, jossa huoltopalvelut ja logistiikkaketjut eivät toimi, ei välttämättä ole käytössä niitä laitteita tai välineitä, joita on totuttu käyttämään.
– Jokaisen lääkärin on tärkeä ylläpitää osaamistaan niin, että pystyy toimimaan vähän heikommillakin välineillä tai poikkeavassa ympäristössä. Tämä on resilienssin kasvattamista, Kirjasuo sanoo.
Hän pitää soten haasteena sitä, että osastojen varastot ja lääkekaapit on ajettu hyvin pieniksi. Kirjasuo uskoo, että usein kriittistä on nimenomaan resurssien loppuminen.
– Puskureita kannattaisi kasvattaa, jotta ei oltaisi niin riippuvaisia logistiikkaketjuista, hän sanoo.
Resilienssin vahvistaminen on myös erilaisten valmiusharjoitusten tavoitteena.
Kirjasuo mainitsee esimerkkinä vuonna 2011 sattuneen tulipalon Tyksin A-sairaalassa. Koko palvelujärjestelmä oli hetken sekaisin, kun esimerkiksi päivystys jouduttiin siirtämään terveyskeskuksen tiloihin.
– Sen mitä olen kuullut onnettomuudesta, niin hienosti henkilökunta sopeutui ja oikeastaan jo tulipaloiltana toiminta oli täydessä käynnissä, hän kertoo.
Kirjasuo suosittelee varautumisesta kiinnostuneille luettavaksi Valtioneuvoston julkaisut Yhteiskunnan turvallisuusstrategia ja Kansallinen riskinarvio.
Vaatiiko tilanne riskinottoa?
Entä lääkärin etiikka, pitääkö lähteä töihin, vaikka olisi drooniuhka päällä?
– Näen asian niin, että tarvitaan riittävän selkeät toimintamallit. On tehty valmiussuunnitelmat, määritelty kriittiset toiminnot, joita tulee ylläpitää erilaisissa turvallisuustilanteissa, ja on tehty riskinarviot siitä, vaatiiko kyseinen tilanne jonkinlaista riskinottoa, tai onko muita keinoja varmentaa toiminta niin, ettei tarvitse liikkua ulkona vaaratilanteessa, Kirjasuo pohtii.
– Toisaalta olisi tunnistettava mahdollisimman tarkasti vaara-alue tai uhan aika-arvio, ettei supisteta tai ajeta toimintoja alas, jos uhka ei kohdennukaan omalle alueelle juuri sillä hetkellä.
Häiriötilanteissa on tärkeää riittävän tarkka, oikeanlainen tilannekuva ja riittävät välineet viestin välittämiseen. Näin on helpompi toimia turvallisesti, vaikka olisi eettisiä paineita lähteä työpaikalle.
Drooniuhka on hyvä esimerkki tilanteesta, jossa on usein aikaa ennakoida, jos tilannekuva on oikea.
– Joitakin yksiköitä voitaisiin jopa etukäteen vahvistaa, jos on tulossa ulkonaliikkumiskielto. Tämä vaatii oikean tilannekuvan, oikean häiriötilanneviestinnän ja riittävät välineet siihen, sekä hyvän moniviranomaisyhteistyön.
