Terveydenhuolto

Tutkimus paljasti, että vaikuttavuus ei aina paina terveydenhuollon laitehankinnoissa

Vaikuttavuus pitää tuoda mukaan kannustimiin, sanoo professori Katri Kauppi.

Minna Pihlava
Adobe/AOP

Millaisin perustein laitehankintoja tehdään julkisessa terveydenhuollossa?

Tätä selvittivät tuoreessa tutkimuksessa Aalto-yliopiston, Bathin yliopiston ja Rotterdamin Erasmus-yliopiston tutkijat (Matinheikki J ym. Int J Oper Prod Manag 2024;44:100 ).

Britanniassa tehtyyn tutkimukseen osallistui yli 1 300 hankintatoimen ammattilaista, terveydenhuollon ammattilaista ja yleisjohtajaa. Osallistujien piti valita kahden sydämentahdistimen välillä hypoteettisessa mutta realistisessa koeasetelmassa. Tahdistimien hinnat olivat 2 200 puntaa ja 3 000 puntaa. Kalliimpi vähensi infektioita. Hankittavana oli 1 000 tahdistinta.

Tutkijat tarkastelivat kolmea muuttujaa. Terveydenhuollon ja hankintatoimen ammattilaisten päätöksenteossa oli selviä eroja.

1. Henkilökohtainen bonus

Osallistujat kuvittelivat tilanten, jossa halvemman hankintasopimuksen tekemisestä oli luvassa tuhannen euron henkilökohtainen bonus kustannussäästöjen perusteella. Hankintatoimen ammattilaiset valitsivat tällöin halvemman laitteen mahdollisista heikommista hoitotuloksista huolimatta, terveydenhoidon ammattilaiset eivät.

Tutkijoita havainto huolestuttaa, sillä Euroopassa terveydenhuollon hankinnat ovat yhä useammin hankintatoimen ammattilaisten vastuulla.

Se, että henkilökohtainen bonus halvasta hankinnasta vaikutti hypoteettiseen päätökseen, ei kuitenkaan yllättänyt logistiikan ja toimitusketjujen hallinnan professoria Katri Kauppia Aalto-yliopistosta.

– Tästä on paljon näyttöä, ei vain terveydenhuollossa.

Raha on lisäksi yksinkertainen, konkreettinen asia, joka on helppo ottaa mittariksi.

Vaikuttavuuden tuominen mukaan on monimutkaisempaa mutta tärkeää. Kauppi rinnastaa asian yritysmaailman vastuullisuustavoitteisiin.

– Niitäkin pitäisi tuoda kannustinjärjestelmään.

2. Riskinjakosopimus

Toisessa asetelmassa riskinjakosopimus tarjosi tilaisuuden jakaa kustannuksia kalliimman sydämentahdistimen valmistajan kanssa, jos infektioita kaikesta huolimatta ilmenisi. Terveydenhuollon ammattilaiset valitsivat kalliin laitteen paljon todennäköisemmin kuin ilman riskinjakoa. Hankintatoimen ammattilaisiin riskinjakosopimus ei vaikuttanut.

Tulos yllätti Katri Kaupin.

– Olisin olettanut, että sitä olisi uskallettu rohkeammin valita, jos toimittaja antaa tällaisen takuun.

Taustalla voi Kaupin mukaan olla ajattelua, että vaikuttavuutta ja riskin toteutumista ei pystyttäisi organisaatiossa seuraamaan ja arvioimaan tarpeeksi.

3. Tutkimusnäyttö

Kolmas tutkittu muuttuja oli tutkimusnäytön luotettavuus. Oliko kalliimman laitteen paremmat hoitotulokset todennettu kliinisin kokein yksittäisessä sairaalassa vai luotettavammin eli kansainvälisessä satunnaistetussa kokeellisessa tutkimuksessa?

Näytön luotettavuus vaikutti ainoastaan terveydenhuollon ammattilaisten valintapäätöksiin.

Luotettavuuden aste ei vaikuttanut hankinta-ammattilaisten päätöksentekoon.

– Kaikki eivät ehkä ymmärtäneet eroa kahden tavan luotettavuudessa, Kauppi pohtii.

Hänen mielestään tulos alleviivaa koulutustarvetta ja sitä, että hankinta-ammattilaisten ja terveydenhuollon ammattilaisten pitäisi tehdä yhteistyötä.

Kannustimia vaikuttavuuteen

Katri Kaupin mukaan tutkimus nostaa esiin tarpeen sovittaa yhteen kannustimia niin, että ne lisäävät terveydenhuollon vaikuttavuutta. Potilastyötä tekeviä kiinnostavat hoidon tulokset, hankintaväkeä korostuneesti kustannukset.

– Ja miten sitten nämä sisäiset kannusteet vaikuttavat siihen, mitä toimittajalta halutaan? Täytyisi saada ensin sisäisesti yhteiset tavoitteet, mihin pyritään, Kauppi sanoo.

Miten yhteen sovittaminen kävisi käytännössä?

Tärkeä apu olisi seurata hankittujen laitteiden vaikutusta potilaiden hoitotuloksiin. Tuleeko kalliin laitteen kanssa oikeasti vähemmän infektioita? Kuinka moni joutuu uudelleen sairaalaan ja millaisia kustannuksia siitä aiheutuu?

Dataan pohjautuen voi muodostaa tavoitteita, kannustimia ja esimerkiksi riskinjakosopimuksia.

Tutkimusartikkelin ensimmäinen kirjoittaja Juri Matinheikki sanoo, että Suomella on parannettavaa vaikuttavuusperustaisessa terveydenhuollossa. Hän on Aalto-yliopiston vieraileva tutkija ja valtiovarainministeriön johtava erityisasiantuntija.

Meiltä puuttuu kannustimia, jotka rohkaisevat painottamaan pidemmän aikavälin terveystuloksia nopeiden säästöjen sijaan.

– Tutkimuksemme osoittaa, että pidemmän aikavälin terveystulokset eivät saisi olla ristiriidassa työntekijöiden lyhyemmän aikavälin yksilöllisten hyötyjen, kuten bonusjärjestelmien ja sisäisten mittareiden kanssa, hän sanoo tiedotteessa .

Terveyshyödyt ja niiden kansantaloudellinen merkitys esimerkiksi saavutettuina työpanoksina ja verotuloina pitäisi hänen mukaansa arvottaa nykyistä paremmin.

Lue lisää: Terveystaloustiedettä lääkäreille

Kirjoittaja

Minna Pihlava

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030