Vain yhdessä kymmenestä asunnosta on tehty radonmittaus
Pitkäaikaiseen oleskeluun tiloissa, joissa radonpitoisuus korkea, voi liittyä keuhkosyövän riski.
Säteilyturvakeskuksen arvion mukaan vain noin 10 prosentissa pientaloasunnoista on tehty radonmittaus.
Mittauksia olisi kuitenkin tärkeä tehdä laajemmin pientaloissa, rivitaloissa ja kerrostalojen ensimmäisten kerrosten asunnoissa, kun halutaan varmistua sisäilman radonpitoisuuden turvallisuudesta.
Mittaaminen on ainoa tapa selvittää asunnon radonpitoisuus, sillä radon on näkymätön ja hajuton radioaktiivinen kaasu.
Radon muodostuu kallioperässä
Radonia voi esiintyä kaikkialla Suomessa rakennusten sisäilmassa, mutta eniten Kaakkois-Suomessa ja Pirkanmaalla. Myös Länsi-Lapissa ja Pohjois-Karjalassa on korkean radonpitoisuuden alueita.
Radonia muodostuu maaperässä ja rakennuksen alla oleva maaperä on tärkein sisäilman radonin lähde. Jos oleskelu tiloissa on pitkäkestoista ja radonpitoisuus korkea, voi altistumiseen liittyä lisääntynyt keuhkosyövän riski. Radon ei aiheuta allergisia reaktioita tai yleisoireita, kuten huimausta tai väsymystä.
Mittauksista vastaa asunnon omistaja
Radonmittaus tehdään niin sanotulla purkkimenetelmällä, jossa radonmittauspurkki sijoitetaan tutkittavaan tilaan vähintään kahden kuukauden ajaksi syyskuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana. Viitearvon 300 becquereliä kuutiometrissä ei tulisi ylittyä.
Mittausten tilaamisesta vastaa asunnon omistaja tai taloyhtiö. Myös vuokralainen voi tilata mittauksen kotiinsa. Kunnan valvontaviranomainen valvoo asuntojen radonpitoisuuksia terveyshaittaepäilyjen perusteella. Muita oleskelutiloja, kuten kouluja ja päiväkoteja, viranomainen valvoo suunnitelmallisten valvontakäyntien yhteydessä.
Mikäli radonia todetaan, hallintatoimet liittyvät yleensä vuotoilmareittien tiivistämiseen, ilmanvaihtoon, tai radonimuri- tai radonkaivoratkaisuihin.
