HIT-hepariinihoidon indusoima trombosytopenia ja tromboosi

Hepariinin indusoima immuunivälitteinen trombosytopenia (HIT) on huonosti tunnettu hepariinihoidon komplikaatio, jonka esiintyvyys on eri lähteiden mukaan 0,3-6,5 %. Joillekin HIT-potilaille kehittyy laskimoiden ja/tai valtimoiden tukoksia, sen sijaan vuoto-ongelmat ovat hyvin harvinaisia. Hoidossa on ensisijaista hepariinin lopettaminen ja korvaavan antikoagulanttihoidon aloittaminen. Kehittynyt laboratoriodiagnostiikka ja uudet vaihtoehtoiset hoidot ovat ratkaisevasti parantaneet HITT- potilaiden ennustetta, kunhan diagnoosiin ja hoitoon päästään ajoissa.

Sorella Ilveskero, Lotta Joutsi-Korhonen, Kaija Javela, Riitta Lassila

Kuuluvatko kotieläimet allergiseen perheeseen?

Uusimman tutkimustiedon mukaan lapsuuden eläinkontaktit vähentävät atooppista herkistymistä. Tämä saattaa johtua eläinaltistukseen liittyvistä mikrobikontakteista, jotka aktivoivat elimistön T-soluvasteen allergialta suojaavaksi. Jos jo varhaislapsuudessa on merkkejä IgE-välitteisestä allergiasta, tulee eläimen ottamiseen suhtautua pidättyvästi. Mitä vanhemmasta lapsesta on kyse eikä allergiaa jollekin tietylle eläimelle ole osoitettavissa, voi tämän eläimen hankkia. On kuitenkin muistettava, että lemmikkieläimen ottaminen on aina riski, jonka varalle pitäisi olla suunnitelma mikäli joku perheenjäsenistä herkistyy.

Antti Koivikko, Timo Vanto

Tutkimustulosten ja -teorioiden hyödyntäminen skitsofreniaan sairastumisen ehkäisyssä

Skitsofreniapotilaan hoidon ennuste on epävarma ja suurelle osalle sairastuneista jää jonkinasteisia pysyviä oireita. Siksi sairastumisen ehkäiseminen on ensiarvoisen tärkeää. Skitsofreniaa voidaan ehkäistä estämällä sairauden puhkeaminen, potilaan tilan vaikeutuminen tai sairastumisen uusiutuminen. Kaikista näistä on olemassa myönteisiä tuloksia. Ehkäisevää työtä tehdään hoitopaikoissa jo nyt, ja sen tehostaminen voisi ehkä vähentää skitsofreniaan sairastumista entisestään.

Karl-Erik Wahlberg

Herkkyyttä ja tarkkuutta välikorvatulehduksen diagnostiikkaan

Välikorva on tulehtunut, kun siellä todetaan hengitystieinfektion yhteydessä eritettä. Vaikka määritelmä on yksinkertainen, sitä tulkitaan eri tavoin. Oireiltaan otiitti ei juuri eroa tavallisesta nuhakuumeesta ja välikorvan tutkiminen on ainoa keino varmistua tulehduksesta. Välikorvaeritteen toteaminen ja hoito on tärkeää paitsi oireiden helpottamiseksi myös erityisesti siksi, että erite heikentää kuuloa ja voi viivästyttää kielellistä kehitystä. Tympanometrin tai akustisen reflektometrin tulisi mielestämme kuulua kaikkien lasten korvia tutkivien lääkärien työkaluarsenaaliin.

Tero Kontiokari, Petri Koivunen, Marjo Renko, Matti Uhari

Seronegatiiviset spondylartropatiat

Seronegatiiviset spondylartropatiat muodostavat ryhmän reumasairauksia, joiden patogeneesissä ja oireissa on runsaasti yhteneväisiä piirteitä, vaikka kliinisissä ilmenemismuodoissa on eroja. Yhteisenä piirteenä kaikille tämän ryhmän sairauksille ovat selkäoireet, jotka johtuvat enemmän tai vähemmän selvästi osoitettavissa olevasta reumaattisesta inflammaatiosta selän jänteissä ja pikkunivelissä. Spondylartropatioiden uudet määritelmät ovat tuoneet diagnostisia valmiuksia seronegatiivisten spondylartropatioiden varhaiseen tunnistamiseen terveydenhuollossa, vaikka kriteerit täyttyvät usein vasta pitkän seurannan jälkeen.

Jorma V. Viitanen

Paraproteinemioiden diagnostiikka ja seuranta

Paraproteinemioille on yhteistä seerumissa, virtsassa tai selkäydinnesteessä esiintyvä paraproteiini eli valkuaisaine, joka rakenteeltaan muistuttaa elimistön normaaleja immunoglobuliineja tai niiden osia. Paraproteiinia tuottaa yleensä rakenteeltaan ja toiminnaltaan poikkeava homogeeninen plasmasolukko, joka toisin kuin normaali plasmasolukko, ei kykene tuottamaan polyklonaalisia immunoglobuliineja, vaan tuottaa monoklonaalista paraproteiinia eli M-komponenttia.

Petri Oivanen

Elämän lopunajan hoito aviopuolison näkökulmasta

Kirjoitus pohjaa terveyskeskuksen vuodeosastolla käytyyn palautekeskusteluun, jossa kaksi hiljattain leskeytynyttä henkilöä kertoi kokemuksiaan kuolleen puolisonsa hoidosta. Aviopuolisot oli kutsuttu keskustelutilaisuuteen ja molemmat sanoivat ottaneensa kutsun mielellään vastaan. Tarkoituksena oli kerätä tietoa kuolemaan päättyneestä hoitojaksosta leskeytyneiden näkökulmasta.

Gustaf Molander

WHO:n uuden histologisen lymfoomaluokituksen yleispiirteet ja B-solulymfoomien luokitus

WHO on laatinut uuden lymfoomaluokituksen, joka käytännössä on 1994 julkaistun REAL-luokituksen ajanmukaistettu versio. Näin ollen uuden luokituksen oppiminen on helppoa suurimmalle osalle kliinikoista ja patologeista. Luokitus on lista tautikokonaisuuksista, jotka on määritelty morfologisten, immunologisten, geneettisten ja kliinisten piirteiden pohjalta. Luokittelun kehittämiseen ovat osallistuneet sekä Euroopan että Amerikan hematopatologiyhdistykset, ja on todennäköistä, että se tulee laajalti hyväksytyksi ja käytetyksi ympäri maailman.

Kaarle Franssila

Urheilijan ylikuormitustila diagnostisena ja hoidollisena ongelmana

Urheilijan ylikuormitustilaa eli kansan suussa ylikuntoa on tutkittu jo 1970-luvulta lähtien. Siitä huolimatta tieteelliset todisteet koskien mm. urheilijan ylikuormitustilan patofysiologiaa ja hoitoa ovat vähäiset. Ylikuormitustilan tutkimista vaikeuttavat huomattavat yksilöiden väliset erot tavassa reagoida pitkäaikaiseen fyysiseen ja psyykkiseen kuormitukseen. Näistä seikoista johtuen tulisi pyrkiä opettamaan urheilija ja kuntoilija tuntemaan kehonsa toimintaa ja luottamaan tuntemuksiinsa, jotta voidaan välttää pitkäaikaisen ylikuormitustilan ja ns. urheilijan burn outin syntyminen.

Arja Uusitalo-Koskinen

Laskuputken profylaktinen käyttö vatsaontelon leikkauksissa

Laskuputken asettaminen on koeteltu keino syvien märkä- ja nestekertymien hoidossa. Tämän terapeuttisen käytön lisäksi sitä käytetään runsaasti myös ehkäisevästi, yrityksenä estää komplikaatioiden kehittyminen. Tähän katsaukseen on käyty läpi käsi- ja Medline-haulla kerätty kirjallisuus, joka käsittelee profylaktista laskuputken käyttöä vatsaontelon leikkauksissa. Ehkäisevän käytön hyödystä näissä leikkauksissa ei ole näyttöä.

Juhani Kellosalo

Aikuistyypin diabeteksen ehkäisy

Suomessa diabeetikoiden määrän arvioidaan puolitoistakertaistuvan seuraavien 25 vuoden aikana, ja lisäyksestä valtaosa on aikuistyypin diabetesta sairastavia. Aikuistyypin diabeetikolla todetaan usein liitännäissairauksia jo taudin diagnoosivaiheessa ja taudin aiheuttamien lisäsairauksien hoitokustannukset ovat useita miljardeja vuositasolla. Tämän vuoksi taudin ehkäisyyn tähtäävät toimenpiteet ovat tärkeitä. Tähänastiset tutkimukset puoltavat käsitystä, että elämäntapamuutoksin aikuistyypin diabetekseen sairastumista voidaan suuren sairastumisvaaran ryhmässä vähentää tai viivästyttää.

Anne Louheranta, Matti Uusitupa

Rokotteilla ei odottamattomia haittavaikutuksia 1999

Kansanterveyslaitos on seurannut Suomessa lisensoitujen rokotteiden haittavaikutuksia usean vuoden ajan. Lakisääteistä seurantaa on tehostettu vuodesta 1997 lähtien. Tehostettujen toimenpiteiden vuoksi haittavaikutuksista vuosittain tehtyjen ilmoitusten määrä on kolmen viime vuoden aikana yli kaksinkertaistunut. Vuonna 1999 saatiin kaiken kaikkiaan 490 haittavaikutusilmoitusta. Vakavia haittoja raportoitiin 17, mutta niistä todennäköisesti rokotuksesta johtuviksi luokiteltiin ainoastaan 8.

Ilona Idänpään-Heikkilä

Milloin epäilen sekundaarista hypertoniaa?

Sekundaarisesta hypertoniasta voidaan puhua, kun kohonneen verenpaineen syynä on jokin muu kuin essentiaalinen verenpainetauti. Tällaisen etiologisen syyn löytyminen merkitsee usein sitä, että verenpaineeseen on myös spesifinen hoito. Sekundaarista hypertoniaa sairastavalta kannattaa selvittää mahdollinen munuaisen tai lisämunuaisen sairaus, ravinto- ja nautintoaineiden tai lääkkeiden mahdollinen vaikutus sekä yleinen arterioskleroosi. Sekundaarisen syyn epäily voi herätä potilaan anamneesin, kliinisen tutkimisen tai potilaalta määritettyjen peruslaboratoriotutkimusten pohjalta.

Heikki Saha

Alempien hengitysteiden vierasesineet

Vierasesine hengitysteissä on tyypillisesti pienten lasten äkillisen hengitysvaikeuden syy. Esineet voivat olla peräisin esim. leluista, mutta tavallisimpia ovat kuitenkin eri ruoka-aineet. Tilanne voi olla henkeä uhkaava, mutta useimmiten oireet rauhoittuvat alkuvaiheen yskänkohtauksen jälkeen. Diagnoosin ja hoidon viivästyessä seurauksena on lähes aina jonkinlaisia komplikaatioita, joista yleisin on keuhkokuume. Vierasesineen poistaminen lapsen hengitysteistä vaatii kokemusta sekä anestesialääkäriltä että bronkoskopian tekijältä.

Petri Koivunen, Kalevi Hyrynkangas, Kalevi Jokinen

Näkökohtia harhaluuloisuushäiriön filosofiaan

Harhaluuloisuus voi ulottua lievästä epäluuloisuustaipumuksesta aina vainoharhaisuuteen asti. Vaikeasta häiriöstä kärsivän potilaan pakkohoitopäätöstä tehdessään on lääkärin muodostettava potilaasta käsitys, joka perustuu intuitioon ja kriittiseen harkintaan. Skitsofreenisten deluusiopotilaiden osalta hoitoon ottaminen on selkeämpää, mutta tätä lievemmän harhaluuloisuushäiriön kohdalla voi päätöksen tekeminen olla ongelmallista, koska potilaan harhat ovat ymmärrettävämpiä ja niihin on kuuntelijan, myös psykiatrin, helpompi eläytyä. Vaikeutena on usein, että mitä paremmin psykiatri on perehtynyt tällaisen potilaan elämänhistoriaan, sitä enemmän intuitiivinen ja kriittinen harkinta ajautuvat ristiriitaan keskenään.

Jorma Laitinen

Bentsodiatsepiini- ja alkoholitoleranssi - kliinisiä näkökohtia

Säännöllisen bentsodiatsepiinihoidon on katsottu voivan johtaa terapeuttisen vaikutuksen heikkenemiseen sekä annoksen suurentamisen tarpeeseen. Kliinisin kokein tätä on tutkittu yllättävän vähän, mutta tuolloin on terapeuttisen tehon havaittu säilyvän sangen hyvin pitkienkin hoitojen aikana. Hoidon haittavaikutuksia selvemmin vähentävän toleranssi-ilmiön taustalta löytyy erilaisia muutoksia aivojen G

Marja Mattila-Evenden

Uusia mahdollisuuksia reumasairauksien lääkehoitoon

Tuskin milloinkaan aikaisemmin on reumapotilaita hoitavalle lääkärille tullut yhtä nopeassa tahdissa uusia merkittäviä lääkehoidon mahdollisuuksia kuin aivan viime kuukausina. Uudet nivelreuman peruslääkehoidot ovat ainakin toistaiseksi tarkoitetut erikoislääkärin lääkevalikoimaan, mutta uusien tulehduskipulääkkeiden käyttö on lähes jokaisen lääkärin syytä tuntea.

Jukka Martio

Munuaispotilaan verenpaineen hoito

Munuaispotilaan kohonneen verenpaineen hoidossa pyritään ehkäisemään sydän- ja verisuonitautikomplikaatioita sekä hidastamaan munuaisten vajaatoiminnan etenemistä. Munuaissairautta voidaan sinänsä pitää elinvauriona, joten antihypertensiivinen lääkehoito on syytä aloittaa herkästi ja pyrkiä matalaan normotensioon. Merkittävän proteinurian yhteydessä lääkehoidon kulmakivenä pidetään ACE:n estäjiä ja usein tarvitaan yhdistelmähoitoa, johon kuuluvat ACE:n estäjän lisäksi ensisijaisesti diureetti ja kalsiumkanavan salpaaja. Kaikki verenpainetta alentavat lääkkeet ovat käyttökelpoisia, ja munuaisten vajaatoimintaa sairastavien hoidossa tarvitaan joskus jopa 4-5 lääkeainetta normotension saavuttamiseksi.

Kaj Metsärinne

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030