Vastasyntyneen kipulääkitys

Vastasyntyneen ja keskosen kipuradat ovat hyvin kehittyneet ja heillä voidaan todeta selvät fysiologiset, metaboliset ja hormonaaliset stressivasteet kipuärsykkeisiin. Vaikka vastasyntyneiden kivun arviointi on vaikeaa ja hoidossa on monia ongelmia ja riskejäkin, kivunhoidon hyödyt ovat kuitenkin suuremmat kuin haitat. Asianmukainen kivunlievitys on vastasyntyneilläkin aiheellinen ennen kaikkea inhimillisistä syistä, mutta se johtaa myös parempaan lääketieteelliseen tulokseen. Vastasyntyneille tulee antaa riittävä opioidianalgesia leikkauksen jälkeen ja myös erilaisten tehohoitoon liittyvien kivuliaiden tai epämiellyttävien toimenpiteiden yhteydessä. Myös parasetamolin ja puudutevoiteen käyttömahdollisuus kannattaa muistaa. Sekä respiraattorissa hoidettavan vastasyntyneen sedaatiossa että leikkauksen jälkeisenä kipulääkkeenä on eniten käytetty ja tutkittu morfiinia, joka on hyvä perusanalgeetti. Optimaalista kipulääkettä ei ole, ja niinpä kaikkia kivunlievitystä saavia vastasyntyneitä on seurattava tarkasti sivuvaikutusten varalta.

Marja-Leena Pokela

Vaikeat hampaiden kiinnityskudosinfektiot

Hampaiden kiinnityskudosinfektion varhaishoidolla ehkäistään taudin tarpeeton vaikeutuminen. On myös viitteitä, että näin pienennettäisiin joidenkin yleissairauksien ilmaantumisriskiä. Tiettyjen sairauksien yhteydessä tämän infektiopesäkkeen eliminointi vähentää hoitokomplikaatioita ja edistää sairauden paranemista. Hampaan kiinnityskudosinfektion jääminen vaille huomiota on ilmeinen ongelma, koska tulehdus on lähes aina krooninen ja oireeton eikä sitä yleensä havaita pelkin silmin tarkastamalla. Infektion diagnosointi vaatii hammaslääkärin tutkimuksen.

Matti Knuuttila

Näkövammaisuus 1990-luvulla

Maailman terveysjärjestö on julkaissut vuoden 1994 lopussa katsauksen maailmanlaajuisesta näkövammaisuustilanteesta. Sokeita tai syvästi heikkonäköisiä arvioitiin olevan 38 miljoonaa. Ensi kertaa on esitetty arvio myös lievemmin näkövammaisten eli heikkonäköisten lukumäärästä: heitä on 110 miljoonaa. Runsaat 80 % syvästi heikkonäköisistä asuu kehitysmaissa. Tärkeimmät sokeuden syyt ovat edelleen harmaakaihi, trakooma ja glaukooma, mutta diabeettinen silmäsairaus ja ikääntymiseen liittyvä keskeisen verkkokalvon rappeuma ovat lisääntyvä ongelma. Varhaislapsuuden tärkein syvän heikkonäköisyyden aiheuttaja on A-vitamiinin puutteen ja aliravitsemuksen aiheuttama kseroftalmia ja keratomalasia. Ilman huomattavia ponnisteluja näkövammaisten määrä lisääntyy lähivuosikymmeninä, koska vanhusväestön osuus sekä länsimaissa että kehitysmaissa kasvaa. Jo nyt syvästi heikkonäköisistä puolet on 60 vuotta täyttäneitä. Vuonna 2020 arvioidaan 60 vuotta täyttäneitä syvästi heikkonäköisiä olevan 54 miljoonaa, ja heistä 50 miljoonaa asuu kehitysmaissa.

Paula Summanen

Hyvin toimiva perhe

Ihmisen psyykkiseen ja somaattiseen oireiluun vaikuttavat hänen ruumiin- toimintojensa lisäksi hänen tärkeät ihmissuhteensa ja erityisesti näissä tapahtuvat muutokset. Perheen kehitysvaiheen tai perherakenteen muuttuessa riski oireilla kasvaa. Artikkelissa esitetään perinteisen ydinperheen sekä yksinhuoltaja- ja uusperheen kehityksellisesti kriittiset jaksot ja niihin liittyvät tehtävät. Lääkärin on ongelmallisissa tapauksissa syytä laajentaa näkökulmaansa ja selvittää, kuinka hyvin potilas on selvinnyt perheen kehitysvaiheen mukaisista tehtävistä. Suorittamatta jääneen tehtävän tekeminen saattaa vähentää potilaan oireilua ja siten tukea muuta lääketieteellistä hoitoa. Hyvin toimivaa perhettä voidaan kuvailla muutamin perherakenteesta ja kehitysvaiheesta riippumattomin kriteerein. Mitä useampi niistä täyttyy potilaan perheessä, sen paremmin perhe toimii ja tukee siten oireilun vähenemistä.

Karl-Erik Wahlberg, Matti Isohanni

Suun infektiot ja yleissairaudet

Dentogeenisten infektioiden ja yleissairauksien välisiä yhteyksiä on viime aikoina käsitelty useasti julkisuudessa. Hengenvaarallisia hammasperäisiä infektioita sairastaneiden potilaiden määrän yllättävä lisääntyminen viime vuosina on saanut erityisen runsaasti palstatilaa. Myös suun kroonisten infektioiden tilastolliset yhteydet moniin yleissairauksiin ovat olleet esillä.

Jukka H. Meurman

Estääkö asetyylisalisyylihappo raskaustoksemian kehittymisen?

Suuret satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset eivät ole lunastaneet pienempien tutkimusten lupausta asetyylisalisyylihapon tehosta raskaustoksemian ehkäisyssä. Ilmeistä kuitenkin on, että pieniannoksinen hoito asetyylisalisyylihapolla on turvallista raskauden aikana ja että tietyt riskiryhmät voivat hyötyä siitä.

Juhani Mäenpää, Merja Vainio

Liikunnan harrastajan ylähengitystietulehdukset

Kohtuullinen liikunnanharrastus pienentää ylähengitystieinfektioiden riskiä, kun taas raskas harjoittelu suurentaa sitä. Liikunnan ja levon suhteen tulisi olla sopiva, jotta vastustuskyky ei heikkene liikarasituksen vuoksi. Toistuvien ja huonosti paranevien ylähengitystietulehdusten yhteydessä lääkärin on selvitettävä ylirasituksen ja ylikunnon osuus sairastamisessa. Paraneminen tulee varmistaa ennen harjoittelun uudelleen aloittamista, ja liikunnan määrää lisätään vasteen mukaan. Kyse on pikemminkin sairastumisriskien kartoittamisesta ja fyysisen, psyykkisen ja immunologisen toimintakyvyn palauttamisesta kuin perinteisestä taudin määrittämisestä ja hoidosta.

Seppo Kuttila

Masennuslääkettä masentuneelle?

Masennusoireyhtymien tunnistamiseen ja hoitoon on viime vuosina kiinnitetty yhä enemmän huomiota, ja masennuslääkkeiden käyttö on lisääntynyt huomattavasti uusien antidepressiivojen tultua markkinoille. Kliinikko joutuu usein miettimään, ketkä masennuspotilaat hyötyvät antidepressiivisesta lääkehoidosta ja kenelle taas lääkehoidon aloittaminen on turhaa. Tässä katsauksessa esitellään tutkimustietoa lääkehoidosta erityyppisissä masennusoireyhtymissä, erityisesti depression syvyyden ja kroonisuuden vaikutuksesta lääkehoidon hyödyllisyyteen. Masennuslääkkeiden hyödystä on vakuuttavaa näyttöä vakavien mielialahäiriöiden kriteerit täyttävien potilaiden akuuttivaiheen hoidossa. Useat tutkimukset ovat myös osoittaneet pitkäaikaisen estohoidon hyödylliseksi toistuvien masennustilojen uusiutumisen ehkäisyssä. Antidepressiivisestä lääkehoidosta on useiden tutkimusten mukaan hyötyä noin puolelle potilaista, jotka kärsivät oirekuvaltaan lievästä pitkäaikaisesta masennuksesta eli dystymiasta. Lähes kaikki kliiniset kokeet ovat kuitenkin olleet verraten lyhytkestoisia, joten lääkehoidon tehon säilyminen dystymian pitkäaikaishoidossa tulisi varmentaa. Kovin lievissä ja lyhytkestoisissa masennustiloissa ei masennuslääkkeestä yleensä ole hyötyä.

Erkki Isometsä

Fibromyalgian hoitoja koskeva tutkimustieto

Fibromyalgian hoitotuloksia koskeva kirjallisuushaku antoi laihahkon tuloksen. Lukuisia menetelmiä on tutkittu, osaa kontrolloiduilla kaksoissokkokokeillakin. Mutta kokeet ovat olleet lyhytkestoisia, tutkimusmenetelmät epäyhtenäisiä ja potilaiden myöhempi seuranta on puuttunut. Tutkijoita on yllättänyt myös lumehoitojen hyvä teho. Uusissa tutkimuksissa on saatu hyviä tuloksia käyttäytymishoidoilla. Kirjoittaja suosittelee, että niistä etsitään ratkaisua kipu-uupumuspotilaiden ongelmaan.

Markku T. Hyyppä

Uutta tietoa virushepatiiteista

Hepatiittia aiheuttavista viruksista on viime aikoina saatu huomattavasti lisää tietoa. Viime vuoden alussa tunnettiin viisi hepatiittivirusta: veriteitse tarttuvat hepatiittivirukset B, C ja D sekä fekaali-oraaliteitse tarttuvat A ja E. Vuoden kuluessa löytyi kuitenkin yllättäen peräti kolme uutta hepatiittivirusta. Myös ennestään tunnetuista hepatiittiviruksista on kertynyt uutta tietoa.

Pirkko Pohjanpelto

Akantamebakeratiittia Suomessakin

Akantameba on vesissä ja maaperässä elävä alkueläin, joka voi aiheuttaa vaikeahoitoisen, pahimmassa tapauksessa sokeuttavan keratiitin. Suurin osa tautiin sairastuneista on ollut piilolasien käyttäjiä, jotka ovat hoitaneet puutteellisesti linssien puhdistuksen ja desinfektion. Taudin lääkehoito on vaikea, ja ennuste on ratkaisevasti riippuvainen diagnosoinnin nopeudesta. Akantamebainfektion mahdollisuus on syytä muistaa hoidettaessa piilolasien käyttöön tai silmätraumoihin liittyviä keratiitteja.

Olli-Pekka Lehtonen, Minna Vesaluoma, Marja-Liisa Vuori, Tuuli Linna, Liisa Jokipii, Timo Tervo

Embolektomia akuutin alaraajaiskemian hoidossa - aikansa elänyt vai käypä vaihtoehto?

Embolektomia on melko yksinkertainen toimenpide, jonka tulokset alaraajan veritulppien hoidossa ovat hyvät. Pian oireiden alettua päivystysluonteisesti tehtynä se yleensä poistaa kuolion vaaran. Ehtona on kuitenkin oikea diagnoosi; aina ei ole helppo erottaa emboliaa kroonisen verenkierronvajauksen äkillisestä pahenemisesta.

Hannu Savolainen

Kognitiivinen lyhytpsykoterapia masennuksen hoidossa

Kognitiivinen lyhytpsykoterapia on aktiivinen ja ajallisesti rajattu, hyvin organisoitu ja oivallusta edistävä ongelmanratkaisukeskeinen terapiamuoto. Terapia käsittää yleensä 15-20 istuntoa 3-4 kuukauden aikana. Kognitiivinen psykoterapia sopii potilaille, jotka kärsivät masennusoireista. Myös pitkäaikaisesti masentuneet voivat hyötyä kognitiivisen terapian yhdistämisestä lääkehoitoon. Kognitiivisen terapian vaikutus kestää pitempään kuin lääkehoidon, ja näin se voi siirtää masennuksen uusiutumista myöhemmäksi. Potilasta kannustetaan kehittämään itsenäisiä selviytymistaitoja. Hän oppii itsehavainnointimenetelmiä ja alkaa sisäistää terapeutin käyttämiä tekniikoita. Yleislääkäri voi hyvin soveltaa vastaanotollaan kognitiivisen terapian menetelmiä hoitaessaan masentuneita potilaita.

Maria Häkkänen, Simo Saarijärvi

Tuberkuloosi on maailman hätä, mutta ei Suomen

Vielä 1980-luvulla tuberkuloosin luultiin pian häviävän teollisuusmaista ja jäävän köyhän maailman vitsaukseksi. Niinpä poliittiset päättäjät jättivät monessa teollisuusmaassa huolehtimatta tuberkuloosin hoito-ohjelmien riittävästä valmiudesta. Samaan aikaan ilmaantui uusia uhkatekijöitä: siirtolaisuus lisääntyi, HI-virus alkoi levitä, sodat eivät loppuneet, slummiutuminen jatkui ja päihteiden käyttö lisääntyi. Tuberkuloosi alkoi uudelleen yleistyä teollisuusmaissa, eivätkä tuberkuloosiohjelmat pystyneet vastaamaan haasteisiin vaan alkoivat vuotaa. Suomessa tuberkuloosin vastustamistyö on ollut tuloksellista, ja edullinen kehitys jatkuu, ellei virheitä tehdä. Maailman tuberkuloosiongelma ratkeaa kuitenkin vasta sitten, kun kehitysmaihin saadaan rikkaiden maiden tuella tehokkaat hoito-ohjelmat - ja niitä tarvitaan jo Suomen lähialueillakin.

Eero Tala

Mini-interventiohoidon teho alkoholihaittojen ehkäisyssä Katsaus terveydenhuollossa tehtyihin tutkimuksiin

Alkoholin suurkulutuksen varhaisen hoidon, mini-intervention, tehoa on selvitetty terveydenhuollossa 15 kontrolloidussa tutkimuksessa 12 maassa. Mukana tutkimuksissa on ollut yli 5 000 suurkuluttajaa, sekä miehiä että naisia. Tulokset niin perusterveydenhuollosta kuin erikoissairaanhoidostakin ovat yhdensuuntaisia: hoidon myötä alkoholin kulutus ja suurkuluttajien määrä vähenevät merkitsevästi. Mini-interventiohoito on kustannuksiltaan edullinen ja muodoltaan hyvin terveydenhuollon nykytoimintoihin soveltuva. Sen laaja-alaisen käyttöön ottamisen perus- ja työterveyshuollossa sekä erikoissairaanhoidossa voidaan odottaa johtavan huomattavaan alkoholihaittojen vähenemiseen.

Kaija Seppä

Somatisoivan potilaan tutkimuskierre Pettävä ruumis ja katetun pöydän mysteeri

Psykosomaattisen potilaan tarpeiden tunnistaminen ja niihin vastaaminen hoidossa on vaikeaa. Oireilun taustalla usein vaikuttavan varhaisen tyydyttämättömyyden ymmärtäminen auttaa näiden potilaiden kohtaamisessa ja mahdollistaa tutkimuskierteen katkeamisen. Nykyisellään tärkein hoitotulos onkin usein potilaan sitoutuminen yhteen hoitopaikkaan. Valtaosa on psykiatriseen tutkimukseen tullessaan voimansa loppuun käyttäneitä, eikä heidän työkykyään voida enää palauttaa. Psykiatrista konsultaatiota tarvittaisiin oireilun varhaisessa vaiheessa. Tällöin voidaan saada kokonaisnäkemys potilaasta ja mahdollistetaan hänen jäljellä olevien voimiensa palautuminen rakentavaan käyttöön.

Heli-Tuulie Koivumaa-Honkanen, Anneli Heikkinen

Vieläkö BCG-rokotusta tarvitaan?

BCG (Bacille Calmette-Guérin) on yksi vanhimpia ja eniten käytettyjä rokotteita. Sen saavat yhä kaikki vastasyntyneet Suomessa. Tuberkuloositilanne maassa on kuitenkin jatkuvasti parantunut, ja niinpä nyt täyttyvät kansainvälisten asiantuntijoiden esittämät BCG-rokotuksen lopettamisen edellytykset. Jos rokotussuoja poistuu, sairastumisen riski saattaa laskelmien mukaan hieman kasvaa. Vaikka BCG-rokotuksella ei enää ole ratkaisevaa merkitystä lasten tuberkuloosin torjunnassa, on ennen lopettamispäätöstä huolellisesti suunniteltava ne toimet, joilla lasten tuberkuloosin riski pidetään vähäisenä.

Marianna Tala-Heikkilä

Ylipainehappihoito anaerobeissa nekrotisoivissa infektioissa

Anaerobiset nekrotisoivat infektiot ovat usein hengenvaarallisia infektioita, joiden hoitoon kuuluu kirurginen hoito, laajakirjoinen antibioottiterapia ja ylipainehappihoito. Potilaat tulisi hoitaa aina teho-osastolla. Tällaisten infektioiden ylipainehappihoito on keskittynyt TYKS:iin, jossa on maan ainoa teho-osastolla toimiva ylipainehappikammio. TYKS:ssa toimintaa kehitetään analysoimalla kansainvälisestikin katsoen varsin mittavaksi kertynyttä aineistoa.

Kimmo Korhonen, Martti Hirn, Jorma Klossner, Kari Kuttila, Juha Niinikoski

Keskitetty palovammojen hoito HYKS:ssa Kokemukset ensimmäisten kuuden vuoden ajalta

Suomen ensimmäinen palovammaosasto avattiin Töölön sairaalassa marraskuussa 1988. Vuosina 1989-94 osastolla hoidettiin 533 palovammapotilasta. Osastohoitoa tarvitsevia palovammapotilaita on tullut vuosi vuodelta lisää, sen sijaan tehohoitopäivien määrä on pysynyt vakiona vuoden 1991 jälkeen. Yleisimmin vammat ovat olleet käsissä ja kasvoissa, ja tavallisin potilas oli työikäinen mies. 60 % potilaista oli ollut humalassa vamman sattuessa, ja lähes joka kymmenes vamma sattui saunassa. Osaston potilaiden kuolleisuus kuuden ensimmäisen toimintavuoden aineistossa oli alle 5 %. Vaikeita palovammoja saaneet potilaat on lähetetty herkästi asiantuntevaan hoitoon HYKS:n muista klinikoista sekä jäsenkunnista, mutta vain harvoista ulkokunnista. Vaikeiden palovammojen hoito tulisi kuitenkin Suomessa keskittää valtakunnallisesti kahteen yliopistosairaalaan.

Sirpa Asko-Seljavaara, Jyrki Vuola, Markku Härmä, Nils Svartling, Eila Manninen-Kauppinen

Palovammapotilaan kuntoutus

Palovammapotilaan hoito ja kuntoutus on tiivistä moniammatillista yhteistyötä, johon osallistuvat myös potilas ja hänen omaisensa. Kuntoutus alkaa jo akuuttivaiheessa ja jatkuu pitkään kotiutumisen jälkeen. Potilasta ohjataan jo sairaalavaiheen aikana omatoimisuuteen päivittäisissä toiminnoissa sekä osallistumaan ja ottamaan vastuuta omasta kuntoutumisestaan. Hoidossa vältetään turhaa immobilisaatiota ja potilas avustetaan jalkeille jo ennen ihonsiirtoleikkausta. Syvän palovamman arpi hypertrofioituu helposti. Arven liikakasvua voidaan ehkäistä varhain aloitetulla painehoidolla ja silikonivalmisteiden käytöllä. Palovammapotilaat toipuvat yleensä hyvin ja motivoituvat kuntoutukseen, kun hankalatkin hoidot tuottavat toivottua tulosta.

Marisa Nikkonen, Raija Tuominen