Vanhusten proteiinialiravitsemus ja lihaskato

Aliravitsemus on vanhusväestössä verrattain yleistä. Ongelma ja sen seuraukset - lihaskato, lihasvoiman ja toimintakyvyn heikkeneminen, sairastavuuden lisääntyminen, kaatuilutaipumus - ovat muiden suurten geriatristen kysymysten, kuten dementian, depression tai osteoporoosin veroisia. Lihaskatoon on Suomessa kiinnitetty liian vähän huomiota. Viime vuosina on tullut uusia lupaavia tutkimustuloksia vanhusten ravitsemus- ja liikuntaharjoitusinterventioista, ja näiden vuoksi suhtautumista tulisi muuttaa.

Kaisu Pitkälä, Matti Mäkelä

Epästabiilin angina pectoriksen lääkehoito

Diagnostiikan parantumisen myötä epästabiilin angina pectoriksen ilmaantuvuus on suurentunut suhteessa sydäninfarktin ilmaantuvuuteen. Väestön ikääntyessä epästabiilista anginasta koituu yhä suurempi kuormitus terveydenhuoltojärjestelmälle. Perinteisestä asetyylisalisyylihappo- ja hepariinihoidosta huolimatta epästabiiliin anginaan sairaalahoidossa liittyvä kuolleisuus on ollut suuri ja iskeemisten tapahtumien riski puolen vuoden kuluessa sairastamisesta on lähes 25 %. Uusien yhä tehokkaammaksi todettujen lääkkeiden tultua markkinoille epästabiilin anginan hoito on muuttumassa. Yhdessä invasiivisen hoidon kanssa ne parantavat potilaan ennustetta.

Matti Niemelä

Lasten psyykkisen häiriintyneisyyden tunnistaminen perusterveydenhuollossa

Neuvola- ja kouluterveydenhuollolla on hyvät edellytykset lasten psyykkisen kasvun seuraamiseen ja myönteisen psyykkisen kasvun tukemiseen. Terveydenhuollon ammattilaiset myös varsin usein havaitsevat lapsen mielenterveysongelmat, mutta tarkempaan lastenpsykiatriseen tutkimukseen ja hoitoon lähettämisessä ollaan varovaisia. Mikäli oireet vaikuttavat lapsen kykyyn selviytyä ikätasoisista vaatimuksista kuten koulunkäynnistä tai näkyvät vaikeuksina ihmissuhteissa eikä ratkaisua perustasolla löydy, olisi hoitojärjestelmän kyettävä ohjaamaan lapsi mielenterveyspalvelujen piiriin.

Kirsti Kumpulainen, Kaarina Kemppinen

Aivojen reseptorien tutkiminen isotooppikuvauksin

Keskushermoston reseptoripitoisuuksia voidaan tutkia in vivo PET- ja SPET-kuvauksilla. Isotooppilääketieteen kuvausmenetelmät perustuvat radionuklidileiman sisältävän lääkevalmisteen havaitsemiseen elimistössä. Tuloksena saadaan kaksi- tai kolmiulotteisia kuvasarjoja, joista voidaan määrittää esimerkiksi elimen tai kudoksen radiolääkepitoisuus. Reseptorikuvauksella saadaan uutta ja aiempaa yksityiskohtaisempaa tietoa aivojen toiminnasta ja patofysiologiasta. Reseptorikuvauksia voidaan hyödyntää myös hoidon vasteen ja geenihoidon seurannassa sekä lääkekehittelyssä.

Jyrki Kuikka, Kim Bergström

INR:n (International Normalized Ratio) käyttö suun kautta otettavan antikoagulanttihoidon annossäätelyssä ja INR-hoitoalueet

Suomessa siirrytään käyttämään varfariinihoidon seurannassa ja annossäätelyssä kansainvälisten suositusten mukaista tromboplastiiniajan INR-tulostusta ja -hoitosuosituksia. INR-tulostus otetaan käyttöön laboratorioissa 30.6.2000 mennessä, ja 31.12.2000 siirrytään yksinomaan sen käyttöön. Antikoagulanttihoidon seurannan vaatimat tutkimukset tulee suorittaa laboratorioissa, jotka ottavat osaa ulkoiseen laadunvarmistukseen ja joilla on sisäinen laadunvarmistusjärjestelmä. Erikoisalajärjestöt ja lääketeollisuus valmistelevat yhdessä siirtymisen edellyttämät potilasohjeet, hoito-ohjeet ja seurantakortit.

Martti Syrjälä

Trochanterbursiitti - yleinen lonkkakivun aiheuttaja

Trochanterbursiitti on yleinen kiputila, joka paikallistuu reisiluun ison sarvennoisen alueelle, mutta voi tuntua myös alempana reiden ulkosivulla tai pakarassa. Kipu on joko jatkuvaa tai jaksoittaista. Osalla potilaista on jokin lonkka- tai alaselkäsairaus. Diagnoosi perustuu tyypilliseen kipuanamneesiin ja potilaan kliiniseen tutkimiseen, jossa löydöksenä on voimakas paikallinen painoarkuus bursassa reisiluun ison sarvennoisen päällä. Tehokkain hoito on glukokortikoidi-injektio bursaan. Tulehduskipulääkkeet eivät yleensä ole riittävä hoitokeino.

Kari Laiho, Jukka Martio

Aspergerin oireyhtymä

Aspergerin oireyhtymällä (AS) tarkoitetaan lapsuusiässä ilmenevää neurobiologista periytyvien tekijöiden aiheuttamaa häiriötä, jonka kliinisinä löydöksinä ovat poikkeava sosiaalinen vuorovaikutus, epätavalliset kiinnostuksenkohteet, pikkutarkka ja muodollinen puhe sekä riippuvuus rutiineista ja rituaaleista. Sen esiintyvyys on 4/1 000, pojilla se on ainakin neljä kertaa niin yleinen kuin tytöillä.

Taina Nieminen, Tuula Kulomäki, Ritva Ulander, Lennart von Wendt

Parantaako kreatiini urheilusuorituksia?

Urheilijoille markkinoitu kreatiini on yksi 1990-luvun lisäravinnemarkkinoiden menestysartikkeleista. Ensimmäiset tutkimukset terveillä vapaaehtoisilla viittasivat siihen, että kreatiini parantaa voimakasta ja lyhytaikaista urheilusuoritusta. Myöhemmät kilpaurheilijoilla suoritetut tutkimukset eivät kuitenkaan ole yksiselitteisesti varmentaneet tätä. Kreatiinin myönteiset vaikutukset kilpaurheilussa näyttävätkin olevan pääasiassa sen lumevaikutuksen varassa.

Jyrki Vanakoski, Timo Seppälä

Niska-hartiakipupotilaan kliinis-neurofysiologiset tutkimukset

Niska-hartiakipujen selvittelyssä turvaudutaan kliinisen neurofysiologian tutkimusmenetelmiin erityisesti silloin, kun syy ei kliinisen kuvan ja kuvantamistutkimusten avulla selviä. Tavallisin kliinis-neurofysiologinen tutkimus on tällöin ENMG-tutkimus, johon kuuluu useita mittauksia. Sillä voidaan sulkea pois tavallisimmat perifeeriset pinneoireyhtymät ja saada tietoa hermovaurion olemassaolosta ja laadusta.

Juhani Partanen

Kasvainmerkkiaine CA15-3:n pitoisuuden suureneminen oireettomalla rintasyöpäpotilaalla

CA15-3 on rintasyövässä eniten käytetty seerumin kasvain-merkkiaine, jota mitataan lähinnä levinnyttä tautia sairastavan potilaan hoitovasteen arvioinnissa. CA15-3:n on todettu lisääntyvän useita kuukausia ennen etäpesäkkeiden löytymistä, mutta toistaiseksi sen perusteella varhaistuneen diagnoosin ei ole osoitettu hyödyttävän potilasta. Silti määrityksiä tehdään Suomessakin rintasyöpäleikkauksen jälkeisessä normaaliseurannassa. Merkkiainetutkimukset maksavat ja johtavat lisäksi usein vielä kalliimpiin levinneisyystutkimuksiin. Miten CA15-3-arvon kohoamiseen pitäisi suhtautua - ja pitäisikö ainetta määrittää lainkaan?

Pauliina Rasmus, Riitta Keskikuru, Vesa Kataja

Virtsarakkosyövän muuttuva diagnostiikka ja seuranta

Virtsateiden yleisimmän pahanlaatuisen kasvaimen, virtsarakkosyövän, diagnostiikan ja seurannan perusta on virtsarakon tähystys ja virtsan irtosolututkimus. Eri tutkijoiden ja samankin tutkijan eri ajankohtina tekemän irtosolututkimuksen herkkyys tunnistaa kasvain vaihtelee kuitenkin melkoisesti. Kasvaimen erilaistumisaste ja kasvusyvyys vaikuttavat menetelmän herkkyyteen siten, että se on huonoin hyvin erilaistuneilla ja pinnallisilla kasvaimilla, joita virtsarakkosyöpäkasvaimista on kuitenkin suurin osa. Parin viime vuoden aikana on markkinoille tullut uusia, helpommin tulkittavia kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia testejä käytettäviksi virtsarakkosyövän diagnostiikassa ja seurannassa. Tässä artikkelissa esittelemme näitä uusia menetelmiä sekä omia kokemuksiamme niiden kliinisestä käytöstä.

Mika Raitanen, Timo Marttila, Teuvo L. J. Tammela

Miehen hormonaalinen ehkäisy

Miehen hormonaalinen ehkäisymenetelmä on jo teknisesti olemassa. Maailman terveysjärjestön (WHO) tutkimuksissa osoitettiin muutama vuosi sitten, että 200 mg:n viikoittaisilla testosteronienantaattiruiskeilla saavutettiin pareilla, jotka eivät käyttäneet muuta ehkäisyä, raskausluku 1,4 raskautta/100 henkilövuotta. Tämä vastaa naisen hormonaalisten ehkäisymenetelmien raskauslukuja. WHO:n tutkimuksissa käytetty ruiskeannostelu on kuitenkin liian hankala soveltuvaksi laajaan käyttöön, ja käytännöllisempiä annostelumuotoja kehitetään. Myös WHO:n käyttämä androgeenin määrä saattaa osoittautua laajaa käyttöä ajatellen ongelmalliseksi, ja androgeeniannosta voidaan vähentää korvaamalla osa siitä progestiinilla tai gonadotropiinien vapauttajahormonin (GnRH:n) antagonistilla. Viikoittaisten testosteronienantaattiruiskeiden sivuvaikutukset ovat olleet 1,5 vuotta jatkuneissa hoitokokeissa marginaalisia. Viimeaikaiset tutkimukset ovat myös osoittaneet kerran kuukaudessa annettavien öljypohjaisten testosteroniundekanoaattiruiskeiden toimivuuden.

Pasi Pöllänen, Ilpo Huhtaniemi

Jalkaterän ja nilkan hermoperäiset kiputilat

Jalkaterän ja nilkan alueen kiputilat ovat sangen tavallisia. Jopa 40 %:lla väestöstä on jalkavaivoja ja jalan alueelta on löytynyt yli 2 000 erilaista vaivaa, häiriötä tai epänormaalia tilaa. Oireiden taustalla voi olla mekaanisia, metabolisia, neoplastisia, tulehdusperäisiä ja synnynnäisiä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa eri kudosryhmissä, kuten jalan ihossa, lihaksissa, hermokudoksessa, verisuonissa sekä luu- ja rustokudoksessa. Tässä kirjoituksessa käsittelemme tarsaalitunnelioireyhtymää, Mortonin oireyhtymää ja eräitä muita kipuja aiheuttavia hermovaurioita.

Ilkka Lehtinen, Matti Hurme, Ilkka Koskivuo

Synnytyselinten kehityshäiriöiden diagnostiikka ja hoito

Noin kahdella prosentilla naisista on synnytyselinten kehityshäiriö vaihdellen kohdun ja emättimen puuttumisesta kaksoiskohtuun. Osa vioista paljastuu nuorella iällä, koska kuukautisvuotoa ei ilmaannu tai synnytyskanavan tukkiva rakennevika aiheuttaa syklistä kipua. Pääosa yleisimmistä rakennehäiriöistä tulee ilmi raskauden aikana. Toistuvat keskenmenot, ennenaikaiset synnytykset ja sikiön tarjontapoikkeavuudet ovat tyypillisiä kohtuanomalioihin liittyviä raskaushäiriöitä, joskin raskaus voi edetä normaalisti kohtuviasta huolimatta. Emättimen kautta tehtävä kaikututkimus paljastaa poikkeavan kohdun usein jo ennen raskautta. Synnytyselinten rakennehäiriön tarkka diagnoosi on tärkeä arvioitaessa hoitotoimenpiteitä ja niiden vaikutusta hedelmällisyyteen ja raskauden ennusteeseen. Yleisin kehityshäiriö, kohdun väliseinä, hoidetaan kohtuontelon tähystysleikkauksessa. Munuaisten rakennehäiriö löytyy joka neljänneltä kohtuanomaliapotilaalta.

Pentti K. Heinonen

Tuberkuloosi Suomen lähialueilla

Tuberkuloosi alkaa olla yhä harvinaisempi Suomessa, kun taas naapurimaihimme idässä ja etelässä on kehittynyt uusi tuberkuloosiepidemia, jolle ovat tunnusomaisia tavanomaiselle lääkitykselle vastustuskykyiset ns. moniresistentit (multi drug resistance, MDR) tapaukset. Syyt tähän kehitykseen ovat moninaiset, ja pikaisia tulkintoja tilanteesta ilman perusteellista perehtymistä asiaan tulee välttää. Epidemian hallintaan saattaminen on haaste koko kansainväliselle tuberkuloosin torjuntatyölle. Suomen etelä- ja itärajat ovat tuberkuloosin resistenssin suhteen maailman jyrkimmät. Kasvava kanssakäyminen eri muodoissa Viron ja Venäjän kanssa asettaa tuberkuloosin torjunnallemme uusia tehtäviä. Tehokkain tapa vähentää Suomeen kohdistuvaa uhkaa on huolehtia oman terveydenhuoltohenkilöstömme tuberkuloositietojen ylläpidosta sekä avustaa naapurimaitamme tehostamaan heidän tuberkuloosiohjelmiaan. Yhteistyöhankkeisiin lähialueidemme kanssa onkin jo ryhdytty.

Rauni Ruohonen

Lääkkeet ja akuutit neurologiset oireet

Lääkkeet voivat aiheuttaa monenlaisia haittavaikutuksia ja joskus myös hyvin akuutteja oirekuvia, jopa terapeuttisina pitoisuuksina. Neurologisista oirekuvista lääkeaineen aiheuttamia ovat tavallisimmin akuutit dystoniat sekä muut ekstrapyramidaalioireet. Myös huimauksen ja päänsäryn sekä epileptisten kohtausten taustalta saattaa löytyä lääkeaine provosoivana tekijänä. Näin ollen lääkeanamneesista ei pidä tinkiä kiireessäkään.

Kirsi Malmberg-Céder, Seppo Kaakkola

Podofyllotoksiinivalmiste CPH 82 - nopeatehoinen mitoosinestäjä nivelreuman hoidossa

Podofyllotoksiinivalmisteet ovat olleet jo pitkään tuttuja suomalaisille reumatologeille. Nykyisin käytetyn CPH 82 -valmisteen käyttö on 1990-luvulla hiljalleen lisääntynyt, vaikka nivelreuman lääkehoitoon on tullut uusiakin mahdollisuuksia. On ilmeistä, että CPH 82 katsotaan käyttökelpoiseksi vaihtoehdoksi nivelreuman peruslääkehoidossa. Koska potilaiden seuranta on yleensä perusterveydenhuollon tehtävänä, on yleislääkärinkin pääpiirteissään tunnettava CPH 82:n ominaisuudet.

Kari Laiho, Jukka Martio

Päihdeongelman henkilökohtaiset merkitykset - sokraattinen dialogi tapausesimerkin valossa

Päihdeongelmaisen potilaan kohtaaminen kognitiivisessa terapiassa lähtee siitä, että addiktiivinen käyttäyminen on opittu tapa, jota voidaan analysoida ja muuttaa kuten käyttäytymistä muutenkin. Kognitiivisen terapian teknisiä keinoja on useita; yksi niistä on sokraattinen dialogi, joka voi olla käyttökelpoinen haastatteluväline myös lääkärintyössä.

Nils Holmberg

Diabeettisen neuropatian diagnostiikka- ja hoitosuositus Osa II: Autonominen neuropatia

Diabetekseen liittyvät autonomisen hermoston lieväasteiset toimintahäiriöt tai poikkeavuudet ovat varsin tavallisia, mutta kliinisesti merkittävä oireinen neuropatia on harvinainen. Diabeettisen autonomisen neuropatian oireina voivat olla mm. ortostaattinen huimaus, hikoiluhäiriöt, suolen toiminnan häiriöt tai impotenssi. Diagnoosin varmistuminen edellyttää tarkkaa kliinistä tutkimusta ja ennen kaikkea muiden kyseisiä oireita aiheuttavien tekijöiden poissulkemista. Vaikeimmissa tapauksissa tarvitaan usein keskussairaalatasolla tehtäviä erityistutkimuksia. Artikkelissa kuvataan verenkiertoelimistön autonomista neuropatiaa, ruoansulatuskanavan motiliteettihäiriöitä, virtsa- ja sukupuolielinten ongelmia, oireetonta hypoglykemiaa ja hikoiluhäiriöitä, niiden kliinisiä löydöksiä, tutkimusmenetelmiä ja hoitoperiaatteita.

Leo Niskanen, Maija Haanpää, Juhani Partanen, Pekka Pikkarainen, Tapani Rönnemaa, Kimmo Taari, Timo Tulokas, Markku Vähätalo

COMT-eston asema Parkinsonin taudin lääkehoidossa

Levodopa yhdistettynä dopadekarboksylaation estäjään on Parkinsonin taudin tehokkain peruslääkehoito. Tähän lääkitykseen liittyviä ongelmia ovat ennen kaikkea levodopan tehon heikkeneminen pitkäaikaishoidossa ja levodopa-annoksen vaikutusajan lyheneminen. Liittämällä levodopahoitoon katekoli-O-metyylitransferaasi (COMT) entsyymin estäjä voidaan levodopan hyötyosuutta parantaa ja vaikutusaikaa pidentää, koska plasman levodopapitoisuudet pysyvät pidempään terapeuttisen tason yläpuolella. Näin potilaiden hoitovaste levodopalle pitenee. COMT-estäjä saattaa lisätä levodopasta johtuvia, ns. dopaminergisiä haittavaikutuksia yhdistelmälääkityksen voimistuneen tehon vuoksi. Kahdesta kliiniseen käyttöön päässeestä COMT-estäjästä tolkaponi on jouduttu poistamaan markkinoilta sen aiheuttamien maksahaittavaikutusten takia. Toisen COMT-estäjän, entakaponin, ei ole todettu aiheuttavan kliinisesti merkitsevää maksan transaminaasien nousua. Entakaponi on tehokas, hyvin siedetty ja turvallinen kliinisten tutkimusten ja noin 25 000 potilaan hoidon perusteella. Entakaponi on suomalainen alkuperäisvalmiste, joka on tuonut merkitsevän lisän Parkinsonin taudin lääkehoitoon.

Urpo K. Rinne, Hanna M. Ruottinen, Ariel Gordin