Päihdeongelmien hoito kognitiivisen terapian avulla

Kognitiivisessa terapiassa ajatellaan, että henkilön ajatuksilla ja mielikuvilla on suuri vaikutus hänen tunteisiinsa ja käyttäytymiseensä. Päihdeongelman hoidossa on pitkälti kysymys käyttäyttymisen muutoksesta ja siksi kognitiivisen terapian menetelmiä voidaan soveltaa myös siihen. Terapian tavoitteena on muuttaa haitallista käyttäytymistä ohjaavia ajatusvääristymiä. Hoidon onnistumisen kannalta on tärkeää hoitointerventioiden oikea ajoitus, terapeutin kyky motivoida potilas haluamaan muutosta ja työskentelemään sen aikaansaamiseksi. Kognitiivisessa terapiassa käytetään paljon erilaisia tehtäviä, aktiiviseen vuorovaikutukseen perustuvaa motivoivan haastattelun tekniikkaa ja rationaalista ajattelua, jolla korvataan vanhat ajatusvääristymät.

Pekka Tuomola

Skitsofreniapotilaan, hänen omaistensa ja lääkärin kohtaaminen terveydenhuollossa

Skitsofreniaan sairastuminen on traaginen tapahtuma potilaalle ja hänen omaisilleen. Se johtaa perheessä massiiviseen ahdistukseen, joka siirtyy myös hoitaviin ihmisiin. Tässä artikkelissa esitetään skitsofrenian haavoittuvuusteoriaan perustuen keinoja ymmärtää skitsofreniapotilaan muuttunutta logiikkaa eli ajatushäiriöitä. Lisäksi kuvaillaan omaisten reaktioita ja kuinka niihin tulisi suhtautua. Lääkäri voi luoda myönteisen suhteen potilaaseen ja hänen omaisiinsa ja siten varmistaa, että potilasta voidaan tulevaisuudessa hoitaa onnistuneesti terveyskeskuksessa. Keskeistä lääkärin ja potilaan sekä hänen omaistensa kohtaamisessa kriisitilanteessa on tilanteen jäsentäminen niin, että kaikille selviää, mistä on kysymys.

Karl-Erik Wahlberg

Psykiatriset oireet Parkinsonin taudissa

Psykiatriset oireet ovat yleisiä Parkinsonin tautia sairastavilla potilailla. Ne voivat liittyä sairauden aiheuttamiin neuronaalisiin ja hermovälittäjäainemuutoksiin, lääkkeiden sivuvaikutuksiin tai toimintakyvyn huononemisen aiheuttamaan psykologiseen stressiin. Masennus, psykoottiset oireet, ahdistuneisuus ja persoonallisuuden muutokset ovat yleisiä ja monesti vaikeahoitoisia, joskin psykiatrisen lääkehoidon kehitys on lisännyt mahdollisuuksia yksilöllisesti sopivan hoidon löytämiseen.

Esa Leinonen, Maire Santala

Kansainvälinen selkäydinvaurioiden neurologinen tasoluokitus

Selkäydinvaurion tason perinteisessä määrittelyssä on ongelmana ollut epätäsmällisyys, koska siinä ei ole mm. otettu huomioon toiminnallisen motoriikan ja sensoriikan epäsymmetrisyyttä. Pitkän kansainvälisen valmistelutyön tuloksena on valmistunut selkäydinvaurioiden uusi neurologinen tasoluokitus, jolla pyritään täsmentämään ja yhdenmukaistamaan tasomäärittelyä ja terminologiaa. Vaikka luokitus vaatii harjoittelua, sen käyttöön olisi syytä siirtyä myös Suomessa.

Hannu Alaranta, Eija Ahoniemi, Antti Dahlberg, Eeva-Maija Hokkinen, Paula Leppänen, Heikki Palomäki, Mikko Kannisto

Potilaan itsetuhoisuuden tunnistaminen ja ensihoito perusterveydenhuollossa

Perusterveydenhuollossa työskentelevät lääkärit kohtaavat usein ensimmäisinä itsetuhoprosessin eri vaiheissa eläviä potilaita. Mahdollisuudet itsetuhokriisin tunnistamiseen ja hoitointerventioihin voivat kuitenkin olla puutteelliset. Lyhyet vastaanottoajat sekä oire- ja toimenpidekeskeinen työtapa eivät luo edellytyksiä sellaiselle empaattiselle dialogille, jossa potilas rohkaistuisi tarkastelemaan psyykkiseen kipuiluunsa liittyviä tekijöitä. Tällöin hän ei myöskään tunnista lääkärissään henkilöä, jonka avulla vaikeiden asioiden kohtaaminen ja läpikäynti olisi mahdollista. Olisikin mietittävä, millainen vastaanottotapahtuma loisi edellytyksiä itsetuhoisuuden tunnistamiselle ja saisi potilaan tuntemaan tulleensa kuulluksi.

Esa Aromaa

Ajankohtaista kehitysvammalääketieteestä

Helsingissä kesällä 1996 pidetty kehitysvammatutkimuksen maailmankongressi osoitti, että normalisaatioperiaate on toteutunut kehitysvammaisuuden lääketieteellisellä lohkolla: tutkimusmenetelmät, jotka ovat eettisesti ja lääketieteellisesti hyväksyttäviä aivo- ja muista sairauksista kärsivien normaaliälyisten potilaiden tutkimuksessa, ovat nyt käytössä myös kehitysvammaisten tutkimisessa samoja tutkimusaiheita ja vasta-aiheita noudattaen. Toinen tärkeä ilonaihe on, että tieteiden väliset kontaktit ovat jatkuvasti rikastuttaneet ja hyödyttäneet kehitysvammaisuuden tutkimustyötä ja sen tuloksia. Tämä on oikea tie myös tulevaisuudessa. Kongressin tunnus "International advances in research and practise: global problems - local approaches" täyttyikin hyvin myös biolääketieteellisten aiheiden kannalta.

Matti Iivanainen

Kuinka hoidat kouristavaa lasta?

Lasten kouristukset ovat tärkeä ja yleinen osa jokapäiväistä lääketiedettä. Kouristuksen syynä voi olla korkea kuume, epileptinen kohtaus, keskushermostoinfektio ja myrkytys, jotka voivat aiheuttaa samanlaisia oireita. Akuutin kouristuskohtauksen erotusdiagnostiikka on vaativa tehtävä, ja lääkärin on osattava nopeasti arvioida tarvittavien toimenpiteiden aikataulu ja laajuus, sillä pitkittyneenä kouristuskohtaus voi johtaa hengenvaaralliseen tilaan. Tutkimus- ja hoitokaavioista on apua, mutta ne voivat johtaa myös harhaan.

Raija Korpela

Miehen sterilisaatio

Miesten osuus sterilisaatioista on ollut Suomessa viime vuosiin saakka varsin vähäinen, koska ehkäisyvalistus on maassamme perinteisesti kohdistunut naisen käyttämään ehkäisyyn. Elokuusta 1995 alkaen TYKS:n synnytys- ja naistentautien klinikka on tarjonnut sterilisaatiomahdollisuutta myös miehille. Tähän toimintaan liittyneessä tiedotuskampanjassa on kerrottu sekä lääkäreille että suurelle yleisölle miehen sterilisaatiosta osana kokonaisvaltaista perhesuunnittelua. Tarkoituksena on ollut tehdä tutuksi tämä ulkomailla laajalti käytössä oleva vaihtoehto ehkäisymenetelmien joukossa ja samalla lisätä miehen mahdollisuutta osallistua aktiivisesti raskauden ehkäisyyn.

Mika Rantala, Vesa Nikkanen, Béatrice Ewalds-Kvist, Risto Erkkola

Mielialaa tasaavat lääkkeet vanhusten hoidossa

Myös iäkkäille potilaille tarvitaan bipolaarisen häiriön relapseja estämään ja mielialaa tasoittamaan pitkäaikaista lääkitystä. Lääkkeen valinnassa vanhukselle joudutaan kiinnittämään erityistä huomiota siihen, miten lääkitys onnistuu säännöllisenä ilman intoksikaation vaaraa ja sivuvaikutukset ovat mahdollisimman vähäisiä. Lisäksi on selvitettävä, mitä muita sairauksia potilaalla on ja mitä lääkkeitä hän niihin käyttää. Lääkkeiden yhteisvaikutukset mutkistavat vanhusten pitkäaikaista lääkehoitoa. Litium on ollut mielialaa tasaavana peruslääkkeenä käytössä vuosikymmeniä ja se soveltuu edelleenkin vanhuksillekin, mutta epilepsialääkkeinä markkinoille tulleet karbamatsepiini ja valproaatti ovat paremmin siedettyinä tulleet ensisijaislääkkeinäkin kliiniseen käyttöön psykogeriatriassa vanhusten mielialahäiriöitä hoidettaessa.

Maire Santala

Pedofilia - terveydenhuollon ja lastensuojelun ongelma

Joutuminen seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi on erittäin vahingollista lapsen kehitykselle. Ahdistus, pelko ja masennustilat vaivaavat lasta vielä useiden vuosien kuluttua hyväksikäytöstä. Kodin ulkopuolinen seksuaalinen hyväksikäyttö eli pedofilia voidaan jakaa erilaisiin alaryhmiin pedofiilisten tekojen ja pedofiilien ominaisuuksien mukaan. Viime vuosina on huomio kiinnittynyt organisoituun lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön, mitä vastaan on pyritty löytämään keinoja sekä lainsäädännöstä että pedofilian dynamiikan tutkimuksesta. Terveyden- ja sosiaalihuollon työntekijöiden perehtyminen pedofiliailmiöön on tärkeää mahdollisimman selkeän työskentelyn aloittamiseksi pedofiliatapauksissa.

Raija Hukkanen

Lasten synnynnäisten sydänvikojen kuvantaminen

Lapsen synnynnäistä sydänvikaa epäiltäessä huolellinen kliininen tutkimus ja thoraxkuva ovat edelleen selvittelyn peruspilarit, mutta diagnoosin varmistamisessa kaikututkimus on osoittautunut ylivertaiseksi. Vastasyntyneiden ja pikkulasten sydänvikojen selvittelyyn ei muita kuvantamismenetelmiä yleensä tarvita. Muut kuvantamismenetelmät ovat saaneet jalansijaa lähinnä leikkausten suunnittelussa ja erityistapauksissa.

Eero Jokinen

Latentti keliakia

Latentilla keliakialla tarkoitetaan tilaa, jossa henkilöllä on gluteeni-intoleranssi, mutta keliakialle tyypillinen limakalvomuutos kehittyy vasta myöhemmin. Tämä keliakian taudinkulku on osoitettu useissa tutkimuksissa. Latenttia keliakiaa on syytä epäillä, kun potilaalta todetut IgA-luokan retikuliini- tai endomysium-vasta-aineet viittaavat gluteeni-intoleranssiin, mutta ohutsuolen nukka on normaali. Tila lienee tavallinen keliakiapotilaan lähisukulaisilla. Latenttiin keliakiaan saattaa liittyä tulehdussolujen, etenkin gammas+-lymfosyyttien lisääntyminen ohutsuolen limakalvon epiteelissä. Nämä voidaan tutkia ohutsuolen jääleikkeestä immunohistokemiallisilla värjäyksillä.

Pekka Collin, Kati Holm, Katri Kaukinen, Kaija Laurila, Markku Mäki

Hyvänlaatuisten silmäluomimuutosten jäädytyshoito

Nestetyppijäädytystä on viime aikoina alettu etenkin Yhdysvalloissa käyttää monien silmäluomen hyvänlaatuisten muutosten hoidossa, jotka perinteisesti on hoidettu leikkauksella tai laser- ja muilla polttotekniikoilla. Myös Suomessa se on nykyään mahdollista, kun jäädytyshoidon saatavuus on ihotautilääkäreiden koulutuksen ja kokemuksen myötä parantunut. Menetelmän käyttö silmäluomen hoidossa vaatii erityisen hyvää perehtymistä sekä alueen tautien diagnostiikkaan että jäädytyshoidon tekniikkaan.

Raimo Suhonen, Kimmo Kiviluoto

Sata vuotta asetyylisalisyylihappoa

Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun Bayerin kemisti Felix Hoffmann syntetisoi puhtaan asetyylisalisyylihapon. Salisylaatteja sisältävien kasvien lääkinnällisestä käytöstä on kuitenkin mainintoja jo aivan varhaisimmissa historian lähteissä. Nykyään asetyylisalisyylihappoa käytetään paitsi kipulääkkeenä, myös sydän- ja verisuonitautipotilaiden hoidossa, ja uusia käyttöaiheita tutkitaan jatkuvasti. Alzheimerin taudin ja syöpien ehkäisy ovat tuoreimpia tutkimuskohteita.

Mauno Airaksinen

Milloin gastroskopia dyspepsiapotilaalle

Gastroskopia on nykyisin turvallinen tutkimus, jonka saatavuus on lähes koko maassa hyvä. Se antaa tärkeää tietoa ruoansulatuskanavan yläosasta, joten dyspepsiapotilaidenkaan lähettäminen siihen ei saisi olla liian korkean kynnyksen takana. Tähystyksen aiheista on viime vuosina julkaistu runsaasti kansainvälisiä tutkimuksia, kannanottoja ja suosituksia. Vaikeinta on ollut arvioida tutkimuksen tarve juuri erityyppisten ylävatsaoireiden selvittelyssä. Nämä ovat perusterveydenhuollossa tavallisimpia gastroenterologisia vaivoja, ja tutkimuksen käyttöä on pyritty rajoittamaan myös kustannussyistä.

Olavi Keyriläinen

Leikkauksen jälkeinen keuhkoembolia

Keuhkoembolia on yksi merkittävimmistä komplikaatioista leikkausten jälkeen. Vaikka sen patogeneesi tunnetaan yhä paremmin, hoito on kehittynyt ja laskimotukoksen ehkäisy tehostunut, se johtaa etenkin iäkkäillä potilailla usein kuolemaan. Keuhkoembolian diagnosointi on hankalaa, koska sen kliininen kuva ja löydökset ovat epäspesifisiä eikä hyviä tutkimusmenetelmiä ole toistaiseksi käytettävissä. Keuhkoembolian hoitona on pääasiassa antikoagulanttilääkitys, ensisijaisena vaihtoehtona pienimolekyyliset hepariinit. OYS:ssa tarkasteltiin leikkauksen jälkeiseen keuhkoemboliaan sairastuneiden potilaiden perussairauksia ja riskitekijöitä sekä leikkauksiin mahdollisesti liittyneitä komplisoivia tekijöitä.

Juha Hautalahti, Heikki Kiviniemi, Jyrki Mäkelä

Vakavien mielenterveysongelmien varhainen tunnistaminen ja ehkäisy

Vakavien mielenterveysongelmien, erityisesti skitsofrenian, varhaistunnistusta ja -hoitoa koskevista tutkimuksista on saatu hyviä tuloksia: hoidon tulokset ovat parantuneet ja alustavat havainnot viittaavat merkittävään ilmaantuvuuden vähenemiseen. Viime vuosikymmeninä tutkimuksissa on löydetty paljon sairastumisalttiudesta kertovia varomerkkejä. Lisäksi on tutkittu ja pyritty luomaan kriteeristöjä kuvaamaan ennen aktiivista psykoosia ilmenevää prodromaalivaihetta, vaikkakin ongelmana on ollut prodromaalioireiden epäspesifisyys keskityttäessä ainoastaan skitsofrenian varhaistunnistukseen. Myös vaikeaa psyykkistä sairastavuutta näyttää siis olevan mahdollista vähentää ja lievittää varhaisella puuttumisella. Laajaa tutkimusta ja kehittämistyötä aiheesta tarvitaan pikaisesti.

Juha-Matti Väänänen, Klaus Lehtinen

Lääkehoidon mahdollisuudet aivohalvauksen ehkäisyssä

Trombosyyttien aggregaatiota estäviä lääkeaineita käytetään nykyisin rutiininomaisesti aivohalvausten ehkäisyssä potilailla, joilla on ollut ohimeneviä aivoverenkiertohäiriöitä tai aivoinfarkti. Yleisimmin käytetty lääkeaine on asetyylisalisyylihappo, muita kliinistä tehoa omaavia lääkeaineita ovat tiklopidiini ja dipyridamoli. Asetyylisalisyylihapon teho aivohalvausten ehkäisyssä on kuitenkin tutkimuksissa osoittautunut melko vaatimattomaksi. Selvästi parempi teho on saatu asetyylisalisyylihapon ja dipyridamolin yhdistelmällä, ja yhdistelmähoitoa onkin ryhdytty käyttämään yhä enemmän TIA-kohtausten ja aivohalvausten sekundaaripreventiossa. Tiklopidiinia voidaan kokeilla potilaille, joille asetyylisalisyylihappo ei sovi.

Juhani Sivenius

Milloin vanhus tarvitsee unilääkettä?

Vanheneminen muuttaa unta ja nukkumistottumuksia, mutta unen laatu ei välttämättä huonone. Yleisin unihäiriö on unettomuus: siitä kärsii toistuvasti noin 12 % vanhuksista. Erityisesti iäkkäät naiset ja vanhainkodissa asuvat käyttävät runsaasti unilääkkeitä. Unihäiriön taustalla olevat syyt pitäisi selvittää sitä perusteellisemmin, mitä pitempiaikaisesta ongelmasta on kyse. Nukkumiseen liittyvien tapojen korjaaminen tulee aina liittää hoitoon. Lääkehoidossa on otettava huomioon iän myötä tapahtuvat farmakokinetiikan muutokset ja vanhenevan elimistön herkkyys unilääkkeille. Pienet aloitusannokset, lyhyet hoitoajat ja lääkityksen jatkuva arviointi ovat hoidon kulmakiviä. Lääkkeen tarkoituksenmukaiseen antoajankohtaan on kiinnitettävä huomiota erityisesti vanhainkodeissa ja parasta olisi, että unilääkkeitä annettaisiin vain tarvittaessa.

Maaria Seppälä

Lääkehiili riittää useimmiten imeytymisen estämiseksi akuuteissa myrkytyksissä

Lääkehiilen asema tehokkaimpana keinona myrkyllisten aineiden imeytymisen estämiseksi akuuteissa myrkytyksissä on entisestään vahvistunut, kun taas rutiininomaisen mahantyhjennyksen hyödyllisyys on kyseenalaistettu. Monet tutkimukset viittaavat siihen, että mahdollisimman nopea lääkehiilen antaminen ilman edeltävää mahantyhjennystä olisi riittävä toimenpide useimmissa akuuteissa myrkytyksissä. On kuitenkin tilanteita, joissa mahantyhjennys tulee tehdä, mutta sen tarpeellisuus tulisi aina harkita tapauskohtaisesti yliannoksesta kuluneen ajan, aineen myrkyllisyyden ja potilaan tilan perusteella.

Kari T. Kivistö, Jussi Vilska, Pertti J. Neuvonen