Lasten toistuvat vatsavaivat

Toistuvat vatsavaivat ovat päänsäryn ohella yleisimpiä syitä leikki- ja kouluikäisten tuloon lääkärin vastaanotolle. Tutkimusmenetelmien kehityttyä on osoittautunut, että vatsaoireiden syynä on jopa puolella lapsipotilaista jokin hoidettava maha-suolikanavan sairaus tai toiminnallinen poikkeavuus. Sairauksista tavallisimpia ovat laktoosi-intoleranssi, keliakia, refluksitauti ja mahakatarri. Osalla potilaista psykosomaattiset mekanismit toimivat vatsakipujen laukaisijoina.

Merja Ashorn

Sytokiinigeenien polymorfismi infektio- ja autoimmuunitaudeissa

Tulehdusreaktio on hyödyllinen ja useimmiten välttämätön hyökkäävien mikrobien torjunnassa, mutta toisaalta liian voimakas tai liian herkästi laukeava tulehdusreaktio voi olla osatekijänä eri tautien patogeneesissä. Tulehdusreaktio on elimistössä säädelty hyvin monin tavoin, mutta sytokiineillä näyttää olevan keskeinen osuus tässä säätelyssä. Tärkeimpiä tulehdusta sääteleviä sytokiineja ovat interleukiinit 1, 6 ja 10, tuumorinekroositekijä sekä interleukiini 1 -reseptorin salpaaja. Viime vuosina on osoitettu, että useimpien näiden sytokiinien geeneissä on polymorfiaa ja että eri alleelit voivat poiketa toisistaan sytokiinintuotantokyvyn suhteen. Nämä löydökset ovat johtaneet tutkimuksiin, joissa on osoitettu tämän geneettisen komponentin vaikutus toisaalta infektiotautien torjuntakykyyn ja toisaalta alttiuteen sairastua tulehduksellisiin tauteihin tai niiden vaikeusasteeseen.

Mikko Hurme

Keuhkosyövän liitännäishoito

Uusien tutkimusmenetelmien ansiosta voidaan keuhkosyövän pahanlaatuisuus ja levinneisyys määritellä melko tarkasti. Ennen leikkaus- tai sädehoitoa on ruvettu ei-pienisoluista keuhkosyöpää sairastaville antamaan solunsalpaajahoitoa, jolla pyritään pienentämään kasvaimen kokoa ja näin mahdollistamaan sen kirurginen hoito. Liitännäislääkehoidon antamisesta ennen leikkaushoitoa on saatu osittain rohkaisevia tuloksia, mutta monia kysymyksiä jää edelleen avoimeksi. Hoitojaksojen määrä ja ajoitus, lääkeyhdistelmien kokoonpano ja annosmäärät sekä liitännäishoidon todellinen vaikutus hoidon onnistumiseen ja potilaan eliniän pidentämiseen ovat vielä ratkaisematta.

Guillermo Blanco Sequeiros

Siedätyshoidon asema aikuisten allergioiden hoidossa

Allergeenispesifisellä siedätyshoidolla voidaan lievittää huomattavasti IgE-välitteisten sairauksien nenä-, silmä- ja keuhko-oireita. Siitepölyallergioiden hoitona se on todettu vanhastaan tehokkaaksi, mutta siedätys tulee kyseeseen myös eläinallergioissa. Mehiläis- ja ampiaismyrkyn aiheuttamiin reaktioihin se on ainoa tehokas hoito. Onnistumisen edellytyksenä on tarkka allergologinen diagnostiikka ja oikea potilasvalinta. Odotettavissa olevaa hyötyä on punnittava mahdollisten sivuvaikutusriskien kanssa. Vaihtoehdoksi allergisten sairauksien muulle hoidolle menetelmä ei sovi, vaan tavanomainen lääkehoito sekä allergeenien eliminaatio ovat edelleen ensisijaiset hoitomuodot. Allergisten sairauksien jatkuvasti lisääntyessä on herännyt kysymys, voidaanko taudin aikaisessa vaiheessa aloitetulla siedätyshoidolla ehkäistä sen pahenemista.

Ilkka Annila, Matti Penttilä, Paula Kuusisto

Päihdepotilaan masennuksen arviointi ja hoito

Masennus on yleinen päihderiippuvuuden yhteydessä, mutta useimmat toipuvat ilman masennuslääkitystä vieroitushoidon ja päihteettömyyden avulla. Jos toipuminen ei käynnisty vieroitushoidon myötä, masennuslääkitys aloitetaan potilaan oltua 2-4 viikkoa ilman päihteitä. Vaikka masennuksen ennuste on päihderiippuvaisella potilaalla useimmiten hyvä, hoitamattomaan masennukseen liittyy itsemurhariski. Hoito on turvallista aloittaa sairaalassa, mutta suhteellisen lyhyt hoitoaika riittää. Retkahdusten esto on keskeinen tavoite jatkohoidossa. Lääkehoito, psykososiaaliset hoitomuodot ja itseapuryhmät sopivat rinnakkaisiksi hoitomuodoiksi. Hyvin suunniteltu hoito ja toipuminen masennuksesta kannustavat jatkamaan päihteettömyyttä.

Riitta Alaja

Kohonneen verenpaineen hoito raskausaikana

Verenpainelääkkeiden käyttöön raskausaikana suhtaudutaan pidättyväisesti, koska se saattaa heikentää kohdun ja istukan verenkiertoa. Kun lääkehoito katsotaan äidin turvallisuuden vuoksi tarpeelliseksi, labetaloli on yleisimmin käytetty aine. Myös metyylidopaa käytetään edelleen, ja nifedipiinin käyttö on yleistymässä. Kriisitilanteissa magnesiumsulfaattihoito on lisääntymässä Yhdysvaltain mallin mukaan. Raskauden päättäminen - useimmiten keisarileikkauksella on kriisitilanteen paras hoito. Aiheesta on julkaistu suomalainen laajempi katsaus hiljattain (1).

Risto Erkkola

Manipulaatiohoidot - sittenkin salonkikelpoisia? kriittinen katsaus alaselkäoireisen potilaan manipulaatiohoitojen vaikuttavuuteen

Manipulaatiohoidot ovat olleet kauan tunnettuja, mutta lääketieteen parissa sangen kiisteltyjä ja perinteisen koululääketieteen piirissä jopa vieroksuttuja menetelmiä. Kuitenkin useissa eri tutkimuksissa manipulaatio- ja mobilisaatiohoidot ovat nousseet esille eräinä tehokkaimmista menetelmistä selkäkivun hoidossa. Sekä kansainvälisissä että kansallisessa hoitosuosituksessa manipulaatiohoitoa suositellaan akuutin, kahdesta neljään viikkoa kestäneen selkäkivun käyväksi hoidoksi, kun välitöntä operatiivisen hoidon tarvetta ei ole. Aivan viimeaikaisista tutkimuksista on saatu lisää näyttöä manipulaatiohoidon edullisesta vaikutuksesta myös kroonisen selkäkivun hoidossa. Manipulaatiohoitojen käyttöindikaatioiden ja vasta-aiheiden tunteminen sekä manipulaatiohoidon käytännön toteutus tehokkaasti ja turvallisesti vaatii sekä lääkäreiltä että muulta terveydenhuoltohenkilöstöltä jatko- ja täydennyskoulutusta.

Olavi Airaksinen, Timo Rousi, Eero Penttinen, Karl-August Lindgren

Masennuksen hoito terveyskeskuksessa

Masennus on hyvin yleinen sairaus. Sen vuoksi pääosa näistä potilaista tulee hoitaa perusterveydenhuollossa. Masennuksen diagnosointi on osoittautunut vaikeaksi, mutta sen onnistumista voidaan edistää tietyntyyppisellä vastaanottokäytännöllä. Tärkein osa hoitoa on potilaan ja lääkärin hyvään vuorovaikutukseen perustuva turvallinen hoitosuhde. Masennuslääkkeitä tarvitaan lähinnä keskivaikeiden ja vaikeiden tilojen hoidossa. Sosiaaliset selvittelyt ja interventiot tukevat hoitoa.

Outi Poutanen

Raskausajan infektioseulonnan laajentamiseen perusteita

Virukset, bakteerit ja parasiitit aiheuttavat 2-3 % vastasyntyneen sairauksista ja kehitysvammaisuudesta. Primaari-infektio alkuraskauden aikana on yleensä haitallisin. Ennenaikaisuus infektion seurauksena voi olla jopa tärkeämpi haitta kuin suoranainen infektio. Osa infektioista, esimerkiksi sytomegalovirus- ja toksoplasmainfektio, jatkuu vielä syntymän jälkeenkin. Käsitykset mikrobien vertikaalisesta transmissiosta ja niiden haitoista raskausaikana muuttuvat jatkuvasti. Nykytieto antaakin lääketieteellisiä, eettisiä ja taloudellisia perusteita laajempaan raskaudenaikaiseen infektioseulontaan ja -profylaksiin.

Tapio Kurki, Vilho Hiilesmaa

Huumeet infektioiden levittäjänä

Ensimmäinen huumeaalto kohtasi Suomea 1970-luvulla. Nyt Suomi ratsastaa toisen huumeaallon harjalla. Suoneen ruiskutettavien huumeiden käyttö on lisääntynyt ja käyttäjät ovat siirtyneet kovempiin aineisiin, kuten amfetamiiniin ja heroiiniin. Huumeiden käyttö lisää monien infektioiden tartuntariskiä, ja huumeiden käyttäjien keskuudessa onkin todettu useita epidemioita viime vuosina.

Tarja Potasev, Kai Savolainen

Sarveiskalvon pinnallisen haavauman käypä hoito

Sarveiskalvon pinnallinen haavauma eli eroosio on epiteeliin rajoittuva kudospuutos, joka yleensä syntyy vamman seurauksena. Haavauma todetaan tyypillisten oireiden ja fluoreseiinivärjäyksessä näkyvän epiteelipuutoksen perusteella. Hoitona käytetään antibioottivoidetta, salvalappua ja kivun lievitykseen tulehduskipulääkettä sekä tarvittaessa mustuaista laajentavia silmätippoja. Eroosio paranee yleensä nopeasti, mutta joskus se saattaa uusiutua silmäluomien irrottaessa haavaumakohdan epiteelin toistuvasti. Vaikka viimeaikaisissa tutkimuksissa on esitetty salvalapun hidastavan joidenkin eroosioiden paranemista, tulokset eivät toistaiseksi puolla salvalappuhoidosta luopumista. Sitkeästi uusiutuva pinnallinen haavauma saattaa vaatia kirurgista hoitoa.

Tero Kivelä

Rintasyövän liitännäislääkehoito

Primaarivaiheessa annettava liitännäislääkehoito parantaa rintasyöpäpotilaan ennustetta. Tuoreimpien meta-analyysien mukaan noin yksi viidestä rintasyöpäkuolemasta voidaan välttää hoitamalla nuoret potilaat yhdistelmäsolunsalpaajahoidolla ja vanhemmat potilaat antiestrogeeneillä. Monet hoitoon ja sen toteutukseen sekä potilaan fyysiseen ja psykososiaaliseen selviytymiseen ja kustannuksiin liittyvät kysymykset ovat kuitenkin edelleen osin avoimia.

Kaija Holli

Alzheimerin taudin nonkognitiiviset oireet

Viime aikoihin asti Alzheimerin taudin tutkimus on kohdistunut ensi sijassa kognitiivisiin oireisiin. Etenevän kognitiivisten kykyjen heikkenemisen ohella taudin neurobiologiseen prosessiin liittyy kuitenkin usein myös psykiatrisia oireita ja käytöshäiriöitä. Vaikka Alzheimerin taudin syntymekanismi on epäselvä, näihin nonkognitiivisiin oireisiin voidaan vaikuttaa lääkkeettömällä hoidolla, hoitoympäristöön kohdistuvin toimin sekä kohdennetulla psyykenlääkehoidolla.

Tuula Saarela, Hannu Koponen, Timo Erkinjuntti, Kari Alhainen, Petteri Viramo

Vastasiko talven 1996-97 influenssaepidemia odotuksia?

Viime talven influenssaepidemia oli Euroopassa keskimääräistä rajumpi mm. Englannissa ja Ranskassa. Kolumbiassa epidemia oli erittäin ankara. Yhdysvalloissa influenssasta ja keuhkokuumeesta johtuva kuolleisuus ylitti keskiarvot poikkeuksellisen pitkään. Pitkään kesti epidemiakautta muuallakin, mutta esimerkiksi Suomessa epidemia jäi vaisuksi. Talvi oli oiva esimerkki siitä, miten vaikeaa on ennalta arvioida alati muuttuvien influenssavirusten aiheuttamien epidemioiden kokoa. Usein luotettava maakohtainen ennuste ei ole mahdollinen. Talvi oli ongelmallinen myös muussa suhteessa, esimerkiksi amantadiiniprofylaksin osalta.

Reijo Pyhälä, Minna Haanpää, Marjaana Kleemola, Leena Kinnunen, Niina Ikonen, Timo Rostila

Rokotukset ja spesifinen lääkehoito influenssaepidemioiden hallinnassa

Viralliset suositukset influenssan ehkäisystä ja hoidosta Suomessa rajoittuvat ns. lääketieteellisten riskiryhmien rokottamiseen valtion kustantaman yleisen rokotusohjelman osana. Syksyllä 1996 tähän tarkoitukseen käytettiin noin 300 000 rokoteannosta. Samaan aikaan yksityissektorilla myytiin noin 500 000 rokoteannosta. Kiinnostus influenssarokotuksiin työterveyshuollon osana näytti kasvaneen. Influenssan ehkäisyyn voidaan periaatteessa käyttää myös viruksen lisääntymistä estävää lääkeainetta, amantadiinia. Sitä ei kuitenkaan tule pitää rokotuksen vaihtoehtona mm. siksi, että se tehoaa vain influenssa A -viruksiin. Amantadiinin käytön tekee hankalaksi myös se, että hyvän ehkäisytehon saavuttamiseksi sitä pitäisi syödä päivittäin koko epidemiakauden ajan. Amantadiinilla on osoitettu olevan myös kohtuullinen hoitovaikutus, jos sen käyttö aloitetaan pian oireiden alettua. Seuraavassa pohditaan yhtäältä influenssarokotteen käytön aiheita myös muissa kuin riskiryhmissä ja toisaalta influenssan lääkehoidon mahdollisuuksia ja ongelmia.

Tapani Hovi, Pekka Honkanen, Pentti Huovinen, Tapani Kuronen, Olli Meurman, Reijo Pyhälä

Kansanterveyslaitoksen suositus influenssarokotteen käytöstä syksyllä 1997

Jokasyksyiset influenssarokotukset ovat pian taas edessä. Kansanterveyslaitos on lähettänyt lääketieteellisten riskiryhmien rokotuksista seuraavassa julkaistavan suosituksen terveyskeskuksiin. Maksuttomiin rokotuksiin käytettävien rokotteiden määrää on lisätty 10 %:lla viimevuotisesta. Maailman terveysjärjestö WHO on vaihtanut rokotteisiin suositellun A/H1N1-viruskannan uudempaan antigeeniseen muunnokseen.

Tapani Hovi, Tapani Kuronen, Kansanterveyslaitoksen Rokotussuositustyöryhmä

Sydänsairaudesta johtuva leikkausriski

Väestön ikääntyessä leikkausta vaativien sairauksien määrä lisääntyy. Ikääntyminen lisää myös sairastuvuutta sydäntauteihin huolimatta tehokkaasta ehkäisevästä hoidosta. Joudumme yhä useammin arvioimaan sydänsairauden aiheuttamia ongelmia leikkausta suunniteltaessa. Leikkausriskiin vaikuttavat pääasiallisesti toimenpiteen kohteena oleva sairaus ja mahdolliset muut sairaudet. On selvää, että vaikeasta sydänsairaudesta kärsivälle potilaalle leikkaus tehdään vain, jos se merkittävästi pidentää potilaan elinikää tai ratkaisevasti parantaa potilaan elämänlaatua. Ongelmatapauksissa tarvitaan erikoisalojen yhteistyötä unohtamatta potilaan omaa mielipidettä.

Juhani Koistinen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030