Ultraäänitutkimuksella todettu sikiöpoikkeavuus vanhempien kriisinä

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ultraäänitutkimuksella todetun sikiöpoikkeavuuden vanhemmille aiheuttamaa kriisiä, vanhempien saamaa ja tarvitsemaa tukea ja apua sekä vanhempien kokemaa masennusta. Tutkimus oli prospektiivinen ja aineisto kerättiin kolmella kyselylomakkeella ja yhdellä äänitetyllä teemahaastattelulla. Tutkimukseen osallistui 42 naista ja 33 heidän puolisoaan. Todetut sikiöpoikkeavuudet vaihtelivat sikiön sydämen rytmihäiriöistä monianomalioihin. Kontrolliryhmänä käytettiin 53 naista, jotka kävivät raskauden aikaisessa seulontaultraäänitutkimuksessa. Näiden naisten 46 puolisoa kuuluivat myös kontrolliryhmään.

Tiina Posa

Allergia ja astma huippu-urheilijoilla

Kesälajien urheilijat harjoittelevat ja kilpailevat olosuhteissa, joissa altistutaan voimakkaasti erilaisille ilman ärsykkeille, kuten kylmälle ilmalle, siitepölyille, klooriyhdisteille uimahalleissa ja ilman epäpuhtauksille sisähalleissa. Aikaisemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että keuhkoputkien lisääntynyt supistumisalttius ja astmankaltaiset oireet ovat yleisiä kilpahiihtäjillä. Kesälajien urheilijoilla astman ja allergian esiintyvyyttä ei ole aikaisemmin systemaattisesti selvitetty.

Ilkka Helenius

Monitoimimolekyylien VAP-1 ja CD73 rooli lymfosyyttien kotiutumisen säätelyssä

Ihmisen immuunijärjestelmä suojaa elimistöä ulkomaailman hyökkäyksiltä, kuten mikrobeilta ja haitallisilta aineilta. Veren valkosoluilla on keskeinen tehtävä tässä immuunipuolustuksessa. Esim. bakteerin tunkeutuessa elimistöön valkosolut aktivoituvat ja hakeutuvat tulehdusalueelle. Päästäkseen verenkierrosta tulehdusalueelle valkosolujen täytyy tarttua verisuonen endoteelisoluihin ja luikerrella seinämän läpi kudokseen. Tämä tapahtuu tarttumis- eli adheesiomolekyylien avulla.

Anna-Maija Kujari

Polvilumpion sijoiltaanmenovamma

Vuosien 1968-88 aikana hoidettiin Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa 151 potilasta konservatiivisesti akuutin patellaluksaation vuoksi. Potilaista 100 jälkitarkastettiin vuosina 1994-95. Otoksessa oli 63 naista ja 37 miestä, keski-iän ollessa 23 vuotta (10-64 vuotta). Vamma oli syntynyt yleisimmin tavallisissa päivittäisissä toiminnoissa tai liikuntaharrastuksen parissa. Työ- ja liikennetapaturmat olivat harvinaisia. Vamman jälkeen ensiapupoliklinikalla sijoiltaanmeno reponoitiin tarvittaessa. Kaikille potilaille tehtiin polvinivelen punktio. Tämän jälkeen polvi immobilisoitiin joko pitkällä kipsihylsyllä (n = 60), takalastalla (n = 17) tai polviortoosilla/sidoksella (n = 23). Reluksaatio havaittiin 44 potilaalla ja lisäksi 19 potilasta kärsi subluksaatioista, polven kivuista ja turpoamisesta.

Heikki Mäenpää

Seuloako kolorektaalisyöpää vai ei?

Tähän visaiseen kysymykseen voi etsiä vastausta tekemällä tehdyistä kontrolloiduista kokeista meta-analyysin - kuinkas muuten. Meta-analyysiä varten löytyi neljä satunnaistettua tutkimusta, joissa yhteensä oli mukana 330 000 yli 40-vuotiasta osallistujaa. Seulontaan osallistujilta oli analysoitu ulosteen veri noin kahden vuoden välein Hemoccult-testillä. Positiivisen näytteen antaneet olivat joutuneet jatkotutkimuksiin, joita olivat endoskopia ja paksusuolen kaksoiskontrastiröntgentutkimus.

Heikki Joensuu

Lasten hypertyreoosin hoitokäytäntö TAYS:n lastentautien klinikassa 1980-1997

Hypertyreoosi on lapsilla ja vielä nuoruusiässäkin harvinainen sairaus. TAYS:n lastentautien klinikassa oli vuosina 1980-97 nuoruusiän hypertyreoosin takia hoidossa ja seurannassa yhteensä 23 potilasta. Hoitolinja on perinteinen: kaikkien potilaiden hoitona oli ensin tyreostaattinen lääke, tavallisimmin karbimatsoli. Radiojodia tai leikkaushoitoa käytettiin hypertyreoosin uusiutuessa tai lääkehoidon epäonnistuttua hoitomyöntyvyysongelmien vuoksi. Tuoreiden tutkimusten valossa myös lasten hypertyreoosin hoidossa voitaisiin ehkä käyttää aktiivisemmin radiojodia, jolla hoitotulos saavutetaan nopeammin kuin perinteisellä lääkityksellä. Hypertyreoosin uusiutuminen on varsin tavallista, samoin hoidon jälkeinen hypotyreoosi, joten tarkka jatkoseuranta on tarpeen.

Marja-Terttu Saha, Hanna-Liisa Lenko

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 29/1998 Kommentteja

Tupakoinnin lopettaminen Suomessa

Tiedetään, että tupakoinnin lopettaminen vähentää tautiriskiä tehokkaasti, vieläpä varsin myöhäisellä iällä. Tupakoinnin lopettaneen henkilön sepelvaltimo-tautikuoleman riski pienenee ja se on varsin nopeasti lähellä sellaista tasoa, joka on ei-tupakoivalla ihmisellä. Syöpäriskin pieneneminen sen sijaan vaatii pidemmän ajan.

Pekka Puska, Satu Helakorpi, Tellervo Korhonen, Antti Uutela

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 29/1998 Kommentteja

Lasten ja nuorten tavallisimmat kilpirauhassairaudet

Lasten ja nuorten kilpirauhassairaudet ovat nykyään varsin harvinaisia, koska jodin puutteesta johtuva endeeminen struuma on lähes hävinnyt. Kilpirauhassairauksien oireet kehittyvät yleensä vähitellen, ja tämä viivästyttää tutkimuksiin hakeutumista. Jos potilaan kilpirauhanen ei ole selvästi suurentunut, diagnostiikka on hyvin haastavaa. Varhainen diagnoosi ja hoidon aloittaminen ovat kuitenkin hyvin tärkeitä, sillä pitkään jatkuessaan useimmat kilpirauhassairaudet haittaavat lapsen ja nuoren normaalia fyysistä ja emotionaalista kehitystä.

Jorma Mäenpää

Vanhusten verenpainetauti

Noin puolella suomalaisista vanhuksista on kohonnut verenpaine (yli 140/90 mmHg), joka muodostaa ikäihmisilläkin lisääntyneen sydän- ja verisuonitautien sairastuvuus- ja kuolleisuusriskin lukuunottamatta ehkä kaikkein vanhimpia ihmisiä. Laajoissa, myös isoloidun systolisen hypertonian lääketutkimuksissa on osoitettu vanhusten hyötyvän lääkehoidosta (diureetit, beetasalpaajat, keskipitkävaikutteinen kalsiuminsalpaaja) absoluuttisesti laskien jopa enemmän kuin nuorempien. Vanhusten lääkehoidon aihe (systolinen verenpaine vähintään 160 mmHg ja/tai diastolinen 90 mmHg vastaavasti) on sama kuin nuoremmilla henkilöillä. Räätälöitäessä lääkehoitoa yksilöllisesti vanhuksille on otettava huomioon ikä, yleiskunto, muut sairaudet, lääkkeet sekä riskitekijät. Hoidon tavoitteina ovat verenpaineen hidas lasku alle 160/90 mmHg ja laadukkaan elämän pidentäminen. Erityisesti vanhusten hypertonian optimaalinen hoito on vaativaa, mutta eettisesti ja kansantaloudellisesti tärkeää.

Sulo Rajala

Onko pitkäaikaissairaan lapsen sisarukset unohdettu?

Lapsen pitkäaikaissairaus vaikuttaa koko perheen elämään, myös sisarusten henkiseen hyvinvointiin. Vanhemmilta ei yleensä riitä yhtä runsaasti huomiota perheen muille lapsille, mikä on omiaan lisäämään sisarkateutta, joka puolestaan usein tuottaa syyllisyyttä. Isoille sisarille tyypillisimpiä ovat internalisoivat oireet kuten masennus ja ahdistus, kun taas pikkuveljet useammin oireilevat käyttäytymisen häiriöillä ja aggressiolla. Toisaalta sisaruksen sairastaminen voi lisätä empatiakykyä ja moraalista kasvua irti itsekeskeisyydestä. Se voi myös itsenäistää ja tuottaa avarakatseisuutta. Eri sairaudet vaikuttavat osin eri tavoin, ja perhe sekä laajempi sosiaalinen verkosto voivat tehdä paljon sisarusten tilanteen hyväksi.

Irma Moilanen

Miten auttaa mielenterveyspotilaan omaisia?

Perheenjäsenen sairastuminen vaikuttaa aina perhetilanteeseen oli sitten kyse lapsen lyhytaikaisesta nuhakuumeesta tai huoltajan sairastumisesta syöpään tai sydäninfarktiin. Tavallisissa sairauksissa syy yleensä saadaan selville ja potilas paranee hoitamalla tai oireet pysyvät kurissa lääkityksen avulla. Mielenterveyden häiriöt ovat erilaisia: läheinen ihminen muuttuu, sairauden syitä ei tunneta, hoidon tulosta ei voi ennustaa ja lääkkeet aiheuttavat sivuvaikutuksia. Omaisten ongelmana on epävarmuus ja huoli mistä saada voimia, jotta tilanteen epävarmuus ei nakertaisi heitä itseäänkin tyhjäksi. Ahdistusta, häpeää ja erilaisuutta on voinut lisätä sekin, että mielenterveyden sairauksia on hoidettu pääasiassa eri paikoissa kuin muita sairauksia. Mielenterveyspotilaita varten on ollut omat mielenterveystoimistonsa, omat sairaalansa ja oma lakinsa. Yleissairaalapsykiatria on vasta vähitellen yleistymässä ja mielenterveystoimistot liittymässä osaksi terveyskeskusten toimintaa.

Ulla-Kaija Lammi

Amyotrofisen lateraaliskleroosin ympäristöperäiset riskitekijät

Amyotrofinen lateraaliskleroosi (ALS) on harvinainen, ainoastaan motoneuroneja vaurioittava hermoston rappeutumatauti, jonka syytä ei tunneta. Koska parantavaa hoitoa ei ole, tauti johtaa muutamassa vuodessa kuolemaan. Tautia esiintyy kaikkialla maailmassa, mutta sen yleisyydessä on huomattavia alueellisia eroja. ALS-taudin riskitekijöitä tutkittaessa ovat selvimmin nousseet esille ikä, miessukupuoli ja perinnöllisyys. Minkään ympäristötekijän tai metabolisen häiriön ei vielä ole varmuudella osoitettu aiheuttavan ALS-tautia, mutta epäilyjä on esitetty useistakin yhteyksistä.

Annukka Tamminen, Kai Savolainen

Systemoitu kirjallisuuskatsaus: Näyttö sairauksien ehkäisystä antioksidanteilla puutteellista

Antioksidantteja koskeva tieteellinen aineisto on hyvin mittava, ja yhteenvetojen ja tulkintojen tekeminen sen perusteella on työlästä. Ruotsissa Statens beredning för utvärdering av medicinsk metodik (SBU) on julkaissut laajan systemaattisen kirjallisuuskatsauksen, jossa selvitetään, mitä tosiasioita tällä hetkellä tiedetään mahdollisuuksista ehkäistä vakavia sairauksia antioksidanttien avulla.

Martti Teikari

Bisnes on terveydenhuollossa hyvä renki, mutta huono isäntä

Kunnallinen hallinto ja liike-elämä rinnastetaan usein toisiinsa, vaikka näiden kahden sektorin välillä on perustavaa laatua olevia eroja omistajuuden, rahoituksen ja päätöksenteon suhteen. Kunnallisessa järjestelmässä omistaja, rahoittaja, päätöksentekijä ja yleensä myös asiakasyhteisö on kunta itse. Liike-elämässä em. roolit ovat enimmäkseen selkeästi eriytyneet. Kunnalliselta sektorilta puuttuu myös kilpailutilanne, joka on liike-elämässä vallitseva perusasetelma. Terveydenhuollolle olisi jo aika saada sen omista lähtökohdista toimiva ohjausjärjestelmä, joka ei jäljittele markkinamekanismeja. Terveydenhuollon ohjauksen tulee perustua väestöpohjaiseen järjestämisvastuuseen, hoitoketjujen ohjaamiseen, toimijoiden väliseen sopimiseen sekä ristiriidattomaan kannustamiseen.

Seppo Tuomola

Psykiatrian avohoitoresurssoinnilla tuloksia

Psykiatrisen hoidon suuntaus on ollut sairaalahoidosta avohoitoon. Vähentyneitä sairaalaresursseja on kuitenkin vain harvoin ohjattu avohoitoon. Jämsän seudulla vuonna 1993 näin tapahtui - Pitkäaikaispotilasprojektin (PAPP) johdosta avohoitopalvelut monipuolistuivat ja sairaalahoitopäivät vähenivät 39 %. Projekti toteutettiin vuosina 1994-1997.

Timo Valtakoski, Airi Itäpuro, Seija Juntunen, Leena Kaunisto, Kaisu Mäntymaa, Tuija Niemiharju

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030