Harvinaisia keuhkoembolian syitä

Keuhkoembolian syynä on useimmiten alaraajan syvän laskimon tukoksesta lähtöisin oleva verihyytymä. Joskus embolia voi kuitenkin kehittyä munuaislaskimon tai yläraajan syvän laskimotukoksen tai verenkiertoon päässeen kasvainsolukon, rasvan, lapsiveden, ilman tai vierasesineen seurauksena. Nämä harvinaiset syyt aiheuttavat äkillisiä diagnostisia ja hoidollisia ongelmia. Näissä tilanteissa embolisaation patofysiologia, diagnostiikka ja hoito eroavat usein huomattavasti tavanomaisesta keuhkoemboliasta.

Timo Hirvonen, Mikko Pöyhönen, Hannu Miettinen, Pertti Haring, Kari Karkola

Tehohoitopotilaan regionaalinen verenkierto ja vasoaktiiviset lääkkeet

Tehohoitopotilaan verenkierron ja kudosten hapetuksen häiriöiden hoidossa tarvitaan usein vasoaktiivisia lääkeaineita, lähinnä sympatomimeettejä ja verisuonia laajentavia lääkkeitä. Näiden lääkkeiden vaikutukset tehohoitopotilaan verenkierron jakaantumiseen tunnetaan kuitenkin huonosti, ja tiedot perustuvat kokeellisiin töihin tai tutkimuksiin kroonista sydämen vajaatoimintaa sairastavista potilaista, joiden verenkierto on stabiili. Tehohoitopotilaalla verenkierron jakaantuminen ja vaste vasoaktiivisiin lääkkeisiin voi olla ratkaisevasti erilainen.

Jukka Takala, Esko Ruokonen, Juha Hartikainen

Masennuslääkkeiden käyttö lastenpsykiatriassa

Psyykenlääkkeiden käyttö lastenpsykiatristen häiriöiden ja sairauksien hoidossa on suhteellisen vähäistä. Lasten psyykkisten häiriöiden hoidossa inhimilliseen vuorovaikutukseen perustuvat psykoterapeuttiset hoitomuodot ovatkin aina ensisijaisia. Joillekin lapsille masennuslääkkeistä kuitenkin on apua. Lasten metabolia, joka vaikuttaa myös lääkkeiden aineenvaihduntaan, poikkeaa aikuisten vastaavasta ja on ikäkausisidonnaista. Masennuslääkeiden määrääminen lapselle tai nuorelle edellyttääkin aina erikoislääkärin tutkimusta.

Eila Räsänen

Korkealla sijaitsevan selkäydinvamman tehohoito

Suomessa sattuu vuosittain noin viisikymmentä selkäydinvaurioon johtavaa kaularankavammaa. Vaikeasti loukkaantuneen tai tajuttoman onnettomuuden uhrin niska tulee tukea kuljetuksen aikana. Korkealla sijaitsevan selkäydinvamman neurologinen taso määritellään motoriikan ja tuntoaistimuksen perusteella. Neurofysiologiset muutokset jakaantuvat kolmeen osaan: hengityslihasten toiminnan häiriöön, raajojen motorisen ja sensorisen toiminnan häiriöön sekä autonomisen hermoston muutoksiin. Autonomisen hermoston lamaantumisesta seuraavat bradykardia, hypotermia ja psyykkinen sekavuus. Verenkierron labiilius johtuu T1-L2-alueen sympaattisen hermotuksen puutteesta. Nykyisin lähes kaikki merkittävät kaularankamurtumat hoidetaan varhaisvaiheessa operatiivisesti. Myös suuriannoksinen metyyliprednisolonihoito on parantanut hoitotuloksia. Hoito pitää kuitenkin aloittaa kahdeksan tunnin kuluessa vamman synnystä.

Aarne Kivioja

Aivoverenkiertohäiriöiden suorat kustannukset Suomessa

Aivoverenkiertohäiriöt muodostavat suuren ja väestön ikääntyessä yhä kasvavan ongelman sosiaali- ja terveydenhuollolle. Keski-Suomessa tehdyn epidemiologisen tutkimuksen perusteella lasketut aivohalvauksen suorat hoitokustannukset ovat Suomessa 2,5 miljardia markkaa vuodessa. Aivohalvauspotilaiden hoitoon käytetään sairaaloissa ja terveyskeskuksissa 1,4 miljoonaa hoitopäivää vuodessa, ja väestöennusteiden perusteella hoitopäivien määrä kasvaa tästä 50 % vuoteen 2010 mennessä, elleivät kehittymässä olevat uudet hoitomuodot tuo ratkaisevaa parannusta taudin ennusteeseen.

Aimo Rissanen, Ulla Rajakallio, Rainer Fogelholm

Antroposofisen lääkinnän ideologia ja teoreettiset perusteet

Uuteen lääkelakiin on otettu mukaan antroposofiset, homeopaattiset ja rohdosvalmisteet. Antroposofian, kuten muunkin vaihtoehtolääkinnän edustajat pyrkivät aktiivisesti edelleen parantamaan menetelmiensä virallista asemaa, esimerkiksi saamaan niitä sairausvakuutuksen piiriin. Näitä ehdotuksia käsiteltäessä tulisi selvittää paitsi kunkin menetelmän vaikutukset, myös sen taustalla oleva sairauskäsitys. Vaihtoehtolääkinnän piiriin kuuluu satoja hoitomenetelmiä ja -ideologioita. Lainsäätäjällä ei välttämättä ole selkeää käsitystä niistä, varsinkin kun vaihtoehtolääkintä tarjotaan päättäjille ikään kuin yhtenä kokonaisuutena, joka olisi potilaan valinnanvapauden nimissä hyväksyttävä kertapäätöksellä.

Raimo Puustinen, Veijo Saano

Lääkäreitä vieroitettiin tupakasta nikotiinilaastarilla: Neljäsosa sinnitteli vuoden tupakoimatta

Lääkäreille suunnatun tupakastavieroitustutkimuksen tulokset ovat varsin rohkaisevia. Tutkimukseen osallistui yli puolet vähintään 15 savuketta päivässä polttavista lääkäreistä. Neljäsosa vieroitushoidon aloittaneista oli pysynyt tupakoimattomana, kun hoidon aloittamisesta oli kulunut vuosi. Pelätty painonnousukin oli vähäistä, keskimäärin kaksi kiloa. Lopettamiseen liittyvät oireet hävisivät keskimäärin kuukaudessa.

Heikki J. Korhonen, Klas Winell, Esa Virtala

Glukoosi-insuliini-kalium ja magnesium koronaariohitusleikkauspotilaan nestehoidossa

Yhä paremmat anestesia- ja tehohoitomenetelmät, parempi leikkaustekniikka sekä verikardioplegian käyttöönotto ovat parantaneet sepelvaltimo-ohitusleikkausten tuloksia viime vuosien aikana. Kuitenkin on merkkejä siitä, että suotuisa kehitys olisi pysähtymässä tai jopa kääntymässä, koska leikataan yhä iäkkäämpiä ja huonokuntoisempia potilaita ja uusintaleikkaukset ovat yleistymässä. Tästä syystä tarvitaan edelleen parempia hoitomenetelmiä kriittisesti sairaitten potilaitten hoitamiseksi anestesian ja leikkauksen aikana sekä postoperatiivisessa vaiheessa.

Jan-Ola Wistbacka

BCG-rokotus

Tuberkuloosirokotus on 1950-luvulta alkaen kuulunut suomalaislasten rokotusohjelmaan. Yleensä se annetaan muutaman päivän iässä, tavallisimmin jo synnytyssairaalassa. Tuberkuloosin esiintyvyys on laskenut Suomessa vuosi vuodelta, ja lapsilla se on äärimmäisen harvinainen. Toisaalta maailmanlaajuisesti epidemiologinen tilanne on erittäin huolestuttava. Suomessa koululaisten uusintarokotuksista luovuttiin muutama vuosi sitten. Mikäli tuberkuloosin esiintyminen edelleen vähenee, jouduttaneen myös primaarirokotuksen merkitystä arvioimaan uudelleen.

Liisa Kröger

Vanhusten EKG:n pitkäaikaisrekisteröinnin ennustearvo

Vuonna 1982 tehtiin Turussa perusteellinen kardiaalisen terveydentilan tutkimus 347:lle yli 64-vuotiaalle satunnaisesti valitulle henkilölle. Tutkimukseen kuului kliinisen perusselvityksen lisäksi mm. 24 tunnin EKG-rekisteröinti. Nyt kun tuosta ajasta on kulunut toistakymmentä vuotta, on sama kohortti otettu uudelleen tarkastelun kohteeksi, ja nyt on selvitetty, onko Holter-nauhassa terveyden muutoksia ennustavia seikkoja.

Geenitekniikan menetelmät klamydiainfektion toteamisessa - onko viisasten kivi löytynyt?

Osasyynä klamydiainfektion jatkuvasti laajaan levinneisyyteen saattaa olla sen toteamisessa käytettyjen laboratoriokokeiden puutteellinen herkkyys. Ongelmaan odotetaan parannusta geenitekniikkaan perustuvista määritysmenetelmistä. Geenimonistukseen perustuvaa klamydiakoetta ja bakteerin suoraa osoittamista DNA-koettimella verrattiin immunofluoresenssikokeella varmistettuun EIA-antigeeninosoitukseen tutkimuksessa, jonka aineistona oli sukupuolitautien poliklinikassa otettuja klamydianäytteitä. Kumpikin geenitekniikan menetelmä osoittautui herkemmäksi kuin EIA. Geenimonistusmenetelmistä saattaa lähitulevaisuudessa tulla vakavasti harkittavia vaihtoehtoja asiantuntijalaboratorioiden klamydiadiagnostiikkaan.

Ari Miettinen, Pauli Vuorinen, Tiina Varis, Olavi Hällström, Kyllikki Kuutti, Timo Pitkäjärvi

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 9/1995 Kommentteja

Fluoresenssivärjäykset EIA-tuloksen varmentajina klamydiadiagnostiikassa

Yksi perinteinen määritysmenetelmä ei riitä klamydian toteamiseen näytteestä, vaan positiiviset ja epävarmat negatiiviset tulokset on varmistettava toisella kokeella. Keski-Pohjanmaan keskussairaalan laboratoriossa entsyymi-immunologisen testin tulokset varmistetaan sekä immunofluoresenssikokeella että akridiinioranssivärjäyksellä. Jälkimmäinen koe antaa usein lisädiagnoosin tai ainakin selvityksen niihin tapauksiin, joissa EIA- ja IF-kokeen tulokset poikkeavat toisistaan.

Simo Räisänen, Inkeri Tuominen, Lars-Eric Stenfors

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 9/1995 Kommentteja

Kudosten hapensaannin turvaaminen sydämen vajaatoiminnan ja sydänlihasiskemian hoidossa

Sydämen vajaatoiminnassa ja sydänlihasiskemiassa on kyse kudosten hapensaannin häiriöstä, hapen tarjonnan ja kulutuksen välisestä epäsuhdasta. Sydämen vajaatoiminnassa kudosten hapensaannin häiriö kohdistuu koko elimistöön, ja sydänlihasiskemiassa häiriintyy ensisijaisesti sydämen hapensaanti. Hapetushäiriön korjaaminen, hapen tarjonnan lisääminen ja ylimääräisen hapenkulutuksen rajoittaminen ovat näiden sairaustilojen hoidon kulmakivi.

Juha Hartikainen, Mikko Katila, Esko Ruokonen, Jukka Takala

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030