Perfenatsiinin voittokulku jatkuu
Toisen polven neurolepteja pidetään skitsofrenian positiivisten oireiden hoidossa yhtä tehokkaina kuin perinteisiä neurolepteja, mutta negatiivisten oireiden ja kognitiivisten häiriöiden hoidossa niitä parempina. CATIE-tutkimus on tähän mennessä osoittanut, että perinteistä neuroleptiä, perfenatsiinia, saaneet potilaat pysyivät hoidossa yhtä pitkään ja heidän elämänlaatunsa oli yhtä hyvä, mutta heidän hoitonsa oli taloudellisesti edullisempaa kuin toisen polven lääkkeitä saaneilla. Nyt julkaistussa tutkimuksessa tarkastellaan neurokognitiivisten muutosten yhteyttä neuroleptilääkitykseen. Kahden ja kuuden kuukauden kohdalla potilaiden neurokognitiivinen suorituskyky oli hieman parantunut, mutta lääkkeiden (olantsapiini, perfentsiini, ketiapiini, risperidoni, tsiprasidoni) kesken ei ollut merkitsevää eroa. Sen sijaan 18 kuukauden kohdalla perfenatsiinia saavien potilaiden neurokognitiivinen suoriutuminen oli parempi kuin olantsapiinia tai risperidonia saaneilla. Saatu tulos poikkeaa aiemmista tuloksista ja sitä voidaan pitää käänteentekevänä. Aiemmissa tutkimuksissa vertailulääkkeenä on käytetty suuria haloperidoliannoksia, ja voimakas dopaminerginen salpaus on saattanut ehkä johtaa jopa neurokognitiivisen suorituskyvyn taantumiseen. Sen sijaan potilaat, jotka saavat perfenatsiinia kohtuullisena annoksena (CATIE tutkimuksessa 8-32 mg/pv), pärjäävät ehkä jopa paremmin kuin toisen polven lääkkeitä saavat. Erityisesti tutkijat painottavat lääkkeen annostelun tärkeyttä. Neuroleptilääkityksessä tulee pyrkiä pienimpään tehokkaaseen päiväannokseen, jolloin myös lääkkeen aiheuttamat sivuvaikutukset ovat vähäisimmät ja potilaiden hoitomyöntyvyys parempi.