Epidermaalisen kasvutekijäreseptorin estäjistä hypomagnesemiaa

Epidermaalisen kasvutekijäreseptorin estäjät (epidermal-growth-factor receptor inhibitors, EGFR-estäjät) ovat monoklonaalisia vasta-aineita, joita käytetään suolistosyövän hoitoon. Niiden käyttöä muiden syöpien hoidossa tutkitaan aktiivisesti. Tämän lääkeryhmän lääkkeistä setuksimabi, matuzumabi ja panitumumabi ovat joko kliinisessä käytössä tai kliinisissä tutkimuksissa käytettäviä lääkeaineita.

Sirkku Jyrkkiö

Perfenatsiinin voittokulku jatkuu

Toisen polven neurolepteja pidetään skitsofrenian positiivisten oireiden hoidossa yhtä tehokkaina kuin perinteisiä neurolepteja, mutta negatiivisten oireiden ja kognitiivisten häiriöiden hoidossa niitä parempina. CATIE-tutkimus on tähän mennessä osoittanut, että perinteistä neuroleptiä, perfenatsiinia, saaneet potilaat pysyivät hoidossa yhtä pitkään ja heidän elämänlaatunsa oli yhtä hyvä, mutta heidän hoitonsa oli taloudellisesti edullisempaa kuin toisen polven lääkkeitä saaneilla. Nyt julkaistussa tutkimuksessa tarkastellaan neurokognitiivisten muutosten yhteyttä neuroleptilääkitykseen. Kahden ja kuuden kuukauden kohdalla potilaiden neurokognitiivinen suorituskyky oli hieman parantunut, mutta lääkkeiden (olantsapiini, perfentsiini, ketiapiini, risperidoni, tsiprasidoni) kesken ei ollut merkitsevää eroa. Sen sijaan 18 kuukauden kohdalla perfenatsiinia saavien potilaiden neurokognitiivinen suoriutuminen oli parempi kuin olantsapiinia tai risperidonia saaneilla. Saatu tulos poikkeaa aiemmista tuloksista ja sitä voidaan pitää käänteentekevänä. Aiemmissa tutkimuksissa vertailulääkkeenä on käytetty suuria haloperidoliannoksia, ja voimakas dopaminerginen salpaus on saattanut ehkä johtaa jopa neurokognitiivisen suorituskyvyn taantumiseen. Sen sijaan potilaat, jotka saavat perfenatsiinia kohtuullisena annoksena (CATIE tutkimuksessa 8-32 mg/pv), pärjäävät ehkä jopa paremmin kuin toisen polven lääkkeitä saavat. Erityisesti tutkijat painottavat lääkkeen annostelun tärkeyttä. Neuroleptilääkityksessä tulee pyrkiä pienimpään tehokkaaseen päiväannokseen, jolloin myös lääkkeen aiheuttamat sivuvaikutukset ovat vähäisimmät ja potilaiden hoitomyöntyvyys parempi.

Raimo K. R. Salokangas

Helikobakteeristakin allergian estäjäksi

Allergian lisääntymistä länsimaissa on selitetty hygieniahypoteesilla. Jos altistus jää pois, immuunipuolustuksen on arveltu harhautuvan allergian suuntaan. Helikobakteeri on yksi meitä länsimaalaisiakin ihan viime aikoihin asti kolonisoineista mikrobeista. Voisiko sen häätyminen edistää allergioita? Ajatus ei ole ihan uusi, sillä Timo Kosusen joukkueen tutkimuksissa todettiin jo muinoin kiinnostava yhteys IgE-pitoisuuksien ja helikovasta-aineiden välillä.

Heikki Arvilommi

Miten vähentää pallolaajennuspotilaan riskejä yleiskirurgian yhteydessä?

Vaikea sepelvaltimotauti aiheuttaa usein ongelmia suurten yleiskirurgisten toimenpiteiden yhteydessä. Stabiilin potilaan leikkausriskiä ei pystytä yleensä pienentämään profylaktisen ohitusleikkauksen tai pallolaajennuksen avulla, joten ylimääräiset sepelvaltimotaudin vaikeusasteen leikkausta edeltävät selvittelyt ja invasiiviset hoidot ovat turhia. Verkkoputkien asentamisen jälkeen yleiskirurgiaan liittyy varsin suuri stenttitromboosin vaara silloin, kun potilailta lopetetaan ASA- ja klopidogreelilääkityksiä. Ennenaikainen lääketauko leikkauksen ajaksi helpottaisi luonnollisesti kirurgin työskentelyä, mutta lisää yleensä potilaan kokonaisriskiä kohtuuttomasti. Jos pallolaajennukseen tulevan potilaan tiedetään lähikuukausina joutuvan yleiskirurgiseen toimenpiteeseen, interventiokardiologit pyrkivät nykyään välttämään lääkeverkkoputkien käyttöä. Joissakin tapauksissa paras vaihtoehto on pelkkä vanhanaikainen pallolaajennus, jolloin tehokkaan antitromboottisen hoidon tarve on lyhyempi ja leikkaus voidaan tehdä aikaisemmin. Elektiiviset leikkaukset pyritään tekemään vasta sitten, kun stenttien arvioidaan endotelisoituneen.

Juhani Airaksinen

CURB65 edelleen hyvä malli keuhkokuumeen ennusteen arvioinnissa

Britanniassa arvioitiin keuhkokuumeen vakavuuden ja ennusteen määrittämiseen sopivia malleja vertailemalla CURB65:n, SIRS:n ja SEWS:n soveltuvuutta. CURB65 koostuu neljästä arvioinnista ja yhdestä laboratoriotestistä. Mukana oli 419:n avosyntyistä keuhkokuumetta sairastaneen tiedot. Osoittautui, että CURB65 ja hieman yksinkertaisempi CRB65 olivat varsin hyviä kuolleisuuden mittareita; etuna oli niin ikään helppous. Kirjoittajat toteavat, että C(U)RB65:ttä ei tulisi ainakaan kokonaan korvata monimutkaisimmilla ja tehohoidosta johdetuilla indikaattoreilla.

Hannu Puolijoki

Iäkkäiden dementiapotilaiden kivun arviointi Kahden kipumittarin vertailu

Dementia ja kivut ovat laitospotilailla yleisiä. Potilaan kyky ilmaista kipua heikkenee muistihäiriön edetessä. Tällöin havainnoidaan käyttäytymisessä tapahtuvia muutoksia. Vertailimme potilaan ja hoitajan arvioon perustuvan RAI-järjestelmän (Resident Assessment Instrument) ja käyttäytymisen muutoksia havainnoivan PAINAD-mittarin (Pain Assessment in Advanced Dementia Scale) käyttöä iäkkäiden dementiapotilaiden kivun arvioinnissa sairaalahoidon aikana.

Mikko Björkman, Jaana Palviainen, Jouko Laurila, Reijo Tilvis

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 26/2007 Kommentteja

Polven eturistisiteen korjaus onnistuu tähystysleikkauksella

Urheilu ja vapaa-ajan liikunta ovat tavallisimpia polvivammojen aiheuttajia. Polven eturistiside on tärkein polvinivelen tukevuuteen vaikuttava rakenne, ja sen vaurio voi johtaa polven löysyyteen ja pettämisen tunteeseen. Nykyisin suositaan eturistisiteen leikkaushoitoa, mikäli potilas on nuori tai liikunnallisesti aktiivinen ja haluaa jatkaa liikkumista samalla tasolla kuin ennen vammaa. Vaurioitunut eturistiside korvataan polvilumpio- tai polven koukistajajänteillä tähystysleikkauksessa. Kliininen tutkimus ja röntgenkuvaus ovat tavallisesti käytössä leikkauksen jälkeisessä seurannassa. Magneettikuvausta voidaan myös käyttää, mikäli polvessa esiintyy kipua tai pettämistä leikkauksen jälkeen.

Kim Jansson

Molekyyli- ja solutason muutokset mitokondriotaudeissa

Mitokondrion - solun voimalaitoksen - toiminnan häiriöistä johtuvat energia-aineenvaihdunnan taudit ovat aiemmin luultua yleisempiä. Yleisin näistä taudeista on MELAS-oireyhtymä, joka johtuu mitokondrion perimässä olevasta 3243A>G-mutaatiosta. Tämä mutaatio ilmenee noin 16:lla 100 000 suomalaisesta. Mitokondriotautien syntymekanismit ovat vielä osin tuntemattomat, mutta tiedetään, että mitokondrion toiminnan häiriö johtaa mm. muutoksiin solun tukirangassa. Tämä tukiranka koostuu mikrotubuluksista, aktiinisäikeistä ja välikokoisista proteiinisäikeistä (mm. vimentiinistä). CADASIL-tauti on aivoinfarktien aiheuttamaan dementiaan johtava, nuorella aikuisiällä ilmenevä perinnöllinen valtimosairaus. Yllättäen myös näillä potilailla on havaittu häiriöitä mitokondrioiden toiminnassa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää mitokondrion toiminnan häiriöiden ja solun tukirangan sekä CADASIL-taudin ja mitokondrioiden välistä yhteyttä.

Johanna Annunen-Rasila

Optimaalinen pH-säätelymenetelmä elimistön syvää jäähdytystä vaativissa sydänleikkauksissa

Aortan kaaren ja vaikeiden synnynnäisten sydänvikojen korjauksessa tarvitaan usein verenkierron pysäytystä, jotta leikkaus olisi teknisesti mahdollinen. Verenkierron pysäytys tehdään kohde-elinten suojaamiseksi alilämpöisissä olosuhteissa sydän-keuhkokoneen avulla jäähdyttämällä. Kuolleisuus ja neurologinen sairastavuus näiden leikkausten jälkeen on edelleen huomattavaa. Aivot vaurioituvat herkimmin hapenpuutteesta ja valtimotukoksia aiheuttavista embolioista.

Sebastian Dahlbacka

Mikä erikoissairaanhoidossa maksaa?

Lääketieteen menetelmien kehitys lisää erikoissairaanhoidon kustannuksia. Teknisen kehityksen myötä lääketieteellinen kuvantaminen on siirtynyt digitaaliaikaan. Nykylääketieteessä pyritään mahdollisimman hyvin siedettyihin hoitoihin, joissa on lyhyt toipumisaika. Kuvantamisohjattu hoito on yksi tällainen vaihtoehto perinteiselle kirurgin suorittamalle leikkaukselle. Röntgensäteitä käyttävien kuvantamisohjausmenetelmien (esim. tietokonetomografia) rinnalle on otettu käyttöön uusi ohjausmenetelmä, magneettiohjaus.

Johanna Ronkainen

Sarveiskalvon tyvikalvo- ja soluväliaineproteiinit haavan paranemisessa

Terveeseen sarveiskalvoon kohdistuva taittovirhekirurgia sekä vammat ja sarveiskalvon sairaudet asettavat suuret vaatimukset haavan paranemisen hallinnalle. Sarveiskalvon uloin kerros muodostuu tyvikalvoon kiinnittyvistä epiteelisoluista. Tyvikalvot ovat soluväliaineen tihentymiä ja toimivat epiteelisolujen kiinnittymisessä, liikkeessä, kasvussa ja erilaistumisessa. Nämä prosessit ovat tärkeitä haavan paranemisessa ja vaativat epiteelisolujen ja soluväliaineen välistä viestintää reseptorien välityksellä. Väitöskirjatyössä selvitettiin, mitä tyvikalvo- ja soluväliaineproteiineja ihmisen sarveiskalvon kuolemattomaksi tehdyt epiteelisolut (HCE-solut) tuottavat. Tuotettujen proteiinien merkitys HCE-solujen kiinnittymisessä, leviämisessä ja liikkeessä oli keskeinen tutkimuskohde.

Sissi Katz

Hyppyliikunta vahvistaa luuta ja alentaa kolesterolitasoa

Kuusikymmentä päivittäistä hyppyä riittää parantamaan naisten lonkan luuntiheyttä ja näin osaltaan ehkäisemään luukadon eli osteoporoosin kehittymistä ja murtumia vaihdevuosien jälkeen. Myös sydän- ja verisuonisairauksien riskiä voidaan laskea päivittäisellä liikunnalla, sillä 15 minuutin aerobic-jumppaa tai 1,5 km reipasta hölkkää vastaava kuormittava liikunta laskee kolesteroliarvoja jopa 10-15 % vuodessa. Liikunta on tehokkainta naisilla, joilla on matala luuntiheys tai korkea kolesteroli ja siten suurin riski sairastua. Väitöskirjatyössä tutkittiin uudella liikuntamittarilla osteoporoosin ja sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöihin vaikuttavan liikunnan määrää ja laatua. Vuoden mittaiseen tutkimukseen osallistui 120 tervettä 35-40-vuotiasta naista, joista puolella oli mahdollisuus osallistua ohjattuun hyppypainotteiseen liikuntaharjoitteluun.

Aki Vainionpää

Matriksin metalloproteinaasit suoliston sairauksissa

Matriksin metalloproteinaasit (MMP) ovat 23-jäseninen entsyymiperhe, jotka pystyvät pilkkomaan käytännössä kaikkia soluvälitilan proteiineja. Ne jaetaan rakenteen perusteella 8 alaryhmään ja substraattispesifisyyden perusteella 6 ryhmään. Niiden toiminta on liitetty tulehdukseen, kudostuhoon, solujen vaeltamiseen, niveltulehdukseen, verisuonten uudelleenrakentumiseen ja uudismuodostukseen, sekä kasvaimien kasvuun ja leviämiseen. Toimintaa estävät niiden luonnolliset estäjät (TIMP). Eri MMP-entsyymien toiminnan ratkaisee kohdekudos.

Ville Bister

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030