Sairauspoissaoloriskin tunnistaminen Terveyskysely työterveyshuollon apuna

Sairauspoissaololla tarkoitetaan työaikaa, jolloin työntekijä on estynyt hoitamasta työtehtäviään tilapäisen työkyvyttömyyden vuoksi. Sairauspoissaolot aiheuttavat yhteiskunnallisesti suuria kustannuksia, joista merkittävimmän osan muodostavat työpanosten ja tuotannon menetykset (1,2). Suomalaisten teollisuustyöntekijöiden vuotuisesta työajasta kuluu keskimäärin 6,5 % sairauspoissaoloihin (3).

Sairauspoissaoloja voidaan käyttää mittarina tarkasteltaessa työikäisen väestön terveyttä silloin, kun yksilön terveyden ymmärretään koostuvan sosiaalisista, psykologisista ja fysiologisista tekijöistä (4,5). Sairauspoissaolot voivat johtua yksilöstä itsestään, työstä, organisaatiosta ja ympäröivästä yhteiskunnasta. Psyykkinen ja fyysinen terveydentila on selvästi yhteydessä sairauspoissaoloihin (6,7,8,9). Mitä korkeampi koulutus ja sosioekonominen asema, sitä vähemmän on sairauspoissaoloja (10,11,12,13). Naiset ovat teollisessa työssä useammin pois työstä sairauden vuoksi kuin miehet (14,15). Korkea ikä lisää etenkin pitkien sairauspoissaolojen määrää (16), mutta vanhimmilla ikäluokilla pitkiä sairauspoissaoloja on vähemmän, mikä osin selittynee kaikkein huonokuntoisimpien ennenaikaisella siirtymisellä pois työelämästä (17). Lyhyitä sairauspoissaoloja on eniten nuoremmilla ikäluokilla (18).

Työnantajan on kustannuksellaan järjestettävä työterveyshuolto työstä ja työolosuhteista johtuvien terveysvaarojen ja -haittojen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä työntekijöiden turvallisuuden, työkyvyn ja terveyden suojelemiseksi ja edistämiseksi (19). Työterveyshuoltolain (21.12.2001/1383) tarkoituksena on työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon yhteistoimin ehkäistä työhön liittyviä sairauksia ja tapaturmia, edistää työn ja työympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta, työntekijöiden terveyttä ja työ- ja toimintakykyä työuran eri vaiheissa, sekä työyhteisön toimintaa. Valtioneuvoston asetus hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista (1484/2001) velvoittaa 15 § perusteella, että työterveyshuollon laatua tulee arvioida seuraamalla mm. työntekijöiden terveydentilaa, työkykyä ja sairauspoissaoloja (20). Sairauspoissaolojen seuranta on lain ja asetuksen hengen mukaisesti vakiintunut osaksi työterveyshuollon toimintaa.

Sairauspoissaolot jakautuvat erittäin epätasaisesti: merkittävä osa työntekijöistä ei ole vuosittain lainkaan poissa työstä, suuri osa vain muutaman päivän vuodessa ja melko pieni joukko hyvin usein tai pitkään. Siksi voisi olettaa, että suuren sairauspoissaoloriskin yksilöiden tunnistaminen työterveyshuollossa olisi mutkatonta, mutta tutkimustiedon valossa näin ei ole. Sairauspoissaoloriskin tunnistaminen ja yritykset vaikuttaa suuren riskin yksilöihin ovat osoittautuneet haastavaksi. Sairauspoissaolot ovat lisääntyneet viime vuosina (3), eikä interventiotutkimuksiin perustuvaa näyttöä sairauspoissaolojen vähentämiseen pyrkivien toimenpiteiden vaikuttavuudesta juurikaan ole. Onkin selkeä tarve kehittää menetelmiä sairauspoissaoloriskin tunnistamiseksi.

Tässä artikkelissa esitämme lyhyesti keskeisiä tuloksia Nokia Työterveyspalvelujen kehittämishankkeesta. Tavoitteena oli mm. tutkia voidaanko terveyskyselyn avulla tunnistaa sairauspoissalon riski. Tässä artikkelissa raportoimme itse koettujen terveysongelmien, iän, sukupuolen, työstatuksen ja sairauspoissaolojen välisiä yhteyksiä.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimusasetelma oli kohorttilähtöinen seurantatutkimus. Tutkimus liittyi Nokia Oyj:n työterveyshuollon sisäiseen kehittämis- ja laadunvarmistushankkeeseen. Siksi tutkimukselle ei haettu eettisen toimikunnan lupaa, mutta se toteutettiin Helsingin julistuksen periaatteita noudattaen. Kaikille Nokia Oyj:n Salon yksikössä pysyvässä työsuhteessa 1.11.2004 olleille henkilöille lähetettiin terveyttä selvittävä kysely. Ainoana terveyskyselyn lähettämisen ja siten myös tutkimuksen sisäänottokriteerinä oli pysyvä työsuhde. Kysely lähetettiin yhteensä 4 695 työntekijälle marraskuun 2004 ja tammikuun 2005 välisenä aikana. Tutkimuksen kulku selvitettiin kyselyn saatekirjeessä ja siihen osallistuminen oli täysin vapaaehtoista. Tutkittavat antoivat tietoisen suostumuksensa tulostensa luovuttamiseen työterveyshuollon käyttöön. Vastaamattomille lähetettiin yksi muistutus.

Kysely sisälsi kysymyksiä seuraavilta aihealueilta: elämäntavat, pituus ja paino, unihäiriöt, työhön liittyvä stressi ja uupumus, mielialahäiriöt, tuki- ja liikuntaelinongelmista aiheutuva kipu ja haitta, ja oma käsitys tulevasta työkyvystä (taulukko 1).

Kyselyyn vastanneilla oli terveysongelma, jos hänellä oli joku seuraavista: merkittävä kipu (työntekoa haittaava vähintään 3 kertaa viikossa) tai haitta (vähintään 5 asteikolla 0-10) tuki- ja liikuntaelinongelman vuoksi, mielialahäiriö (DEPS >11), unihäiriö (nukahtamisvaikeuksia tai yöheräämisiä ja päiväväsymystä vähintään viisi kertaa viikossa tai yli kaksi tuntia univajetta vuorokaudessa) tai terveyteen liittyvä epävarmuus omasta työkyvystä. Tulkintakriteerit oli määritelty etukäteen.

Sairauspoissaolot selvitettiin työnantajan palkkarekisteristä ilman syykoodeja ajanjaksolla 1.1.2005-30.6.2005 ja yhdistettiin anonyymisti tutkimus-ID:n avulla kyselytietoihin. Sairauspoissaolotiedot eivät sisällä äitiysloman tai sairaan lapsen hoitamisesta aiheutuneita poissaoloja.

Tilastomenetelmät

Sairauspoissaolojen (summa tunteina) jakauma oli erittäin vino ja nolla-arvoja oli paljon: 1 737 tutkittavalla (62 %) ei ollut lainkaan poissaoloja töistä seuranta-aikana. Siksi sairauspoissaoloja ennustavat tekijät analysoitiin kahdessa vaiheessa. Ensin logistisessa regressioanalyysissä oli kaksiluokkaisena vastemuuttujana sairauspoissaolot (kyllä/ei) ja selittävinä muuttujina sukupuoli, ikä (jatkuva muuttuja), työstatus (työntekijä/toimihenkilö/ylempi toimihenkilö) ja terveysongelmat (kyllä/ei).

Analyysin toisessa vaiheessa käytettiin gammaregressiomallia, jossa vastemuuttujana oli sairauspoissaolojen kesto tunteina ja selittävinä muuttujina sukupuoli, ikä (jatkuva muuttuja), työstatus (työntekijä/toimihenkilö/ylempi toimihenkilö) ja terveysongelmien summamuuttuja (kyllä/ei). Mallin toisessa vaiheessa tarkasteltiin vain niitä henkilöitä (n = 1 071), joilla oli sairauspoissaoloja. Gammasovite valittiin analyysimenetelmäksi, koska se istui jakaumaan paremmin (log-likelihood 5 558) kuin Poissonin sovite (log-likelihood 45 915).

Sukupuolen ja työstatuksen yhteyksiä terveysongelmiin arvioitiin ristiintaulukoinnilla ja Khiin neliö -riippumattomuustestillä.

Tilastolliset analyysit tehtiin Statistica-ohjelmalla (StatSoft Inc., versio 6).

Tulokset

Kyselyyn vastasi 3 040 henkilöä (65 %). Vastauksista suljettiin pois 137, koska tutkittava ei joko ollut antanut lupaa käyttää vastauksiaan työterveyshuollossa (n = 106) tai kysely oli täytetty puutteellisesti tai tieto työstatuksesta puuttui (n = 31). Seurantajakson aikana 67 henkilöä poistui työnantajan palveluksesta ja 28 muutti toiselle paikkakunnalle, mistä syystä heistä ei ollut sairauspoissaolotietoja saatavilla. Lopulliseksi tutkimusryhmäksi jäi 2 808 henkilöä, eli 60 % alkuperäisestä kohderyhmästä (kuvio 1).

Kyselyhetkellä vastaajat olivat keskimäärin 38-vuotiaita (vaihteluväli 19-62 vuotta). Heistä 50 % oli naisia. Ylempiä toimihenkilöitä oli 51 %, työntekijöitä 38 % ja (alempia) toimihenkilöitä 11 %.

Tutkimusjoukossa oli yhteensä 76 794 tuntia sairauspoissaoloja kuuden kuukauden seurantajaksolla. Sairauspoissaolojen jakauma oli erittäin vino; 62 %:lla tutkittavista ei ollut lainkaan poissaoloja töistä ja tässä oli selkeä sukupuoliero: miehistä 76 % ja naisista 48 % ei ollut ollut poissa töistä (khi² = 237, p < 0,001) (taulukko 2).

Terveysongelmia esiintyi 632:lla (23 %) tutkittavista (taulukko 2). Näille henkilöille kertyi kuitenkin 49 % kaikista sairauspoissaoloista. Naisilla oli terveysongelmia yleisemmin kuin miehillä (khi² = 117, p < 0,001) ja molempien sukupuolten terveysongelmat lisääntyivät iän myötä (khi² = 59, p < 0,001).

Kun ikä, sukupuoli, työstatus ja terveysongelmat olivat logistisessa mallissa yhtä aikaa mukana, sairauspoissaoloja oli miehillä vähemmän kuin naisilla (OR 0,82; 95 %:n LV 0,74-0,91). Iällä oli käänteinen yhteys sairauspoissaoloihin (OR 0,988 per ikävuosi; 95 %:n LV 0,978-0,998). Työntekijöillä oli poissaoloja selvästi enemmän kuin ylemmillä toimihenkilöillä (OR 3,23; 95 %:n LV 2,93-3,68). Terveysongelmat olivat yhteydessä sairauspoissaoloihin (OR 1,53; 95 %:n LV 1,37-1,70) (taulukko 3).

Sairauspoissaolojen määrää tarkastellaan seuraavaksi vain poissaolleiden osalta (n = 1 071). Kun ikä, sukupuoli, työstatus ja terveysongelmat olivat gammaregressiomallissa yhtä aikaa mukana, miesten sairauspoissaolojen määrä oli keskimäärin pienempi kuin naisten (MR 0,83; 95 %:n LV 0,78-0,89). Iällä oli positiivinen yhteys sairauspoissaolojen määrään (MR 1,014 per ikävuosi; 95 %:n LV 1,008-1,020). Työstatuksella ei ollut yhteyttä sairauspoissaolojen määrään. Terveysongelmilla oli yhteyttä sairauspoissaolojen määrään (MR 1,31; 95 %:n LV 1,23-1,41) (taulukko 4).

Pohdinta

Kyselyllä selvitetty terveysongelmien esiintyminen ennusti tulevia sairauspoissaoloja iästä, sukupuolesta ja työstatuksesta riippumatta. Sairauspoissaolojen riskiä on siis mahdollista arvioida yksinkertaisella terveyskyselyllä.

Kun terveysongelmat ja työstatus oli vakioitu, ikä vähensi sairauspoissaolojen esiintyvyyttä, joskin ikä lisäsi sairauspoissaolojen määrää silloin kun niitä esiintyi. Työntekijöiden ja ylempien toimihenkilöiden välinen ero sairauspoissaoloissa oli suuri.

Tutkimuksen vahvuuksia ovat aineiston koko ja prospektiivinen kohorttiasetelma. Osallistumisaktiivisuus oli myös hyväksyttävällä tasolla. Sairauspoissaolot selvitettiin palkkarekisteristä, minkä ansiosta tieto on luotettavaa (29), vaikkakaan sairauspoissaolojen syyt eivät olleet tiedossa. Seuranta-aika oli kuitenkin vain 6 kuukautta, jota on pidettävä tutkimuksen heikkoutena. Otos ei myöskään ole yleistettävissä laajemmin teollisuuteen, koska ylempien toimihenkilöiden osuus oli niin suuri.

Sairauspoissaolojen tilastollinen analysointi on hankalaa, koska merkittävä osa havainnoista on arvoltaan nolla. Nollasta poikkeavien havaintojen jakauma on myös usein ongelmallinen tilastokäsittelyn kannalta. Aiemmissa tutkimuksissa on nollasta poikkeavia sairauspoissaoloja usein analysoitu luokiteltuna esimerkiksi lyhyisiin (1-7 päivää) ja pitkiin (yli 7 päivää). Tällaisessa luokittelussa kuitenkin katoaa hyödyllistä informaatiota. Siksi käsittelimme nollasta poikkeavat sairauspoissaolot jatkuvana muuttujana. Tässä aineistossa gammajakaumasovite istui aineistoon paremmin kuin sairauspoissaolojen analysoinnissa usein käytetty Poissonin sovite, mutta silti analyysin tuottamat piste-estimaatit tulee tulkita varovaisesti: eri ammattiryhmien väliset erot lienevät todellisuudessa pienemmät kuin tämän tutkimuksen tulokset antavat odottaa. Suuri ero sairauspoissaolojen esiintyvyydessä työntekijöiden ja toimihenkilöiden välillä selittyy osin sillä, että työntekijöiltä tyypillisesti edellytetään aina lääkärintodistusta sairauspoissaolosta, kun taas toimihenkilö voi pääsääntöisesti olla sairauden vuoksi pois työstä omalla ilmoituksellaan 2-3 päivää. Tämä tulee ottaa huomioon työntekijöiden ja toimihenkilöiden välisiä eroja tulkittaessa: toimihenkilöillä todennäköisesti esiintyy poissaoloja rekisteröityä enemmän. Toisaalta toimihenkilön poissaolon aiheuttaman todellisen työajan menetyksen arviointi on vaikeaa, sillä monet heistä hoitavat ainakin osan töistään kotoa käsin sairaanakin.

Aiemmassa tutkimuksessa (30) käytettiin samaa kyselyinstrumenttia rakennusalan yrityksen työntekijöiden terveysongelmien ja sairauspoissaolojen välisen yhteyden selvittelyssä. Tutkittavien ikä- ja koulutusprofiilit erosivat työnkuvan lisäksi huomattavasti tämän tutkimuksen tutkittavista. Rakennusalan työntekijöillä esiintyi terveysongelmia selkeästi yleisemmin kuin tämän tutkimuksen tutkittavilla. Rakennusalalla noin kolmannekselle työntekijöistä kertyi kaksi kolmannesta sairauspoissaoloista vuoden seurantajaksolla. Terveysongelmat olivat kuitenkin myös rakennusalalla vahvasti yhteydessä sairauspoissaoloihin iästä, sukupuolesta ja toimenkuvasta riippumatta. Myös rakennusalalla iällä oli käänteinen yhteys sairauspoissaoloihin, kun terveysongelmien esiintyminen oli vakioitu.

Yksinkertaisella ja suhteellisen halvalla kyselytekniikalla on mahdollista tunnistaa työntekijöitä, joilla on suurentunut sairauspoissaolojen riski. Tämä tieto on työterveyshuollolle tärkeä, jotta terveyttä ja työhyvinvointia edistävät interventiot voidaan kohdistaa niihin työntekijäryhmiin, joilla lyhytaikaisen työkyvyttömyyden riski on suuri. Tällöin myös toimenpiteiden vaikuttavuuden voi ainakin teoriassa olettaa olevan mahdollisimman suuren.

Iän ja sairauspoissaolojen esiintymisen käänteinen yhteys antaa viitettä siitä, että nuorten ja ikääntyvien työntekijöiden välillä on eroa sairauspoissaolokäyttäytymisessä. Nuorten työntekijöiden sairauspoissaolokynnys on ehkä matalampi kuin iäkkäämpien työntekijöiden. Eri ikäryhmien erilaiset käyttäytymismallit tulisi ottaa huomioon johtamistavoissa, esimiestyössä ja työjärjestelyissä. Myös työelämän joustoja tulisi hyödyntää aiempaa enemmän. Kun vaihtoehtoina on vuorotteluvapaa, osa-aikatyö, työjärjestely tai kuntoutus, ei sairauspoissaolo ja eläkkeelle hakeutuminen ole enää ainoa hyväksytty ratkaisu, mikäli esimerkiksi uupuminen uhkaa.

Sairauspoissaoloriski voidaan tunnistaa, mutta mitä mahdollisuuksia työterveyshuollolla on vaikuttaa siihen? Minkälaisia interventioita tulisi suuren sairauspoissaoloriskin työntekijöille käynnistää? Eri-ikäisille työntekijöille tulisi painottaa terveystarkastuksissa ja neuvonnassa erilaisia asioita, sillä nuorten ja ikääntyvien elämäntilanteet ja niistä aiheutuvat työelämän yhteensovittamisen ongelmat ovat usein hyvin erilaisia. Myös terveydelliset ongelmat ovat usein erityyppisiä työuran eri vaiheissa. Riskiryhmien työntekijöille tulisi pystyä suunnittelemaan yksilöllisiä ratkaisuja työssä selviytymisen tukemiseksi. Tämä vaatii yhteistyötä ja tiedonkulkua työterveyshuollon, esimiehen, työyhteisön ja työntekijän välillä. Suorittavaa työtä tekevien kanssa järjestelyjä tarvitaan usein terveydellisten rajoitteiden (esim. nostot tai yläraajojen kuormitus) vuoksi. Toimihenkilöillä ja ylemmillä toimihenkilöillä järjestelyjä tarvitaan usein henkisen hyvinvoinnin tukemiseen esimerkiksi sovittamalla työajat tai matkustelu paremmin elämäntilanteeseen. Työterveyshuolto voi mm. järjestää yksilöille tai ryhmille suunnattuja kursseja, joiden avulla henkilöstön jaksamista ja työssä pärjäämistä voidaan tukea. Myös muiden varhaiskuntoutuksen muotojen hyödyntäminen saattaa tulla kysymykseen näiden riskiryhmien kohdalla, ja siinä työterveyshuolto on avainasemassa. Yleensä kaikkien järjestelyjen tehokas toteuttaminen edellyttää työterveyshuollolta toimivaa yhteistyötä yrityksen kanssa työterveyshuollon järjestämistavasta riippumatta.

Pfizer Oy on tukenut tutkimusta taloudellisesti.

Simo Taimela toimii DBC International Oy:n hallituksen jäsenenä ja Evalua International Ltd. Oy:n toimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä.

Tästä asiasta tiedettiin

Sairauspoissaolojen seuranta on vakiintunut osaksi työterveyshuollon toimintaa.

Sairauspoissaolot jakautuvat erittäin epätasaisesti: valtaosa niistä kasaantuu melko pienelle joukolle työntekijöistä.

Sairauspoissaoloriskin tunnistaminen työterveyshuollossa on osoittautunut haastavaksi.

Tämä tutkimus opetti

Kyselyllä selvitetty terveysongelmien esiintyminen ennusti tulevia sairauspoissaoloja iästä, sukupuolesta ja työstatuksesta riippumatta.

Kun terveysongelmat ja työstatus oli vakioitu, ikä vähensi sairauspoissaolojen esiintyvyyttä, mutta lisäsi sairauspoissaolojen määrää silloin kun niitä esiintyi.