Imeväisikäisen munuaiskalkkeumat

Kaikukuvausdiagnostiikan käyttöönoton jälkeen on imeväisikäisten munuaiskalkkeumat voitu todeta yhä varhaisemmassa elämänvaiheessa. Nefrokalsinoosi liittyy tautitiloihin tai oireyhtymiin, joissa esiintyy joko taudin tai hoidon seurauksena hyperkalsemiaa tai hyperkalsiuriaa tai happo-emästasapainon häiriöitä. Tärkein riskiryhmä on hyvin ennenaikaisina syntyneet sairaat keskoset. Jos toimintahäiriö on ohimenevä, korjautuvat munuaismuutokset usein vähitellen. Mikäli taas nefrokalsinoosin aiheuttajaa ei voida eliminoida ja tautiprosessi jatkuu, se voi pahimmillaan johtaa munuaisten pysyvään vajaatoimintaan.

Timo Saarela, Peter Lanning, Maila Koivisto

Elvytyslääkkeet ja niiden käyttö

Elvytyksessä tärkeintä potilaan selviytymisen kannalta on se, että lyyhistymisen ja puhallus-paineluelvytyksen aloittamisen ja defibrillaation välinen aika on mahdollisimman lyhyt. Mikäli sydän ei käynnisty kolmella defibrillaatioiskulla kammiovärinätilanteessa, tarvitaan lisäksi elvytyslääkkeitä. Kun alkurytminä on asystolia ja sykkeetön rytmi, elvytyslääkkeitä tarvitaan lähes poikkeuksetta. Elvytyslääkkeiden kahden pääryhmän, vasopressorien ja rytmihäiriölääkkeiden, asemaa ovat selkiinnyttäneet sekä tutkimukset että kansalliset ja kansainväliset hoitosuositukset.

Markku Kuisma

Ranteen tekonivelet - amputaatiosta nykyaikaan

Saksalainen Themistokles Gluck asetti ensimmäisen ranteen tekonivelen vuonna 1890. Sen jälkeen on erilaisia malleja kehitetty ja kokeiltu vaihtelevalla menestyksellä. Suurimpina ongelmina ovat olleet komponenttien irtoamiset, sijoiltaanmenot ja murtumat. Vasta kun toisen sukupolven tekonivelmallit tulivat käyttöön 1980-luvulla, ovat tulokset proteesin pysyvyyden, ranteen kivuttomuuden ja liikelaajuuksien suhteen olleet lupaavia. Uusimmat tekonivelmallit ovat yksilöllisesti muokattavia ja niissä käytetyt materiaalit ovat hyvin siedettyjä.

Hannu Tiusanen

Jonojen harhat vai harhojen jono?

Jonot ovat kestopuheenaihe maissa, jotka ovat omaksuneet pohjoismaisen tai brittiläisen mallin terveydenhuoltonsa järjestämiseksi. Ongelman ratkaisemiseksi tuotetaan laajoja selvityksiä, käynnistetään jonorekistereitä ja luvataan potilaille takuu hoitoon pääsystä määräajassa. Silti jonot ja jonottaminen tuntuvat olevan enemmänkin pysyvä olotila kuin ratkaistavissa oleva ongelma. Otsikon mukaisesti laitan tässä kirjoituksessa jonoon muutamia jonoihin liittyviä harhoja sekä lopuksi esitän eräitä vielä kokeilemattomia mahdollisuuksia vaikuttaa ongelmaan.

Mikko Nenonen

Terveystietoja verkosta

Internetissä julkaistaan lukuisia kansainvälisiä terveystilastoja, joita selaamalla voi löytää mielenkiintoisia vertailuaineistoja eri maista. Kansainvälisiä tilastoja käytettäessä kannattaa kuitenkin muistaa, että suurin osa muuttujista perustuu maakohtaisiin terveydenhuolto- ja tilastojärjestelmiin, jotka saattavat poiketa suurestikin omista järjestelmistämme. Myös luonnonkatastrofit tai äkilliset muutokset paikallisissa poliittisissa oloissa voivat vaikuttaa rajusti johonkin terveysmuuttujaan.

Mika Gissler, Mika Vuori

Ei-kiireelliseen hoitoon pääsy terveyskeskuslääkärille

Perusterveydenhuollon ajanvarausaikojen saatavuus on huono koko maassa. Kolmen päivän sisällä pääsi kaikille terveyskeskuksen lääkäreille vain seitsemässä prosentissa vastanneista terveyskeskuksista (n = 180). Hoitoonpääsy oli keskimäärin parempi niissä terveyskeskuksissa, joissa oli käytössä väestövastuuvirkaehtosopimus sekä niissä, joiden virkojen täyttöaste oli korkea.

Kirsi Viisainen, Ulla Saalasti-Koskinen, Marja-Leena Perälä

Lyhyesti: Montezuman kosto suojaa syövältä?

Epidemiologiset tutkimukset ovat koko lailla kiistattomasti osoittaneet, että paksu- ja peräsuolen syövät ovat korkean elintason maiden vitsauksia. Ilmiön syyksi on yleensä esitetty ravintoon liittyviä tekijöitä. Philadelphialainen tutkijaryhmä esittää provokatiivisen ajatuksen, jonka mukaan ripulikolin erittämä lämpöä kestävä enterotoksiini suojaa köyhien maiden ihmisiä syöviltä. Tutkijat nimittäin osoittivat, että toksiini suurentaa kalsiumin virtausta syöpäsolujen sisään ja estää DNA:n synteesiä soluissa. Toivottavasti tämä tieto vähän lohduttaa Montezuman koston kohteeksi joutuneita matkailijoita. Syöpälääkkeiden kehittäjille se ainakin antaa uutta pohdittavaa.

Matti Viljanen

Lyhyesti: Nuhanenällä useammin kohonnut verenpaine

Ranskalaiset selvittivät 330 aikuisen tutkimuksessa nuhan ja kohonneen verenpaineen yhteyttä, molemmat kun ovat yleisiä väestötasolla. Alustavana ajautuksena oli yhteys mm. uniapnean kautta. Yhteyttä löytyikin, mutta vain miehillä. Systolinen paine oli nuhaa potevilla korkeampi ja myös varsinainen hypertonia yleisempi (suhteellinen riski 2,6). Ympärivuotiseen nuhaan liittyi suurempi riski kausiluonteiseen. Tutkijat siis ehdottavat verenpaineen erityistä seurantaa Nuhanenältä, mutta Lumikista ei puhuttu mitään; tosin mukana olleet naiset olivatkin premenopausaalisia...

Hannu Puolijoki

Tupatallustelukin pienentää sohvaperunan diabetesriskiä

Liikunnan lisääminen tiedetään mainioksi diabeteksen torjuntakeinoksi. Millaista sitten on intensiteetiltään riittävä liikunta? Amerikkalainen tutkijaryhmä seurasi vuodesta 1992 vuoteen 1998 yhteensä 50 277 naisen, iältään 30-55-vuotiaan, ryhmää ja rekisteröi lähtötilanteessa mm. näiden kohtuupainoisten (BMI < 30 kg/m2) tutkittaviensa löhöämistottumukset ja television katselun määrän.

Seppo Yt Junnila

Lyhyesti: Antibiootin hyödystä sydäninfarktin jälkeen ei vieläkään näyttöä

Klamydiainfektioiden on epäilty vaikuttavan valtimotautien syntyyn ja taudinkuvaan. Saksalaisessa ANTIBIO-tutkimuksessa verrattiin 6 viikkoa kestävän roksitromysiinihoidon (300 mg päivässä) vaikutuksia lumelääkitykseen 872 sydäninfarktipotilaan taudinkulkuun. Antibiootti ei vaikuttanut kuolleisuuteen (6,5 % vs 6,0 %) tai sairastavuuteen 12 kuukauden seurannan aikana. Tämänkin tutkimuksen otoskokoa ja antibioottihoidon lyhyttä kestoa on arvosteltu. Niinpä lopullinen varmuus antibioottien asemasta saataneen vasta runsaan vuoden kuluttua. Tällöin julkaistaan PROVE IT- ja ACES-tutkimukset, joissa on satunnaistettu noin 8 000 potilasta pitkäkestoiseen antibioottihoitoon ja seurantaan.

Juhani Airaksinen

Lyhyesti: Leikkauksen keuhkokomplikaatiot voidaan arvioida etukäteen

Monikansallisena yhteistyönä pyrittiin selvittämään, miten onnistuu preoperatiivinen arvio leikkauksen jälkeisistä keuhkokomplikaatioista. Aineisto koostui 272 peräkkäisestä muun kuin rintakehän alueen leikkaukseen menevästä, ja heistä 22:lle (8 %) tuli keuhkokomplikaatioita. Monimuuttujamallin perusteella komplikaatioita ennustivat parhaiten ikä yli 65 vuotta (suhteellinen riski OR 1,8), yli 40 askivuoden tupakka-anamneesi (OR 1,9) ja maksimaalinen laryngeaalinen korkeus vähemmän kuin 4 cm (OR 2,0). Muillakin yksittäisillä tekijöillä oli yhteyttä riskiin (mm. hyperkapnia, matala FVC, painoindeksi yli 30 kg/m2), mutta nämä sulkeutuivat epäitsenäisinä selittäjinä monimuuttujamallissa pois.

Hannu Puolijoki

Leikkauskuolleisuus Tampereen yliopistollisessa sairaalassa

Leikkauksia tehdään nykyään yhä huonokuntoisemmille potilaille, joiden perussairaudet lisäävät riskiä menehtyä leikkaukseen. Tampereen yliopistollisessa sairaalassa selvitettiin leikkauskuolleisuuden yleisyyttä ja syitä. Seuranta-aika oli yksi vuosi. Leikkauskuolleisuus 30 vuorokauden kuluessa leikkauksesta oli 311 potilasta (1,4 %), joista 115:lle tehtiin ruumiinavaus. Yleisin peruskuolinsyy oli sepelvaltimotauti ja yleisimmät välittömät kuolinsyyt olivat sydäninfarkti, keuhkoembolia, verenvuoto ja keuhkokuume. Lääketieteellisen toimenpiteen aiheuttamat kuolemat olivat erittäin harvinaisia.

Noora Halme, Pekka J. Karhunen, Päivi Annila

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030