Tehohoidon tarpeen tunnistaminen ja potilasvalinta

Tehohoidon aiheista, hyödystä ja potilaiden pitkäaikaisennusteesta tehohoidon jälkeen on vain vähän tutkittua tietoa. Potilaiden valinta perustuukin suurelta osalta asiantuntijoiden ja tieteellisten yhdistysten konsensusohjeisiin. Potilasvalinnassa on tärkeintä arvioida potilaalle tehohoidosta saavutettava hyöty. Tehohoitoon tulee suunnata ainoastaan ne potilaat, joilla on ohimeneväksi arvioitu hengenvaarallinen tila ja joita ei voida hoitaa muualla. Tarpeeton tai turha tehohoito on eettisesti ja lääketieteellisesti perusteetonta.

Olli Takkunen, Ville Pettilä

Yhteisöllisyyden merkitys aivohalvauksen ehkäisyssä

Vapaaehtoisesta kansalaisaktiivisuudesta ja keskinäisen luottamuksen sitomasta ihmissuhdeverkostosta koostuvalla sosiaalisella pääomalla on merkitystä aivohalvauksen ehkäisyssä. Suomessa ruotsinkielisen väestön peruskulttuuriin kuuluva sosiaalinen pääoma näyttää selittävän suomen- ja ruotsinkielisen väestön suuren kuolleisuuseron. Uusin aivotutkimus sekä kansainväliset ja alustavat omat väestötutkimukset osoittavat, että sosiaalinen pääoma voi suojella aivohalvaukselta ja parantaa aivohalvaukseen sairastuneiden ennustetta.

Markku T. Hyyppä

Aikuisten lihavuuden hoito - mikä on realistista ja hyödyllistä?

Terveydenhuollossa lihavuuden hoitoon valitaan ne potilaat, joiden sairautta voidaan hoitaa laihduttamalla. Tärkeimmät sairaudet ovat tyypin 2 diabetes, metabolinen oireyhtymä, kohonnut verenpaine ja uniapnea-oireyhtymä. Realistinen ja hyödyllinen tavoite on 5-10 %:n pysyvä painon lasku, jonka saavuttaa 32-75 % potilaista. Lihavuuden perushoito on ohjausta asteittaisiin elämäntapojen muutoksiin, tavallisesti ryhmässä. Muita hoitomuotoja ovat lääkehoito ja valikoiduille sairaalloisesti lihaville potilaille leikkaushoito.

Pertti Mustajoki

Ammattitautiepäily avoterveydenhuollossa

Ammattitaudit ja muut työhön liittyvät sairaudet muodostavat vain melko pienen osan yleislääkärin vastaanotolle tulevien potilaiden vaivoista. Todennäköisesti osa näistä tapauksista jää tunnistamatta ja ammattitautiepäilyn vaatimat selvitykset tekemättä. Näin osa potilaista jää ammattitauteihin liittyvän korvausjärjestelmän ulkopuolelle. Korvaustakin tärkeämpää on kuitenkin ammattitautien varhainen tunnistaminen yksilön työkyvyn ylläpitämiseksi ja tarvittavien toimien käynnistämiseksi työpaikalla altistumisen vähentämiseksi.

Kenneth Söderlund, Lassi Pakkala

Suomalaisten lääkärien arvovalinnat

Suomalaisten arvoissa terveys on tärkein. Lääkäri 98 -tutkimuksen mukaan perhe-elämä on lääkärien tärkein arvo ja terveys on tärkeysjärjestyksessä vasta toisena. Perhenäkökulmat on otettava huomioon entistä vakavammin silloin, kun ajatellaan lääkäreitä työvoimana ja suunnitellaan heidän työjärjestelyjään, työolojaan tai palkkaustaan.

Kari Mattila Ja Lääkäri 98 -Tutkimusryhmä

Magneettikuvausohjatut tukirangan alueen hoitotoimenpiteet

24.1.2003 Oulun yliopisto

Roberto Blanco Sequeiros

Tyyppi I ja tyyppi III kollageenin metaboliatuotteiden ja vatsa-ontelon solujen ennusteellinen merkitys munasarjasyövässä

31.1.2003 Oulun yliopisto

Marja Simojoki

Glykosyyliasparaginaasi- ja L-asparaginaasimääritysten kliiniset käyttöalueet

31.1.2003 Turun yliopisto

Päivi Ylikangas

Verisuonikirurgian haasteet 1990-luvulla ja tulevaisuuden näkymät

7.2.2003 Tampereen yliopisto

Maarit Heikkinen

Kohdun limakalvon ja istukan molekyylitason ominaisuudet

7.2.2003 Turun yliopisto

Varpu Jokimaa

Lyhyesti: Nuorten tyttöjen syömishäiriöihin liittyviä piirteitä

Syömishäiriöiden ilmaantumiseen liittyviä riskitekijöitä haettiin seuraamalla noin 3 000:ta satunnaisesti valittua espanjalaista 12-21-vuotiasta tyttöä haastatteluin 18 kuukauden ajan. Uusia syömishäiriötapauksia löydettiin 90. Aineisto analysoitiin logistisella regressioanalyysillä. Jos tyttö seurannan alussa yleensä söi yksin, luki vähintään viikoittain tyttöjen lehtiä tai kuunteli radiota yli tunnin vuorokaudessa tai jos vanhemmat eivät olleet naimisissa, syömishäiriöön sairastuminen seurannan aikana oli 2-3 kertaa tavallisempaa. Kyseiset tekijät tuskin ovat todellisessa syy-seuraussuhteessa sairastumiseen, vaan pikemminkin oireita, joihin pitäisi havahtua, kun mietitään, mitä nuorille tytöille kuuluu.

Marjo Renko

Lyhyesti: Korkean paikan keuhkoödeema voi yllättää alempana kuin on luultukaan

Ranskalaiset julkaisivat tuloksia, joiden mukaan huonolla tuurilla korkean paikan keuhkoödeeman voi saada jopa 1 400-2 400 metrin korkeudella merenpinnasta. Havainto perustuu 52 peräkkäisen potilaan tietoihin Alpeilta. Muut syyt pyrittiin sulkemaan pois. Lähes kaikki kärsivät hengenahdistuksesta, rahinoita kuultiin keuhkoista 77 %:lta. Hoito oli tavanomaista: happea, lepoa, nesterajoitus ja CPAP. Toipuminen oli myös hyvä muutamassa päivässä. Riskiryhmässä näyttävät olevan nuoret lomailevat miehet, joilla ei ole aiempaa sairaushistoriaa.

Hannu Puolijoki

Psykososiaaliset riskitekijät ja astmakuolema

Kontrolloimattomissa tutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, että psykososisaalisilla riskitekijöillä on merkitystä astmakuolemissa. Asiaa selvitettiin kontrolloidusti Brittein saarilla melko isosta aineistosta: yhteensä 533:lle vuosina 1994-98 astmaan kuolleelle alle 65-vuotialle valittiin kaltaistetut astmaa sairastavat verrokit sairaaloiden astmapotilaiden rekisteritiedoista. Riskitekijöistä tiedot saatiin perusterveydenhuollosta. Astmakuoleman verifiointi perustui kuolintodistukseen; analyysistä suljettiin pois potilaat, joilla kuolemaan oli todennäköisesti vaikuttanut muu tekijä, kuten syöpä, iskeeminen sydänsairaus tai HIV-infektio.

Hannu Puolijoki

Mieluummin psykoosi tai depressio kuin kehkosyöpä tai maksakirroosi?

Kannabiksen käyttö lisääntyi 1990-luvulla nuorten keskuudessa niin, että se eräissä maissa on jo ohittamassa tupakoinnin. Voimakas tupakanvastainen kampanjointi ja kiristynyt rattijuopumuslainsäädäntö sekä näkemykset, joiden mukaan kannabis on terveydelle vähemmän vaarallinen kuin tupakka ja alkoholi, ovat olleet omiaan ohjaamaan nuoria kannabiksen käyttöön. Lisääntyneeseen kannabiksen käyttöön liittyy kuitenkin myös haittoja.

Raimo Kr Salokangas

Polyklonaalinen aktivaatio ylläpitää serologista muistia

Kun immuunijärjestelmä on kerran kohdannut antigeenin, sille spesifisten vasta-aineiden tuotanto voi jatkua koko ihmisiän. Vaikka tämä serologinen muisti on yksi immuunijärjestelmän tärkeimmistä ominaisuuksista, sen mekanismeja tunnetaan huonosti. Immunologien kesken on myös jyrkkää erimielisyyttä siitä, tarvitaanko muistin ylläpitoon jatkuvaa antigeenin läsnäoloa.

Matti Viljanen

Lyhyesti: Alveolaarisilla makrofageilla tehtäviä tulehduksen paranemisessa

Alveolaaristen makrofagien toimimisesta tulehduksen vastaisen taistelun etulinjassa on jo pitkältä ajalta tietoa (fagosytoosi ja happimetaboliittien, lysotsyymin, antimikrobisten peptidien ja proteaasien eritys ym.). Tuoreet tutkimukset antavat olettaa, että niille kuuluu myös muita tehtäviä. Tuorein on havainto siitä, että makrofageilla on osuutensa apoptoottisten neutrofiilien poistamisessa (jolloin toksiset vaikutukset eivät pääse tuhoamaan kudosta). Havainto koskee hiiren pneumokokki-infektiota: ryhmässä, jolta tuhottiin makrofagit, kuolleisuus oli suurempi todennäköisesti neutrofiilien puhdistuman vähentymisen takia eikä tulehduksen vastaisen reaktion puutteellisuuden vuoksi, kuten olisi luullut. Tulokset kaipaavat varmennusta, mutta havainnot makrofagien kaksinaisesta roolista tulehduksen vastaisessa toiminnassa ovat tärkeitä.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Masentunut mieli lisää syöpäkuolleisuutta

Saksalaisessa 10 vuotta kestäneessä prospektiivisessa tutkimuksessa todettiin, että keuhkosyövän toteamisen aikaan (1989-91) arvioitu depressiivispainotteinen toimintatapa (coping style) lisäsi kuoleman riskiä (suhteellinen riski 1,91), vaikka kaikki syöpään liittyvät ennustetekijät oli vakioitu. Aktiivinen toimintatapa puolestaan vähensi kuoleman todennäköisyyttä (suhteellinen riski 0,72). Depressiivistä toimintatapaa luonnehtivat mm. murehtiminen, kohtalon moittiminen, itsesääli, kärsimättömyys ja vetäytyneisyys. Jo syövän toteamisvaiheessa on syytä kiinnittää huomiota potilaan toimintatapaan ja ohjata sitä aktiivisen elämänhallinnan suuntaan. Ehkä näin voidaan parantaa jopa ennustetta.

Raimo Kr Salokangas

Sydäninfarktin liuotushoidon viiveet taajamassa ja haja-asutusalueella

Sydäninfarktiin sairastuvalle liuotushoidon varhainen aloittaminen on ennusteen kannalta tärkeää. Tutkimuksessa arvioitiin, kuinka paljon lääkärijohtoinen ensihoitoryhmä lyhensi liuotuksen aloittamisen viivettä verrattuna perinteiseen toimintamalliin. Potilaan luo viedyn liuotushoidon arvioitiin lyhentäneen liuotushoidon viivettä kaupunkialueella keskimäärin 73,5 minuuttia, maaseudulla ja saaristossa liuotusviiveiden erotukseksi tuli keskimäärin 120,0 minuuttia. Ambulanssin ajoaika ei ole taajamissa merkittävä tekijä, vaan suurimmat viiveet syntyvät rintakipupotilaan tilan arvioimisesta, rintakivun ensihoidosta, potilaan siirtämisestä kerrostaloasunnosta ambulanssiin sekä sairaalansisäisestä liuotusviiveestä.

Markku Luukkanen, Teemu Elomaa, Liisa-Maria Voipio-Pulkki, Janne Reitala

Lyijymyrkytys romumetallin hitsaustyöstä

Kaksi saman työpaikan romumetallihitsaajaa tuli terveyskeskuslääkärin vastaanotolle kovien mahakipujen takia. Potilaiden kliininen kuva sopi lyijymyrkytykseen ja heidät lähetettiin keskussairaalaan jatkotutkimuksiin. Lyijymyrkytys varmistui altistumistietojen sekä veri- ja virtsakokeiden perusteella. Puutteellinen suojautuminen ja tietämättömyys mahdollisesta terveysriskistä olivat johtaneet miesten lyijyaltistumiseen ja sairastumiseen. Tapaus osoitti, että alkuperältään tuntemattoman romumetallin hitsaukseen voi liittyä lyijymyrkytyksen riski.

Markku Pavela, Kari Reijula

Hereillä olo yleisanestesian aikana: harvinainen, mutta usein invalidisoiva komplikaatio

Yleisanestesian aikana hereillä oleva potilas on tietoinen itsestään ja ympäristöstään. Hän pystyy kuulemaan mitä ympärillä tapahtuu, aistimaan kosketusta ja kipua, mutta ei kykene reagoimaan ahdistavaan tilanteeseensa eikä viestittämään siitä. Leikkauksen aikana näitä kokemuksia on vaikea havaita ilman aivosähkökäyrää mittaavaa laitetta, joka ilmoittaa anestesian syvyyden. Hereilläolokokemuksesta voi seurata varsin hankala krooninen posttraumaattinen stressioireyhtymä, joka invalidisoi pahasti potilaan jokapäiväistä elämää.

Seppo Ranta