Laskimotukospotilaan kannattaa käyttää puristussukkaa

Vaikka alaraajan laskimotukos on ensivaikutelmaltaan akuutti sairaus, se aiheuttaa potilaalle usein pitkäaikaista vaivaa ja harmia. Ei riitä, että potilas johtuu käyttämään antikoagulaatiohoitoa kuukausikaupalla, vaan usein hänelle ilmaantuu posttromboottinen oireyhtymä. Tällä oireyhtymällä tarkoitetaan tilaa, jossa alaraaja on turvonnut, kivulias, pigmentoitunut ja pahimmassa tapauksessa säärihaavoilla. Oireyhtymä voi vaihdella lievästä täysin invalidisoivaan. Arviot tämän oireyhtymän esiintyvyydestä vaihtelevat 5 %:n ja 100 %:n välillä, mikä osoittaa alan tutkimuksen ja määritelmien kirjavuuden. On todettu, että puristussukka nopeuttaa laskimovirtausta ja vähentää hiussuonten seinämän läpi tapahtuvaa suodatusta. Olipa sukkien tehon syy näissä seikoissa tai muissa, ne ovat laajalti käytössä. Niiden tehon täsmällisemmäksi arvioimiseksi tehtiin Alankomaissa asiaa selventävä pitkäaikainen seurantatutkimus.

Robert Paul

Eikö astmaan tarvita IgE:tä?

Miten virkistävää onkaan lukea tutkimuksia, jotka kyseenalaistavat kiveenhakattuja totuuksia. Tässä olisi yksi. Astman, erikoisesti ulkoisen allergeenin aiheuttaman astman, yksi keskeinen patogeneettinen osa on immunoglobuliini E (IgE). Moni hoitokin tähtää allergisen IgE-vasteen estämiseen tai vähentämiseen. Mutta kuinka oleellinen IgE oikein on?

Heikki Arvilommi

Akuutti umpilisäketulehdus ja raskaus

Äkillisen umpilisäketulehduksen oireet raskauden aikana voivat erehdyttävästi muistuttaa muita raskausajan komplikaatioita. Raskauden aikana umpilisäketulehdus kehittyy kuitenkin nopeammin kuin muulloin ja oikean diagnoosin tekeminen viivyttelemättä on tärkeää. Umpilisäkkeen poisto ei aiheuta äidille ja sikiölle suurta vaaraa, mutta diagnoosin viivästyessä ongelmat lisääntyvät. Kirjoituksessa tarkastellaan HYKS:ssa ja TAYS:ssa 1984-95 tehtyjä umpilisäkkeen poistoleikkauksia 58:lle raskaana olleelle potilaalle.

Pia Villa, Sirkka-Liisa Ala-Fossi, Erja Halmesmäki

Laman vaikutus suomalaisten mielenterveyteen

Laman vaikutusta suomalaisten mielenterveyteen selvitettiin suomalaisen aikuisväestöotoksen puhelinhaastatteluin kerätystä aineistosta kolmena perättäisenä vuonna 1993-95. Mielenterveyshäiriön esiintyvyyttä kartoitettiin 12-osioisella General Health -kyselylomakkeella (GHQ). Kaikkina tutkimusvuosina miehistä hieman alle viidennes ja naisista yli viidennes kärsi mielenterveyshäiriöistä. Erityisesti mielenterveyshäiriöitä todettiin henkilöillä, jotka olivat työttömiä, joiden taloudellinen tilanne ja terveydentila oli huono ja jotka olivat saaneet toimeentulotukea. Suomalaisten mielenterveys ei oleellisesti muuttunut tutkimuksen kuluessa, vaikka väestön jakautuminen hyvin selviytyviin työllisiin ja toisaalta syrjäytyviin huono-osaisiin jatkui. Hoidon järjestämisen kannalta ehkä lohdulliseksi tulkittava löydös oli eniten vaikeuksissa olevien runsas terveyspalvelujen käyttö. Näin ollen etenkin terveyskeskuslääkärit ovat avainasemassa mielenterveyshäiriöisten havaitsemisessa ja hoidon suunnittelussa.

Heimo Viinamäki, Osmo Kontula, Jukka Hintikka, Leo Niskanen, Kaj Koskela

Onko Suomi hyötynyt kohonneen verenpaineen lääkehoidosta?

Kohonnut verenpaine on - tupakoinnin ja veren suurentuneen kolesterolipitoisuuden ohella - yksi kolmesta tärkeimmästä sydän- ja verisuonitautien vaaratekijästä. Maamme terveydenhuollossa onkin jo parinkymmenen vuoden ajan kiinnitetty paljon huomiota sen toteamiseen ja hoitoon.

Veikko Salomaa

Vaihdevuosien hormonikorvaushoito Suomessa

Vaihdevuosien hormonikorvaushoidolla on pitkät perinteet. Estroni ja estrioli kiteytettiin vuonna 1930, progesteroni 1934 ja estradioli 1936, mutta jo vuonna 1935 saksalainen gynekologi Kaufmann julkaisi havaintonsa naisten hoidosta munasarjojen poiston jälkeen estrogeeni- ja progesteroni-injektioilla. Hän antoi estrogeenia kolmena viikkona, joista viimeisen ajaksi liitti mukaan progesteronin, ja tämän jälkeen seurasi viikon tauko. Hoitotapaa kutsuttiin "Kaufmannin kaavaksi", ja suomalaiset gynekologit omaksuivat sen nopeasti.

Erkki Hirvonen

Keuhkotoiminta ja leikkauskelpoisuus

Keuhkokomplikaatiot leikkauksen jälkeen ovat harvinaisia, jos potilaan keuhkotoiminta on normaali ja jos toimenpide kohdistuu muualle kuin rintakehän tai ylävatsan alueelle. Riski on usein pieni, vaikka keuhkotoiminta olisi huonontunut. Komplikaatioiden riski suurenee, jos potilaalla on obstruktiivinen keuhkosairaus, leikkaus kohdistuu rintakehän tai ylävatsan alueelle ja kestää kauan. Vaikka keuhkokomplikaatioiden vaaran täsmällinen arviointi on vaikeaa ennen leikkausta, voidaan potilaat, joille keuhkotoiminnan tarkemmasta mittauksesta on hyötyä, usein tunnistaa kliinisten tietojen avulla. Leikkausta edeltävä rutiininomainen ja harkitsematon keuhkojen toimintakokeiden käyttö johtaa helposti turhiin tutkimuksiin ja kasvaviin kustannuksiin.

Esko Vanninen

Huumeongelma - haaste lääkärikoulutukselle

Huumeiden käyttö on lisääntynyt maassamme tällä vuosikymmenellä. Tampereen yliopiston lääketieteen opiskelijoille tehty kysely osoittaa, että aiempaa useammat heistä ovat kohdanneet huumepotilaita sekä opiskelunsa yhteydessä että lomilla lääkärinä toimiessaan. Opiskelijat ovat motivoituneita saamaan tietoa huumeongelman ehkäisystä ja hoidosta. Tiedekuntien tulisi tehostaa huumausaineisiin liittyvää opetusta, sillä lääkärikoulutuksen tulee antaa valmiudet tämän kasvavan ongelman kohtaamiseen.

Irma Virjo, Elise Kosunen, Doris Holmberg-Marttila

Vastaanottokäynnin kesto ja potilastyytyväisyys

Potilaan kokemuksia terveyspalveluista on viime vuosina mitattu monella tapaa, ja potilastyytyväisyydestä on tullut yksi laatumittari. Lääkärin vastaanottotilanteeseen käyttämä aika osoittautui neljässä terveyskeskuksessa tehdyssä tutkimuksessa tärkeäksi potilaiden tyytyväisyyden selittäjäksi. Potilaat, jotka arvioivat vastaanoton keston riittäväksi, katsoivat myös lääkärin toiminnan hyväksi ja saamansa ohjeet riittäviksi useammin kuin potilaat, joiden mielestä vastaanotto oli ollut liian lyhyt. Sitä, miten pitkä ajallisesti on riittävä vastaanottoaika, tulokset eivät kerro. Potilaan arvio riittävästä ajasta heijastaa pikemminkin sitä, miten tehokkaasti lääkäri on ajan käyttänyt.

Pertti Kekki

Seksuaalirikosten tunnusmerkistöstä ja rikoksen uhrin oikeusturvasta eli 1920-luvun moraalista, siveellisyydestä, sukupuolikurista ja naisten väkisinmakaamisesta 2000-luvun seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen ja miesten raiskaukseen

Seksuaalirikoksia koskevan lain uudistusehdotus valmistui 1993. Siinä oli lähtökohtana yksilön seksuaalinen itsemääräämisoikeus. Seksuaalirikokset haluttiin tehdä virallisen syytteen alaisiksi. Laissa otettiin käyttöön raiskausrikosten porrastus ja tarkennettiin lapseen kohdistuvien seksuaalirikosten tunnusmerkistöjä. Eduskunta hyväksyi uuden seksuaalirikoslain 1997.

Ritva Santavuori

Tukostaipumuksen syy selviää entistä useammin...

Uudehkona näyttelijänä koagulaationäytelmään tuli takavuosina mukaan hyytymistekijä V:n toimintahäiriö, joka johtuu kyseistä hyytymistekijää tuottavan geenin mutaatiosta. Tämä poikkeama voidaan nykyään todeta laboratoriotestillä, ja näin on käyttöömme tullut mahdollisuus todeta tukostaipumuksen syy entistä paremmin.

Robert Paul

...ja hoitolinjatkin selkiytyvät

Kliinisen lääketieteen pisimpiä jatkokertomuksia lienee kysymys, miten kauan laskimotukoksen sairastaneen potilaan tulee käyttää antikoagulaatiohoitoa. Ruotsissa on tehty laaja asiaa selvittävä monikeskustutkimus. Siihen otettiin 227 potilasta, jotka sairastuivat toiseen laskimotukokseen tai keuhkoemboliaan elämänsä aikana. Ei näet ole tutkimustietoa siitä, mikä on paras antikoagulaatiohoidon kesto, jos laskimotukos tai keuhkoembolia uusii.

Robert Paul

Korutonta kertomaa itrakonatsolin tehosta kynsisienen hoidossa

Kynsisienen hoito on muuttunut dramaattisesti tämän vuosikymmenen aikana. Koska sienilääkehoito on hyvin kallista, edellyttävät asiantuntijat aina mykologista laboratoriodiagnoosia ennen hoidon aloittamista. Nyt kuvaan tulee mukaan toinenkin aspekti. Helsinkiläiset tutkijat raportoivat, ettei itrakonatsolihoito pitkän päälle ole sittenkään kovin tehokas.

Pentti Huovinen

Digoksiini - quo vadis?

Harva lääketieteen kiista on osoittautunut yhtä elinvoimaiseksi kuin digitaliksen merkitys sydämen vajaatoiminnan hoidossa. Digoksiinin tähti on ollut laskussa, koska lyhytaikaisissa tutkimuksissa on herännyt epäilys, että digoksiini lisää infarktimortaliteettia. Tosin näissä tutkimuksissa ei kyetty selvittämään, onko mortaliteetin lisäys johtunut digoksiinista itsestään vai perustaudista, johon potilaat alkujaan olivat digoksiinia saaneet. Digitaliksen 200 vuotta kestäneeseen ristiriitaiseen asemaan haettiin ratkaisua mammuttimaisessa lumevertailututkimuksessa.

Robert Paul

Tyreotropiini säätelee suolen imusolujen toimintaa

Mielestäni yksi suurimpia luonnon ihmeitä on ihmisen pysyminen hengissä, vaikka hänen sisällään on jalkapallokentän kokoinen limakalvo, jonka alueella vain yhden solukerroksen epiteeli erottaa valtavan bakteerimassan verenkierrosta. Tilannetta ei yhtään helpota se, että suolistoon vielä kaadetaan elämänaikana tonneittain erilaisia antigeeneja, endotoksiineja ja muita myrkkyjä. On täysin ymmärrettävää, että immuunijärjestelmän on keskitettävä suurin tehonsa suoliston alueelle. Epiteelinsisäisillä T-soluilla on ilmeisen keskeinen rooli suolen immuunipuolustuksessa. Näiden intraepiteliaalisten lymfosyyttien määrä on arvioitu kaikkien imusolmukkeiden sisältämää lymfosyyttimäärää suuremmaksi.

Matti Viljanen

Infantiilispasmipotilaiden ennuste on oletettua parempi

Infantiilispasmipotilaiden ennusteen katsotaan olevan epilepsiapotilaiden huonoimpia. Monella lääkärillä on jopa käsitys, ettei yksikään infantiilispasmipotilas selviydy aikuiseksi normaalina. Kuitenkin potilaita aikuisikään seurattaessa havaittiin, että noin neljännes henkiin jääneistä infantiilispasmipotilaista saattoi elää "normaalia elämää".

Raili Riikonen

Typpioksidin monet mahdollisuudet

Typpioksidi on elimistön monia toimintoja ohjaava paikallisesti vaikuttava välittäjämolekyyli, jonka fysiologia ja patofysiologia on vähitellen selviämässä. Sitä muodostuu arginiinista typpioksidisyntaasien katalysoimana. Kyseiset syntaasit, joita tunnetaan kolme, endoteliaalinen, neuraalinen ja indusoituva, ovat jakaantuneet eri tavoin kudoksiin. Typpioksidi on hyvin lyhytikäinen, mutta sitoutumalla orgaanisiin yhdisteihin se kulkeutuu vaikutuskohteeseensa. Se läpäisee vapaasti solukalvon ja aikaansaa biologisen vasteen nitrosyloimalla kohdemolekyylinsä. Typpioksidin tunnetuimpia fysiologisia vaikutuksia on vasodilataatio, jonka se aiheuttaa verisuonen endoteelin endoteliaalisen typpioksidisyntaasin ja syklisen guanosiinimonofosfaatin välittämänä. Indusoituvan typpioksidisyntaasin aiheuttama typpioksidin liikatuotanto on useiden patologisten tilojen taustalla. Typpioksidi saattaa toimia sekä hapettimena että pelkistimenä. Niinpä sen vaikutukset valtimonkovettumataudin keskeisenä aiheuttajamekanismina pidettyyn LD-lipoproteiinin hapettumistapahtumaan voivat olla aivan vastakkaiset, olosuhteista riippuen.

Ulla Malo-Ranta

Metanolimyrkytysten hoito ja metanolin aiheuttamat kuolemat

Metanoli-sana on näkynyt viime vuosina usein lehtiotsikoissa "itäviinan" yhteydessä. Silti kuolemaan johtaneet metanolimyrkytykset ovat pysyneet harvinaisina. Talvikautena 1995-96 ne kuitenkin lisääntyivät voimakkaasti; syynä olivat metanolia sisältävät tuulilasin pesunesteet.

Erkki Vuori, Kari Kivistö, Anna Pelander, Juha Pyötsiä

Toiminnalliset vuotohäiriöt

Vuotohäiriöiden tutkimusmenetelmien kehittyminen on vähentänyt toistuvia, usein hyödyttömiä kaavintoja. Tutkimuksia suunniteltaessa on otettava huomioon vuotohäiriön tyyppi ja potilaan ikä. Emättimen kautta tehtävä kaikukuvaus yhdistettynä kohdun limakalvonäytteen tutkimiseen ovat yli 35-vuotiaiden potilaiden tärkeimmät tutkimukset. Kohtuontelon tähystys tarjoaa mahdollisuuden sekä vuotohäiriön syyn selvittämiseen että hoitotoimiin. Diagnostiikan tavoitteena on syynmukainen täsmähoito, turhien ja pitkien hoitokokeilujen, toistuvien kaavintojen ja kohdunpoistojen vähentäminen, mutta toisaalta myös mahdollisimman nopea kirurginen hoito tilanteissa, joissa muut hoitokeinot eivät auta. Levonorgestreelikierukka on vakiinnuttanut asemansa toiminnallisten vuotohäiriöiden tehokkaana hoitovaihtoehtona.

Anna-Mari Heikkinen, Maritta Hippeläinen

Prostatiitti

Prostatiitti eli eturauhastulehdus on varsin yleinen sairaus. On arvioitu, että noin 20 % miehistä kärsii tästä vaivasta elinaikanaan. Vaikka kyse on erittäin yleisestä sairaudesta sen etiologia, patogeneesi, patofysiologia, taudin aiheuttamat paikalliset tai systeemiset immunologiset reaktiot, hoito ja ennuste ovat toistaiseksi puutteellisesti tunnettuja. Ilmeistä on, että monet erilaiset syyt voivat aiheuttaa samankaltaisen taudinkuvan. Ns. kroonista prostatiittia sairastavien potilaiden eturauhasesta otetuista näytteistä voidaan joskus osoittaa histologisia tulehdusmuutoksia, mutta toisaalta samanlaisia tulehdusmuutoksia löytyy muista syistä otetuista eturauhasnäytteistä, vaikka potilailla ei koskaan ole ollut prostatiittiin viittaavia oireita. Koepalan otto ei kuulu prostatiitin diagnostisiin tutkimuksiin, paitsi erotusdiagnostiikassa epäiltäessä eturauhasen syöpää.

Harri Juusela