Lehti 28: Alkuperäis­tutkimus 28/1999 vsk 54 s. 3349 - 3356

Akuutin alaselkäkivun oireenmukainen hoito COX-2-selektiivisellä tulehduskipulääkkeellä Satunnaistettu kaksoissokkotutkimus nimesulidista verrattuna ibuprofeeniin

Satunnaistetussa kaksoissokkotutkimuksessa verrattiin COX-2-selektiivisen tulehduskipulääkkeen nimesulidin tehoa akuutin alaselkäkivun hoidossa vakiintuneeseen ibuprofeenilääkitykseen. Nimesulidi osoittautui tehokkaaksi ja hyvin siedetyksi lääkkeeksi akuutin alaselkäkivun oireiden lievitykseen. Kipulääkitys on tavallisin hoito akuuttiin alaselkäkipuun, ja toipumista auttaa parhaiten tavanomaisten toimintojen ylläpitäminen sietokyvyn rajoissa. Nimesulidilääkitys edisti potilaiden toimintakyvyn paranemista joiltain osin paremmin kuin ibuprofeeni. Vakavia haittavaikutuksia ei lyhyen hoitojakson aikana ollut kummallakaan lääkkeellä, ja nimesulidilla oli vähemmän maha-suolikanavaan kohdistuvia haittavaikutuksia.

Timo PohjolainenAntti JekunenLotta AutioHeikki Vuorela

Akuutti alaselkäkipu on lanneselän, lantion, pakaroiden ja risti-suoliluun alueelle paikantuva kiputila, joka paranee yleensä itsestään. Alaselkäkipu on kuitenkin yleisin lääkärissäkäynnin syy teollistuneissa maissa ja se aiheuttaa merkittävää työajan menetystä, joten sen kansantaloudellinen merkitys on suuri. Ainakin jossakin elämänvaiheessa alaselkäkipua on ollut 70-80 %:lla suomalaisista ja vuosittainen esiintyvyys on 12 % (1,2). Vuonna 1994 selän sairauksien perusteella korvattiin 2,1 miljoonaa sairauspäivää ja 45 000 henkilöä oli selkäsairauden perusteella työkyvyttömyys- tai yksilöllisellä varhaiseläkkeellä (3).

Kiputilan hoitoon on tarjolla monia vaihtoehtoja, kuten tulehduskipulääkkeitä, lihasrelaksantteja, manipulaatiota, vuodelepoa, voimistelua, paikallista lämpö- tai kylmähoitoa, venytystä, sähkökipuhoitoja ja muita fysikaalisia hoitoja, hierontaa, selkäkoulua, akupunktiota, masennuslääkkeitä sekä erilaisia puudutuksia. Vahvaa näyttöä tehosta akuutissa vaiheessa on vain tulehduskipulääkkeistä ja lihasrelaksanteista. Kroonisessa vaiheessa tehoavat manipulaatiohoito, selkäkoulu ja aktiivinen harjoitusterapia (4). Tulehduskipulääkkeistä piroksikaamin (5), ibuprofeenin (6), diklofenaakin, felbinaakin (6) ja tenoksikaamin (7) on osoitettu lievittävän tehokkaasti akuutin alaselkäkivun oireita. Mikään tulehduskipulääke ei van Tulderin ym. mukaan (4) ole osoittautunut toista tehokkaammaksi akuutissa alaselkäkivussa.

Kaikista hoitotavoista eniten käytetään lääkkeitä (8). Tulehduskipulääkkeitä on käytetty akuutissa vaiheessa selkäkivun lievitykseen ja tukemaan toimintakyvyn palautumista, vaikka kivun aiheuttajaa ei ole tunnistettu. Tavoitteena on sietokyvyn rajoissa normaalitoimintojen ylläpitäminen (9).

Nimesulidi on tulehduskipulääke, jossa on sulfonanilidiryhmä. Tämä erottaa sen useimmista muista tulehduskipulääkkeistä, joissa on vastaavasti karboksyyli- tai enoliryhmä (10). Nimesulidi estää vähäisessä määrin prostaglandiinisynteesiin liittyvää rakenteellista, konstitutiivista syklo-oksigenaasi-1-entsyymiä (COX-1), mutta suhteellisen selektiivisesti tulehduksissa indusoituvaa COX-2-entsyymiä (11,12). Nimesulidi on ainoa kliinisessä käytössä oleva sulfonanilidisarjan yhdiste, ja useat uusista vielä in vitro- tai prekliinisessä tutkimusvaiheessa olevista COX-2-selektiivisistä yhdisteistä ovat nimesulidin analogeja (10). Nimesulidin terminaalinen puoliintumisaika vaihtelee 1,6 ja 5,0 tunnin välillä ja on samanlainen kuin sen päämetaboliitin, 4-hydroksinimesulidin puoliintumisaika, joka vaihtelee 2,9 tunnista 4,8 tuntiin (13). Metaboliitti näyttää osaltaan tehostavan yhdisteen anti-inflammatorista vaikutusta. Nimesulidin suhteellisen selektiivinen estovaikutus COX-2:een saa aikaan vähintään muita tulehduskipulääkkeitä vastaavan tehon kivussa ja tulehduksessa, mutta siedettävyys on parempi erityisesti maha-suolikanavassa (14).

Ibuprofeeni on laajasti käytetty tulehduskipulääke lievää ja keskivaikeaa kipua aiheuttavissa sairauksissa. Tekemässään ex vivo -tutkimuksessaan Moilanen ja Kerola (12) havaitsivat, että ibuprofeeni esti COX-1-entsyymiä voimakkaammin kuin COX-2-entsyymiä, kun taas nimesulidi oli selvästi selektiivisempi COX-2-entsyymin estäjä. Patrignanin ym. (15) suorittamissa in vitro- ja ex vivo -tutkimuksissa ibuprofeeni, naprokseeni, S-ketoprofeeni, flurbiprofeeni, indometasiini ja piroksikaami, jotka poikkeavat jonkin verran toisistaan maha-suolikanavaan kohdistuvan toksisuuden suhteen, olivat yhtä tehokkaita molempien COX-entsyymien estäjinä. Ibuprofeenin puoliintumisaika on 4-12 tuntia, ja suositeltu päiväannos on 800-1 800 mg jaettuna kolmeen antokertaan.

Kontrolloiduista kliinisistä epidemiologisista tutkimuksista tehdyssä katsauksessa tulehduskipulääkkeistä ibuprofeenilla oli turvallisin lääkkeiden käytön ja maha-suolikanavan verenvuotojen tai perforaatioiden suhde; nimesulidia ei tutkittu tässä yhteydessä (16).

Tutkimuksemme suunniteltiin vertaamaan nimesulidin ja ibuprofeenin tehoa paikallisen alaselkäkivun lievittäjänä sekä lyhytaikaisen lääkityksen haittavaikutuksia.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Tutkittavien valinta ja arviointimenetelmät

Tutkimus toteutettiin Helsingin Diakonissalaitoksen lääkäriasemalla ja Helsingin kaupungin Työterveyskeskuksessa. Tutkimuksessa oli 104 alaselkäkipuista 18-65-vuotiasta potilasta. Oireiden kesto oli 1-30 päivää (taulukko 1). Iskiasoireisia ja potilaita, joiden selkäkipu oli kestänyt yli neljä viikkoa, ei otettu tutkimukseen. Tulehduskipulääkkeille allergiset, raskaana olevat ja imettävät naiset, systeemistä sairautta, astmaa, pahanlaatuisia kasvaimia, reumasairauksia ja peptistä mahahaavaa sairastaneet jäivät tutkimuksen ulkopuolelle. Tutkimuksesta suljettiin pois potilaat, joilla oli osteoporoottinen murtuma tai joille oli aikaisemmin tehty lannerangan kirurginen toimenpide.

Kun oletettiin keskihajonnan (SD) jäävän 30:een (vaihteluvälillä 0-100) ja pienimmäksi merkittäväksi eroksi keskiarvojen välille oletettiin 20 sekä alfavirheeksi 5 % ja beetavirheeksi 10 %, tarvittavien potilaiden määräksi saatiin 47 kumpaankin tutkimushaaraan (MedSta 2.12). Jotta tavoiteltu arvioitavissa olevien potilasmäärä varmasti saataisiin, tutkimukseen satunnaistettavien potilaiden kokonaismäärän tavoitteeksi asetettiin 52 kumpaankin tutkimushaaraan.

Potilaat saivat toimia kipujen sallimissa rajoissa. Muiden analgeettien ja anti-inflammatoristen lääkkeiden, kipualueelle annosteltavien analgeettien, lihasrelaksanttien, paikallisvalmisteiden ja injektioiden käyttöä ei sallittu tutkimuksen aikana, eivätkä potilaat saaneet käyttää muita hoitoja kuin fysioterapiaa, hierontaa tai manipulaatiota.

Potilaan toiminnallisen tilan arvioinnissa käytettiin selkäoireisille potilaille kehitettyä Oswestryn kipu- ja haittakyselylomaketta (17). Strukturoiduista kysymysten valmiista vastauksista potilas valitsee sen, mikä parhaiten sopii hänen oireisiinsa. Kysymykset koskevat kivun voimakkuutta, omatoimisuutta, nostamista, kävelyä, istumista, seisomista, nukkumista, sukupuolielämää, sosiaalista elämää ja matkustamista. Kukin kysymys pisteytetään asteikolla 0-5, joten kymmenen kysymyksen vastausten summa on välillä 0-50. Summa kerrotaan kahdella ja lopullisena indeksinä on asteikko 0-100.

Kysely tehtiin ennen lääkehoitoa ja toistettiin 24 tunnin, 3 päivän, 7 päivän ja 10 päivän kuluttua ensimmäisen tabletin ottamisesta (taulukko 2). Kivun voimakkuuden (Million 1), selän jäykkyyden (Million 2) ja lääkehoidosta saatavan mahdollisen helpotuksen (Million 3) selvittämiseksi potilaat käyttivät visuaalista arviointiasteikkoa (VAS) ja arviot tehtiin ennen lääkehoitoa, 24 tunnin, 3 päivän, 7 päivän ja 10 päivän kohdalla. Kipuarvioitiin VAS-asteikolla 0-100 mm (ei kipua - maksimaalinen kipu). Selän jäykkyyttä potilaat arvioivat samalla asteikolla 0-100 mm (ei jäykkyyttä - maksimaalinen jäykkyys).

Selkäpotilaan kliininen tutkimus oli ajoitettu seuraavasti: ennen lääkehoitoa, hoidon 7. ja 10. päivänä (taulukko 2). Tutkimukseen kuului alaraajan suorana nosto, lannerangan taivutuksen määrittäminen käyttämällä muunneltua Schoberin testiä ja vartalon sivulletaivutuksen mittaaminen sormien liukumisena reittä pitkin alaspäin (18,19). Muunneltu Schoberin testi tehdään tutkittavan seisoessa kapeassa haara-asennossa polvet suorina. Selkään piirretään selän hymykuoppia (spina iliaca posterior superior) yhdistävän janan ja selkärangan yhteyskohtaan viiva. Toinen viiva piirretään 10 cm sen yläpuolelle ja kolmas 5 cm sen alapuolelle. Ylimmän ja alimman viivan etäisyys mitataan mittanauhalla tutkittavan taivuttaessa eteenpäin niin pitkälle kuin mahdollista.

Sairausloma määrättiin kliinisin perustein ja tapauskohtaisesti. Ilmoitetut yksityiskohtaiset haittavaikutukset kirjattiin jokaisella käyntikerralla.

Satunnaistaminen ja hoidot

Potilaiden hoidot satunnaistettiin permutaatiojoukkoina laadittujen satunnaistamisluetteloiden mukaisesti. Satunnaistaminen tehtiin kahden lääkeryhmän välillä: nimesulidi 100 mg:n tabletti kahdesti päivässä (+ lumetabletti) kymmenen päivän ajan tai ibuprofeenia 600 mg kolmesti päivässä kymmenen päivän ajan. Kaksoissokkoperiaatteen säilyttämiseksi nimesulidiryhmän potilaat saivat lumetabletin, joka vastasi ibuprofeenin kolmatta tablettia. Potilas, lääkäri ja tutkimushoitaja eivät tienneet, kumpaako lääkettä potilas käytti. Koska ibuprofeeni on jo osoitettu lumelääkettä tehokkaammaksi alaselkäkivun hoidossa (6), tutkimukseen ei sisällytetty lumehoitoryhmää. Potilaat täyttivät kyselylomakkeet ja lääkäri suoritti kliiniset tutkimukset ennen satunnaistamista. Potilaan hoidosta vastasi aina sama lääkäri.

Potilas palautti jäljelle jääneet lääkkeet viimeisen kliinisen tutkimuskäynnin yhteydessä. Tutkimushoitaja tarkisti lääkkeen kulutuksen ja tutkimuspotilaspäiväkirjan. Jos lääkkeitä ei oltu käytetty tai potilaspäiväkirjaa täytetty suunnitellulla tavalla, potilas suljettiin pois tutkimuksesta.

Tutkimuksella oli eettisen toimikunnan lupa.

Tilastollinen analyysi

lbuprofeenia ja nimesulidia saaneiden ryhmien välisiä eroja sekä ryhmien sisäisiä eroja määritettäessä käytettiin paritonta ja parillista t-testiä. Varianssien homogeenisuus testattiin Bonferonin testillä. Regressiot hoidon ajasta riippuviin vaikutuksiin laskettiin käyttämällä lineaarista regressiomallia tyyppiä indeksi = ax + vakio, jossa x = aika. Lisäksi haittavaikutusten esiintyminen testattiin Kruskal-Wallisin yksisuuntaisella varianssianalyysillä ja Mann-Whitneyn U-testillä. Tilastoanalyyseissä käytettiin Systat 8.03 -ohjelmaa (SPSS Inc. 1998).

Nimesulidi- ja ibuprofeenihoitojen tehon kuvaamisessa käytettiin analyysimenetelmänä lineaarista regressiota osoittamaan tarkemmin ajan vaikutusta oireiden lievittymiseen. Lineaariset regressiot laskettiin nimesulidin ja ibuprofeenin vaikutuksesta potilaisiin käyttäen hoitovastetta kuvaavia indeksejä. Regressiot olivat tyyppiä indeksi = ax + vakio, jossa x = aika. Testaushypoteesi a1 nimesulidi = a2 ibuprofeeni osoitettiin p-arvolla.

TULOKSET

Tutkimuskriteerit täyttäneet 104 koehenkilöä satunnaistettiin kahteen tutkimusryhmään: 52 potilasta (iän keskiarvo 42,0 vuotta) sai nimesulidia ja 52 potilasta (iän keskiarvo 42,5 vuotta) sai ibuprofeenia. Kahdeksan potilasta suljettiin pois tutkimuksesta: heistä viisi keskeytti tutkimuksen ennen hoitoajan päättymistä, kaksi ei ollut täyttänyt päiväkirjoja vaan niiden merkinnöissä esiintyi puutteellisuuksia ja yksi ei ollut ottanut lääkettä tutkimussuunnitelman mukaisesti (taulukko 1).

Teho

Kummassakin hoitoryhmässä havaittiin selvää paranemista kaikilla kipua mittaavilla muuttujilla ja selän toiminnan perusteella arvioituna kolmannesta hoitopäivästä lähtien (taulukko 3). Kaksi ibuprofeeniryhmän potilasta jätti tutkimuksen kesken lääkkeen tehottomuuden takia.

Kumpikin hoito sai aikaan merkittävää paranemista lähtötilanteesta. Erot lääkkeiden välillä saavuttivat tilastollisen merkitsevyyden tietyissä muuttujissa lääkehoidon kestettyä kolme vuorokautta. Nimesulidi oli ibuprofeenia tilastollisesti merkitsevästi tehokkaampi Oswestryn oire- ja haittakyselyn ja vartalon sivutaivutusmittauksien perusteella. Päivittäisissä toimissa selviytymistä kuvaavan Oswestryn kyselyn tulokset on esitetty kuviossa 1. Muutos toimintakykyasteen keskiarvossa nimesulidiryhmässä oli perustasosta 35,8:n tasoon 10,0 kymmenen päivän hoidon jälkeen ja ibuprofeeniryhmässä vastaavasti perustasosta 35,1 tasoon 16,5; ero oli tilastollisesti merkitsevä nimesulidin hyväksi (p = 0,026).

Nimesulidiryhmän potilaiden selän sivutaivutusmittausarvot paranivat enemmän kuin ibuprofeeniryhmän; p-arvo oli 0,026 (kuvio 2). Selkärangan etutaivutusta mitanneen Schoberin testin mukaan paraneminen oli molemmissa ryhmissä samanlaista eikä tilastollisesti merkitseviä eroja ryhmien välillä ollut.

Kummankin lääkkeen vaikutus tuli esille kolmantena päivänä hoidon aloittamisesta, mutta nimesulidin vaikutuksen parempi teho jatkui tutkimuksen loppuun asti (kuviot 1 ja 2). Lineaariset regressiot laskemalla on voitu ottaa huomioon hoitoajan vaikutus paranemiseen. Tässä laskettiin kulmakertoimet lineaarisille regressioille käyttäen hoitovaikutusindeksejä (taulukko 4).

Sekä nimesulidi että ibuprofeeni lievittivät kipua lääkehoidon alkuvaiheesta lähtien, mikä oli todettavissa subjektiivista kipua mittaavien VAS-asteikon arvojen keskiarvoissa. Ibuprofeeniryhmän potilailla keskimääräinen muutos oli lähtötasosta 55,2 arvoon 18,5 kymmenentenä päivänä (Millionin indeksi 1,3). Nimesulidiryhmän potilaat ilmoittivat vastaavasti kivun lievittyneen keskiarvosta 57,9 arvoon 12,8. Selän jäykkyys (Million 2) väheni ibuprofeeniryhmässä arvosta 54,3 arvoon 20,0 ja nimesulidiryhmässä arvosta 48,9 arvoon 13,2 kymmenentenä päivänä. VAS-asteikolla arvioituna ryhmien välillä ei hoitovasteen muutoksessa ollut tilastollisesti merkitsevää eroa.

Haittavaikutukset ja tutkimuksen keskeyttäneet

Viisi potilasta keskeytti tutkimuksen, kaksi riittämättömän tehon ja yksi vatsakivun vuoksi (ibuprofeeniryhmä), yksi insomnian ja yksi bronko-obstruktiivisten oireiden takia (nimesulidiryhmä).

Tutkimuksen aikana 18 potilaalla (17 %) ilmeni yhteensä 23 mahdollisesti lääkitykseen liittyvää haittavaikutusta. Nimesulidiryhmässä 7 potilasta (14 %) ilmoitti 10 ja ibuprofeeniryhmässä 11 potilasta (21 %) 13 haittavaikutusta (taulukko 5). Haittavaikutukset olivat hoitoryhmittäin erilaisia: maha-suolikanavan haittoja oli enemmän ibuprofeenia käyttäneillä (p = 0,067), kun taas nimesulidilla hoidetuilla esiintyi enemmän yleisiä haittavaikutuksia.

POHDINTA

Yli kahdella kolmasosalla potilaista alaselkävaivat ovat selkärangan ikääntymismuutoksista johtuvia ns. epäspesifisiä selkäkipuja. Kivut eivät viittaa hermojuuren vaurioon tai vakavaan tautiin (20). Akuutissa selkäkivussa kipulääkityksen tulee olla riittävän tehokas (20). Oireiden lievittämiseksi on suositeltu parasetamolin ja tulehduskipulääkkeiden käyttöä (20,21). Lääkkeet eivät ole kuitenkaan täysin vaarattomia; suuret parasetamoliannokset voivat johtaa maksavaurioihin ja tulehduskipulääkkeet saattavat aiheuttaa maha- ja pohjukaissuolihaavan ja muita suolistovaivoja (20, 22).

Lue myös

Useimmat tulehduskipulääkkeet estävät sekä konstitutiivista syklo-oksigenaasi-1:tä (COX-1) että indusoituvaa syklo-oksigenaasi-2:ta (COX-2), ja tuloksena on prostaglandiini- ja tromboksaanibiosynteesin estyminen. Konstitutiivisen COX-1:n estymisen on arvioitu olevan syynä moniin tulehduskipulääkkeiden haittavaikutuksiin. Erityisesti sen on arvioitu aiheuttavan maha-suolikanavan limakalvon vaurioitumista ja munuaisten toiminnan häiriöitä, kun taas indusoituvan COX-2:n estyminen selittää tulehduskipulääkkeiden terapeuttista hyötyä (kuvio 3). Vaikutusprofiililtaan ibuprofeeni on COX-1-painotteinen, kun taas nimesulidi on COX-2-painotteinen lääke. COX-2:n estyminen liittyy anti-inflammatorisiin, analgeettisiin ja antipyreettisiin vaikutuksiin (13).

Nimesulidilla ja ibuprofeenilla on anti-inflammatorisia, analgeettisia ja antipyreettisiä vaikutuksia (13). Nimesulidi on vain heikosti hapan (pKa 6,5) koska sillä on sulfonanilidiryhmä kemiallisessa rakenteessaan happoryhmänä (13). Ibuprofeeni puolestaan on nimesulidia happamampi (pKa 4,4). Tällä seikalla voi olla merkitystä mahahaittavaikutusten kannalta, sillä tulehduskipulääkkeiden aiheuttama mahan limakalvovaurio liittyy niiden aiheuttamaan suojaavien prostaglandiinien estoon, mutta lisäksi niiden kemiallisiin ominaisuuksiin limakalvon paikallisärsytyksessä (12).

Tässä tutkimuksessa suurin osa haittavaikutuksista kohdistui maha-suolikanavaan. Kymmenen päivän lääkehoidon siedettävyys oli hyvä kummassakin ryhmässä. Maha-suolikanavan oireiden vaikeusaste oli vähäisempi nimesulidiryhmässä eikä hoitoa tarvinnut keskeyttää; ibuprofeeniryhmässä taas kaksi potilasta joutui keskeyttämään hoidon vähäisen tehon ja yksi vatsakivun vuoksi.

Nimesulidin tehokkuus ja turvallisuus on testattu useissa kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa, joissa kyse on ollut ylähengitysteiden tulehduksen ja kuumeen, trauman ja kirurgisten toimenpiteiden jälkeisten tulehdus- ja kipuoireiden ja reumatautien hoidosta. Kliinisissä tutkimuksissa nimesulidin teho on todettu vähintään yhtä hyväksi ja siedettävyys paremmaksi kuin muiden usein käytettyjen tulehduskipulääkkeiden. Kliinisten vertailututkimusten meta-analyysin mukaan nimesulidin maha-suolikanavan haittavaikutusten ilmaantuvuus on ollut 8,7 %, kun se vertailuvalmisteilla on ollut 16,8 % (p = 0,002) (24). Tulos on yhtäpitävä 22 938 potilasta käsittäneen PMS-tutkimuksen tuloksen kanssa, jossa haittavaikutusten ilmaantuvuus oli nimesulidia käyttäneillä 8,5 % (24).

Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, saadaanko alaselkäkivun hoidossa normaalilla nimesulidiannoksella 200 mg/vrk aikaan ibuprofeeniannokseen 1 800 mg/vrk verrattavissa oleva terapeuttinen vaikutus. Ibuprofeenilla on vakiintunut asema akuutin alaselkäkivun hoidossa ja se on osoittautunut tehokkaaksi akuutin vaiheen oireiden lievityksessä (6). Tässä satunnaistetussa kaksoissokkotutkimuksessa kumpikin hoito sai aikaan merkittävää paranemista lähtötilanteen oireisiin mutta COX-2-painotteisella estäjällä, nimesulidilla, oli parempi kliininen teho kuin ibuprofeenilla akuutin alaselkäkivun oireenmukaisessa lievityksessä. Nimesulidin teho tässä tutkimuksessa on yhtäpitävä aikaisempien pehmytkudosvammoja koskevien hoitotutkimusten kanssa (25,26).

PÄÄTELMÄT

Akuuttia alaselkäkipua sairastavien potilaiden kontrolloitujen hoitotutkimusten tulokset (9) ja käytännön hoito-ohjeet (9,20) suosittavat, että vuodelevon välttäminen ja sietokyvyn mukainen tavanomaisten toimintojen ylläpitäminen auttavat eniten toipumista ja nopeuttavat työhönpaluuta. Tutkimusten mukaan tulehduskipulääkkeet ovat tehokkaita potilailla, joilla on komplisoitumaton akuutti alaselkäkipu (4). COX-2-painotteinen estäjä, nimesulidi, on tehokas akuutin alaselkäkivun hoidossa ja erot ibuprofeeniin verrattuna saavuttivat tilastollisen merkitsevyyden tietyissä muuttujissa lääkehoidon kestettyä yli 3 vrk. Vakavia haittavaikutuksia kymmenen hoitopäivän aikana ei ollut kummassakaan ryhmässä, mutta maha-suolikanavan haittavaikutukset olivat nimesulidihoidossa vähäisempiä kuin ibuprofeenia käyttäneillä. Tutkimuksemme mukaan COX-2-painotteinen estäjä nimesulidi on tehokas ja hyvin siedetty akuutin alaselkäkivun oireiden lievityksessä.


Kirjallisuutta
1
Leino-Arjas P. Lisääntyvätkö selkäsairaudet? Kirjassa: Selkäsairaudet. Konsensuskokous 14.-16.10.1996. Suomen Akatemia, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Helsinki: Edita Oy 1996;1-9.
2
Heliövaara M. TULE-sairauksien kliininen epidemiologia. Kirjassa: Alaranta H, Pohjolainen T, Rissanen P, Vanharanta H, toim. Fysiatria. Jyväskylä: Kustannus Oy Duodecim 1997;106-117.
3
Kelan tilastollinen vuosikirja 1994.
4
van Tulder MW, Koes BW, Bouter LM. Conservative treatment of acute and chronic nonspecific low back pain. A systemic review of randomized controlled trails of the most common interventions. Spine 1997;22:2128-2156.
5
Amlie E, Weber H, Holme I. Treatment of acute low-back pain with piroxicam: results of a double-blind placebo-controlled trial. Spine 1987;12:473-476.
6
Hosie GAC. The topical NSAID, felbinac, versus oral ibuprofen: a comparison of efficacy in the treatment of acute lower back injury. Br J Clin Res 1993;4:5-17.
7
Szpalski M, Hayez JP. Objective functional assessment of the efficacy of tenoxicam in the treatment of acute low back pain. A double-blind placebo-controlled study. Br J Rheum 1994;33:74-78.
8
Kane RL, Olsen D, Leymaster D ym. Manipulating the patient: a comparison of the effectiveness of physician and chiropractor care.Lancet 1974;i:1333-1336.
9
Malmivaara A, Häkkinen U, Aro T ym. The treatment of acute low back pain - bed rest, exercises, or ordinary activity? N Engl J Med 1995;332:351-355.
10
Famaey JP. In vitro and in vivo pharmacological evidence of selective cyclooxygenase-2 inhibition by nimesulide: an overview. Inflamm Res l997;46:437-446.
11
Vago T, Bevilacqua M, Norbiato. Effect of nimesulide action time dependence on selectivity towards prostaglandin G/H synthase/cyclooxygenase activity. G Arzneim-Forsch/Drug Res 1995;45:1096-1098.
12
Moilanen E, Kerola M. Nimesulidi - uusi tulehduskipulääke. Suom Lääkäril 1998;53:1665-1669.
13
Davis R, Brogden RN. Nimesulide. An update of its pharmacodynamic and pharmacokinetic properties and therapeutic efficacy. Drugs 1994;48:431-454.
14
Rabasseda X. Nimesulide: A selective cyclooxygenase 2 inhibitor antiinflammatory drug. Drugs of Today 1996;32:1-23.
15
Patrignani P, Panara NIR, Santini G ym. Differential inhibition of the cyclooxygenase activity of prostaglandin endoperoxide synthase isozymes in vitro and ex vivo. Kirjassa: Abstract book of the 10th Intemational Conference on Prostaglandins and Related Compounds; 1996 Sept 22-27, Vienna (Austria), 1996:115.
16
Henry D, Lim LL-Y, Rodriguez LAG ym. Variability in risk of gastrointestinal complications with individual non-steroidal anti-inflammatory drugs: results of a collaborative meta-analysis. BMJ 1996;312:1563-1566.
17
Fairbank XT, Davies JB, Couper J, O'Brien J. The Oswestry low back pain disability questionnaire. Physiotherapy 1980;66:271-273.
18
MacRae IF, Wright V. Measurements of back movements. Ann Rheum Dis 1969;28:584-589.
19
Million R, Hall W, Nilsen KH ym. Assessment of the progress of the back pain patient. Spine 1982;7:204.
20
Malmivaara A, Kotilainen E, Laasonen E ym. Alaselän sairauksien hoitosuositus. Duodecim 1988;114:2004-2013.
21
Bigos S, Bowyer O, Braen G ym. Kirjassa: Acute Low Back Problems in Adults. Clinical Practice Guideline no. 14. AHCPR Publication No 95-0642. Rockville, MD: Agency for Health Care Policy and Research, Public Health Service, U.S. Department of Health and Human Services, December, 1994.
22
Fowler PD. Aspirin, paracetamol and non-steroidal anti-inflammatory drugs: A comparative review of side effects. Med Toxicol 1987;2:338-366.
23
Rabasseda X. Safety profile of nimesulide: ten years of clinical experience. Drugs of Today 1997;33:1-10.
24
Pochopradsky MG, Mele G, Beretta A. Post-marketing survey of nimesulide in the short-term treatment of osteoarthritis. Drugs Exper Clin Res 1991;17:197-204.
25
Lecomte J, Buyse H, Taymans J, Monti T. Treatment of tendinitis and bursitis: A comparison of nimesulide and naproxen sodium in a double-blind parallel trial. Eur J Rheum Infl 1994;14:29-32.
26
Wober W, Raflfs VW, Buchl N, Grässle A, Macciocchi A. Comparative efficacy and safety of the NSAIDs nimesulide and diclofenac in patients with acute subdeltoid bursitis and bicipital tendinitis. Int J Clin Pract 1998;52:169-175.
27
Vane JR, Botting RM. Overview - mechanisms of action of anti-inflammatory drugs. Kirjassa: Vane JR, Botting J, Botting R, toim. Improved Non-steroid Anti-inflammatory Drugs, COX-2 Enzyme Inhibitors. Kluwer Academic Publishers, Lancaster, and William Harvey Press, London, 1996:1-27.

Taulukot
1 Taulukko 1
2 Taulukko 2
3 Taulukko 3
4 Taulukko 4
Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030