Eläkeikäisten elintapojen muutokset 1985-2003

Elintapamuutosten seuraaminen on oleellinen osa kansanterveystutkimusta. Elintavat, kuten ruokatottumukset, tupakointi ja alkoholinkäyttö, vaikuttavat terveyteen ja toimintakykyyn (1,2,3,4,5).

Suomalaisten ruokatottumukset ovat perinteisesti sisältäneet suuren määrän tyydyttynyttä rasvaa ja vähäisen määrän kasviksia ja hedelmiä. 1960-luvulla todettu sydän- ja verisuonitautien suuri esiintyvyys oli lähtökohtana näiden sairauksien ehkäisemiseen kiinnittämällä huomiota mm. ruokatottumuksiin. 1970-luvun alussa käynnistetystä Pohjois-Karjala-projektista (6) seurannut terveyskasvatuksen lisääntyminen onkin painottanut ruokatottumusten osalta mm. tyydyttyneen rasvan vähentämistä sekä kasvisten ja hedelmien käytön lisäämistä (6,7,8). Työikäisen väestön elintapoja on seurattu Suomessa tarkasti jo usean vuosikymmenen ajan. Ikääntyneiden elintapoja ja niiden muutoksia on seurattu vuodesta 1985 lähtien, mutta väestötasoisia jatkoanalyyseja on toteutettu vasta viime aikoina (9,10).

Tämä tutkimus jatkaa aiempien tästä aineistosta tehtyjen kehityssuuntien tarkastelua. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu terveellisten ruokatottumusten ja alkoholinkäytön lisääntymistä sekä miesten tupakoinnin vähenemistä kolmen aikajakson välillä (9,10). Muutamassa aiemmassa suomalaisessa tutkimuksessa miesten tupakoinnin on todettu hieman vähentyneen (11,12), ja sekä naisten että miesten alkoholinkäytön lisääntyneen menneinä vuosina (12). Ruotsalaisessa tutkimuksessa havaittiin terveyden kannalta myönteisiä muutoksia ikääntyneiden henkilöiden kasvisten, hedelmien ja vähärasvaisten maitotuotteiden käytössä 30 viime vuoden aikana (13).

Väestöryhmittäin tarkasteltuna on eläkeikäisten elintavoista kertynyt niukasti tietoa, ja eläkeikäisten siviilisäätyerot ovat jääneet lähes huomiotta. Nuorempien eläkeläisten on todettu noudattavan terveellisempää ruokavaliota, tupakoivan enemmän ja käyttävän yleisemmin alkoholia kuin vanhempien eläkeläisten (9,10,14,15,16). Terveellisten ruokatottumusten ja alkoholinkäytön on todettu olevan yleisempää ylempään kuin alempaan sosioekonomiseen asemaan kuuluvilla (12,15, 17,18). Tupakoinnin sosioekonomiset erot eivät ole yhtä johdonmukaisia eläkeikäisessä kuin työikäisessä väestössä (14,19,20). Siviilisäädyn mukaisessa tarkastelussa on havaittu, että eläkeläiset, jotka eivät ole naimisissa, tupakoivat enemmän kuin naimisissa olevat (10,14). Brittiläisessä tutkimuksessa eronneiden miesten ja naimisissa olevien naisten todettiin käyttävän alkoholia muita useammin. Terveellinen ruokavalio oli puolestaan yleisintä naimattomilla naisilla ja naimisissa olevilla miehillä (14).

Tarkoituksemme oli tutkia millaisia muutoksia 65-79-vuotiaiden suomalaisten miesten ja naisten ruokatottumuksissa, tupakoinnissa ja alkoholinkäytössä on tapahtunut vuosien 1985-2003 välillä. Lisäksi tarkasteltiin näiden elintapojen ikä-, ammatti- ja siviilisäätyryhmittäisiä eroja.

TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT

Kansanterveyslaitoksen Epidemiologian ja terveyden edistämisen osastolla toteutettua Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytymistutkimusta (EVTK) on kerätty kahden vuoden välein alkaen vuodesta 1985 (poikkeuksena 1991, jolloin aineistoa ei kerätty). Postikyselynä tehdyssä tutkimuksessa kerätään tietoa 65-84-vuotiaiden suomalaisten elintavoista, terveydestä, toimintakyvystä sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen käytöstä. Vuosina 1985-89 toteutettuihin EVTK-kyselyihin ikäryhmäksi valittiin 65-79-vuotiaat. Vuodesta 1993 lähtien tutkimukseen otettiin mukaan myös 80-84-vuotiaiden ikäryhmä. Tutkittavat valitaan ositetulla otannalla väestön keskusrekisteristä sukupuolen ja iän mukaan viisivuotisikäryhmittäin. Kuhunkin ikäryhmään on poimittu 300 miestä ja naista. Näin ollen 1980-luvun aineistojen lähtöotos on ollut 1800 henkilöä. Tämän jälkeen otoskooksi on vakiintunut 2 400 henkilöä. Tässä tutkimuksessa olivat mukana ainoastaan 65-79-vuotiaat, jotta trenditarkastelu mahdollistui koko tutkimusjaksolta. 65-79-vuotiaiden vastaajien määrä oli vuosien 1985-2003 aikana 13 232 (6 564 miestä ja 6 668 naista ja vastausaktiivisuus oli hieman yli 80 % (21).

Terveellisten ruokatottumusten kehitystä tutkittiin indeksillä, joka sisälsi kolme ruokatottumusta (9). Ne eläkeikäiset, jotka eivät käyttäneet leivällä voita, eivät juoneet rasvaista maitoa (täysmaito ja tilamaito), mutta söivät kasviksia ja/tai hedelmiä päivittäin luokiteltiin terveelliset ruokatottumukset omaksuneiksi. Tupakoitsijoiksi luokiteltiin ne, jotka olivat tupakoineet säännöllisesti vähintään vuoden ajan ja viimeksi samana tai edellisenä päivänä. Alkoholinkäyttöä tarkasteltaessa laskettiin viimeksi kuluneen viikon aikana juodun oluen, väkevän alkoholin, viinin, siiderin ja kevytviinin määrät yhteen. Miesten tarkastelurajaksi asetettiin vähintään kahdeksan viikkoannosta ja naisten tarkastelurajaksi vähintään viisi viikkoannosta.

Tutkimusjoukko jaettiin kolmeen viisivuotisikäryhmään (65-69-, 70-74- ja 75-79-vuotiaat) (taulukko 1). Ammattiryhmän osoittimena käytettiin henkilöiden ilmoittamaa pääasiallista työtä, jossa he olivat toimineet eniten elämänsä aikana. Ryhmät olivat toimisto- (sisältäen palvelutyön), teollisuus- (sisältäen rakennus ja kaivostyön) ja maataloustyötä (sisältäen metsätyön) tehneet ja naisilla lisäksi kotirouvat/perheenäidit. Ne, jotka ilmoittivat tehneensä muuta työtä (n = 449) poistettiin analyyseistä, koska ryhmä oli hyvin heterogeeninen. Siviilisääty jaettiin naimisissa ja ei-naimisissa (naimattomat, eronneet ja lesket) oleviin. Tämä siitä syystä, että mm. eronneiden ryhmä osoittautui kovin pieneksi. Aineistot jaettiin neljään aikaperiodiin: 1985-89, 1993-95, 1997-99 ja 2001-03.

Koska tutkimuksen otanta suoritettiin ositettuna, tehtiin aineistolle ikävakiointi. Näin kokonaistulokset saatiin edustavaksi suhteessa koko Suomen väestöön. Vakiointi toteutettiin suoralla menetelmällä käyttäen pohjana vuoden 2002 lopun ikäjakaumaa. Myös vertailuvuosien ikävakioinnit suoritettiin tämän ikäjakauman mukaisesti vertailukelpoisuuden säilyttämiseksi. Elintapojen kehityssuuntia tarkasteltiin prosenttiosuuksina. Muutosten tilastollinen merkitsevyys eri väestöryhmissä testattiin logistisella regressiolla. Interaktiotestillä tarkasteltiin olivatko väestöryhmittäiset elintapaerot pienentyneet vai kasvaneet ajan myötä.

TULOKSET

Suomen eläkeikäisen väestön ruokatottumukset muuttuivat terveellisemmiksi ja alkoholinkäyttö lisääntyi tutkimusjakson aikana. Terveellisiä ruokatottumuksia noudattavien miesten osuus lisääntyi 11 %:sta 28 %:iin. Vastaava muutos naisilla oli 14 %:sta 34 %:iin. Runsaammin alkoholia käyttävien miesten osuus lisääntyi 8 %:sta 16 %:iin ja vastaavasti naisten 2 %:sta 6 %:iin. Samanaikaisesti päivittäin tupakoivien miesten määrä väheni 18 %:sta 14 %:iin ja naistupakoitsijoiden määrä pysytteli matalalla tasolla (6 %) (kuvio 1 ja taulukko 2).

Edellä mainitut kehityssuunnat olivat pääosiltaan nähtävissä kaikissa ikä-, ammatti- ja siviilisäätyryhmissä (kuvio 1 ja taulukot 2, 3 ja 4). Miesten tupakointi väheni hieman kaikissa ikäryhmissä, mutta tilastollisesti merkitsevästi vain vanhimmassa ikäryhmässä. Terveellisten ruokatottumusten noudattaminen oli miesten ryhmässä jakaantunut suhteellisen tasaisesti iän mukaan ensimmäistä tutkimusjaksoa lukuun ottamatta (kuvio 1). Naisten ryhmässä terveelliset ruokatottumukset olivat yleisimpiä 65-69-vuotiailla. Myös alkoholinkäyttö ja tupakointi olivat yleisempiä nuoremmilla kuin vanhemmilla vastaajilla sekä miesten että naisten ryhmissä.

Terveelliset ruokatottumukset olivat yleisimpiä toimistotyötä tehneiden ryhmässä (taulukko 3). Maataloustyötä tehneiden keskuudessa oli vähiten terveellisiä ruokatottumuksia noudattavia, ja heidän alkoholinkäyttönsä oli huomattavasti muita ryhmiä vähäisempää. Eniten alkoholia käyttivät toimistotyötä tehneet (taulukko 4). Toimistotyötä tehneet miehet tupakoivat hieman vähemmän kuin muihin ryhmiin kuuluvat miehet, ja maataloustyötä tehneiden naisten tupakointi oli harvinaista (taulukko 2).

Terveelliset ruokatottumukset olivat hieman yleisempiä naimisissa kuin ei-naimisissa olevilla. Naisten alkoholinkäytön siviilisäätyerot olivat vähäisiä. Suurin elintapojen siviilisäätyero oli nähtävissä tupakoinnissa. Ei-naimisissa olevista tupakoitsijoita oli noin kaksinkertainen määrä naimisissa oleviin verrattuna (taulukko 2). Interaktiotestien perusteella väestöryhmittäiset elintapaerot olivat pysyneet samansuuruisina tarkastelujakson aikana lukuun ottamatta miesten alkoholinkäytön siviilisäätyeroja. Naimisissa olevien miesten alkoholinkäyttö oli selvästi lisääntynyt ja ei-naimisissa olevien säilynyt ennallaan.

POHDINTA

Suomen tämän päivän eläkeikäinen väestö syö terveellisemmin ja tupakoi vähemmän, mutta käyttää alkoholia selvästi enemmän kuin ikätoverinsa pari vuosikymmentä sitten. Tutkimusjakson aikana havaitut väestöryhmittäiset erot ovat säilyneet kutakuinkin samanlaisina.

Tutkimuksen suuri vastausaktiivisuus ja väestötasoinen otos antavat erittäin hyvän yleiskuvan eläkeikäisen väestön elintapojen muutoksista. Elintapojen kehitystä tarkasteltiin tutkittujen oman ilmoituksen pohjalta. Itse ilmoitetun tupakoinnin on todettu olevan validi ja tarkka indikaattori (22,23). Ruokatottumusten ja alkoholinkäytön osalta käytettiin varsin yleisiä mittareita. Käyttämämme ruokatottumusindeksi sisälsi kuitenkin kolme ruokatottumusta, jotka ovat olleet ruokavalioon liittyvän terveyden edistämisen keskipisteenä 1970-luvulta lähtien. Alkoholinkäyttöä tarkasteltiin kulutusrajoilla, joita on käytetty myös aiemmassa työikäisiin kohdistuneessa suomalaisessa tutkimuksessa (24). Rajat asetettiin suhteellisen mataliksi, koska alkoholin käyttöä koskevien kyselyjen vastauksissa on todettu esiintyvän aliraportointia (25,26). On todennäköistä, että ilmoitetut käyttömäärät ovat todellisuudessa jonkin verran tai jopa selvästikin suurempia. Tästä huolimatta on tärkeätä havaita yleinen kehityssuunta. Vaikkakin erilaisia alkoholinkäytön terveysriskirajoja on asetettu, eläkeikäisten kohdalla asiaa mutkistaa kroonisten sairauksien ja lääkkeiden käytön suurempi määrä, joiden mahdollinen yhteisvaikutus alkoholinkäytön kanssa tekee asiasta monimutkaisen. Yhdysvaltalaisten suositusten mukaan yli 65-vuotiaiden ei tulisi juoda enempää kuin yksi alkoholiannos päivässä (27).

Tämän tutkimuksen tuloksia on vaikea verrata muihin kansallisiin ja kansainvälisiin tutkimuksiin, sillä vertailukelpoisia tutkimuksia on vain muutama. Nyt esitetyt tulokset ovat kuitenkin samansuuntaisia parin aiemmin tehdyn tutkimuksen kanssa. Suomesta on aiempaa, sekä väestötasoista että tietyiltä alueilta saatua? tietoa eläkeikäisten miesten tupakoinnin vähenemisestä (10,11,12) sekä miesten ja naisten alkoholinkäytön lisääntymisestä (10,12). Suomesta kuten myös Ruotsista on tietoa tiettyjen ruokatottumusten (kuten rasvojen ja kasvisten käytön) terveellisistä muutoksista ajan myötä (9,13,17).

Nyt esitetyt tulokset ikäryhmien osalta tukevat myös aiempia tutkimustuloksia. Terveellisten ruokatottumusten, tupakoinnin ja alkoholinkäytön on todettu olevan yleisempiä nuoremmilla kuin vanhemmilla eläkeikäisillä (9,10,14,15,16). Tosin miehillä ei ollut havaittavissa ikäryhmittäisiä eroja terveellisten ruokatottumusten yleisyydessä.

Eläkeikäisten elintapojen sosioekonomisia eroja on tutkittu vähän. Käytetystä karkeasta ammattiryhmittelystä huolimatta tämän tutkimuksen tulokset tukevat osaltaan niitä aiempien tutkimusten tuloksia, joiden mukaan ylempään sosioekonomiseen ryhmään kuuluvien henkilöiden alkoholinkäyttö on yleisempää ja ruokailutottumukset ovat terveellisempiä (12,15,17,18). Aiempien tutkimusten havainnot ikääntyneiden tupakoinnin sosioekonomisten erojen epäjohdonmukaisuudesta (14,19,20) saivat osittain vahvistusta myös tässä tutkimuksessa. Naisten kohdalla saattaa olla kysymyksessä kohorttivaikutus. Nyt eläkkeellä olevista ylemmän sosioekonomisen aseman naisista useammat ovat tupakoineet kuin alemman aseman naisista. Toisaalta miehillä ilmiö on ollut päinvastainen (28). 30-64-vuotiaiden miestupakoitsijoiden kuolleisuuden on todettu olevan yleisempää alemmissa kuin ylemmissä sosiaaliryhmissä (29). Tämä saattaa osaltaan tasoittaa sosioekonomisia tupakointieroja eläkeiässä.

Ei-naimisissa olevien elintavat olivat epäterveellisempiä kuin naimisissa olevien elintavat, etenkin tupakoinnin osalta. Tämä saa vahvistusta muista tutkimuksista (10,14). Toisaalta alkoholinkäytön siviilisäätyerot olivat pieniä, mikä puolestaan ei tue sen brittiläisen tutkimuksen tuloksia, joka esittää eronneiden miesten ja naimisissa olevien naisten juovan muita enemmän (14). Toisaalta nyt tarkastelluissa tuloksissa naimattomat, eronneet ja lesket olivat yhdistetty vähäisten määrien vuoksi yhteen luokkaan, jolloin ei-naimisissa olevien alkoholinkäyttöä ei kyetty tarkastelemaan alaryhmittäin.

Suomen eläkeikäisen väestön elintapojen muutokset noudattavat pitkälti työikäisen väestön vastaavia kehityssuuntia (30). Yleinen käsitys vanhemman väestönosan piintyneistä elintavoista näyttää tämän tutkimuksen valossa murentuneen. Positiivinen kehitys on osaltaan seurausta uusien ikäpolvien siirtymisestä eläkkeelle, mutta terveellisiä elintapamuutoksia tehdään myös myöhemmällä iällä. Pohjois-Karjala-projektista alkanut terveyskasvatus lienee osaltaan vaikuttanut eläkkeellä olevien elintapoihin parina viime vuosikymmenenä. Kuuluivathan nämä 1970-luvulla niihin ikäryhmiin, joihin valistus etupäässä kohdentui.

Nyt tarkastellut tulokset jatkavat jo havaittuja kolmelta aikajaksolta saatuja tuloksia tarkasteltuna neljällä jaksolla. Vaikka elintapojen kehitys näyttää yleisesti ottaen hyvältä, parannettavaakin löytyy. Terveelliset ruokatottumukset ovat yleistyneet koko tarkastelujakson ajan, mutta edelleen tyydyttyneen rasvan vähentäminen sekä kasvisten ja hedelmien syönnin lisääminen olisivat tarpeen kaikissa eläkeikäisten ryhmissä. Ei-naimisissa olevien tupakoinnin vähentäminen on haasteellinen tehtävä tulevaisuudessa. Nähtäväksi jää, millainen vaikutus suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisellä on eläkeikäisten naisten tupakointilukuihin. Heidän päivittäistupakointinsa on yleisempää kuin vastaavan ikäisten naisten tupakointi aiempina vuosina (28,31). Vaikkakin eläkeikäisten alkoholinkäyttö on edelleen suhteellisen matalalla tasolla, on kehityssuunta nouseva. Alkoholinkäyttöä ja muitakin elintapoja on syytä seurata tulevaisuudessakin uusien sukupolvien siirtyessä eläkkeelle.