Finravinto 2007 -tutkimus: Ravintotottumukset ovat kehittyneet enimmäkseen myönteiseen suuntaan

Suomessa on seurattu aikuisväestön ravintoa systemaattisesti vuodesta 1982 Kansanterveyslaitoksen Finravinto-tutkimusten avulla. Nämä viiden vuoden välein tehtävät tutkimukset ovat osa kansallisia FINRISKI-tutkimuksia. Ruoankäyttötietojen lisäksi on tutkittavia pyydetty myös ajoittain keräämään vuorokausivirtsa muun muassa suolan ja jodin saannin selvittämiseksi sekä analysoitu verinäytteistä ravitsemuksen biomarkkereita. Finravinto-tutkimusten perusteella on voitu havaita ruokavalion rasvojen merkittävä muuttuminen parempaan suuntaan, mikä on heijastunut seerumin pienentyneissä kolesteroliarvoissa (1). Myös suolan saannissa on dokumentoitu merkittävä laskeva trendi, yli 20 prosentin lasku viime vuosikymmeninä (2).

Vuoden 2007 Finravinto-tutkimus kattaa myös 65-74-vuotiaat, mutta tässä artikkelissa keskitytään työikäisiin (25-64-vuotiaat). Koska tutkimuksesta valmistuu myös yksityiskohtainen raportti Kansanterveyslaitoksen verkkosivuille (www.ktl.fi), tässä raportoidaan vain tärkeimmät tulokset. Esimerkiksi elintarvikkeiden kulutus, ravintoaineiden saantilähteet, sukupuoli-, ikä-, koulutus- ja alue-erot löytyvät kaikki raportista, samoin kuin saantijakaumat tärkeimmistä ravintoaineista sekä ravintoainevalmisteiden käyttö ja niiden ravitsemuksellinen merkitys.

Aineisto ja menetelmät

FINRISKI-tutkimus tehtiin tammi-maaliskuussa 2007 viidellä alueella: Oulun läänissä, Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa, Turku-Loimaa-alueella sekä Helsinki-Vantaalla. Kullakin alueella otos koski 25-74-vuotiaita, ja kunkin kymmenvuotisikäryhmän otos oli 1 000 miestä ja 1 000 naista. Otokseen kuuluneille lähetettiin kotiin kyselylomake, joka koski sosiodemografisia tekijöitä, terveydentilaa, elintapoja yms. Tutkittavat palauttivat lomakkeen tullessaan tutkimukseen paikalliseen terveyskeskukseen, jossa tehtiin perustutkimukset (paino, pituus, verenpaine yms. ja otettiin verinäytteet).

Finravinto-alaotokseen kuului 33 % FINRISKI-otoksesta, eli 3 286 henkilöä. Heistä 2 069 (63 %) tuli tutkimuspaikalle. Hyväksyttävä ruoankäyttöhaastattelu saatiin 2 039 henkilöltä. Syinä hylkäämiseen oli useimmiten muisti- tai kieliongelmat sekä kieltäytyminen kiireen tai muun syyn vuoksi. Lopulliseen haastatteluaineistoon kuuluu 730 työikäistä, 25-64-vuotiasta miestä ja 846 naista sekä 463 ikääntynyttä, 65-74-vuotiasta miestä ja naista. Tässä artikkelissa käsitellään vain työikäisten ravintoaineiden saantia, koska tuloksia halutaan verrata aikaisempiin Finravinto-tutkimuksiin. Verkkoraportissa tulokset esitetään molemmissa ikäryhmissä.

Kahden edellisen vuorokauden ruoankäyttöhaastattelu suoritettiin tietokoneavusteisena Kansanterveyslaitoksen omalla ohjelmistolla, tallennus- ja ravintolaskelmaohjelma Finessillä, joka käyttää elintarvikkeiden koostumustietokantana kansallista Fineli-tietokantaa (www.fineli.fi). Finelistä oli valittavissa 3 010 koodia, joista 936 oli peruselintarvikkeita, 1 583 ruokalajeja ja 491 ravintoainevalmisteita. Tutkimusta varten päivitettiin teollisten elintarvikkeiden, esimerkiksi ravintorasvojen, koostumuksia valmistajilta saatujen tietojen mukaan. Nestemäisten maito-, soija- ja viljapohjaisten valmisteiden D-vitamiinipitoisuudet on päivitetty vuonna 2003 voimaan tulleen asetuksen seurauksena (3). Lannoitteiden seleenitäydennyksen muutosten vaikutus peruselintarvikkeiden pitoisuuksiin on otettu huomioon viimeisimpien elintarvikeanalyysien mukaisesti. A- ja E-vitamiinipitoisuudet on laskettu Valtion ravitsemusneuvottelukunnan antamien uusimpien ravitsemussuositusten esittämien kaavojen avulla (4). Ruokalajien reseptit perustuvat yleisimpiin suomalaisiin keittokirjoihin. Koostumustietokannassa on otettu huomioon ravintoaineiden tuhoutuminen ruoanvalmistuksen aikana seuraavien vitamiinien osalta: A-vitamiini, C-vitamiini, tiamiini, riboflaviini ja pyridoksiini. Tässä artikkelissa ei ole otettu huomioon ravintoainevalmisteista tulevaa saantia, mutta se esitetään verkkoraportissa.

Ruoankäyttöhaastattelussa käytettiin annoskokojen arvioinnissa validoitua annoskuvakirjaa (5,6), Ruokamittoja-julkaisua (7), astiamalleja, talousmittoja ja alueellisesti tärkeiden elintarvikkeiden ruokamalleja. Muistamisen helpottamiseksi haastattelijoilla oli esillä kuvia yleisimmistä leipärasva-, mehu-, jogurtti- ja ravintoainevalmistepakkauksista.

Aliraportoinnin tiedetään olevan suuri ongelma ravintotutkimuksissa, koska tutkittavat eivät joko aidosti muista tai halua raportoida kaikkea. Analyyseissa on mahdollista poistaa aliraportoijat aineistosta tietyin sovituin kriteerein (8). Tässä artikkelissa samoin kuin itse verkkoraportissakin päätettiin kuitenkin näyttää alkuperäiset tulokset, koska tuloksia tarkastellaan pääasiassa energiaan suhteutettuina ja suositukset on esitetty energiaosuuksina tai megajoulea kohti. Myös aikaisemmissa Finravinto-raporteissa on päädytty samaan ratkaisuun, koska aliraportointia koskevissa analyyseissa ei ole havaittu mitään selkeitä vinoutumia, kuten että tutkittavat aliraportoisivat etenkin epäterveellisinä pidettyjen elintarvikkeiden kulutusta (8). Alkoholin käytön aliraportointi on tästä tunnettu poikkeus, ja tässäkin aineistossa näkyy selvästi alkoholin aliraportointi. Finravinto 2007 -aineistosta laskettu alkoholin käyttö on todellista pienempi myös siksi, että koska haastattelut tehtiin arkipäivinä, perjantaipäivät jäivät kokonaan pois aineistosta.

Erot miesten ja naisten ravintoaineiden saannissa testattiin varianssianalyysillä, jossa käytettiin vakioivina tekijöinä ikä- ja aluetietoja. Saantiluvuille tehtiin ennen testausta logaritmimuunnos normaalisuuden saavuttamiseksi. Analyysit tehtiin käyttäen SAS-tilasto-ohjelmaa.

Tulokset

Ruokavalion peruskoostumus on esitetty taulukossa 1. Naisten ja miesten ruokavaliot erosivat toisistaan sekä määrällisesti että laadullisesti. Miesten ruokavalio oli runsasrasvaisempi kuin naisten (33,1 energiaprosenttia vs. 31,2 energiaprosenttia) ja alkoholipitoisempi. Naisten ruokavalio oli puolestaan proteiini-, hiilihydraatti-, kuitu- ja sakkaroosipitoisempaa kuin miesten. Naisten ruokavalio oli muutoin lähempänä suosituksia kuin miesten, mutta sakkaroosin osuus energiasta oli hieman suositusta runsaampaa.

Tyydyttyneiden rasvahappojen osuus energiasta oli sekä miehillä (12,9 energiaprosenttia) että naisilla (12,0 energiaprosenttia) suositusta suurempi (taulukko 2). Muutoin ruokavalion rasvahappokoostumus vastasi molemmilla sukupuolilla suosituksia. N-3- ja n-6-sarjan rasvahappojen suhteellisessa saannissa ei sukupuolten välillä ollut eroa. Transrasvahappojen saanti oli hyvin pientä.

Koska aliraportointi oli tässäkin tutkimuksessa ongelma, on vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti esitetty kuvioissa 1 ja 2 energiaan suhteutettuna, eli megajoulea kohti ja prosentteina suosituksesta. D-vitamiinin ja folaatin saanti jäi suosituksen alle, ja raudan saanti oli lähes suosituksen mukaista. Niasiinin, B₁₂-vitamiinin, C-vitamiinin, fosforin ja seleenin energiaan suhteutetut saannit ylittivät suositukset ainakin kaksinkertaisesti. Myös natriumin saanti oli lähes kaksinkertainen suosituksiin verrattuna. Jodin saanti todettiin riittäväksi.

Pohdinta

Aikuisten ruokavalion rasvojen määrässä ja laadussa on tapahtunut jälleen suotuisia muutoksia, ja ne selittävät seerumin kolesterolitasossa samaan aikaan tapahtunutta laskua (1). Finravinto 2002 -tutkimuksessa (www.ktl.fi) miehet saivat rasvaa 34,9 energiaprosenttia ja naiset 32,4 energiaprosenttia, nyt 33,1 energiaprosenttia ja 31,2 energiaprosenttia. Miehet saivat tyydyttyneitä rasvahappoja ennen 14,4 energiaprosenttia, kun taas nyt 12,9 energiaprosenttia. Naiset puolestaan saivat ennen tyydyttyneitä rasvahappoja 13,6 energiaprosenttia ja nyt 12,0 energiaprosenttia. Suositus on kuitenkin 10 energiaprosenttia, joten rasvan laatuun pitäisi edelleen kiinnittää huomiota. Tyydyttynyt rasva saadaan valtaosaltaan piilorasvana muun muassa juustoista, paistetuista ruoista, suklaasta ja leivonnaisista, ja ns. näkyvien rasvojen, kuten levitteiden, osuus on pienempi. Transrasvahappojen saanti on hyvin pientä, vain 0,4 energiaprosenttia (vuonna 2002 oli 0,5 energiaprosenttia). Tämä ei ole Suomessa iso ongelma.

Tyydyttymättömiä rasvahappoja pitäisi saada mielellään enemmän kuin nykyisin, esimerkiksi käyttämällä enemmän kasviöljypohjaisia levitteitä, kasviöljyjä ja juoksevia ruoanvalmistusrasvoja. Moni on jättänyt leipärasvan käytön kokonaan pois luottaen saavansa riittävästi tyydyttymättömiä rasvahappoja ruoanvalmistuksessa käytettävästä öljystä ja kalasta. Kuitenkin vain kasviöljypohjaisen leipärasvan, öljyn, salaattikastikkeen ja kalan yhteiskäyttö turvaa parhaiten riittävän tyydyttymättömien rasvahappojen saannin. Tarkat tiedot rasvahappojen saantilähteistä löytyvät verkkoraportista (www.kt.fi).

Naisten ruokavalio on kuitupitoisempaa kuin miesten, mutta toisaalta sokeripitoisempaa. On kuitenkin huomattava, että naiset käyttävät miehiä enemmän hedelmiä, joiden luontainen sakkaroosi menee laskentaohjelmistossa yhteen lisätyn sokerin kanssa. Yli 55-vuotiaat naiset ja itäsuomalaiset saavat eniten kuitua ruisleivän kulutuksen ansiosta.

D-vitamiinin saanti jää edelleen alle suositusten, vaikka vuonna 2003 laajennettiin maitojen ja levitettävien rasvojen D-vitamiinitäydennystä (8). Uuden täydennysasetuksen voimaantulon jälkeen seurattiin tilannetta tutkimalla uudelleen useisiin tutkimuksiin aiemmin osallistuneita. Osa Finravinto 2002 -tutkimukseen osallistuneista tutkittiin myös vuonna 2003, ja heiltä määritettiin seerumin 25-hydroksi-D-vitamiinipitoisuus (9). Tilanne oli parantunut. Riittävän saannin turvaamiseksi olisi kuitenkin käytettävä D-vitaminoitua maitoa, vitaminoituja levitteitä sekä kalaa ainakin kahdesti viikossa. Muutoin suositellaan D-vitamiinivalmisteita erityisesti talvikuukausina auringonvalon ollessa vähäisintä. Koska elintarvikkeiden täydentäminen on yleistynyt EU:ssa, D-vitamiinista tehtiin riskiarviointi (10). Sen mukaan laajakaan elintarvikkeiden D-vitaminointi ei johda liikaan saantiin. Finravinto 2002 -aineistossa ei tullut esiin liikaa saantia myöskään valmisteita käyttävillä. Liiallinen saaminen valmisteista on kuitenkin mahdollista.

Folaatin saanti pysyy kovin niukkana, koska täysjyväviljaa ja kasviksia syödään liian vähän. Edes yli 45-vuotiaat naiset eivät saa folaattia niin paljon kuin suosituksissa sanotaan. Yli 45-vuotiaat naiset saavat folaattia kuitenkin eniten. On silti mainittava, että folaatin saamisen suositusta on nostettu. Sen sijaan C-vitamiinia saadaan runsaasti. Vaikka muun muassa aikuisten työpaikkaruokailussa tarjotaan yhä yleisemmin salaattia, syödään kasviksia muilla tavoilla kovin vähän. Hedelmiä on helppo syödä, mutta kasvikset nautitaan mieluiten ruokalajeina ja pääaterioilla kuin välipaloina sellaisenaan. Kasvisten, hedelmien ja marjojen monipuolinen käyttö takaa myös muiden tärkeiden aineiden, kuten esimerkiksi lukuisten erilaisten polyfenolien, saannin.

Suolan käyttö on vähentynyt huomattavasti 1970-luvulta, ja se on myös dokumentoitu paremmin kuin missään muussa maassa (2,11). Vuorokausivirtsan natriumerityksen perusteella miesten suolan saanti on laskenut 13-14 grammasta noin 9 grammaan eri alueilla ja naisten noin 11 grammasta 7 grammaan. Koska natriumin saannista erittyy noin 90 % virtsaan, vuoden 2002 saantiluvut pitää pyöristää 10 grammaan miehillä ja 8 grammaan naisilla. Finravinto 2007 -tutkimuksesta laskettu saanti oli miehillä 8,4 grammaa ja naisilla 6,1 grammaa. Nämä ovat kuitenkin aliarvioita aliraportoinnin vuoksi, ja energiaan suhteutettu saanti on edelleen lähes kaksinkertaista suosituksiin verrattuna. Suositukset ovat natriumkloridina 7 g miehille ja 6 g naisille.

Suomella on ollut pitkään oma pakkausmerkintälainsäädäntönsä, joka on määritellyt vähäsuolaisten ja voimakassuolaisten elintarvikkeiden, kuten leivän, raja-arvot. Nämä jouduttiin muuttamaan 1.7.2007 EU:n uuden lainsäädännön myötä. Termi vähäsuolainen muuttui termiksi "vähennetty suolaa", ja sen kriteerinä on vähintään 25 % pienempi suolapitoisuus kuin normaali. Uudet, merkinnällä "vähennetty suolaa" -tuotteet ovat nyt hieman suolaisempia kuin entiset "vähäsuolaiset" tuotteet, mutta toisaalta uusi asetus laski voimakassuolaisten tuotteiden alarajaa 0,1 prosenttia (12). Koska entiset kriteerit täyttäviä vähäsuolaisia tuotteita, kuten leipää, on ollut kovin vähän saatavilla, teollisuuden toivotaan innostuvan tästä uudesta, hieman sallivammasta kriteeristöstä. Vähemmän suolaa sisältävien elintarvikkeiden nykyistä laajempi käyttö voisi pienentää väestön suolan saantia huomattavasti (13). Hiljattain tehdyn analyysin mukaan elintarvikkeiden suolapitoisuuden pienentäminen on myös erittäin kustannusvaikuttavaa (14).

Vaikka jodin saanti todettiin suosituksiin nähden riittäväksi, arvio sisältää kuitenkin epävarmuustekijöitä. Laskennallinen jodin saanti on noin 30 %:n yliarvio, koska laskennassa kaikki suola on oletettu joditetuksi. Käytännössä vain noin kolmannes ruokavalion suolasta on joditettua, koska teollisuudessa ja suurtalouksissa käytetään pääsääntöisesti jodittamatonta suolaa (11,15).

Fosforin ja B₁₂-vitamiinin suosituksiin nähden suuri saanti heijastaa runsasta eläinkunnan tuotteiden käyttöä, eikä aiheuta terveydellistä haittaa. Fosfori kylläkin kiinnostaa tällä hetkellä, koska liukoinen fosfori saattaa haurastuttaa luustoa (16). Nämä saantiluvut eivät kuitenkaan anna kuvaa liukoisesta fosforista, koska Fineli-tietokanta ei ole sen suhteen ajan tasalla, vaan parhaillaan tehdään uusia elintarvikeanalyysejä.

Kaikkiaan Finravinto 2007 -tutkimus antoi viitteitä siitä, mitkä aikuisväestön ravitsemukselliset ongelmat ovat pienentyneet ja mitkä suurentuneet. Rasvojen laatu on edelleen kehittynyt hyvään suuntaan, mutta folaatin ja D-vitamiinin riittävä saanti puhuttaa edelleen. On myös muistettava, että suomalaisten aikuisten ongelmana on kulutukseen nähden liian suuri energian saanti ja lihominen. Kahden vuorokauden ruoankäyttöhaastattelun perusteella ei kuitenkaan saada käsitystä pitkäaikaisesta energiansaannista, vaan lähinnä ruokavalion laadusta. Tämän artikkelin päätulosten esittely toivottavasti houkuttelee katsomaan myös verkkoon tulevaa laajaa raporttia, joka on tarkoitettu nimenomaan terveyden ja ravitsemuksen ammattilaisten käyttöön (www.ktl.fi).

Tästä asiasta tiedettiin

Suomalaisten työikäisten ravintotottumukset ovat viime vuosikymmeninä kehittyneet myönteiseen suuntaan.

Kuitenkin suomalaiset saavat tyydyttyneitä rasvoja ja suolaa enemmän kuin suosituksessa.

Tämä tutkimus opetti

Ravintotottumukset ovat kehittyneet edelleen myönteiseen suuntaan, mutta parantamisen varaa on siinä, että suomalaiset syövät liikaa tyydyttyneitä rasvoja ja suolaa.

Vaikka kasvisten käyttö on lisääntynyt ja vuonna 2003 on maidon ja rasvojen D-vitaminointia lisätty, saavat suomalaiset niukasti folaattia ja D-vitamiinia.