Giardiaasi varteenotettava mutta harvinainen suolistoinfektio Suomessa

Giardia lamblian aiheuttamia suolistoinfektioita ei pidetä Suomessa endeemisinä. Hyvin järjestetty vesihuolto ja korkea hygieniataso selittänevät niiden vähäisyyden meillä paremmin kuin ilmasto-olosuhteet, koska Pietari on ollut suomalaisten matkailijoiden tavallinen tartunnansaantialue.

Giardia lamblia on kystamuodossaan varsin sitkeähenkinen alkueläin, joka kestää hyvin kylmyyttä ja useita desinfiointiaineita, mm. juomaveden klooria (1). Tartuttava annos on pieni, jo 10 kystan arvioidaan riittävän. Tavallisin tartuntatie on ulosteiden saastuttama juomavesi, myös ruokaperäisiä epidemioita on kuvattu. Giardia leviää myös kosketustartuntana; tässä ovat riskiryhmiä mm. lastentarhojen lapset ja homoseksuaaliset miehet.

Giardiaasin kliininen kuva on monimuotoinen. Akuutissa vaiheessa tyypillisiä oireita ovat epigastriset kivut ja turvotus, vatsan kouristelut, pahanolontunne sekä ripuli. Tauti voi parantua itsestään tai kroonistua. Kroonisen giardiaasin taudinkuvaa hallitsevat ajoittaiset ulosteen löysyys-, ripuli- ja vatsankouristuskohtaukset sekä laihtuminen. Ripulia ei kaikilla kroonista giardiaasia potevilla kuitenkaan ole, ja varsinkin endemia-alueilla suurin osa tartunnan saaneista ei pidä itseään sairaina. Infektio voi vaurioittaa suolen limakalvoa niin, että potilaalle kehittyy keliakiaa muistuttava malabsorptio ja sekundaarinen laktoosi-intoleranssi. Giardiaasia sairastavat lapset ovat pienempikasvuisia kuin verrokit.

Giardiaasin diagnostiikka perustuu kystien etsimiseen ulostenäytteistä tai ohutsuolen biopsianäytteestä tehtävään giardiavärjäykseen.

Giardiakystat erittyvät puuskittain, väliaikojen pituudeksi on kuvattu 2-30 vuorokautta, joten yhden negatiivisen ulostenäytteen diagnostinen arvo on varsin vähäinen (2). Duodenumbiopsialla otetun näytteen värjäystä pidetään parhaana menetelmänä giardiaasin toteamiseksi. Koepalalla painetaan objektilasille jälkiä, lasiin tarttunut duodenumlima värjätään ja näytteestä etsitään giardian päärynänmuotoisia, 9-21 myym pitkiä trofotsoiitteja.

Vuonna 1974 tehdyssä tutkimuksessa Giardiaa etsittiin oireettomilta suomalaisilta opiskelijoilta formaliinieetterimenetelmällä konsentroidusta ulosteesta (3). Se löydettiin kaikkiaan 8,6 %:lta tutkituista, mutta vain 2 %:lta niistä, jotka eivät olleet koskaan matkustaneet Skandinavian ulkopuolelle. Tämän perusteella pääteltiin Suomesta saatavan infektion riski hyvin pieneksi.

POTILASAINEISTO

Tutkimukseen otettiin sata perättäistä gastrosko- piaan tullutta potilasta helmi-kesäkuun välisenä aikana 1994. Endoskopiat tehtiin yksityisessä hoitolaitoksessa. Potilaat olivat kotoisin Vaasasta tai sen lähiympäristöstä. Ainoastaan muutama potilas oli ollut ulkomailla tutkimusta edeltävinä viikkoina.

Potilaista oli naisia 57 ja miehiä 43, keski-ikä oli 52 vuotta, naisten ja miesten ikäjakaumat olivat samanlaiset. Kaikki tutkittavat olivat aikuisia, nuorin 21- ja vanhin 85-vuotias.

Tyypillisimmät tutkimuksen aiheet olivat ylävatsakivut (40 potilasta), närästys (17 potilasta), dyspeptiset oireet (16 potilasta). Harvinaisempia indikaatioita olivat dysfagia, ripuli, colon spasticumin tyyppiset oireet, rintakivut ja anemia. Muutama potilas tuli tarkastukseen aikaisemmin todetun ulkustaudin takia.

Gastroskopialöydökset vastasivat anamneesiin perustuvia oletuksia. Koko aineistosta löytyi seitsemän duodenaali- ja kolme ventrikkeliulkusta. Närästyksen vuoksi tehdyissä tutkimuksissa (n = 17) löytyi hiatushernia ja siihen liittyvä refluksesofagiitti yhdeksältä potilaalta eli noin joka toiselta. Yhdellä oli lisäksi Barretin esofagus ja yhdellä Schatzkin rengas. Aineistosta löytyi kaksi kelia- kiaan sopivaa villusatrofiaa; toisella näistä potilaista oli oireina ripuli ja anemia, toisella epäselviä dyspeptisiä vaivoja. Kahdella potilaalla oli korpuksen hyperplastinen polypoosi, molemmat potivat dyspeptisiä oireita. Endoskopialöydös oli normaali 53 potilaalla; heidän oireensa joko tulkittiin toiminnallisiksi tai niihin oli jostain muusta elimestä johtuva syy - tavallisimmin epäiltiin sappikivitautia.

Gastroskopian yhteydessä otettiin muiden näytteiden lisäksi myös ohutsuolibiopsialla imprint-näytteet, joista etsittiin Giardia lambliaa.

BIOPSIANÄYTTEEN MIKROSKOOPPITUTKIMUS

Jokaisen potilaan duodenumbiopsiassa saadulla limakalvonpalalla tehtiin yhteensä noin 20 leimausjälkeä kahdelle objektilasille kahteen riviin lasien pitkän sivun suuntaisesti. Ilmakuivatut lasit fiksoitiin kymmenen minuutin ajan metanolissa analyysia varten. Toinen objektilasi värjättiin tavallisen standardimenetelmän mukaisesti Giemsa-värillä (Merck) ja toinen protozoologisen standardimenetelmän mukaisesti Mayerin Hämalunilla (Merck). Mikroskooppitutkimukseen käytettiin Zeissin planapokromaattista optiikkaa 125-1250-kertaisella suuurennuksella. Yhtään Giardia lamblia -trofotsoiittia ei löytynyt.

POHDINTA

Tässä varsin tyypillisessä suomalaisessa potilasaineistossa ei löytynyt yhtään Giardia lambliaa tai muita parasiitteja. Giardiaasi ei näytä meillä merkittävältä ongelmalta eikä sen rutiinimaista etsintää voi pitää aiheellisena. Tästä huolimatta giardiainfektion epäily on luonnollisesti pidettävä mielessä, jos potilaan anamneesi (ulkomaanmatka giardian endemia-alueelle) siihen viittaa.

KIRJALLISUUTTA