Kasvien aiheuttamat myrkytykset

Myrkytyksen arviointi voi olla hankalaa pikkulapsen syötyä kasvia. Usein lapsi on syönyt epämääräisen määrän jotain tuntematonta kasvia. Kasveja tunnetaan yleensä huonosti, eikä niiden myrkyllisyydestä ole tietoa.

Vakavat kasvimyrkytykset ovat harvinaisia. Viimeisin tiedossamme oleva kuolemaan johtanut kasvimyrkytys Suomessa aiheutui raparperin lehtien syömisestä vuonna 1959 (1). Raparperin lehdet, kuten myös ketunleipä eli käenkaali, sisältävät runsaasti oksaalihappoa.

Vuonna 1993 Myrkytystietokeskus vastaanotti 27 705 puhelintiedustelua, joista 23 % koski kasveja. Muiden pohjoismaiden myrkytystietokeskuksissa kasveja koskevien tiedustelujen osuus oli 15-20 %. Sairaaloiden poistorekisterin mukaan Suomessa hoidettiin (yli 15 tuntia sairaalassa) 34 alle 10-vuo-tiaan lapsen kasvimyrkytystä vuonna 1993. Kasvimyrkytysten hoitoaika oli keskimäärin 1,2 vuorokautta.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Myrkytystietokeskuksen kasvikyselyt

Myrkytystietokeskuksessa tehty kyselytutkimus kesti kuusi kuukautta (toukokuu-lokakuu 1993). Tutkimuksen ulkopuolelle jätettiin kyselyt, joissa kasvi oli myrkytön, nautittu määrä ei nykyisen tiedon perusteella aiheuta myrkytystä tai syöty määrä oli tuntematon. Kyselyn tehneille, useimmiten vanhemmille, soitettiin viikon kuluessa ja kysyttiin kasvia syöneen lapsen oireet, niiden kesto, hoito ja sen onnistuminen.

Tutkimusajanjakson kuluessa Myrkytystietokeskus vastaanotti 16 228 puhelua. Näistä 1 859 puhelua (11 %) koski alle 5-vuotiaan lapsen kasvista saamaa myrkytystä tai myrkytyksen epäilyä. Kaik- kiaan 105 tiedustelua täytti tutkimuksen valintaperusteet.

Tutkimukseen otettujen lasten keski-ikä oli 2,8 vuotta (vaihteluväli 0,5-9 v). Tiedusteluista 53 % koski poikia. Kahdeksassa tapauksessa tiedustelu koski aikuista potilasta.

Sairaalassa hoidetut kasvimyrkytykset

Tutkimuksessa tarkastettiin retrospektiivisesti HYKS:n Lastenklinikassa ja Auroran sairaalan lastenosastoilla hoidettujen kasvimyrkytyspotilaiden asiakirjat. Vuosina 1988-1992 ko. sairaaloissa hoidettiin 71 kasveista johtunutta myrkytystä (vaihteluväli vuodessa 6-22). Kasvien aiheuttamat myrkytykset olivat 4 % kaikista Lastenklinikassa hoidetuista myrkytyksistä.

Potilaista 36 oli tyttöjä. Lasten keski-ikä oli 2,3 vuotta (vaihteluväli 0,11-5,8 v).

TULOKSET

Myrkytystietokeskuksen kyselytutkimus

Lapsia koskevat 105 kyselyä Myrkytystietokeskukseen johtuivat 42 eri kasvista. Useimmissa tapauksissa lapsi oli niellyt kieloa, terttuseljaa, näsiää tai tuhkapensasta (taulukko 1). Kahdeksan kasvia aiheutti puolet kaikista kyselyistä. 98 lasta oli niellyt kasvia, ja seitsemän lasta sai oireita kosketeltuaan kasvia (taulukko 2).

Kasvia nielleitä oireilevia lapsia oli 36. Heistä 25:llä oireet kestivät vajaan vuorokauden. Vatsaoireita esiintyi lähes aina. Vakavia myrkytysoireita aiheutti mm. rusokuusama, punakoiso ja ketunleipä (taulukko 3). Kieloa syöneen 1,4-vuotiaan tytön pulssi oli epäsäännöllinen, mutta EKG-löydös oli muuten normaali. Neljä kielon marjaa syöneellä 3,5-vuotiaalla tytöllä oli vatsakipua. Kirjovehka aiheutti kipua ja turvotusta suussa kahdelle lapselle. Näsiän lehtiä nielleellä 1,2-vuotiaalla lapsella esiintyi lisääntynyttä syljeneritystä, verivirtsaisuutta ja ripulia. Potilasta tutkittiin sairaalassa huolellisesti, mutta verivirtsaisuuden syy löytyi vasta kahden viikon kuluttua, kun vanhemmat huomasivat kesämökin läheisyydessä kasvavan näsiän. Toinen oireinen potilas, joka oli niellyt näsiän marjoja, oksensi tunnin kuluessa.

Myrkytystietokeskus suositteli selvitykseen kuuluneille 105 lapselle hoidoksi mahalaukun sisällön laimentamista vedellä tai maidolla (55 %), lääkehiiltä (63 %) ja oksetussiirappia (6 %). Muita suosituksia olivat ihon huuhtelu tai kalsiumin antaminen, jos lapsi oli syönyt oksaalihappoa sisältävää kasvia. Hoitopaikaksi suositeltiin kotia (80 %), terveyskeskusta (15 %) tai sairaalaa (5 %).

Tutkimusaikana myrkytystietokeskukseen tehtiin kahdeksan tiedustelua, joissa aikuisen epäiltiin saaneen myrkytyksen kasveista. Neljä henkilöä oli käsitellyt kasvia, kaksi oli syönyt ja kaksi saanut kasvin maitiaisnestettä roiskeena silmään (taulukko 4).

Sairaalassa hoidetut kasvimyrkytykset

Sairaalassa hoidetuille 71 potilaalle sairaalakäynnin aiheutti kaikkiaan 29 eri kasvia. Eniten myrkytyksiä aiheuttivat kielo, kirjovehka, tuhkapensas ja terttuselja (taulukko 1). Kahdeksan eri kasvia aiheutti 72 % kaikista kasvimyrkytyksistä. 12 kasvia aiheutti kukin yhden sairaalassakäynnin.

Suurimmassa osassa tapauksista (59 %) lapsi oli löytänyt myrkytyksen aiheuttaneen kasvin ulkoa. Useimmissa tapauksissa oli syöty marjoja (50 lasta, 70 %). 41 %:ssa tapauksista ei joko tiedetty, kuinka paljon lapsi oli syönyt kasvia tai tieto ei selvinnyt potilaskertomuksesta (29).

Kolmasosa lapsista oli saanut ensihoitoa kotona. Sairaalaan saapumisen viive oli keskimäärin 2,5 tuntia (vaihteluväli 25 min-16 t). Kolmanneksella lapsista (24 potilasta) oli oireita ennen sairaalaan saapumista (taulukko 1). Oireet olivat alkaneet vajaassa kahdessa tunnissa 13 potilaalla ja yli viidessä tunnissa 11 potilaalla. Lapsilla oli yleensä vatsaoireita, kuten oksentelua, vatsakipua tai ripulia.

Sairaalassa hoidoksi annettiin lääkehiiltä 56:lle, oksetussiirappia 57:lle ja suonensisäisiä nesteitä viidelle. Kaksi lasta siirrettiin tehohoitoon: toinen oli niellyt lumimarjoja ja toinen ilmeisesti tuhkapensaan tai lumimarjan marjoja (taulukko 5).

Suurin osa (52 lasta) pääsi kotiin poliklinikasta muutaman tunnin seurannan jälkeen. Kukaan ei ollut sairaalassa yli vuorokautta.

Selvityksen 71 potilaasta kahdeksalla oli selvä myrkytys, joka täytti myrkytyksen tunnusomaiset kriteerit tai jonka oireet ainakin viittasivat myrkytykseen tai merkittävään altistukseen. Yhdeksäntoista potilaan tiedettiin syöneen riittävässä määrin myrkyllistä kasvia, mutta heillä ei esiintynyt oireita. Seitsemän altistui kasvimyrkytykselle, mutta oireet saattoivat myös johtua hoitotoimenpiteistä. Potilaista 31:llä ei ollut oireita, ja kasvimyrkytys oli epätodennäköinen. Muut sairaudet olivat syynä kuuteen tapaukseen.

POHDINTA

Alle kouluikäiset lapset maistavat usein kasveja. Vaikka myrkyllisiksi luokiteltujen kasvien määrä on suuri, noin 12 erilaista kasvia kattaa suurimman osan tutkimuksemme tapauksista. Vain 6 % Myrkytystietokeskukseen tulleista kasveja koskevista puheluista oli kelvollisia tutkimukseemme, koska suuri osa kysellyistä kasveista ei ollut myrkyllisiä tai lapsen syömä määrä oli hyvin vähäinen. Sairaalahoitoa tarvitaan kasvimyrkytyksissä erittäin harvoin (2,3). Useimmiten sairaalassakäynti voidaan myrkytystä epäiltäessä välttää, jos soitetaan Myrkytystietokeskukseen (4). Tässä tutkimuksessa runsaat 60 % sairaalahoidoista olisi voitu välttää soittamalla Myrkytystietokeskukseen.

Alle kolmasosalla sairaalassa käyneistä kasvia syöneistä lapsista oli oireita. Ruotsalaisessa 160 kasvimyrkytystä kattaneessa tutkimuksessa kolmasosalla potilaista oli lieviä tai kohtalaisia oireita, jotka olivat useimmiten vatsavaivoja. Vakavia myrkytyksiä pienillä lapsilla ei esiintynyt lainkaan (5).

Lumimarjan myrkyllisyydestä raportoitiin jo 1800-luvulla

Tässä tutkimuksessa lumimarjan, tuhkapensaan, näsiän, kuusaman ja punakoison marjojen sekä ketunleivän syöminen aiheutti vakavia oireita. Amyot raportoi lumimarjan myrkyllisyydestä jo vuonna 1885 (6). Lumimarjan hedelmät voivat suurina annoksina aiheuttaa puolitajuttomuutta, kuten tässä tutkimuksessa. Usein ei kuitenkaan esiinny oksentelua vakavampia oireita (7). Lumimarjamyrkytyspotilaalla oli tässä selvityksessä myös virtsaamisvaikeuksia. Näsiä oli syynä verivirtsaisuuteen. Näsiän on kuvattu aiheuttavan myös albuminuriaa ja virtsaumpea (8).

Valoärsytyskosketusihottumaa aiheutti mm. ukonputki ja mooseksenpalavapensas sarjakukkaisten (Apiaceae) ja ruutakasvien (Rutaceae) heimoista. Ihon altistuessa kasvin valoherkille kemikaaleille ja auringolle seuraa ihottuma (9).

Selvityksessämme lähes kolmanneksella oli oireita kirjovehkasta, etenkin suun sekä nielun ärsytystä. Yhdellä kirjovehkaa syöneellä potilaalla esiintyi oksentelua. Yhdysvalloissa tehdyn selvityksen mukaan kirjo- ja köynnösvehkan lehden mutustelu aiheutti vähäisiä oireita viidelle lapselle 118:sta ja oireet alkoivat yleensä viiden minuutin kuluessa (10). Köynnösvehkasta on myös harvinainen tapausselostus, jossa kasvin imeskely johti 11 kuukauden ikäisen lapsen vakaviin ruokatorvivaurioihin ja kuolemaan (11).

Raportoimme punakoisomyrkytyksen, jossa oireina on pitkään kestävä korkea kuumeilu, hikoilu ja oksentelu (taulukko 3). Osa koisoista sisältää solaniinin lisäksi atropiinia. Ruotsalaiset kuvasivat tapauksen, jossa 20-25 marjan syöminen aiheutti 9-vuotiaalle pojalle atropiinimyrkytyksen, joka hoidettiin menestyksellisesti fysostigmiinillä (12). Glykosidit ovat kasviperäisiä yhdisteitä (13,14). Tutkimuksessamme yhdellä potilaalla oli epäsäännöllinen pulssi, joka on kielon aiheuttama tunnettu oire (15). Marjakuusen toksisuus on tunnettu antiikin ajoista lähtien, mutta sen aiheuttamia myrkytystapauksia on raportoitu vain harvoja. Marjakuusen osien nieleminen voi johtaa sydämen johtumishäiriöihin, joiden arvellaan johtuvan marjakuusen sisältämistä pseudoalkaloideista (16), ja odottamattomaan kuolemaan (17). Tässä selvityksessä marjakuusen marjoja syöneet oksentelivat.

Kirjovehkan ja pylvästyräkin maitiaisneste aiheutti silmäoireita. Kirjovehkan sisältämä ärsytystekijä on proteiini (18). Tyräkin maitiaisnesteen ärsyttävät aineet voivat aiheuttaa ihon tulehtumista ja rakkulointia sekä sarveiskalvovaurion (5,19).

Myös parasiittisienet, esimerkiksi juolukan Sclerotina megalospora, voivat aiheuttaa oireita, kuten oksentelua, pahoinvointia, huimausta ja mydriaa-sia (20). Kasvien torjunta-aineiden aiheuttamat oireet saatetaan myös sekoittaa kasvimyrkytysoireisiin.

Lääkehiili riittää

Lähes kaikki kasvien aiheuttamat myrkytykset voidaan hoitaa lääkehiilellä. Mahan tyhjennys on tarpeellinen, mikäli potilas on niellyt suuria määriä myrkyllisiä marjoja, kuten tuhkamarjaa, lumimarjaa, kielon marjoja, kuusamaa tai näsiää ja hoitoon on hakeuduttu vajaassa kahdessa tunnissa (21). Lääkehiiltä saaneilla potilailla on vähemmän komplikaatioita ja he viipyvät lyhyemmän aikaa sairaalassa kuin oksetussiirapilla oksetetut potilaat (22). Myrkytystietokeskus suosittelee yleensä hoitoa terveyskeskuksessa tai sairaalassa, jos lapsi on alle 5-vuotias ja mahantyhjennys on aiheellinen.

Yleisölle suunnatuissa käsikirjoissa kasvimyrkytysten vaaroja usein liioitellaan. Mm. taannoin julkaistu suomalainen kirjanen väittää, että narsissin maljakkovesi on hyvin myrkyllistä. Kukkien maljakkovedet eivät ole myrkyllisiä.

Kasvimyrkytykset aiheuttavat harvoin vakavia oireita, ja oireiden esiintyessä jokin muu tauti on epäiltävissä. Yleisin oire on vatsavaivat, jotka ovat todennäköisemmin lievempiä kuin ipekakuanan aiheuttamat oireet.

KIRJALLISUUTTA