1. Lääkärilehti
  2. Tieteessä
  3. Mielenterveyssyistä työkyvyttömien nuorten aikuisten tausta
Alkuperäis­tutkimus 50-52/2014 vsk 69 s. 3441 - 3448

Mielenterveyssyistä työkyvyttömien nuorten aikuisten tausta

Lähtökohdat

Mielenterveyden häiriö on yleinen työkyvyttömyyden syy nuorilla aikuisilla, mutta ilmiötä on tutkittu vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvata mielenterveyden häiriön vuoksi määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä (kuntoutustuki) olleiden nuorten aikuisten demografista taustaa, sairauden kliinisiä piirteitä ja siihen saatua hoitoa.

Menetelmät

Tutkimusjoukko koostui 18-34-vuotiaista (n = 1 163) henkilöistä, joilla oli Eläketurvakeskuksen rekisterin mukaan alkanut vuonna 2008 työeläkevakuutuksen mukainen kuntoutustuki mielenterveyshäiriön (F10-F69 ja F80-F99) perusteella. Aineisto muodostui eläkehakemuksista ja niiden liitteinä olleista B-lausunnoista. Näistä kerättiin tietoja sosiodemografisista, kliinisistä sekä työ- ja opiskelutilanteeseen ja saatuun hoitoon liittyvistä tekijöistä. Jakaumia vertailtiin sukupuolen, iän ja diagnoosiryhmän mukaan.

Tulokset

Kuntoutustuki oli myönnetty 39 %:lle masennuksen (F32-F34), 34 %:lle skitsofrenian tai muun psykoosin (F20-F29), 14 %:lle manian tai kaksisuuntaisen mielialahäiriön (F30-F31) ja 12 %:lle muun mielenterveyshäiriön perusteella. Sairaus oli kestänyt 62 %:lla vähintään kaksi vuotta. Joka toisella oli useampi kuin yksi psykiatrinen ja 8 %:lla myös somaattinen diagnoosi. Lukion oli suorittanut 40 %, mutta 31 % oli vailla ammatillista koulutusta. Kuntoutustukea haettaessa 37 % oli työssä, 20 % opiskeli ja 37 % oli työttömänä. Edeltäneiden kolmen vuoden aikana 49 % oli ollut ansiotyössä alle vuoden tai ei lainkaan. Vaikeita lapsuuden elinolosuhteita oli kuvattu 47 %:n kohdalla, ja kouluaikaista oireilua oli esiintynyt 47 %:lla. Päihteiden käyttö tuli esiin 32 %:lla ja itsemurhayritys 21 %:lla. Psyykenlääkehoitoa oli saanut 98 % ja useampaa kuin yhtä lääkettä 90 %. Säännöllistä psykoterapeuttista hoitoa oli saanut 34 %.

Päätelmät

Merkittävällä osalla nuorista aikuisista, jotka olivat kuntoutustuella mielenterveyden häiriön perusteella, oli matala koulutustaso ja vähän työkokemusta sekä takanaan vaikeita elinolosuhteita ja pitkä ja vaikea-asteinen sairaushistoria. Ikäryhmäänsä verrattuna tutkittujen työelämävalmiudet olivat heikommat. Tässä tutkimuksessa ei ollut mahdollista arvioida hoidon laatua ja riittävyyttä. Nuorille tulisi olla helposti saatavilla kokonaisvaltaista tukea, johon on integroitu opiskelua ja työelämään pääsyä tukevia elementtejä.

Mielenterveyden häiriöt ovat nuorilla aikuisilla yleinen työkyvyttömyyden peruste. Vuonna 2012 ne kattoivat 73 % kaikista 18-34-vuotiaiden alkaneista työkyvyttömyyseläkkeistä (11 Eläketurvakeskuksen ja Kelan yhteistilasto 2012.). Suuri osuus nuorten ikäryhmien myöntöperusteissa selittyy sillä, että työkykyä uhkaavat mielenterveyden häiriöt alkavat aikaisemmin kuin tavallisimmat somaattiset työkyvyttömyyttä aiheuttavat sairaudet. Koska työikäisten määrän on arvioitu vähenevän rajusti, kaikkien työikäisten osallistuminen työelämään on tärkeää (22 Tilastokeskus. Väestöennuste 2012-2060. 23.1.2014. https://www.tilastokeskus.fi/til/vaenn/2012/vaenn_2012_2012-09-28_fi.pdf.).

Masennustilat sekä ahdistuneisuus- ja päihdehäiriöt ovat nuorilla aikuisilla Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan yleisiä (33 Suvisaari J, Aalto-Setälä T, Tuulio-Henriksson A ym. Mental disorders in young adulthood. Psychol Med 2009;39:287-99.). Suomalainen vuonna 1987 syntyneiden rekisteriaineisto paljasti, että nuorista naisista 24 % ja miehistä 17 % oli saanut psykiatrista erikoissairaanhoitoa tai lääkitystä mielenterveysongelmiinsa 21. ikävuoteensa mennessä (44 Paananen R, Ristikari T, Merikukka M, Rämö A, Gissler M. Lasten ja nuorten hyvinvointi Kansallinen syntymäkohortti 1987 -tutkimusaineiston valossa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 52/2012.). Nuorten mielenterveyden häiriöt ovat kuitenkin usein ohimeneviä (55 Patton GC, Coffey C, Romaniuk H ym. The prognosis of common mental disorders in adolescents: a 14-year prospective cohort study. Lancet 2014;383:1404-11.). Valtaosa (78 %) etuuspäätöksistä annetaankin Suomessa määräaikaisena eläkkeenä (kuntoutustuki), sillä hoidon ja kuntoutuksen oletetaan palauttavan työkyvyn (11 Eläketurvakeskuksen ja Kelan yhteistilasto 2012.). Niistä nuorista aikuisista, joille oli vuonna 2005 myönnetty kuntoutustuki masennuksen perusteella, 24 % oli neljän vuoden kuluttua palannut työhön, muiden mielenterveyshäiriöiden perusteella kuntoutustuella olleista 14 % (66 Gould R, Lampi J, Nyman H. Työhönpaluu kuntoutustuen jälkeen. Työeläkejärjestelmän rekisteritietoihin perustuva selvitys. Eläketurvakeskuksen keskustelualoitteita 2011:3.). Työhön paluuta edisti mm. pysyvä työsuhde (66 Gould R, Lampi J, Nyman H. Työhönpaluu kuntoutustuen jälkeen. Työeläkejärjestelmän rekisteritietoihin perustuva selvitys. Eläketurvakeskuksen keskustelualoitteita 2011:3.).

Suomalainen väestötutkimus, joka ei kohdistunut pelkästään nuoriin, osoitti, että masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden hoito ei ole aina vastannut hoitosuosituksia, joihin sisältyy muun muassa lääkkeen vaihto, jos lääkevastetta ei ole saatu, sekä psykososiaalinen tuki. Noin puolet oli saanut vain yhtä masennuslääkettä ja vain joka kymmenes psykoterapiaa (77 Honkonen T, Aro T, Isometsä E, Virtanen M, Katila H. Quality of treatment and disability compensation in depression: Comparison of 2 nationally representative samples with a 10 year interval in Finland. J Clin Psychiatry 2007;68:1886-93.). Yhden työeläkelaitoksen kaikkia tietyn ajanjakson tapauksia käsitelleessä tutkimuksessa 17 %:lla hakijoista ei ollut dokumentoitu lainkaan masennuslääkehoitoa, 49 % oli saanut vain yhtä masennuslääkettä ja 66 % oli saanut jonkinlaista psykososiaalista tukea ennen eläkkeen hakemista (88 Suominen K, Kronqvist K, Karjalainen K, Husman K, Katila-Keso K, Haanpää M. Johtaako masennuksen huono hoito eläkkeelle? Suom Lääkäril 2012;68:232-6.). Tulevaa työkyvyttömyyttä mielenterveyden häiriön yhteydessä ennustivat myös sairauden vakavuus, psyykkinen ja somaattinen oheissairastavuus, pitkään jatkunut sairausloma, miessukupuoli, korkea ikä, vähäinen koulutus, yksin asuminen, asuinalueen ominaisuudet, toivottomuuden tunne ja suuri työkuormitus (9-17). Tutkimusten mukaan ammatillinen kuntoutus on tukenut työkyvyn säilymistä mielenterveyden häiriön yhteydessä (1818 Crowther R, Marshall M, Bond G, Huxley P. Vocational rehabilitation for people with severe mental illness. Cochrane Database Syst Rev 2001;2:CD003080.,1919 Kivekäs J, Gould R, Pellinen M. Mielialahäiriöisenkin henkilön kuntoutus kannattaa. Suom Lääkäril 2008;63:2815-9.,2020 Tuisku K, Juvonen-Posti P, Härkäpää K, Heilä H, Vainiemi K, Ropponen T. Ammatillinen kuntoutus mielenterveyden häiriöissä. Duodecim 2013;129:2623-32.).

Nuorten aikuisten mielenterveyssyistä johtuvan työkyvyttömyyden taustalla olevia tekijöitä on tutkittu melko vähän. Ruotsalaisissa tutkimuksissa lapsuuden vaikeat elinolot ja matala sosioekonominen asema sekä nuoren koulun jälkeinen työttömyys ja runsas alkoholinkäyttö olivat yhteydessä mielenterveysperusteiselle työkyvyttömyyseläkkeelle päätymiseen (21,22, 23,24). Mielenterveyden häiriö on erityisen haitallinen nuorten aikuisten tulevalle työkyvylle, koska se vaikeuttaa työelämässä tärkeiden taitojen hankkimista ja työelämään kiinnittymistä (2525 Gibb SJ, Fergusson DM, Horwood LJ. Burden of psychiatric disorder in young adulthood and life outcomes at age 30. Br J Psychiatry 2010;197:122-7.). Esimerkiksi masennus johtaa työttömän työkyvyttömyyseläkkeelle todennäköisemmin kuin työllisen (2626 Lamberg T, Virtanen P, Vahtera J, Luukkaala T, Koskenvuo M. Unemployment, depressiveness and disability retirement: a follow-up study of the Finnish HeSSup population sample. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol 2010;45:259-64.). Jotta parhaiten voitaisiin ehkäistä nuorten syrjäytymistä, on tärkeää selvittää, mitkä tekijät ovat yhteydessä nuorten aikuisten mielenterveyssyystä johtuvaan työkyvyttömyyteen.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata 18-34-vuotiaiden mielenterveysperusteisen työkyvyttömyyden demografista taustaa, sairauden kliinisiä piirteitä ja siihen saatua hoitoa.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimusjoukko koostui 18-34-vuotiaista suomalaisista, joilla oli Eläketurvakeskuksen rekisterin mukaan alkanut vuonna 2008 työeläkevakuutuksen mukainen kuntoutustuki, jonka ensisijainen myöntöperuste oli mielenterveyden häiriö (F10-F69 tai F80-F99). Elimellisen aivo-oireyhtymän (F00-F09) ja älyllisen kehitysvammaisuuden (F70-F79) perusteella myönnetyt eläkkeet jätettiin tutkimuksen ulkopuolelle. Kriteerit täyttäviä päätöksiä oli 1 181, ja tiedot löytyivät 1 163 hakijasta (98 %). Suurin osa (93 %) sai samaan aikaan työkyvyttömyysetuutta myös Kelasta.

Tutkimusaineiston muodostivat tutkimusjoukkoon kuuluneiden henkilöiden eläkehakemukset ja niiden liitteinä olleet lääkärintodistukset (B-lausunnot) liitteineen. Kolme tutkijaa keräsi työeläkelaitoksissa seuraavat tiedot ennalta laadittuun taulukkoon:

- Sosiodemografiset tekijät: sukupuoli, kotiosoitteen postinumero, peruskoulutus, ammatillinen koulutus ja pääasiallinen toiminta kuntoutustukea haettaessa. Postinumero muunnettiin aluehallintoviraston mukaiseksi asuinalueeksi Tilastokeskuksen muuntotaulukon mukaan.

- Hyvinvointiin liittyvät tiedot: myönnön perusteena olleessa B-lausunnossa mainitut diagnoosit, sairauden alkamisajankohta, kouluaikainen oireilu, vaikeat lapsuusajan psykososiaaliset elinolosuhteet, mielenterveysongelma ensimmäisen tai toisen polven sukulaisella sekä itsemurhayritys. Tieto haitallisesta alkoholin tai muiden päihteiden käytöstä perustui sekä diagnooseihin että B-lausuntoihin.

- Saatu hoito: B-lausunnossa mainitut käytetyt psyykenlääkkeet, psykiatriset sairaalahoitojaksot, muu hoito (esim. käynnit psykiatrian poliklinikalla, terveyskeskuksessa tai yksityisellä lääkäriasemalla) ja kuntoutus, säännöllinen psykoterapeuttinen hoito, päihdehoito ja ammatillinen kuntoutus (esim. työkokeilu, kuntouttava työtoiminta tai tuettu koulutus).

Tiedonkeruun luotettavuuden (inter-rater reliability) tarkastelua varten kaksi tutkijaa poimi tiedot samasta tutkittavasta 40 tapauksessa. Yhdenmukaisuus kahteen kertaan poimituissa tiedoissa oli keskimäärin 92 %.

Eläketurvakeskuksen eläke- ja ansaintarekistereistä poimittiin henkilötunnusten avulla kuntoutustuen ensisijainen myöntöperuste ja ansiotyöpäivien lukumäärä vuoden 2005 alusta kuntoutustuen myöntöön vuonna 2008. Ansiotyöpäivissä oli mukana opiskelun ohella tehty työ. Kuntoutustuen ensisijainen myöntöperuste luokiteltiin neljään ryhmään: masennus (F32-F34), mania tai kaksisuuntainen mielialahäiriö (F30-F31), skitsofrenia tai muu psykoosi (F20-F29) tai muu mielenterveyden häiriö (F10-F19, F40-F99). Eläkerekisterin myöntöperusteista ja B-lausunnon diagnooseista määritettiin psyykkinen (muita F-diagnooseja) ja somaattinen oheissairastavuus (muita kuin F-diagnooseja).

Tutkimus hyväksyttiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin koordinoivassa eettisessä toimikunnassa. Sosiaali- ja terveysministeriö ja työeläkelaitokset antoivat luvan tiedonkeruuseen.

Tilastomenetelmät

Aineistoa kuvattiin suorien jakaumien avulla. Sukupuolen, iän ja päädiagnoosiryhmän yhteyksiä kerättyihin tietoihin selvitettiin ristiintaulukointien avulla. Analyysit toteutettiin SAS-tilasto-ohjelmistolla.

Tulokset

Sosiodemografiset tekijät

Tutkitut edustivat promillea ikäryhmästään vuonna 2008 Tilastokeskuksen StatFin-tietokannan mukaan (kuvio 1. Kuvio 1. Aineiston muodostuminen.). Aineistoon kuuluneista 1 163 henkilöstä 56 % oli naisia. Lähes puolet oli 30-34-vuotiaita, noin kolmannes 25-29-vuotiaita ja noin viidennes 18-24-vuotiaita. Tutkittavien asuinpaikan alueellinen jakauma (taulukko 1Taulukko 1. Tutkittavien sosiodemografiset taustatekijät diagnoosiryhmän mukaan (n = 1 163). Taulukko 2. Tutkittavien sairauteen ja hoitoon liittyvät taustatekijät diagnoosiryhmän mukaan (n = 1 163). Liitetaulukko 1. Tutkittavien sosiodemografiset, sairauteen ja hoitoon liittyvät taustatekijät sukupuolen ja ikäryhmän mukaan (n = 1 163).) vastasi THL:n Sotkanet-tietokannan mukaan ikäryhmän alueellista jakaumaa.

Peruskoulutus käsitti suurimmalla osalla vain peruskoulun, ja lukion oli suorittanut 40 % kuntoutustuen saaneista. Noin kolmannes tutkituista oli vailla ammatillista koulutusta. Koulutettujen yleisin koulutus oli ammattikoulu.

Kuntoutustukea haettaessa 37 % oli työssä ja saman verran oli työttöminä (taulukko 1Taulukko 1. Tutkittavien sosiodemografiset taustatekijät diagnoosiryhmän mukaan (n = 1 163). Taulukko 2. Tutkittavien sairauteen ja hoitoon liittyvät taustatekijät diagnoosiryhmän mukaan (n = 1 163). Liitetaulukko 1. Tutkittavien sosiodemografiset, sairauteen ja hoitoon liittyvät taustatekijät sukupuolen ja ikäryhmän mukaan (n = 1 163).). Noin puolet tutkituista oli edeltäneiden kolmen vuoden aikana ollut ansiotyössä vähintään vuoden verran. Opiskelijoita oli aineistossa viidesosa, ja puolelle heistä oli kertynyt ansiotyötä kolmen vuoden aikana 1-364 päivää. Tämä osuus oli lähes sama miehillä (49 %) ja naisilla (51 %). Sen sijaan opiskeleville naisille oli kertynyt ansiotyöpäiviä vähintään kahden vuoden verran (24 %) useammin kuin opiskeleville miehille (13 %). Vastaavasti opiskelevat miehet olivat useammin tilanteessa, jossa heillä ei ollut ollut lainkaan ansiotyöpäiviä edeltäneiden kolmen vuoden ajalla (18 % vs. 7 %).

Kliiniset ja hyvinvointiin liittyvät tekijät

Yleisimmät diagnoosiryhmät kuntoutustuen ensisijaisena myöntöperusteena olivat mielialahäiriöt (54 %) ja psykoosit (34 %). Mielialahäiriöistä valtaosa oli masennustiloja (taulukko 2). Muita päädiagnooseja olivat neuroottiset häiriöt (7 %), ruumiillisiin tekijöihin liittyvät oireyhtymät (2 %) sekä lääkkeisiin ja päihteisiin liittyvät häiriöt, persoonallisuushäiriöt, psyykkisen kehityksen häiriöt ja lapsuus- ja nuoruusiässä alkavat häiriöt (1 % kukin ryhmä). Sairaus oli kestänyt vähintään kaksi vuotta kahdella kolmesta tutkittavasta. Joka toisella esiintyi psykiatrista ja 8 %:lla somaattista oheissairastavuutta.

B-lausuntojen perusteella ainakin noin puolella tutkituista oli ollut vaikeat lapsuudenaikaiset elinolot. Vanhempien avioero (14 %), vanhempien alkoholinkäyttö (13 %) ja koulukiusaaminen (10 %) olivat yleisiä. Lisäksi mainittiin kaltoinkohtelu, vanhemman kuolema tai vakava mielenterveysongelma, oppimisvaikeus, seksuaalinen hyväksikäyttö, oma vakava sairaus tai onnettomuus.

Puolet tutkittavista oli oireillut jo kouluiässä. Joka kolmannen lähisukulaisella esiintyi mielenterveyden häiriöitä. Ongelmallisesta päihteiden käytöstä löytyi diagnoosi tai maininta kolmanneksella tutkituista ja itsemurhaa oli yrittänyt joka viides.

Hoitoon liittyvät tekijät

Lähes kaikkien dokumenteista löytyi tietoja aikaisemmasta psyykenlääkehoidosta (taulukko 2). Joka toinen oli saanut vähintään viittä eri psyykenlääkettä ja 39 % 2-4 lääkettä. Psykiatrinen sairaalahoitojakso oli ollut 66 %:lla, säännöllinen psykoterapeuttinen hoito 34 %:lla ja päihdehoito 15 %:lla. Muusta hoidosta (esim. käynnit psykiatrian poliklinikalla) oli maininta 82 %:lla. Ammatilliseen kuntoutukseen oli dokumenttien mukaan osallistunut 23 %.

Erot päädiagnoosiryhmän suhteen

Masennus, kaksisuuntainen mielialahäiriö ja muut mielenterveyden häiriöt olivat yleisempiä ensisijaisena perusteena kuntoutustuelle naisilla ja psykoosi miehillä (taulukko 1Taulukko 1. Tutkittavien sosiodemografiset taustatekijät diagnoosiryhmän mukaan (n = 1 163). Taulukko 2. Tutkittavien sairauteen ja hoitoon liittyvät taustatekijät diagnoosiryhmän mukaan (n = 1 163). Liitetaulukko 1. Tutkittavien sosiodemografiset, sairauteen ja hoitoon liittyvät taustatekijät sukupuolen ja ikäryhmän mukaan (n = 1 163).). Päädiagnoosiryhmä oli yhteydessä henkilön asuinpaikkaan: psykoosi oli keskimääräistä useammin myöntöperusteena Etelä-Suomessa asuvilla, masennus Länsi-Suomessa, kaksisuuntainen mielialahäiriö Lounais-Suomessa ja muu mielenterveyden häiriö Pohjois-Suomessa asuvilla.

Psykoosia sairastaneet ja muut mielenterveyden häiriöt -ryhmään kuuluneet olivat muita useammin olleet työttömiä kuntoutustukea haettaessa, ja heille oli kertynyt vähemmän ansiotyöpäiviä edeltäneinä kolmena vuonna.

Masennusta tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaneet olivat muita yleisemmin yrittäneet itsemurhaa ja heidän lähisukulaisillaan oli useammin esiintynyt mielenterveyden häiriöitä kuin muihin ryhmiin kuuluvilla (taulukko 2). Päihteiden käyttö oli muita yleisempää kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja psykoosia sairastaneilla. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaneet olivat saaneet useimmiten päihdehoitoa.

Psykiatrinen ja somaattinen oheissairastavuus oli keskimääräistä yleisempää masennusta sairastavilla ja muut mielenterveyden häiriöt -ryhmässä. Lisäksi heillä oli useammin ollut vaikeat lapsuudenaikaiset elinolot kuin muilla. Muut mielenterveyden häiriöt -ryhmässä oli lisäksi enemmän pitkään sairastaneita ja heillä oireita oli esiintynyt jo kouluiässä useammin kuin muilla.

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaneilla lääkehoito oli sisältänyt useampia eri psyykenlääkkeitä muihin ryhmiin verrattuna. Psykiatrinen sairaalahoito oli ollut yleisintä ja psykoterapeuttinen hoito harvinaisinta psykoosia sairastaneilla.

Erot sukupuolen ja ikäryhmän suhteen

Naiset olivat suorittaneet lukion sekä opisto- tai korkeakoulutasoisen ammatillisen koulutuksen useammin kuin miehet (Liitetaulukko 1 artikkelin sähköisessä versiossa www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 50-52/2014). He olivat myös olleet miehiä useammin ja pidempään työssä tai useammin opiskelleet kuntoutustukea hakiessaan, mutta he olivat oireilleet useammin jo kouluiässä. Miehillä oli mainintoja haitallisesta päihteiden käytöstä useammin kuin naisilla. Naisilla psyykenlääkkeiden runsas määrä ja psykoterapeuttinen hoito olivat yleisempiä, miehillä puolestaan päihdehoito ja ammatillinen kuntoutus.

Ammatillinen koulutus ja ansiotyöpäivät olivat yleisempiä vanhemmissa ikäryhmissä, kun taas somaattinen oheissairastavuus oli yleisintä nuorimmassa ja vanhimmassa ikäryhmässä. Psykiatrinen sairaalahoito oli ollut yleisintä nuorimmassa ikäryhmässä ja muu hoito harvinaisempaa vanhimmassa ikäryhmässä. Ammatilliseen kuntoutukseen osallistuminen oli ollut sitä yleisempää, mitä vanhemmasta ikäryhmästä oli kyse.

Pohdinta

Tutkimuksen kohdejoukko kattoi omasta ikäryhmästään yhden promillen. Kun määrään lisätään ne, jotka saivat etuutta vain Kelasta (737 tapausta) ja jäivät tämän tutkimuksen ulkopuolelle, mielenterveyden häiriöön liittyvä kuntoutustuen ilmaantuvuus oli 1,7 promillea tämän ikäisten joukossa vuonna 2008. Mielenterveysperusteisen työkyvyttömyyseläkkeen ilmaantuvuus esimerkiksi yli 45-vuotiaiden joukossa oli 3,3 promillea vuonna 2008 (2727 Eläketurvakeskus ja Kansaneläkelaitos. Tilasto Suomen eläkkeen saajista 2008. Suomen virallinen tilasto 2009.).

Mielialahäiriöt ja psykoosit olivat yleisimmin kuntoutustuen ensisijaisena myöntöperusteena. Psykoosi oli perusteena yliedustettu verrattuna kaikkiin vuonna 2008 alkaneisiin työkyvyttömyyseläkkeisiin (34 % vs. 16 %). Nämä häiriöt alkavat yleensä nuorella iällä, ja siksi ne painottuivat tässä nuoria aikuisia käsitelleessä tutkimuksessa. Sen sijaan mielialahäiriö oli työkyvyttömyyden ensisijaisena perusteena hieman harvinaisempi (54 %) kuin kaikkien myönnettyjen eläkkeiden joukossa (59 %) vuonna 2008 (2727 Eläketurvakeskus ja Kansaneläkelaitos. Tilasto Suomen eläkkeen saajista 2008. Suomen virallinen tilasto 2009.). Joka toisella nuorista aikuisista oli B-lausunnossa mainittu useita psykiatrisia diagnooseja.

Sairaus oli kestänyt kaksi vuotta tai pidempään yli puolella tutkituista. Etuus oli nyt myönnetty kuntoutustukena, koska kuntouttavien toimenpiteiden arvioitiin voivan edistää työ- ja opiskelukyvyn palautumista. Mielenterveyshäiriöisten kuntoutuksen on todettu alkavan usein viiveellä (2828 Gould R, Härkäpää K, Järvikoski A. Mielenterveysongelmat ja oikea-aikainen reagointi työeläkekuntoutuksen haasteina. Kuntoutus 2008;1:39-53.,2929 Gould R, Härkäpää K, Järvikoski A, toim. Toimiiko työeläkekuntoutus? Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 1/2012.). Työhön paluun on todettu olevan sitä epätodennäköisempää, mitä pidempään henkilö on mielenterveyden häiriön yhteydessä poissa työstä (1717 Heikinheimo S, Tuisku K. Kuntoutustulokset ja työhön paluu psykiatrisen työkykyarvion jälkeen. Duodecim 2014;130:258-64.,2121 Upmark M, Lundberg I, Sadigh J, Allebeck P, Bigert C. Psychosocial characteristics in young men as predictors of early disability pension with a psychiatric diagnosis. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol 1999;34:533-40.). Koska työtä - ja erityisesti nuorten aikuisten kohdalla opiskelua - pidetään terveyttä edistävänä tekijänä, työllistymistä edistävät toimenpiteet pitäisi pyrkiä aloittamaan hoidon rinnalla mahdollisimman varhain. On hyvä pohtia, voisiko nuorten aikuisten kohdalla nopeammin käynnistyvä kuntouttava prosessi palvella työ- ja opiskelukyvyn palautumista paremmin. Nyt tutkituista vain 36 %:lla oli kertyneiden ansioiden perusteella oikeus työeläkevakuutuksen järjestämään ammatilliseen kuntoutukseen.

Noin joka toisen hakemuksessa tuli esiin lapsuudenaikaisia vaikeita elinolosuhteita, mutta olosuhteiden kuormittavuus vaihtelee yksilöittäin, joten emme päässeet kovin täsmälliseen arvioon. Vajaalla kolmanneksella oli maininta mielenterveysongelmasta lähisuvussa. Melkein puolet oli oireillut jo kouluiässä ja itsemurhayritykset olivat selvästi yleisempiä (21 %) kuin samanikäisten väestötutkimuksessa (6 %) vuonna 2000 (3030 Suokas JT, Suominen K, Heilä H ym. Attempted suicide in mental disorders in young adulthood. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol 2011;46:965-74.). Lapsuuden ja nuoruusiän vaikeiden kokemusten on aiemmissa tutkimuksissa todettu ennustavan psykiatrisia häiriöitä aikuisiällä (3131 Arnow BA. Relationships between childhood maltreatment, adult health and psychiatric outcomes, and medical utilization. J Clin Psychiatry 2004;65:10-5.). Lisäksi ne heikentävät nuoren luottamusta toisiin ihmisiin sekä lisäävät riskikäyttäytymistä ja ongelmia ihmissuhteissa (3232 Kendall-Tackett K. The health effects of childhood abuse: four pathways by which abuse can influence health. Child Abuse Negl 2002;26:715-29.). Ongelmien kasautumisen noidankehä on tärkeä jatkotutkimuksen aihe.

Joka toisella tutkituista oli samanaikaisesti vähintään kaksi psykiatrista sairautta, ja tämä vastaa Terveys 2000 -tutkimuksen tuloksia (33 Suvisaari J, Aalto-Setälä T, Tuulio-Henriksson A ym. Mental disorders in young adulthood. Psychol Med 2009;39:287-99.). Aikaisemmissa tutkimuksissa myös somaattinen oheissairastavuus on todettu yleiseksi mielenterveyden häiriöiden yhteydessä (3333 McCloughen A, Foster K, Huws-Thomas M, Delgado C. Physical health and wellbeing of emerging and young adults with mental illness: an integrative review of international literature. Int J Ment Health Nurs 2012;21:274-88.), mutta tässä nuorten aineistossa sitä ei ollut kovin paljon. Sekä psykiatrinen että somaattinen oheissairastavuus lisäävät työkyvyttömyyden riskiä (1818 Crowther R, Marshall M, Bond G, Huxley P. Vocational rehabilitation for people with severe mental illness. Cochrane Database Syst Rev 2001;2:CD003080.), ja useasta sairaudesta kärsivä nuori aikuinen tarvitsee erityistä tukea.

Lue myös

Lähes kaikki olivat saaneet lääkehoitoa, ja erilaisia lääkehoitoja oli tavallisesti raportoitu useampia. Tässä suhteessa tutkimuksemme nuoret aikuiset eroavat koko väestöön kohdistuneista tutkimuksista, joiden mukaan myönnettyä eläkettä edeltänyt lääkehoito ei ollut vastannut suosituksia (1111 Holma KM, Holma IA, Melartin TK, Rytsälä HJ, Isometsä ET. Long-term outcome of major depressive disorder in psychiatric patients is variable. J Clin Psychiatry 2008;69:196-205.,1212 Bratberg E, Gjesdal S, Maeland JG. Sickness absence with psychiatric diagnoses: Individual and contextual predictors of permanent disability. Health Place 2009;15:308-14.). Noin kaksi kolmasosaa oli käynyt läpi psykiatrisen sairaalahoitojakson, mikä kertonee häiriöiden vakavuudesta.

Tutkittujen saama hoito oli painottunut lääkehoitoon ja terveydenhuoltokäynteihin. Säännöllisestä psykoterapeuttisesta hoidosta oli maininta kolmanneksella tutkituista. Tämäkin on yleisempää kuin aikaisemmassa (11 %), koko väestöön kohdistuneessa tutkimuksessa (1111 Holma KM, Holma IA, Melartin TK, Rytsälä HJ, Isometsä ET. Long-term outcome of major depressive disorder in psychiatric patients is variable. J Clin Psychiatry 2008;69:196-205.). Kuntoutuspsykoterapia on edelleen yleistynyt sen muututtua lakisääteiseksi vuoden 2011 alussa (3434 Kansaneläkelaitos. Kelan tilastollinen vuosikirja 2012. 26.2.2014. www.kela.fi/tilastot.). Muuta hoitoa, joka käsitti käynnit psykiatrian poliklinikalla, terveyskeskuksessa tai yksityisellä lääkäriasemalla, oli saanut 82 %. Tuloksemme on samansuuntainen kuin Terveys 2000 tutkimuksessa, jossa 73 % mieliala-, ahdistuneisuus- ja päihdehäiriöistä kärsivistä nuorista aikuisista oli elämänsä aikana ollut hoidon piirissä (33 Suvisaari J, Aalto-Setälä T, Tuulio-Henriksson A ym. Mental disorders in young adulthood. Psychol Med 2009;39:287-99.).

Tutkitut erosivat sosiodemografisten taustatekijöiden osalta ikäryhmästään. Heistä oli ikätovereihinsa verrattuna merkittävästi useampi vailla ammatillista koulutusta (31 % vs. 16 %) ja harvempi oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon (15 % vs. 24 %). Sairastaminen on voinut vaikuttaa haitallisesti opiskeluun, mutta taustalla voi olla myös sosioekonomisen huono-osaisuuden kasautuminen ja sen vaikutus sairastumiseen (44 Paananen R, Ristikari T, Merikukka M, Rämö A, Gissler M. Lasten ja nuorten hyvinvointi Kansallinen syntymäkohortti 1987 -tutkimusaineiston valossa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 52/2012.). Koko ikäryhmään verrattuna työssäkäynti oli tutkituilla harvinaisempaa (37 % vs. 68 %) ja työttömyys selvästi yleisempää (37 % vs. 6 %).

Miespuolisten nuorten aikuisten tilanne vaikutti työelämään kiinnittymisen näkökulmasta vaikeammalta kuin naisten. Kuntoutustukea haettaessa naisilla oli useammin parempi perus- ja ammatillinen koulutus kuin miehillä ja he olivat useammin ja pidempään olleet työssä tai opiskelleet. Tämä saattaa selittyä sillä, että naisilla oli useammin päädiagnoosina masennus, kun taas miehillä päädiagnoosi kuului useammin psykoosien ryhmään. Lisäksi miehillä oli huomattavasti useammin päihdeongelma. Kuten voi odottaakin, psykoosit ja muut mielenterveyden häiriöt ovat työelämään kiinnittymisen kannalta haastavampia kuin mielialahäiriöt.

Aineiston vahvuutena on sen kattavuus: tutkimuskohteena olivat kaikki yhden vuoden aikana alkaneet työeläkevakuutuksen mukaiset kuntoutustuet ja tiedot saatiin 98 %:lta. Yksittäisistä muuttujista tietoja puuttui korkeintaan 13 %:lta. Eläkehakemuksista ja niiden liitteistä saatua tietoa täydennettiin Eläketurvakeskuksen rekisteritiedoilla, joiden kattavuus on 100 %. Tiedon poiminnan luotettavuus oli erittäin hyvä.

Aineiston heikkous on, että tiedot perustuvat hakemuksiin ja B-lausuntoihin, joiden sisällön ja laadun on todettu vaihtelevan (3535 Kivekäs J, Hannu T, Rokkanen T, Ropponen T. Pitkäaikaisen työkyvyttömyyden arviointi kannattaa keskittää työterveyshuoltoon. Suom Lääkäril 2012;67:2229-33.). Joidenkin asioiden esiintyminen voi todellisuudessa olla yleisempää, koska asiakirjoihin ei aina kirjata kaikkea tai korostetaan valikoivasti joitain seikkoja. Voimme vain toivoa, että oleelliset asiat on kirjattu, koska kyseessä ovat etuushakemukset, joiden tulisi olla mahdollisimman kattavia. Tutkimuksen ulkopuolelle jäivät ne nuoret aikuiset, jotka olivat olleet hyvin vähän tai eivät lainkaan työelämässä ja jotka saivat etuuden pelkästään Kansaneläkelaitoksesta (737 henkilöä vuonna 2008) sekä ne, joiden eläke oli myönnetty toistaiseksi. Näin ollen tuloksemme eivät edusta kaikkia tutkittujen diagnoosien vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneitä nuoria aikuisia. Aineiston retrospektiivisen luonteen vuoksi voimme vain kuvailla tutkittavaa joukkoa emmekä voi tehdä päätelmiä tekijöiden syy- ja seuraussuhteista. Aineiston perusteella ei myöskään voida päätellä, onko hoidossa ollut puutteita.

Koska työkyvyttömyyseläkkeelle päätymistä edeltää usein pitkä oire- ja sairastamishistoria, lasten ja nuorten mielenterveyden ongelmiin tarttuminen varhaisessa vaiheessa on äärimmäisen tärkeää. Lapsiperheiden tuki, lasten ja nuorten ongelmien tunnistaminen jo päiväkodeissa ja kouluissa sekä ajoissa aloitettu hoito ja matalalla kynnyksellä saatava kokonaisvaltainen tuki saattavat ehkäistä nuorten aikuisten varhaista työkyvyttömyyttä ja syrjäytymistä. Tämä edellyttää neuvolatoiminnan, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon sekä armeijan terveyspalvelujen riittävää resursointia ja toiminnan jatkuvaa kehittämistä. On myös mietittävä, missä tuki parhaiten koordinoidaan. Tiedetään, että koulutuksella ja työkokemuksella on työkyvyttömyydeltä suojaava vaikutus, joten nuorille aikuisille tarjottavaan tukeen tulisi integroida elementtejä, jotka auttavat opiskelussa ja edistävät työelämään pääsyä. Riippumatta siitä, ovatko nuorten aikuisten päihdeongelmat syynä mielenterveysongelmaan vai sen seurausta, nuorten päihdeongelmia tulisi tunnistaa ja hoitaa nykyistä tehokkaammin. Kaiken tuen tulisi olla tehostettua silloin, kun nuorella on useita psyykkisiä sairauksia, päihdeongelma tai myös somaattisia sairauksia.

Nuorten aikuisten mielenterveysongelmat, jotka olivat johtaneet määräaikaiseen työkyvyttömyyteen, näyttävät usein liittyneen pitkään kehityskulkuun, vaikea-asteiseen sairauteen, liitännäissairauksiin ja taustalla oleviin vaikeisiin elinolosuhteisiin. Tutkittu ryhmä oli kuitenkin heterogeeninen: osalla mielenterveyshäiriö oli kestänyt vasta lyhyen aikaa eikä kaikilla tullut esille kuormittavia elinolosuhteita. Jatkossa on syytä tarkastella ongelmien kasautumista perusteellisemmin ja selvittää, mitkä tekijät ovat yhteydessä alaryhmien välillä havaittuihin eroihin ja millaisia alaryhmiä löytyy myöhemmän työhön ja opiskeluun kiinnittymisen suhteen. Keskeinen jatkotutkimuksen aihe on myös, miten nuorten aikuisten kiinnittymistä työelämään tai opiskeluun kuntoutustuen jälkeen voitaisiin edistää.

Kansaneläkelaitos rahoittaa tätä tutkimusta. Kiitämme kaikkia työeläkelaitoksia ja Eläketurvakeskuksen asiantuntijoita saamastamme avusta. Kiitokset myös Marjatta Kumpulaiselle osallistumisesta tiedonkeruuseen, Aki Koskiselle tilastollisesta avusta ja ohjausryhmän jäsenille rakentavasta palautteesta.

Tästä asiasta tiedettiin

Mielenterveyden häiriöt kattoivat 18-34-vuotiaiden alkaneista työkyvyttömyyseläkkeistä 73 % vuonna 2012.

Nuorten aikuisten mielenterveysperusteisen työkyvyttömyyden taustatekijöitä ei ole riittävästi tieteellistä tutkimustietoa.

Tämä tutkimus opetti

Mielenterveyden häiriön perusteella työeläkevakuutuksen mukaisen kuntoutustukipäätöksen vuonna 2008 saaneet olivat heterogeeninen ryhmä.

Suurella osalla tutkituista oli takanaan pitkä sairauden kehityskulku, vaikea-asteinen sairaus, liitännäissairauksia ja vaikeita lapsuuden elinolosuhteita, ja heillä oli keskimääräistä heikommat työelämävalmiudet.

Tutkitut olivat saaneet hoitoa, ja se painottui lääkehoitoon.

Nuorten aikuisten työkyvyttömyyden ehkäisy on aloitettava varhain. Kokonaisvaltaiseen ja helposti saatavaan tukeen on sisällytettävä myös opiskelua ja työelämään pääsyä edistäviä elementtejä.

Kirjoittajat
Kirsi Ahola
dosentti, tiimipäällikkö
Työterveyslaitos, Mielenterveys ja kognitiivinen toimintakyky
kirsi.ahola@ttl.fi
Matti Joensuu
PsM, psykologi
Työterveyslaitos, Mielenterveys ja kognitiivinen toimintakyky
Pauliina Mattila-Holappa
PsL, tutkija
Työterveyslaitos, Mielenterveys ja kognitiivinen toimintakyky
Katinka Tuisku
LT, psykiatrian erikoislääkäri, apulaisylilääkäri
HUS, psykiatrian klinikka
Jussi Vahtera
professori
Turun yliopisto, kansanterveystieteen yksikkö, TYKS ja Työterveyslaitos, Psykososiaaliset tekijät
Marianna Virtanen
dosentti, tutkimusprofessori
Työterveyslaitos, Mielenterveys ja kognitiivinen toimintakyky
Sidonnaisuudet
Kirsi Ahola, Matti Joensuu, Pauliina Mattila-Holappa, Jussi Vahtera, Marianna Virtanen: Ei sidonnaisuuksia. Katinka Tuisku: Hyksin Oy psykiatriset työkyvynarviointipalvelut.
Kirjallisuutta
1
Eläketurvakeskuksen ja Kelan yhteistilasto 2012.
2
Tilastokeskus. Väestöennuste 2012-2060. 23.1.2014. https://www.tilastokeskus.fi/til/vaenn/2012/vaenn_2012_2012-09-28_fi.pdf.
3
Suvisaari J, Aalto-Setälä T, Tuulio-Henriksson A ym. Mental disorders in young adulthood. Psychol Med 2009;39:287-99.
4
Paananen R, Ristikari T, Merikukka M, Rämö A, Gissler M. Lasten ja nuorten hyvinvointi Kansallinen syntymäkohortti 1987 -tutkimusaineiston valossa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 52/2012.
5
Patton GC, Coffey C, Romaniuk H ym. The prognosis of common mental disorders in adolescents: a 14-year prospective cohort study. Lancet 2014;383:1404-11.
6
Gould R, Lampi J, Nyman H. Työhönpaluu kuntoutustuen jälkeen. Työeläkejärjestelmän rekisteritietoihin perustuva selvitys. Eläketurvakeskuksen keskustelualoitteita 2011:3.
7
Honkonen T, Aro T, Isometsä E, Virtanen M, Katila H. Quality of treatment and disability compensation in depression: Comparison of 2 nationally representative samples with a 10 year interval in Finland. J Clin Psychiatry 2007;68:1886-93.
8
Suominen K, Kronqvist K, Karjalainen K, Husman K, Katila-Keso K, Haanpää M. Johtaako masennuksen huono hoito eläkkeelle? Suom Lääkäril 2012;68:232-6.
9
Sorvaniemi M, Helenius H, Salokangas RK. Factors associated with being granted a pension among psychiatric outpatients with major depression. J Affect Disord 2003;75:43-8.
10
Rytsälä HJ, Melartin TK, Leskelä US ym. Predictors of work disability in major depressive disorder: a prospective study. Acta Psych Scand 2007;115:206-13.
11
Holma KM, Holma IA, Melartin TK, Rytsälä HJ, Isometsä ET. Long-term outcome of major depressive disorder in psychiatric patients is variable. J Clin Psychiatry 2008;69:196-205.
12
Bratberg E, Gjesdal S, Maeland JG. Sickness absence with psychiatric diagnoses: Individual and contextual predictors of permanent disability. Health Place 2009;15:308-14.
13
Joensuu M, Lindström K. Työhön paluun ennustajat mielenterveyssyistä johtuvilta pitkiltä sairauslomilta. Työ ja ihminen 2009;21:583-94.
14
Ahola K, Virtanen M, Honkonen T, Isometsä E, Aromaa A, Lönnqvist J. Common mental disorders and subsequent work disability: a population-based Health 2000 Study. J Affect Disord 2011;134:365-72.
15
Virtanen M, Kawachi I, Oksanen T ym. Socio-economic differences in long-term psychiatric work disability: prospective cohort study of onset, recovery and recurrence. Occup Environ Med 2011;68:791-8.
16
Holma IA, Holma KM, Melartin TK, Rytsälä HJ, Isometsä ET. A 5-year prospective study of predictors for disability pension among patients with major depressive disorder. Acta Psychiatr Scand 2012;125:325-34.
17
Heikinheimo S, Tuisku K. Kuntoutustulokset ja työhön paluu psykiatrisen työkykyarvion jälkeen. Duodecim 2014;130:258-64.
18
Crowther R, Marshall M, Bond G, Huxley P. Vocational rehabilitation for people with severe mental illness. Cochrane Database Syst Rev 2001;2:CD003080.
19
Kivekäs J, Gould R, Pellinen M. Mielialahäiriöisenkin henkilön kuntoutus kannattaa. Suom Lääkäril 2008;63:2815-9.
20
Tuisku K, Juvonen-Posti P, Härkäpää K, Heilä H, Vainiemi K, Ropponen T. Ammatillinen kuntoutus mielenterveyden häiriöissä. Duodecim 2013;129:2623-32.
21
Upmark M, Lundberg I, Sadigh J, Allebeck P, Bigert C. Psychosocial characteristics in young men as predictors of early disability pension with a psychiatric diagnosis. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol 1999;34:533-40.
22
Upmark M, Lundberg I, Sadigh J, Bigert C. Conditions during childhood and adolescence as explanations of social class differences in disability pension among young men. J Public Health 2001;29:96-103.
23
Upmark M, Thundal K-L. An explorative, population-based study of female disability pensionsers: the role of childhood conditions and alcohol abuse/dependence. Scand J Public Health 2002;30:191-9.
24
Sidorchuk A, Hemmingsson, Romelsjö A, Allebeck P. Alcohol use in adolescence and risk of disability pension: A 39 year follow-up of a population-based conscription survey. PLoS ONE 2012;7:e42083.
25
Gibb SJ, Fergusson DM, Horwood LJ. Burden of psychiatric disorder in young adulthood and life outcomes at age 30. Br J Psychiatry 2010;197:122-7.
26
Lamberg T, Virtanen P, Vahtera J, Luukkaala T, Koskenvuo M. Unemployment, depressiveness and disability retirement: a follow-up study of the Finnish HeSSup population sample. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol 2010;45:259-64.
27
Eläketurvakeskus ja Kansaneläkelaitos. Tilasto Suomen eläkkeen saajista 2008. Suomen virallinen tilasto 2009.
28
Gould R, Härkäpää K, Järvikoski A. Mielenterveysongelmat ja oikea-aikainen reagointi työeläkekuntoutuksen haasteina. Kuntoutus 2008;1:39-53.
29
Gould R, Härkäpää K, Järvikoski A, toim. Toimiiko työeläkekuntoutus? Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 1/2012.
30
Suokas JT, Suominen K, Heilä H ym. Attempted suicide in mental disorders in young adulthood. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol 2011;46:965-74.
31
Arnow BA. Relationships between childhood maltreatment, adult health and psychiatric outcomes, and medical utilization. J Clin Psychiatry 2004;65:10-5.
32
Kendall-Tackett K. The health effects of childhood abuse: four pathways by which abuse can influence health. Child Abuse Negl 2002;26:715-29.
33
McCloughen A, Foster K, Huws-Thomas M, Delgado C. Physical health and wellbeing of emerging and young adults with mental illness: an integrative review of international literature. Int J Ment Health Nurs 2012;21:274-88.
34
Kansaneläkelaitos. Kelan tilastollinen vuosikirja 2012. 26.2.2014. www.kela.fi/tilastot.
35
Kivekäs J, Hannu T, Rokkanen T, Ropponen T. Pitkäaikaisen työkyvyttömyyden arviointi kannattaa keskittää työterveyshuoltoon. Suom Lääkäril 2012;67:2229-33.
English summary

English summary: Background factors in young adults receiving temporary disability pensions due to mental disorders

Background

Mental disorders are common reasons for disability pensions among young adults. In 2012, they accounted for 73% of disability pensions granted to those aged 18 to 34 in Finland. Very little research has been published regarding the factors behind young adults’ mental health-related work disability. The aim of this study was to describe the socio-demographic as well as health- and treatment-related factors among young adults who had received a temporary disability pension from an employment pension company.

Methods

The target group consisted of 18- to 34-year-old young adults who, according to a register of the Finnish Centre for Pensions, had received a temporary disability pension from an employment pension company on the basis of a mental health disorder (F10-F69 and F80-F99). Those studied (n = 1163) covered 98% of the target group. The research data comprised pension applications and the attached medical certificates. Three researchers collected information on socio-demographic, health- and treatment-related factors from the data. Inter-rater reliability among the researchers was 92%. We also linked the data to the pension and earnings registers of the Finnish Centre for Pensions. In addition to distributions, we analyzed the background factors by sex, age group, and main diagnosis group.

Results

Of the young adults studied, 56% were women. Temporary disability pensions were granted on the basis of depressive disorders (F32-F34) for 39%, schizophrenia or other psychoses (F20-F29) for 34%, mania or bipolar disorders (F30-F31) for 14%, and other mental disorders for 12%. The disorder had lasted for two years or more in 62%. Psychiatric comorbidities were present in 50% and somatic comorbidities in 8%. Forty-seven per cent had lived in difficult psychosocial conditions as children, and 47% had already experienced symptoms at school. Severe alcohol problems or drug use were reported in 32% and suicide attempts in 21%. Altogether 98% had received psychotropic treatment and 90% had had more than one prescription. Regular psychotherapy was reported in 34%. Forty per cent had finished secondary school but 31% had no vocational training. At the beginning of the sickness absence preceding the disability pension, 37% had been employed, 20% studying, and 37% unemployed. During the three preceding years, 49% had been in paid employment for less than a year or not at all. The background factors differed to some extent according to sex, age group, and the main diagnosis.

Conclusions

The group of young adults receiving temporary disability pensions on the basis of mental disorders was heterogenic. Many had had difficulties during childhood and a long disease history. Compared to their age group as a whole, the young adults studied were less prepared for working life. They had received treatment, which had most often been psychotropic medication. In the future, the accumulation of problems needs to be studied in more detail. It is important to determine which factors are related to the observed differences between subgroups and which factors predict later participation in studies and working life. Support for families with children and adolescents as well as early identification of problems among them and fast initiation of treatment and low-threshold comprehensive support could prevent exclusion from working life among young adults. The support available to young adults should include special activities which help them to study and get into work life. In addition, substance use problems should be identified and treated more efficiently among young people. Special support needs to be provided when targeting young people with comorbid conditions.

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
Alle puolet pääsi terveyskeskuslääkärin kiireettömälle vastaanotolle viikossa

Kaksi prosenttia asiakkaista odotti hoitoonpääsyä yli kolme kuukautta, selviää THL:n tilastosta.

Ajassa
HUS haluaa perustaa lasten ja nuorten kipukeskuksen

Uuden lastensairaalan tukisäätiö rahoittaa alussa keskuksen henkilöstökulut.

Kommentti
Valinnanvapaus on harha

– Moni kollegoista toimii tietämättään sisäänheittäjänä, kirjoittaa Heikki Laine.

Ajassa
Influenssaepidemia on käynnistymässä

Influenssaa on todettu eri puolilta Suomea ja kaiken ikäisiltä.

Ajassa
Tuula Rajaniemestä uusi puheenjohtaja

Varapuheenjohtajina jatkavat Jaana Puhakka (vas. ) ja Noora Ritamäki (oik).

Ajassa
Eläkeläisten jäsenmaksut uudistuvat – uudessa maksuluokassa alennus 75 prosenttia

Tänä vuonna tai aiemmin 70 vuotta täyttäneet yhä vapautettuja maksusta.