Nuorten seksuaalikäyttäytyminen Suomessa 1996-1997

Nuorten seksuaalikäyttäytymisen muutoksia on Suomessa tutkittu runsaan kymmenen vuoden ajan. 1980-luvun alussa todettiin, että nuorten seksuaalikokemuksista ei ollut väestöpohjaisia tietoja. Terveyskasvatuksen neuvottelukunta asetti vuonna 1983 tavoitteeksi alle 20-vuotiaille tehtävien raskauden keskeytysten vähentämisen 7 %:lla vuosittain (1). Myöhemmin HIV-epidemia korosti entisestään nuorten seksuaalikäyttäytymistä koskevan tiedon tarpeellisuutta.

Vuodesta 1986 alkaen on useista tutkimuksista saatu tietoja nuorten seksuaalikäyttäytymisestä. Tilastoista kerättyihin tietoihin yhdistettynä ne osoittavat, että nuorten lisääntymisterveyden alueella ehkäisevä työ on onnistunut Suomessa hyvin (2). HIV-infektion leviäminen nuorten keskuuteen on toistaiseksi onnistuttu estämään. Vuoden 1983 jälkeen nuorten raskauden keskeytykset vähenivät kymmenessä vuodessa lähes 50 %:lla (3). Raskauksien esiintyvyydessä on kuitenkin edelleen merkittäviä alueellisia eroja. Kun Lapin läänissä oli vuosina 1991-93 keskimäärin 29 raskautta ja 14 aborttia tuhatta 15-19-vuotiasta tyttöä kohti, olivat vastaavat luvut pienimmillään 18 ja 8 Vaasan ja Mikkelin lääneissä (2).

Seksuaalikäyttäytymistä koskevilla tutkimuksilla ei ole toistaiseksi selvitetty, mistä erot nuorten raskauksien ja aborttien esiintyvyydessä maan eri osien välillä johtuvat. Aineistot ovat olleet joko alueellisesti rajattuja tai otokset ovat olleet liian pieniä alue-erojen selvittämiseksi. Nuorten raskauksien ja aborttien kannalta kiinnostavat alueet kuten Lapin ja Uudenmaan läänit sekä Vaasan ja Mikkelin läänit ovat aiemmissa tutkimuksissa olleet heikosti edustettuina. Käytettävissä olevien tietojen perusteella sukupuolielämän aloittamisikä ei ole 1980-luvun puolivälin jälkeen merkittävästi muuttunut, ja erot maan eri osien välillä näyttävät pieniltä (4,5).

Kouluterveys 1997-97 -kyselyissä on selvitetty nuorten sukupuolikäyttäytymistä yli 200 kunnassa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata seksuaalisten kokemusten ja raskauden ehkäisymenetelmien käytön yleisyyttä sekä niiden alueellisia eroja.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Kouluterveyskyselyn tarkoituksena on tuottaa valtakunnallisesti vertailukelpoisella menetelmällä kouluille, kunnille ja lääneille tietoa 14-18-vuotiaiden nuorten koulukokemuksista, terveydestä ja terveystottumuksista. Ensimmäiset esitutkimukset tehtiin touko- ja joulukuussa 1995 peruskoulujen 8. ja 9. luokan oppilaille Keski-Suomen läänissä, Turussa, Helsingissä ja Lappeenrannassa. Vuoden 1996 alussa valmisteltiin valtakunnallisen Kouluterveyskyselyn työsuunnitelma, joka lähetettiin niille kaupungeille ja lääneille, joiden tiedettiin olevan kiinnostuneita tällaisesta hankkeesta. Kyselyyn ilmoittautuivat Helsingin, Turun, Lahden, Riihi-mäen, Tampereen ja Rovaniemen kaupungit, sekä Rovaniemen maalaiskunta, Kainuun kunnat, Porvoon ruotsinkieliset yläasteet ja yksi yläaste Hämeenlinnasta. Lisäksi kyselyyn osallistuivat lääninhallitusten johdolla Keski-Suomen, Mikkelin ja Pohjois-Karjalan läänien kaikki kunnat ja Kuopion läänin suurimmat kunnat. Osallistuneita kuntia oli yhteensä 96, ja mukana oli 255 peruskoulun yläastetta, 155 lukiota ja 77 ammatillista oppilaitosta (6).

Kun vuoden 1996 Kouluterveyskysely painottui Itä-Suomeen, keskittyi vuoden 1997 kysely vastaavasti läntiseen Suomeen. Kyselyyn otti osaa 117 kuntaa, joista 106 kuuluu nykyiseen Länsi-Suomen lääniin. Lääninhallitusten johdolla osallistuivat silloiset Vaasan lääni sekä Turun ja Porin lääni. Pirkanmaa osallistui sairaanhoitopiirin tuella. Tampereen kaupunki osallistui toistamiseen, ja tässä raportissa käytettiin vain vuoden 1997 aineistoa. Muualta mukana olivat Lohjan seutu, Kotka ja Oulun seutu. Kyselyyn osallistui 193 peruskoulun yläastetta, 122 lukiota ja 79 ammatillista oppilaitosta (7).

Luokkakyselyt tehtiin yhteisen ohjeen mukaisesti tutkimusryhmän painattamalla lomakkeella samaan aikaan huhtikuun viimeisellä viikolla. Luokissa valvojina toimivat koulun opettajat. Kunkin luokan lomakkeet suljettiin tunnin lopussa oppilaiden läsnäollessa yhteiseen, suoraan tutkijoille osoitettuun kuoreen. Kunnat ja läänit huolehtivat yhteydenpidosta kouluihin ja aineistojen kokoamisesta sekä lomakkeiden tallennuksesta tutkimusryhmän toimittaman tallennusohjelman avulla. Tallennuksen valmistuttua aineisto toimitettiin Jyväskylän yliopiston terveystieteen laitokselle, jossa se on tarkistettu ja analysoitu.

Tämän tutkimuksen aineistona (taulukko 1) ovat peruskoulujen yläasteiden 8. ja 9. luokan oppilaat (n = 69 047) sekä lukioiden toisen vuoden opiskelijat (n = 17 970). Vuonna 1996 lomakkeen täytti 91 % kyselyyn osallistuneiden peruskoulujen kahdeksasluokkalaisista, 88 % yhdeksäsluokkalaisista ja 82 % lukion toisen vuoden opiskelijoista. Vuonna 1997 vastausprosentit olivat vastaavasti 92 %, 91 % ja 83 %. Peruskoulun kahdeksasluokkalaisten iän keskiarvo oli 14,8 vuotta (SD + 0,3 vuotta), yhdeksäsluokkalaisten 15,8 vuotta (SD + 0,3 vuotta) ja lukiolaisten 17,9 vuotta (SD + 4 vuotta). Alueellisessa tarkastelussa käytettiin luokkavakioituja prosenttiosuuksia, jotka saatiin suoralla vakioinnilla olettamalla kummallakin luokalla olevan yhtä paljon oppilaita.

TULOKSET

Peruskoulun 8. luokan tytöistä 16 % ilmoitti tutkimushetkellä seurustelevansa vakituisesti, vuotta vanhemmilla osuus oli noussut noin neljännekseen (taulukko 2). Pojilla vakituinen seurustelu oli selvästi vähäisempää kuin tytöillä kaikissa ikäryhmissä. Lukioiässä 22 % pojista ilmoitti seurustelevansa vakituisesti, kun osuus tytöillä oli 39 %.

Seksuaalikokemukset

Peruskoulun 8. luokan tytöistä 64 % ja pojista 58 % oli suudellut, ja noin puolet sekä tytöistä että pojista oli kokenut hyväilyjä vaatteet päällä (taulukko 2). Intiimimpään hyväilyyn oli edennyt vajaa kolmannes kahdeksasluokkalaisista. Iän karttuessa kokemukset yleistyivät siten, että lukion toiseen vuoteen mennessä 73 % tytöistä ja 61 % pojista oli kokeillut hyväilyjä alasti tai vaatteiden alta. Kaikissa ikäryhmissä tytöillä oli kokemuksia muutaman prosenttiyksikön verran enemmän kuin samanikäisillä pojilla.

Peruskoulun 8. luokalla tytöillä ja pojilla oli suunnilleen saman verran yhdyntäkokemuksia, mutta tytöillä kokemukset karttuivat iän myötä hiukan nopeammin kuin pojilla (taulukko 2). Lukion toisella luokalla 53 % tytöistä ja 42 % pojista oli ollut ainakin kerran yhdynnässä. Tytöillä oli ollut yhdyntöjä viime kuukauden aikana yleisemmin kuin pojilla (36 % vs. 21 %). Tytöistä 36 % oli kokenut vähintään 10 yhdyntäkertaa, kun pojilla osuus oli 19 % (taulukko 2).

Kun intiimien kokemusten (alasti/vaatteiden alta hyväilyjen sekä yhdyntäkokemusten) karttumista tarkasteltiin iän mukaan yhden kuukauden tarkkuudella, oli molemmilla sukupuolilla havaittavissa jyrkkä kokemusten lisääntyminen noin puolen vuoden ajanjaksolla 15,3 ja 15,9 ikävuoden välillä (kuvio 1). Kokemukset intiimeistä hyväilyistä lisääntyivät molemmilla sukupuolilla samaa tahtia, mutta yhdyntäkokemukset karttuivat tytöillä nopeammin kuin pojilla tässä iässä.

Yhdynnän ainakin kerran kokeneista peruskouluikäisistä tytöistä ja pojista noin 40 %:lla ei ollut ollut yhtään sukupuolikontaktia viime kuukauden aikana, noin viidenneksellä oli ollut yksi kontakti (taulukko 3). Peruskouluikäiset tytöt olivat hiukan aktiivisempia kuin pojat sekä yhdyntöjen kokonaismäärää että viime kuukauden aikana koettujen yhdyntöjen lukumäärää tarkastellen. Pojat puolestaan ilmoittivat useampia partnereita kuin tytöt. Lukioiässä tytöt olivat selvästi poikia aktiivisempia viime kuukauden aikaista aktiviteettia tarkasteltaessa (yhdynnän kokeneista tytöistä 40 % ja pojista 23 % oli ollut yhdynnässä vähintään neljä kertaa viime kuukauden aikana), mutta partnereiden lukumäärissä ei ollut eroa sukupuolten välillä (taulukko 3).

Ehkäisymenetelmien käyttö

Ehkäisymenetelmien käyttöä viime yhdynnässä tutkittiin niillä nuorilla, jotka olivat olleet yhdynnässä useammin kuin kerran (taulukko 4). Ehkäisemättä jättäneiden osuus oli sitä suurempi, mitä nuoremmista vastaajista oli kysymys. Peruskoulun 8. luokalla lähes joka viides oli unohtanut ehkäisyn viime yhdynnässä. Lukiolaisilla ehkäisyn laiminlyöneiden osuudet olivat 5-7 %. Peruskouluikäisistä pojista kaksi kolmasosaa ilmoitti käyttäneensä menetelmänään kondomia viime yhdynnässään, lukioikäisistäkin 61 %. Tytöillä pillereiden käyttö yleistyi nopeasti: peruskoulun 9. luokalla 31 %:lla tytöistä oli ollut menetelmänä e-pilleri viime yhdynnässään (joko yksin tai yhdessä kondomin kanssa), lukiossa 49 %:lla.

Niistä peruskoulun 8. luokan tytöistä, jotka ilmoittivat olleensa vain kerran yhdynnässä, 16 % ilmoitti kokeneensa viime yhdynnän ilman mitään ehkäisyä, pojista vastaavasti 19 %. Peruskoulun 9-luokkalaisilla ehkäisemättä jättäneiden osuudet olivat 19 % tytöillä ja 15 % pojilla, lukiolaisilla 14 % ja 13 %. Yhden yhdynnän kokeneet ilmoittivat ehkäisymenetelmäkseen pääsääntöisesti kondomin.

Alueelliset erot

Seksuaalikäyttäytymisen alueellisten erojen tarkasteluun käytettiin yhdynnän kokeneiden osuutta peruskoulun kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista sekä viime yhdynnässä ehkäisemättä jättäneiden osuutta (laskettuna useammin kuin kerran yhdynnässä olleilta). Rovaniemen seudulla ja Varsinais-Suomessa sekä tytöt että pojat ilmoittivat muita alueita enemmän yhdyntäkokemuksia, muutoin vaihtelu alueiden välillä oli vähäistä (kuviot 2 ja 3). Kaikilla alueilla tytöillä oli kokemuksia enemmän kuin pojilla. Ehkäisyn käytössä alueiden väliset erot olivat suurempia kuin yhdyntäkokemuksissa: tytöistä viime yhdynnässä ehkäisemättä jättäneitä oli 10-21 % ja pojista 11-22 %. Ehkäisyn laiminlyönti oli molemmilla sukupuolilla yleisintä Kainuussa (kuviot 2 ja 3). Tytöt huolehtivat parhaiten ehkäisystä Mikkelin ja Vaasan lääneissä, pojat Lohjan ja Rovaniemen seudulla.

Kaupungeittain tarkasteltuna yhdyntäkokemukset olivat tytöillä yleisimpiä Salossa ja Rovaniemellä, kun taas pienimmät osuudet olivat Itä-Suomen kaupungeissa ja Helsingissä (taulukko 5). Pojilla suurimmat osuudet olivat rannikkokaupungeissa Turussa, Salossa ja Porissa, pienimmät Itä-Suomessa (Kajaani, Joensuu). Toisin kuin alueellisessa tarkastelussa, joissain kaupungeissa pojat ilmoittivat yhtä paljon (Kotka, Kuopio) tai jopa enemmän yhdyntäkokemuksia kuin tytöt (Turku, Pori, Mikkeli). Ehkäisyn käytön indikaattori (viime yhdynnässä ehkäisemättä jättäneiden luokkavakioitu prosenttiosuus vähintään kaksi kertaa yhdynnän kokeneilta) voitiin laskea vain kolmesta suurimmasta kaupungista. Helsingissä ehkäisyn laiminlöi tytöistä 19 %, pojista 18 %. Turussa vastaavat luvut olivat 17 % ja 12 % ja Tampereella 15 % ja 16 %.

POHDINTA

Kouluterveyskyselyssä kunnat ja koulut ovat voineet itse päättää mukaantulostaan, eikä aineisto siten perustu satunnaisotantaan. Mikäli kunta päätti osallistua kyselyyn, se toteutettiin pääsääntöisesti kaikissa ao. kunnan tai alueen yläasteen kouluissa. Näin mukaan tuli noin neljäsosa Suomen peruskoulujen kaikista kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista maan eri osista. Tulokset voidaan yleistää koskemaan ko. luokka-asteita koko maassa. Varttuneempien nuorten (17-18-vuotiaiden) osalta tulokset edustavat vain lukiolaisnuoria, joita oli vuonna 1995 tehdyssä selvityksessä noin puolet sinä vuonna 18 vuotta täyttäneistä nuorista (8). Ulkopuolelle jäävät paitsi ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevat nuoret (35 % ikäluokasta), myös työssä tai työttömänä olevat nuoret (10 %). Aineiston rajoitukset on tärkeä muistaa siksi, että juuri koulu-uralla on aikaisempien tutkimusten mukaan merkittävä vaikutus niin seksuaalielämän aloittamiseen kuin ehkäisyn käyttöön (9,10).

Nuorten vakituista seurustelua tiedusteltiin Kouluterveyskyselyssä samalla tavoin kuin sitä on kysytty jo vuosien ajan Nuorten terveystapatutkimuksessa (NTTT). Vakituista seurustelua ei ole kysymyksessä rajattu, vaan se on jätetty vastaajien itsensä määriteltäväksi. Suomalaisten nuorten ilmoittama vakituinen seurustelu on NTTT:n mukaan vuosia pysytellyt samalla tasolla (11). Noin 14,6-vuotiaista tytöistä vakituisesti seurustelevien osuus pysytteli 12 ja 15 %:n välillä vuosina 1981-91, kun tässä tutkimuksessa seurusteli 16 % suunnilleen samanikäisistä tytöistä. NTTT:ssä kaksi vuotta vanhemmilla osuus vaihteli vuosina 1981-91 vastaavasti 34 ja 38 %:n välillä (11). Kun Kouluterveyskyselyn peruskoulun 9. luokan tytöt asettuivat iältään NTTT:ssä tutkittujen tyttöjen väliin, ovat sekä kahdeksasluokkalaisten että yhdeksäsluokkalaisten vakituisesti seurustelevien osuudet (25 %) varsin yhtäpitäviä NTTT:n tulosten kanssa. Tulokset viittaavat siihen, että nuorten vakituiseksi kokema seurustelu ei olisi merkittävästi lisääntynyt tai vähentynyt.

Sukupuoliyhdyntöjen aloittamisikä pysynyt samana

Tässä tutkimuksessa peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten yhdynnän kokeneiden osuudet olivat lähes samat kuin aikaisemmissa suomalaistutkimuksissa 1990-luvulla (4,5,12). Kahdeksasluokkalaisista ei ole ennestään tietoa, mutta tämän tutkimuksen tulokset asettuvat aikaisemmin raportoitujen seitsemäsluokkalaisten ja yhdeksäsluokkalaisten tulosten väliin, kuten voisi olettaakin (4). Tulokset vahvistavat sitä aiempaa käsitystä, että yhdyntöjen aloittamisikä ei ole 1990-luvulla oleellisesti muuttunut. Yhdynnän kokeneiden osuudet suomalaisnuorista olivat hiukan pienempiä kuin Ruotsissa vuonna 1990 (13), mutta suurempia kuin Norjassa vuonna 1989 (14).

Nuorten sukupuolinen aktiivisuus on tämänkin tutkimuksen mukaan alkuvaiheessa usein satunnaista. Kahdella kolmasosalla yhdynnän kokeneista oli ollut korkeintaan yksi kontakti viime kuukauden aikana. Lukioiässäkin osuus oli edelleen 49 % pojilla ja 32 % tytöillä. Tämä viittaa siihen, että nuoruusiässä seksuaalista kanssakäymistä kokeillaan niin kuin muitakin aikuistyyppiseen elämään kuuluvia asioita. Ellei vakituisempaa seurustelusuhdetta osu kohdalle, seksuaalinen kanssakäyminen saattaa pysyä satunnaisena vuosikausia. Näin tuntuisi olevan erityisesti pojilla, joilla lukioiässä oli vähemmän vakituisia seurustelusuhteita ja yhdyntäkokemuksia kuin tytöillä.

Varhaisella iällä aktiivisten tyttöjen ja poikien sukupuolinen käyttäytyminen näyttäisi olevan erilaista. Vaikka tytöillä yleisesti ottaen on yhdyntäkokemuksia enemmän, on heillä ollut kumppaneita pääosin yksi tai kaksi. Varhain aktiivisilla pojilla puolestaan on ollut useampia partnereita. Tytöillä varhainen seksuaalinen aktiivisuus tuntuu yleisemmin liittyvän vakituiseen seurusteluun, kun se pojilla on ilmeisesti usein kokeiluluontoista ilman pidempiaikaista seurustelusuhdetta.

Yhdynnässä olleista peruskoulun 9. luokan tytöistä liki puolet ja koko ikäluokan tytöistä 14 % oli ollut yhdynnässä vähintään kymmenen kertaa. Yhdynnän kokeneista neljänneksellä viimeaikainen sukupuolinen aktiivisuus oli ollut keskimäärin viikoittaista. Jokaisella peruskoulun viimeisellä luokalla, jossa on parikymmentä tyttöä, on siis ainakin kaksi tai kolme luotettavaa raskauden ehkäisyä säännöllisesti tarvitsevaa tyttöä. Kun tämänikäinen tyttö hakeutuu vastaanotolle saadakseen ehkäisypillereitä, ei tarvetta ole syytä vähätellä iän perusteella. Samaan johtopäätökseen päädyttiin aikaisemmin KISS-tutkimuksen aineistosta tehdyssä tutkimuksessa, jossa analysoitiin peruskoulun yhdeksäsluokkalaisilla tytöillä ehkäisypillereiden käyttöön yhteydessä olevia tekijöitä (15). Käyttöä selitti ennen kaikkea sukupuolinen aktiivisuus, ja toisella sijalla oli vanhempien hyväksyväksi koettu asenne nuoren seksuaalisuhteeseen.

Suurin osa 15-vuotiaista kokemattomia

Kuviossa 1 esitettyjä tuloksia voidaan tarkastella kahdesta eri näkökulmasta. Kun huolestutaan 14-15-vuotiaiden seksuaalisesta aktiivisuudesta, on hyvä samalla huomata, että suurelle enemmistölle tämänikäisistä yhdynnät tai edes intiimit hyväilyt eivät ole olleet ajankohtaisia. Viisitoistavuotissyntymäpäivät ohittaessaan useilla nuorilla ensi suudelma on vielä edessäpäin ja kaksi kolmesta ei ole kokenut intiimejä hyväilyjä. Peruskoulun päättyessä yhdyntäkokemuksia on noin joka neljännellä. Seksuaalikasvatuksen haasteena onkin löytää oikea tasapaino eri vaiheessa seksuaalista kypsymistä olevien nuorten kesken.

Ehkäisyn käyttöä viime yhdynnässä kuvaavat luvut ovat selvästi korkeampia kuin KISS-tutkimuksessa 1986 ja 1988, mutta suunnilleen samanlaisia kuin vuoden 1992 tutkimuksessa (4). Peruskouluikäisistä jättää ehkäisemättä edelleen 13-17 % tytöistä ja 15-19 % pojista, eivätkä nämä luvut ole enää 1990-luvulla pienentyneet. Vaikka kaksoisehkäisyä on viime vuosina suositeltu, oli kondomin ja ehkäisypillereiden yhteiskäyttäjiä vain muutama prosentti. HIV:n vastaisen taistelun kondomikampanjojen alettua ensimmäisen yhdynnän ehkäisyn laiminlyönti väheni vuosien 1986 ja 1988 välillä (4), mutta sen jälkeen ehkäisykäytäntö ei ole enää parantunut. Ensimmäinen yhdyntä on ehkäisyn käytön kannalta erityistilanne. Mitä aikaisemmalla iällä se kohdataan, sitä useammin se ilmeisesti on yllätys ja sitä huonommin siihen osataan etukäteen varautua.

Raskauden keskeytyksiä eniten Lapissa

Nuorten raskauden keskeytyksissä on huomattavia alueellisia eroja. Mikkelin ja Vaasan lääneissä tehdään keskeytyksiä puolet vähemmän kuin Lapin läänissä. Vastaavia eroja ei kuitenkaan todettu yhdyntöjen aloittamisiässä. Yleisestä tasosta poikkesivat kuitenkin Varsinais-Suomen ja Rovaseudun keskimääräistä suuremmat yhdynnän kokeneiden prosenttiosuudet. Toisaalta huomiota kiinnittävät kahden suuren kaupungin, Helsingin ja Tampereen pienehköt luvut. Tampereella vuotta aiemmin kerätyn aineiston luvut olivat vielä hiukan pienemmät kuin vuonna 1997 (luokkavakioitu prosenttiosuus tytöillä 19 % ja pojilla 17 %). Pääkaupunkiseudulla nuorten parissa työskentelevät ovat jo jonkin aikaa kertoneet havaintojaan uudesta pidättyvämmän sukupuolikäyttäytymisen kulttuurista, josta tähän asti ei ole kuitenkaan ollut minkäänlaista tutkimuksellista näyttöä. Nähtäväksi jää, oliko tämä suurkaupunkien tulos ensimmäinen merkki nuorten seksuaalikulttuurin muutoksesta.

Ehkäisykäyttäytymisessä alueellinen vaihtelu oli suurempaa kuin yhdyntäkokemuksissa, ja erot olivat pääosin samansuuntaisia kuin alueelliset erot nuorten raskauden keskeytyksissä. Vaikka Rovaniemen seudulla ja Varsinais-Suomessa yhdynnät aloitettiin aikaisin, erosivat nämä kaksi aluetta toisistaan selvästi ehkäisyn käytön suhteen: Varsinais-Suomen alueella nuoret käyttivät ehkäisyä selvästi enemmänkuin Rovaniemen seudulla.

Spesifiä tutkimusta tarvitaan

Yhteenvetona voi todeta, että tämän tutkimuksen tulokset eivät merkittävästi muuttaneet niitä käsityksiä, joita on ollut olemassa nuorten seksuaalikäyttäytymisestä aiempien, pienempiin otoksiin perustuneiden tutkimusten pohjalta. Seksuaalikäyttäytyminen oli vuosina 1996-97 paljolti samanlaista kuin vuosikymmenen alussa. Kun viime yhdynnän ehkäisyä käytetään indikaattorina, eivät nuorten ehkäisykäytännöt enää ole merkittävästi parantuneet 1990-luvun aikana. 1980-luvulla ja tämän vuosikymmenen alussa alle 20-vuotiaiden raskaudet ja abortit vähenivät poikkeuksellisen nopeasti. Tämä suotuisa trendi tasaantui kuitenkin vuosina 1994-95 ja parin viime vuoden tilastot viittaavat pieneen kasvuun nuorten raskauden keskeytyksissä. Tässä tutkimuksessa ei tullut esiin sellaisia väestötasoisia muutoksia nuorten seksuaalikäyttäytymisessä, jotka selittäisivät muutokset aborttitilastoissa. Selitysten löytämiseksi tarvitaan spesifisempiä tutkimuksia juuri niiden nuorten seksuaalikäyttäytymisestä, joiden raskausriski on suurin.

Alueelliset erot peruskouluiässä sukupuoliyhdynnät aloittaneiden osuuksissa olivat vähäisiä Varsinais-Suomea ja Rovaniemen seutua lukuun ottamatta, eivätkä ne selitä alueellisia eroja aborttien esiintyvyydessä. Paremmin aborttien esiintymisen alueellista vaihtelua selittävät erot ehkäisymenetelmien käytössä: ehkäisyn laiminlyönti oli vähäisintä samoilla alueilla (Vaasan ja Mikkelin läänit), joilla aborttejakin on vähiten.