Pikkulasten rokotusohjelma toteutuu edelleen hyvin

Laajaan rokotuskattavuuteen pyritään tautiepidemioiden estämiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut rokotuskattavuuden seuraamisen Kansanterveyslaitoksen tehtäväksi. Seuranta perustui alkuun otantatutkimuksiin neuvoloista (1,2,3). Kolme tuoreinta kattavuustutkimusta on tehty satunnaisotantana väestötietojärjestelmästä, jolloin on kartoitettu tuhannen vuosina 1995, 1997 ja 1999 syntyneen lapsen yleisen rokotusohjelman toteutuminen kahden ensimmäisen ikävuoden aikana (4,5).

Viimeksi selvitettiin satunnaisotannalla tuhannen vuonna 1999 syntyneen lapsen rokotustiedot. Tavoitteena oli selvittää Suomessa asuvien neuvolaikäisten lasten rokotusohjelman toteutuminen. Tutkimuksessa määritettiin kaikki rokotukset saaneiden lasten osuus otoksesta sekä laskettiin kattavuus kullekin rokotteelle ja rokoteannokselle erikseen. Lisäksi tarkasteltiin suositellun rokotusaikataulun noudattamista.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Rokotustietojen keräys

Tähän retrospektiiviseen kohorttitutkimukseen valittiin yksinkertaisella satunnaisotannalla 1 000 vuonna 1999 syntynyttä lasta, joiden kotikunta otantahetkellä oli Suomessa. Otannan teki Väestörekisterikeskus, ja sieltä saatiin kunkin lapsen henkilötiedot, osoite, syntymäpaikka, kansalaisuus, äidinkieli ja huoltajan nimi. Väestörekisterikeskukselta saatujen henkilö- ja osoitetietojen perusteella rokotustiedot saatiin pääasiassa kunkin lapsen omasta neuvolasta.

Väestörekisterikeskukselta haettiin lupa väestötietojärjestelmän tietojen käyttämiseen tutkimuksessa. Sosiaali- ja terveysministeriöltä pyydettiin lupa neuvoloiden asiakasarkistojen käyttöä varten. Lisäksi Helsingin kaupungilta haettiin erillislupa neuvolatietojen keruuseen ja käyttöön.

Väestörekisterikeskukselta saatiin 994 lapsen osoitetiedot. Väestörekisterikeskus ei anna yhteystietoja laitoksiin sijoitetuista lapsista. Heitä tässä otoksessa oli 6.

Rokotustietojen keräämiseksi laaditut kyselylomakkeet lähetettiin syyskuussa 2002. Kyselyt osoitettiin ensiksi kunkin lapsen asuinpaikan terveyskeskuksen ylihoitajalle tai vastaavalle hoitajalle, jota pyydettiin selvittämään lapsen neuvola ja lähettämään sitten kyselylomake neuvolan terveydenhoitajalle. Tätä puolestaan pyydettiin kopioimaan lapsen rokotuslehti kahden ensimmäisen vuoden rokotusten ajalta ja toimittamaan se tutkijoille. Mikäli rokotustietoja ei viiden viikon kuluessa näin saatu, lähetettiin kysely uudelleen. Mikäli rokotustietoja ei löytynyt neuvolasta, rokotustietoja kysyttiin huoltajalta kirjeitse.

Rokotustietojen tulkinta

Täydellisesti rokotetuiksi katsottiin lapset, jotka olivat saaneet rokotuksensa suomalaisen rokotusohjelman mukaisesti, ja myös ne maahanmuuttajalapset, joiden rokotukset oli nykyohjeiden mukaisesti täydennetty.

Jos maahanmuuttajan puuttuvaa Bacillus Calmette-Guérin -rokotusta (BCG) ei ollut Suomessa täydennetty sen takia, että se ei lapsen syntymämaassa ollut kuulunut rokotusohjelmaan, katsottiin lapsi puutteellisesti rokotetuksi. Jos maahanmuuttajan kurkkumätä-, jäykkäkouristus- ja hinkuyskärokotukset (DTP) oli aloitettu yli vuoden iässä ja silloisen ohjeen mukaisesti oli annettu kolme DTP-rokotusta, lapsi katsottiin täydellisesti rokotetuksi, vaikka normaali-iässä aloitettuun ohjelmaan kuuluu neljä rokoteannosta.

Haemophilus influenzae tyyppi b (Hib) -rokotukset katsottiin täydellisiksi, jos lapsi vasta vuoden iässä Suomeen tultuaan sai ensimmäisen Hib-rokotuksensa ja myöhemmin suosituksen mukaisen yhden lisäannoksen, vaikka normaalisti neljän kuukauden iässä alkavassa Hib-sarjassa onkin kolme annosta.

Poliorokotussarja katsottiin täydelliseksi, jos annoksia oli saatu vähintään kolme kahden kuukauden iän jälkeen, ja ensimmäisen ja toisen annoksen väli oli ollut vähintään kaksi kuukautta ja toisen ja kolmannen annoksen väli vähintään neljä kuukautta ja ainakin yksi annos oli annettu toisella ikävuodella. Elävää ja inaktivoitua rokotetta sisältävien poliorokoteannosten katsottiin vastaavan toisiaan.

Alle 1-vuotiaana ainoan MPR-rokotuksensa saanut maahanmuuttajalapsi katsottiin puutteellisesti rokotetuksi, koska suomalaisen suosituksen mukaan näin varhain annettu MPR-rokotus ei korvaa 14-18 kuukauden iässä annettavaa MPR-rokotusta (6).

Syitä puutteellisiin rokotuksiin pyrittiin selvittämään ja ryhmittelemään kyselylomakkeen avulla, jonka terveydenhoitajat myös täyttivät. Lomakkeessa tarjottiin rokottamattomuuden syyksi seuraavia vaihtoehtoja: vanhemmista johtuva syy (esim. ilmoitettu mielipide tai neuvolassa käymättä jättäminen), muutto ulkomailta tai ulkomaille, neuvolan päätös jättää rokottamatta poiketen yleisistä suosituksista, lääketieteellinen vasta-aihe rokotuksille, lapsen sairastelu tai tuntematon syy.

Tilastolliset menetelmät

Rokotusten kattavuutta kuvaavat estimaatit ja niiden luottamusvälit määrättiin yksinkertaisesta satunnaisotoksesta binomijakaumaan perustuen. Tuhannen lapsen otos katsottiin riittäväksi, koska aikaisempina vuosina rokotuskattavuus on ollut hyvä. Otoskokoanalyysin avulla laskettiin, että otoksesta saadun estimaatin virhe on korkeintaan 0,5-1,8 prosenttiyksikköä yli 0,95:n todennäköisyydellä, jos todellinen kattavuus on 90-99 %.

TULOKSET

Neuvoloista kerätyt rokotustiedot

Niistä 994 lapsesta, joiden osoitetiedot saatiin, 984:n (99 %) rokotustiedot löytyivät neuvolasta. Kaikki he siis kävivät kunnallisessa lastenneuvolassa. Kymmenen lapsen (9 suomalaista, 1 ulkomaalainen) rokotustietoja ei ollut neuvolassa. Heistä 6 lapsen huoltajalle lähetettiin kirje rokotustietojen saamiseksi, mutta yhtään vastausta ei tullut. Muuttuneita osoitetietoja ei kyetty selvittämään 4 lapsen tapauksessa eikä lasta tai huoltajaa tavoitettu. Kaksi vuotta aiemmin tehdyssä tutkimuksessa osoitetiedot saatiin 987 lapsesta ja rokotustiedot löytyivät 980 lapsesta (99,3 %).

Niistä lapsista, joiden rokotustiedot tähän tutkimukseen saatiin, oli suomalaisia 960 (97,6 %) ja ulkomaalaisia 24 (2,4 %); edellisessä rokotuskattavuustutkimuksessa ulkomaalaisten osuus oli 1,9 %. Ulkomaalaisista lapsista 20 oli syntynyt Suomessa, 4 ulkomailla. Samaten 4 suomalaislasta oli syntynyt muualla ja muuttanut sittemmin Suomeen.

Rokotuskattavuus

Rokotustiedot saatiin kaikkiaan 984 lapsesta. Ne 10 lasta, joiden rokotustietoja ei saatu, katsottiin rokottamattomiksi. Kolmen viimeksi tehdyn rokotuskattavuustutkimuksen tulokset ovat vertailukelpoisia.

Täydellisesti rokotettuja oli 93,3 % (927/994, 95 %:n luottamusväli 91,5-94,7) (taulukko 1). Rokotuskattavuus on hyvin samanlainen kuin edellisessä kattavuustutkimuksessa, jolloin kokonaiskattavuus oli 92,5 % (95 %:n luottamusväli 90,7-94,1). Rokotesarjojen annoksista jäivät yleisimmin puuttumaan toisella ikävuodella annettavat annokset, kuten aikaisemmissakin tutkimuksissa (taulukko 2). Rokotesarjojen ensimmäisistä annoksista 14-18 kuukauden iässä annettava tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokkorokotus (MPR) oli jäänyt useimmin saamatta, mutta toisen ikävuoden annoksista se toteutui kuitenkin parhaiten (kattavuus 96,7 %).

Puutteellisesti rokotetut

Puutteellisesti rokotettuja lapsia oli 67. Heihin katsottiin kuuluviksi ne 10 lasta, joiden rokotustietoja ei saatu, ja ne 57 puutteellisesti rokotettua lasta, joiden rokotustiedot saatiin. Puutteellisesti rokotetuista oli suomalaisia 60 (89,6 %) ja ulkomaalaisia 7 (10,4 %). Suomalaislapsista 6,2 % (60/969) ja ulkomaalaisista 28,0 % (7/25) oli puutteellisesti rokotettuja.

Rokotuksen puuttuminen johtui vanhemmista 31 tapauksessa (54 % niistä 57 puutteellisesti rokotetuista, joiden rokotustiedot saatiin): 20 lapsen vanhemmat eivät halunneet rokotusta, 11 lapselta puuttui neuvolakäyntejä. Vanhempien perustelut rokotusten kieltämiselle tai lykkäämiselle vaihtelivat. Yhdessä tapauksessa vanhemmat olivat kieltäneet lapsensa rokottamisen kokonaan, ja neljässä tapauksessa he olivat ilmaisseet yleisen epäluulonsa rokotuksia kohtaan, vaikka olivatkin joitakin rokotuksia sallineet. Viiden lapsen vanhemmat olivat kieltäneet pelkästään MPR-rokotuksen ja yhden lapsen vanhemmat Hib-rokotuksen. Viiden lapsen vanhemmat olivat halunneet lykätä yhtä tai useampaa rokotusta lapsen infektiokierteen, pahan allergian, kuumekouristustaipumuksen tai aiemman rokotuksen aiheuttaman voimakkaan kuumereaktion vuoksi. Neljässä tapauksessa vanhemmat halusivat yleisesti viivyttää rokotusaikataulua tai antaa vain yhden rokotuksen kerrallaan.

Maahan- tai maastamuuton takia rokotuksia puuttui 11 lapselta, eikä niitä ollut neuvolassa täydennetty ohjeiden mukaisesti. Muita syitä olivat neuvolan päätös jättää rokottamatta, vaikka hyväksyttävää syytä ei ollut (6 lasta) sekä lapsen sairastelu (4 tapausta). Viiden lapsen kohdalla neuvolaterveydenhoitaja ei tiennyt syytä rokotuksen puuttumiselle.

Neljällä lapsella oli todettu lääketieteellinen vasta-aihe rokottamiselle, mutta heidät katsottiin täydellisesti rokotetuiksi, koska annettua ohjeistusta oli kuitenkin noudatettu.

Rokotusaikataulun toteutuminen

Rokotusaikataulua noudatettiin hyvin, eikä muutoksia kahden edellisen kattavuustutkimusten tuloksiin juuri ollut. Rokotusajankohdan mediaanit vastasivat suositusajankohtia (taulukko 3).

Aikataulutarkastelussa oli mukana 971 lasta. Tarkastelun ulkopuolelle jäivät ne 13 lasta, joiden varhaislapsuuden rokotukset poikkesivat tavanomaisesta suomalaisesta ohjelmasta. He olivat yhtä lukuun ottamatta maahanmuuttajalapsia.

POHDINTA

Lähes kaikki pikkulapset käyvät kunnallisessa neuvolassa. Edellisen kattavuustutkimuksen yhteydessä havaittu vähäinen rokotuskattavuuden laskusuuntaus 1995 ja 1997 syntyneiden lasten välillä ei jatkunut tässä 1999 syntyneiden lasten otoksessa. Yleinen rokotusohjelma toteutuu parhaiten ensimmäisen elinvuoden aikana. Toisella ikävuodella rokoteannoksia jää saamatta herkemmin, mikä on todettu myös aiemmissa kattavuustutkimuksissa. Myös rokotusaikataulua noudatetaan yhtä hyvin kuin ennenkin (4,5).

Tutkimuksessa pyrittiin myös selvittämään rokottamatta jättämisen syitä. Neuvolaterveydenhoitajien mukaan rokottamatta jättäminen liittyi yli puolessa tapauksista lapsen vanhempiin: yksi tai useampi rokote oli jäänyt antamatta vanhempien toivomuksesta tai sovittuja neuvolakäyntejä oli jäänyt tekemättä. Toiseksi yleisin syy puutteellisiin rokotuksiin liittyi maahan- tai maastamuuttajiin, joiden rokotusohjelma poikkesi suomalaisesta ohjelmasta eikä rokotuksia ollut täydennetty ohjeiden mukaisesti. Sen sijaan rokottamisen todelliset vasta-aiheet ovat harvinaisia: sellainen oli vain neljällä lapsella. Lähes yhtä harvinaista oli neuvolan päätös jättää lapsi rokottamatta ilman hyväksyttävää syytä.

Alle kolmevuotiaiden lasten rokotusohjelman hyvä toteutuminen Suomessa kertoo vanhempien luottamuksesta rokotuksiin, vaikka rokotteiden epäillyt haitat ovat julkisuudessa ajoittain voimakkaastikin esillä (7). Sekä tutkimukset että käytäntö ovat osoittaneet, että rokotteiden haitat ovat hyötyyn verrattuna vähäiset. Vuoden 2005 alusta alkaen Suomen rokotusohjelmassa käytetään yksinomaan solutonta hinkuyskärokotetta, minkä odotetaan johtavan hinkuyskärokotuksen aiheuttamien kuume- ja paikallisreaktioiden vähenemiseen. Samalla on otettu käyttöön viittä eri tautia vastaan suunnattu yhdistelmärokote. Kahden ensimmäisen elinvuoden aikana annettavien pistosten määrä pienenee 12:sta 5:een, mikä helpottaa ohjelman toteuttamista. Tavoitteena on säilyttää rokotuskattavuus vähintään nykyisellä tasolla.