Poikien ympärileikkaus
Kysely lastenkirurgien hoitokäytännöistä

Pojan ympärileikkaus on yksi tavallisimmista leikkauksista maailmassa (1,2). Yleisesti hyväksytty syy leikkaukselle on lääketieteellisesti perusteltu esinahan ahtaus, fimoosi. Yleensä kyseessä on esinahan ihoa arpeuttavan ihotaudin, balanitis xerotica obliteransin (BXO), hoito (3). Toinen yleinen leikkausindikaatio on potilasta haittaava esinahan ahtauma, jossa terska ei pääse kunnolla näkyviin esinahan alta ja tekee normaalin yhdynnän mahdottomaksi. Myös toistuvat esinahan ja virtsateiden infektiot sekä balaniitti ovat leikkausindikaatiota, samoin kuin parafimoosi (4).

Ympärileikkaukseen liittyy melko vähän komplikaatioita, kun tekijänä on kokenut lastenkirurgi ja toimenpide tehdään riittävässä anestesiassa (5). Kuitenkin kirjallisuudessa on julkaistu tietoja monista haitallisista komplikaatioista, mm. virtsaputken ulkoaukon ahtaumasta, vuodosta, infektiosta, fistelistä ja siittimen nekroosista (6). Toimenpiteen on väitetty vähentävän pojan seksuaalista nautintoa muuttamalla terskan limakalvoa ja aiheuttamalla siten tunnottomuutta (7,8). Arvostelua on kohdistunut laajaan tutkimukseen, jossa osoitettiin ympärileikkauksen vähentävän peniksen papilloomavirustartuntaa ja naiskumppanien kohdunkaulan syöpäriskiä (9). Keniassa, Ugandassa ja Etelä-Afrikassa, joissa HIV-tartunnat ovat yleisiä, on osoitettu aikuisille miehille suoritetun ympärileikkauksen vähentävän HIV:n siirtymistä naiselta miehelle jopa 48-60 % (10).

Tiettyihin uskontoihin ja kulttuureihin, mm. juutalaisuuteen ja islamilaisuuteen, on vuosisatoja kuulunut poikalapsen ympärileikkaus, jonka jälkeen poika on otettu yhteisön jäseneksi täysivaltaisena jäsenenä (11). Suomessakin näitä vähemmistöjä, mm. juutalaisia ja tataareita, on ollut vuosisatojen ajan. Heillä on ollut oman yhteisönsä puolesta järjestelmä, joka on turvallisesti hoitanut nämä toimenpiteet. Pohjois-Euroopassa rutiinimaisesta ympärileikkauksesta on pidättäydytty jo kauemmin, mutta viime aikoina myös Yhdysvalloissa aikaisemmin hyvin tavalliseen, vastasyntyneen pojan ympärileikkaukseen on suhtauduttu kriittisemmin (4,12). Englannissa on julkaistu vastasyntyneen pojan rutiinimaista ympärileikkausta arvostelevia kirjoituksia (13,14).

Selvitimme kyselytutkimuksen avulla suomalaisten lastenkirurgien ja lastenkirurgiaan erikoistuvien lääkärien tapaa hoitaa fimoosia sekä suhtautumista ei-lääketieteelliseen ympärileikkaukseen. Tarve määrittää Suomessa noudatettavaa suhtautumista kulttuuriseen perinteeseen liittyvään ympärileikkaukseen on lisääntynyt maahanmuuttajien määrän kasvaessa. Heidän kulttuureissaan poikien ympärileikkaus periytyy joko uskontoon liittyen tai muuten rituaalisena toimenpiteenä sukupolvelta toiselle.

Menetelmät

Kyselytutkimus lähetettiin kaikkiin Suomen sairaanhoitopiireihin lukuun ottamatta Ahvenanmaata, missä ei ole lastenkirurgista yksikköä. Kyselyn kohteena oli yhteensä 20 sairaanhoitopiiriä, joiden lastenkirurgian vastaavalle lääkärille kyselylomake lähetettiin saatekirjeen kera. Lomake pyydettiin jakamaan kaikille niille yksikön lääkäreille, jotka osallistuvat alle 16-vuotiaiden poikien fimoosin operatiiviseen hoitoon. Lääkäreitä pyydettiin palauttamaan lomake palautuskuoressa.

Lomakkeessa selvitettiin vastaajan koulutustausta ja sairaanhoitopiiri. Kysymykset oli jaettu kahteen osioon, joista ensimmäisessä kysyttiin fimoosin lääketieteellisestä hoidosta ja toisessa suhtautumisesta kulttuuriseen perinteeseen liittyvään ympärileikkaukseen. Kyselylomake on lehden internet-sivuilla artikkelin pdf-version liitteenä (www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 35/2008).

Fimoosin hoitoa koskevissa kysymyksissä tiedusteltiin mm. leikkausmäärissä tapahtuneita muutoksia, hoidon indikaatioita ja potilaiden ikäjakaumaa. Lisäksi kysyttiin kortisonihoidon käytöstä, leikkaus- ja anestesiamenetelmistä sekä hoitoon mahdollisesti liittyvistä komplikaatioista.

Osa kysymyksistä koski kulttuuriseen perinteeseen liittyvää ympärileikkausta. Lääkäreiltä tiedusteltiin, minkä ikäisille niitä tehdään, mitkä ovat käytetyt leikkaus- ja anestesiamenetelmät sekä keneltä kysytään lupa toimenpiteen tekemiseen. Lisäksi kysyttiin lääkärin arviota toimenpiteen vaikutuksesta pojan tai hänen myöhemmän puolisonsa terveyteen, tietoa mahdollisista komplikaatioista sekä mahdollista tietoa siitä, missä muualla näitä toimenpiteitä tehdään. Lopuksi kysyimme vastaajien mielipidettä kulttuuriseen perinteeseen liittyvän ympärileikkauksen tekemisestä suomalaisissa sairaaloissa.

Tulokset

Ensimmäiseen kyselyyn saimme vastaukset 12 sairaanhoitopiiristä (60 %), yhteensä 31 vastausta. Uusintakyselyyn saatiin vastaukset kuudesta sairaanhoitopiiristä, yhteensä kahdeksalta lääkäriltä. Näin ollen vastauksia tuli yhteensä 18 sairaanhoitopiiristä (90 % lähetetyistä), yhteensä 39 lääkäriltä. Ainoastaan kahdesta sairaanhoitopiiristä emme saaneet vastausta. Vastanneista 29 oli lastenkirurgian erikoislääkäreitä ja seitsemän lastenkirurgiaan erikoistuvia lääkäreitä. Yksi vastaajista oli urologi, yksi yleiskirurgi ja yksi sydän- ja verisuonikirurgi, jotka vastasivat lastenkirurgiasta keskussairaalassa.

Fimoosin leikkaushoito

Vastaajista kolme neljästä arveli fimoosin operatiivisen hoidon vähentyneen kymmenen viime vuoden aikana, loput arvioivat leikkausten määrän pysyneen ennallaan. Fimoosin leikkausindikaationa (taulukko 1) kaikki pitivät arpeuttavaa, patologista fimoosia, balanitis xerotica obliteransia, joka hoidettiin ympärileikkauksella. Enemmistö piti kirurgisen hoidon aiheena murrosiän patologista fimoosia, joka estää esinahan normaalin liikkuvuuden yhdynnässä, sen sijaan leikki-ikäisen fimoosia ei pidetty leikkauksen aiheena. Puolet vastaajista piti keskimäärin 3,5 kertaa vuodessa toistuvia balaniitteja ja joka kolmas vastaaja toistuvia virtsatietulehduksia fimoosin leikkausindikaationa. Parafimoosin reposition jälkeen leikkaukseen päätyi edelleen kaksi kolmesta vastaajasta.

Enemmistön mielestä hoitoindikaation täyttävän fimoosin leikkaus tuli tehdä, kun potilas on yli 10-vuotias. Joka viides vastaaja hoiti fimoosin operatiivisesti riippumatta lapsen iästä. Kortisonivoidetta patologisen fimoosin hoidossa ilmoitti käyttävänsä kaksi kolmesta vastaajasta. Puolet vastaajista käytti kortisonivoidetta ainoastaan yli 5-vuotiaille, toinen puoli sitä tarvitsevalle ikään katsomatta. Eniten käytettiin vahvaa kortisonivoidetta (beetametasoni). Keskimääräinen kortisonikuurin pituus oli 3,1 viikkoa (vaihteluväli 1,5-8 viikkoa). Kortisonikuurin uusi tarvittaessa 65 % sitä käyttävistä.

Arpisen fimoosin (balanitis xerotica obliterans) hoidoksi 95 % vastaajista ilmoitti käyttävänsä ympärileikkausta. Muiden syiden takia tehdyssä fimoosin kirurgisessa hoidossa leikkaustavan valintaan plastian ja ympärileikkauksen välillä lääkärin keskustelu lasten ja vanhempien kanssa vaikutti 74 %:iin vastaajista. Yleensä lapsen mielipidettä pidettiin tärkeänä, jos lapsi oli yli 10-12-vuotias. Esinahan vapaata venyttämistä sekä eteen- että taaksepäin välittömästi plastian jälkeen suositti 24 (62 %) vastaajaa, vasta 2-3 vuorokauden kuluttua plastiasta 4 (10 %) vastaajaa ja yli viikon odottivat loput 8 (21 %) vastaajaa. Kahdella oli muunlainen, tarkemmin määrittelemätön jatkohoito. Mikäli esinahan plastian jälkeen fimoosi uusiutui, 20 (51 %) ilmoitti tekevänsä ympärileikkauksen ja 6 (15 %) esinahan plastian uudelleen keskimäärin puolen vuoden kuluttua. Fimoosin uusimiseen käytti kortisonia 4 (10 %), ja loput 8 (21 %) ilmoittivat etenevänsä tapauskohtaisesti. Toimenpiteet suoritetaan anestesiassa, joista tavallisin on maskianestesia (30 vastaajaa, 77 %) yhdistettynä laskimosedaatioon, yleensä ilman intubaatiota, joko ilman johtopuudutusta tai yhdistettynä siihen. Toinen paljon käytetty anestesiamuoto on laskimoanestesia ilman intubaatiota yhdistettynä sakraalipuudutukseen (8 vastaajaa, 21 %).

Vastaajien mukaan fimoosin hoito ympärileikkauksella vähentää balaniitteja, virtsan obstruktiota ja virtsatieinfektioita (taulukko 2). Kuitenkin puolet vastaajista ilmoitti, ettei ympärileikkauksella ole terveyttä edistävää vaikutusta suomalaiselle pojalle. Joka neljännen vastaajan mukaan pojan ympärileikkauksesta ei ole myöskään haittaa suomalaiselle pojalle (taulukko 2). Kaksi kolmannesta vastaajista oli sitä mieltä, että ympärileikkaus on kosmeettinen haitta, kolmanneksen mukaan se lisää terskan ärtyvyyttä ja neljänneksen mukaan vähentää myöhemmin seksuaalista nautintoa.

Kulttuuriseen perinteeseen liittyvä ympärileikkaus

Kulttuuriseen perinteeseen liittyviä ympärileikkauksia tehdään Suomessa kolmessa sairaanhoitopiirin sairaalassa. Kolme vastaajaa (8 %) ilmoitti tekevänsä näitä leikkauksia (taulukko 3). Heistä kaksi on lastenkirurgia ja yksi yleiskirurgi. Yhden vastaajan mukaan kulttuuriseen perinteeseen liittyvä ympärileikkaus edistää terveyttä mm. vähentämällä siittimen syövän ilmaantumista. Leikkaus pyritään tekemään vasta kun lapsi on yli 2-vuotias, jolloin anestesiariskit ovat pienemmät. Alle 3 kuukauden ikäisille leikkausta ei tehdä. Tätä vanhemmille toimenpide voidaan anestesian puolesta suorittaa päiväkirurgisena toimenpiteenä, kun apnean riski on pienempi.

Kolme lastenkirurgia (8 %) on tehnyt kulttuuriseen perinteeseen liittyviä ympärileikkauksia yksityissektorin sairaaloissa (taulukko 3). Heidän mielestään yli kolmen kuukauden ikäisten lasten toimenpiteeseen riittää molempien vanhempien suullinen lupa, sen sijaan vanhemmille lapsille leikkauksia tehtäessä on edellytyksenä lapsen oma suullinen suostumus. Kaikki nämä ympärileikkaukset tehdään anestesiassa, yleensä laskimosedaatiossa ja maskiventilaatiossa joko siittimen johtopuudutuksen kanssa tai sitä ilman, tai sakraalipuudutuksessa.

Neljä viidesosaa (32 vastaajaa, 82 %) ei pitänyt ilman asianomaisen lupaa tehtyä poikien ympärileikkausta hyväksyttävämpänä kuin tyttöjen. Seitsemän vastaajan (18 %) mielestä ympärileikkaus ilman pojan omaa lupaa on tytön ympärileikkausta hyväksyttävämpää, perusteena mm. "ei haittaa terveyttä", "ero haitoissa, tytöillä täysin tuomittava asia", "poikien ja tyttöjen ympärileikkaus on ihan eri asia, toimenpiteen tausta on ihan eri, mm. hygienia", "poikien ympärileikkaus ei mutiloi yhtä rankasti" tai "käsittääkseni haitta pienempi, mutta en hyväksy myöskään pojan ympärileikkausta ilman lupaa".

Niistä 33 vastaajasta, jotka eivät kyselyhetkellä tehneet kulttuuriseen perinteeseen liittyviä ympärileikkauksia, 4 (12 %) olisi valmis tekemään sellaisen myöhemmin tietyin edellytyksin. Yleisin edellytys oli, että yli 12-vuotiaalle tehtävän toimenpiteen kaikki kustannukset maksaa potilas tai hänen perheensä riippumatta siitä, tehdäänkö toimenpide yksityissairaalassa tai sairaanhoitopiirin sairaalassa.

Suurin osa vastaajista ei tiennyt missä ja miten heidän alueellaan kulttuuriseen perinteeseen liittyvät poikien ympärileikkauksen tehdään (taulukko 3). Yli puolella ei myöskään ollut tietoa muualla tehtyjen ympärileikkausten komplikaatioista (taulukko 3). Tavallisimpia komplikaatioita muualla tehdyistä ympärileikkauksista tiedettiin olevan infektiot, kivuliaisuus ja virtsaputken ahtaumat.

Niistä kymmenestä (26 %) vastaajasta, jotka suorittavat (6 vastaajaa, 15 %) tai suostuisivat (4 vastaajaa, 10 %) suorittamaan kulttuuriseen perinteeseen liittyviä poikien ympärileikkauksia, 5 (50 %) edellyttää potilaan omaa, itsenäistä suostumusta toimenpiteeseen ja viidelle (50 %) riittää molempien vanhempien suullinen suostumus. Viidentoista vastaajan (38 %) mielestä kulttuuriseen perinteeseen liittyvät ympärileikkaukset tulisi sallia ainoastaan terveydenhuollon ammattilaisen tekemänä yksityissektorilla siten, että potilas maksaa itse kaikki kustannukset. Vastaajista 12 (31 %) haluaisi kieltää lailla kokonaan myös poikien ei-lääketieteelliset ympärileikkaukset Suomessa. Vastaajista 3 (8 %) on valmis suorittamaan toimenpiteen julkisessa sairaalassa julkisin varoin ja 3 (8 %) vain potilaan itsensä maksamana.

Pohdinta

Osallistuminen fimoosin hoitoa lastenkirurgian yksiköissä koskevaan kyselytutkimukseen oli 90 % Suomen sairaanhoitopiireistä. Leikkauksia tekeviltä lääkäreiltä tuli 39 vastausta. Heistä valtaosa oli lastenkirurgian erikoislääkäreitä. Tutkimus antaa luotettavan käsityksen fimoosin hoitokäytännöstä Suomessa, koska suurin osa lasten leikkauksista tehdään julkisen terveydenhuollon sairaaloissa lastenosastoilla, vaikkakin yksityissektorin osuus saattaa olla kasvussa.

Vaikuttaa siltä, että fimoosin hoidossa noudatetaan Suomessa yhtenäistä käytäntöä. Kolme neljästä vastaajasta arvioi fimoosin operatiivisen hoidon vähentyneen 10 viime vuoden aikana, mikä noudattaa kansainvälisiä arvioita (1). Suomessa lasten fimoosin hoito on melko konservatiivista, eikä alle 5-vuotiaan fysiologista fimoosia juurikaan pidetä leikkauksen aiheena (15). Yleisenä vaatimuksena leikkaukselle on arpinen fimoosi, mikä käytännössä tarkoittaa balanitis xerotica obliteransia, ja tällöin edelleen tavallisin toimenpide on ympärileikkaus (3). Esinahan plastia näyttää vakiintuneen vallitsevaksi leikkausmuodoksi etenkin 5-10-vuotiaiden tiukan fimoosin hoidossa (15,16,17). Venytys aloitetaan nykyään selvästi aikaisemmin kuin ennen, yleisimmin 3-4 vuorokauden kuluttua leikkauksesta.

Muina fimoosin leikkaushoidon aiheina pidetään toistuvia balaniitteja. Kirjallisuuden mukaan balaniitteja esiintyy eniten pienillä, jopa vaippaikäisillä lapsilla ja patologista fimoosia vasta varhaisteineillä (3). Kuitenkin puolet suomalaisista lastenkirurgeista oli sitä mieltä, että kolme balaniittia vuodessa on leikkauksen aihe. Ahdas fimoosi toistuvien virtsainfektioiden jälkeen oli myös leikkauksen aiheena kolmanneksella vastaajista. Leikkausten vähenemistä selittää osin indikaatioiden tiukentuminen, mutta toisaalta myös kortisonihoidon yleistyminen. Kortisonia käyttää hoidossa yli puolet vastanneista lastenkirurgeista samoin indikaatioin kuin leikkausta. Lyhyen, noin kolmen viikon, kuurin vahvaa kortisonivoidetta on valmis uusimaan lähes kolme neljästä lastenkirurgista ennen leikkauksen harkintaa (18,19). Kortisonivoiteen käyttö tulisikin määrittää leikkaushoidon vaihtoehdoksi, eikä sitä tule käyttää lasten tavallisimman fysiologisen fimoosin hoitoon lainkaan.

Puolet vastanneista ei näe toimenpiteellä mitään terveyttä edistävää vaikutusta suomalaiselle pojalle. Tämä on hieman yllättävä havainto, koska toimenpide tehdään lääketieteellisin perustein ja voisi olettaa, että leikkaus on kaikkien mielestä terveydelle hyödyllinen. Mielipiteelle saattaa olla syynä kaksi asiaa. Hoidon indikaationa pidetään tiukkaa fimoosia, joka hankaloittaa tai estää normaalin yhdynnän. Joko sitä ei pidetä terveyttä edistävänä tai sitten kysymys on ollut huonosti muotoiltu, ja osa vastaajista on saattanut tulkita sen koskevan kulttuuriseen perinteeseen liittyvää ympärileikkausta. Kuitenkin 40 %:n mielestä leikkauksella on edullinen vaikutus toistuviin balaniitteihin, mutta verrattuna kansainvälisesti esitettyihin arvioihin toimenpiteen eduista esim. peniksen ja kohdunkalan syövän sekä HIV:n vähenemisestä, ei näitä vastaajien mielestä leikkauksella ollut.

Muista kuin lääketieteellisistä syistä tehtyjä ympärileikkauksia ei 34 (87 %) vastaajan mukaan tehdä eikä pitäisi tehdä sairaanhoitopiirin sairaaloissa. Kahden (5 %) vastaajan mukaan niitä tehdään sairaanhoitopiirin sairaalassa, vaikka ei pitäisi. Yhden (3 %) vastaajan mukaan kulttuuriseen perinteeseen liittyvä ympärileikkaus vähentää siittimen syövän esiintymistä, sen sijaan muiden 38 (97 %) vastaajan mukaan ympärileikkaus ei edistä lainkaan poikien terveyttä. Tämä eroaa siitä, mitä kirjallisuuden mukaan on osoitettu kehitysmaissa, missä mm. HIV:n leviämistä on voitu vähentää ympärileikkauksilla (10). Tähän kyselyyn vastanneiden mukaan Suomessa pitäisi ennemmin valistaa ihmisiä hyvään hygieniaan ja kondomin käytön lisäämiseen.

Yksikään kulttuuriseen perinteeseen liittyviä ympärileikkauksia tekevistä lääkäreistä ei tehnyt toimenpidettä kahdeksan päivän ikäiselle pojalle, kuten esim. juutalaisuus edellyttää (20). Alaikärajana pidettiin kolmen kuukauden ikää, ja se on myös yleisenä leikkausten ikärajana lasten päiväkirurgian yksiköissä, joissa lastenanestesiologit hoitavat nukutukset.

Yleisin peruste kielteiseen suhtautumiseen ei-lääketieteelliseen toimenpiteeseen oli, että toimenpidettä pidetään tarpeettomana ja että siihen liittyy riskitekijöitä. Vastaajista 82 % ei pitänyt poikien kulttuuriseen perinteeseen liittyvää ympärileikkausta ilman pojan omaa suostumusta hyväksyttävämpänä kuin tyttöjen sukuelinten leikkausta. Poikien leikkausta piti hyväksyttävämpänä 18 % vastaajista mm. sillä perusteella, että se ei haittaa terveyttä tai että poikien ja tyttöjen ympärileikkaus on täysin eri asia (21).

Yli puolet vastaajista ei ollut kuullut terveydenhuollon ulkopuolella tehtyjen kulttuuriseen perinteeseen liittyvien ympärileikkausten aiheuttamista komplikaatioista. Neljä viidesosaa (82 %) vastaajista ei tiennyt, tehdäänkö toimenpiteitä heidän alueellaan pojille jossain muualla kuin terveydenhuollossa. Vastaajien mukaan tavallisimpia ongelmia tällaisen ympärileikkauksen jälkeen olivat infektiot, puutteellinen kivunhoito, verenvuodot, virtsaputken ahtaumat, kosmeettiset ongelmat ja peniksen nekroosi.

Tämän kattavan kyselytutkimuksen perusteella Suomessa lastenkirurgiasta vastaavien lääkärien suhtautuminen kulttuuriseen perinteeseen liittyviin ympärileikkauksiin on kielteinen. Yli yhdeksän kymmenestä suhtautuu näihin toimenpiteisiin kielteisesti. Tavallisin peruste kielteiseen suhtautumiseen on toimenpiteen tarpeettomuus, se ei lisää suomalaisen pojan tai hänen puolisonsa terveyttä lainkaan. Sen sijaan sillä katsotaan olevan haittoja, joista tärkeimmäksi vastaajat arvioivat kosmeettisen haitan ja terskan turhan ärsytyksen sekä leikkauksen aiheuttaman tarpeettoman nukutus- ja leikkausriskin.

Suomessa ei ole lakia poikien ei-lääketieteellisestä ympärileikkauksesta. Tyttöjen ympärileikkaus on laissa kielletty. Kolmannes vastaajista haluaisi kieltää lailla poikien ympärileikkaukset, jotka tehdään kulttuurisista syistä Suomessa. Hieman suurempi osa vastaajista oli sitä mieltä, että kulttuuriseen perinteeseen liittyvät poikien ympärileikkaukset tulisi sallia, mutta ainoastaan terveydenhuollon ammattilaisen tekemänä ja turvallisessa anestesiassa siten, että potilas päättää leikkauksesta itse ja myös maksaa itse kaikki toimenpiteestä aiheutuneet kustannukset. Vain 10 % vastaajista olisi valmis tekemään nämä toimenpiteet julkisessa terveydenhuollossa, näistäkin joka toinen edellyttää, että kustannuksista ei vastaa yhteiskunta.

Lopuksi

Poikien fimoosien operatiivinen hoito on kyselytutkimukseen vastanneiden lääkärien mukaan vähentynyt kymmenen viime vuoden aikana. Tavallisin toimenpide murrosikäisen balanitis xerotica obliteransin aiheuttaman patologisen fimoosin takia on edelleen ympärileikkaus. Esipuberteetti-ikäisen pojan fimoosin tavallisin hoito on esinahan plastia. Alle 5-vuotiaalle fimoosin leikkaus tulee harvoin kysymykseen. Vahvan kortisonivoiteen lyhytaikainen käyttö on tullut esipuberteetti-ikään ehtineen pojan fimoosin hoitoon. Leikkaustavan valintaan vaikuttaa paljon lääkärin keskustelu lapsen ja hänen vanhempiensa kanssa. Kaikki toimenpiteet suoritetaan anestesiassa.

Kulttuuriseen perinteeseen liittyviä ympärileikkauksia ei tehdä Suomen sairaanhoitopiirien sairaaloissa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Tärkeimpänä syynä vastaajien mukaan on toimenpiteen tarpeettomuus ja se, ettei se lainkaan edistä terveyttä. Suurin osa lääkäreistä edellyttää lapsen omaa suostumusta leikkaukseen. Yli kolmanneksen mukaan kulttuuriseen perinteeseen liittyvän ympärileikkauksen suorittaminen tulisi sallia ainoastaan terveydenhuollon ammattilaiselle. Toimenpide tulee tehdä anestesiassa ja sen kustannukset eivät kuulu yhteiskunnan maksettavaksi. Kolmanneksen mukaan poikien ei-lääketieteellinen ympärileikkaus tulisi kieltää lailla Suomessa.

Tästä asiasta tiedettiin

Poikien ympärileikkaus on yleisin toimenpide maailmassa.

Ympärileikkauksen aihe on esinahkaa arpeuttava balanitis xerotica obliterans.

Fimoosileikkaukset ovat vähentyneet Suomessa, eikä alle 5-vuotiaiden fysiologista fimoosia hoideta.

Kulttuuriseen perinteeseen liittyviä ympärileikkauksia tehdään myös Suomessa.

Tämä tutkimus opetti

Esinahkaa ahtauttavan fimoosin hoitoon käytetään kortisonivoidetta.

Murrosikäisen pojan arpisen fimoosin hoito on ympärileikkaus, esipuberteetti-ikäiselle tavallisimmin esinahan plastia.

Kulttuuriseen perinteeseen liittyviä ympärileikkauksia tehdään vain satunnaisesti Suomen sairaanhoitopiireissä.

Lastenkirurgit suhtautuvat suurella varauksella kulttuuriseen perinteeseen liittyviin ympärileikkauksiin, ja noin kolmasosa haluaisi ne kiellettäväksi lailla.