Lehti 25: Alkuperäis­tutkimus 25/1998 vsk 53 s. 2663

Psykologisten tekijöiden yhteys kolesteroliarvoihin

Sepelvaltimotautiin liittyvissä tutkimuksissa on yhä enemmän alettu korostaa psykososiaalisten riskitekijöiden vaikutusta. Kuitenkin esimerkiksi työstressin, vihamielisyyden tai A-tyyppisen käyttäytymisen vaikutusmekanismit kardiovaskulaariseen järjestelmään ovat edelleen epäselviä ja tutkimustulokset vaikutuksista ristiriitaisia. Omassa tutkimuksessamme työ- ja elämäntilanteen kokemisella, vihamielisyydellä sekä A-tyyppisellä käyttäytymisellä ei ollut erityistä yhteyttä sepelvaltimotautiriskin osoittimena käytettyihin seerumin non-HDL-kolesteroliarvoihin.

Sirke KoskinenSoili KeskinenStrip Baby -Tutkijaryhmä

Sepelvaltimotaudin esiintyvyys Suomessa on vähentynyt huomattavasti kahdenkymmenen viime vuoden aikana, mutta sitä voidaan edelleen pitää suomalaisten tärkeimpänä kansanterveysongelmana. Sepelvaltimotaudin oireet tulevat näkyviin vasta keski-iässä tai myöhemmin (1). Sepelvaltimotautiin sairastumisen riskiä lisäävät suuri LDL- ja pieni HDL-kolesterolipitoisuus, kohonnut verenpaine, tupakointi, miessukupuoli, diabetes, ylipainoisuus, fyysinen inaktiviteetti ja perintötekijät (2). Myös ihmissuhteilla ja sosiaalisella ympäristöllä (kasvatus, elinolosuhteet, psykososiaalinen paine) voi olla merkitystä sepelvaltimotaudin kehittymiselle (3,4). Perinnölliset tekijät vaikuttavat ensisijaisesti sairastumisalttiuteen. Sen, kuka sairastuu ja kuka säilyy terveenä, määräävät usein lopullisesti elämäntavat: ruokavalio, tupakointi, liikuntatottumukset sekä psyykkiset ja sosiaaliset tekijät (5).

Sepelvaltimotautiin liittyvissä tutkimuksissa on yhä enemmän alettu korostaa psykososiaalisten tekijöiden merkitystä. Niillä tarkoitetaan sellaisia psyykkisiä ja sosiaalisia tekijöitä, jotka vaikuttavat henkilön fysiologiaan ja kohottavat sitä kautta sepelvaltimotautiin sairastumisen riskiä. Lääketieteellisissä tutkimuksissa ei kuitenkaan ole otettu riittävästi huomioon näitä yksilöön vaikuttavia psykologisia ja ympäristöllisiä tekijöitä (6).

STRESSI JA SEPELVALTIMOTAUTI

Monien työtyytyväisyyttä vähentävien tekijöiden on havaittu liittyvän sepelvaltimotaudin kehittymiseen. Tällaisia tekijöitä ovat mm. liiallinen työmäärä, työskentely paineen alaisena aikarajoja vastaan, konfliktit esimiesten ja alaisten kanssa sekä työttömyyden uhka (3). Ensisijainen työhön liittyvä riskitekijä on Karasekin ja Theorellin (6) mukaan työ, jossa yhdistyvät kova suorituspaine ja vähäiset vaikutusmahdollisuudet omaan työhön.

The Swedish Five County -tutkimuksessa raskasta ylityötä tekevillä naisilla esiintyi infarkteja enemmän kuin miehillä. Tulosta voidaan selittää ensinnäkin sillä, että naisten työ on useammin vain vähän kontrolloitavissa olevaa ja yksitoikkoista, jolloin naiset kokevat myös ylityön rasittavampana. Selityksenä voivat olla myös miesten ja naisten erot sosiaalisissa rooleissa, sillä naisilla voi olla enemmän vastuuta kodin ja lasten hoidosta, jolloin heidän on vaikeampi tehdä ylitöitä kuin miesten. Tämä äidin ja työntekijän kaksoisrooli voi edistää sepelvaltimotaudin kehittymistä. Näin ollen huolimatta siitä, että työssä käyvillä naisilla esiintyy huomattavasti vähemmän sepelvaltimotautia kuin miehillä, työn rasittavuuteen liittyvä riski sairastua voi naisilla olla ainakin yhtä voimakas kuin miehillä (6).

Perhe-elämän ei ole todettu olevan niin vahvasti yhteydessä sepelvaltimotaudin kehittymiseen kuin työolosuhteiden. Sydänkohtausten riski liittyy kuitenkin usein elämänmuutoksiin ja perhe-elämän vaikeuksiin (6). Muiden elämäntapahtumien vaikutus tulisi siis aina ottaa huomioon, koska työn ulkopuoliset vaatimukset voivat joko kumota tai pahentaa työn vaatimuksia (7).

Mekanismeja, jotka välittävät sosiaalisia ja psykologisia vaikutuksia kardiovaskulaariseen järjestelmään, ei tarkkaan tunneta (8). Karasekin ja Theorellin (6) mukaan psykososiaaliset tekijät työssä voivat vaikuttaa sepelvaltimotaudin kehittymiseen kolmen eri väylän kautta: Ensinnäkin ne voivat edistää useita pitkäkestoisia fysiologisia prosesseja, kuten verenpaineen kohoamista ja ateroskleroosia. Toisaalta ne voivat toimia laukaisevina mekanismeina sydänkohtauksille. Kolmanneksi ne voivat pahentaa perinteisten riskitekijöiden vaikutuksia, sillä esimerkiksi tupakoitsija voi tupakoida enemmän stressaavissa työtilanteissa.

Stressitilanteen akuuttius ja kroonisuus vaikuttavat eri tavalla sekä seerumin kolesteroliin että sepelvaltimotautiin (9). Akuuttien laboratoriossa aiheutettujen stressitekijöiden on todettu suurentavan sekä kokonais- että LDL-kolesterolipitoisuuksia (10,11). Miesten LDL-kolesteroliarvoissa nousua on ollut enemmän kuin naisten arvoissa akuutin stressin yhteydessä (11). Kolesteroliarvojen eron sukupuolten kesken on päätelty johtuvan hormonituotannon eroavaisuuksista, ja tämän eron voidaankin olettaa olevan yksi selitys sukupuolten välisille sepelvaltimotaudin eroille (12). Akuutin stressin vaikutus kolesterolitasoon näyttää kuitenkin olevan vähäistä sepelvaltimotautiriskin kannalta (9).

Krooninen stressi taas liittyy usein pitkäkestoiseen työrasitukseen tai työttömyyteen. Merkittäviä muutoksia kolesterolipitoisuuksissa voi esiintyä erityisesti silloin, kun elämäntilanteeseen liittyy taloudellista epävakaisuutta tai ajankohtainen työttömyysuhka (12). Krooninen stressi voi merkittävästi vaikuttaa sepelvaltimotaudin etenemiseen (6).

Myös stressitekijät, jotka ovat persoonallisesti uhkaavia tai muuten merkityksellisiä, voivat herkästi tuottaa merkittäviä muutoksia seerumin lipideissä (9). Erityisesti yksilön tulkinta lisääntyneestä stressistä ja työkuormituksesta on merkittävästi yhdistynyt kokonaiskolesterolipitoisuuden suurenemiseen (7).

A-TYYPPINEN KÄYTTÄYTYMINEN SEPELVALTIMOTAUDIN RISKITEKIJÄNÄ

A-tyyppistä käyttäytymistä pidetään sepelvaltimotaudin itsenäisenä riskitekijänä, jonka vaikutus on lähes yhtä suuri kuin perinteisten sepelvaltimotaudin riskitekijöiden (13,14). Useat tutkimukset ovat toistuvasti osoittaneet yhteyden A-tyyppisen käyttäytymisen ja sepelvaltimotautiriskin välillä (14). Meta-analyysin mukaan A-tyyppinen käyttäytyminen on heikosti, mutta luotettavasti yhteydessä sepelvaltimotautiin (15).

Mekanismeja, joiden kautta A-tyyppinen käyttäytyminen lisää sepelvaltimotautiriskiä, ei vielä tarkkaan tunneta. A-tyyppisen käyttäytymisen on todettu kuitenkin tulevan esille erityisesti haastavissa suoritustilanteissa: tällöin A-tyyppisesti käyttäytyvät reagoivat korkeammalla verenpaineella, syketaajuudella sekä suuremmilla veren plasman katekolamiini- ja kortisolipitoisuuksilla kuin B-tyyppisesti käyttäytyvät (14). Näin lisääntyneen neuroendokrinologisen ja kardiovaskulaarisen aktivaation voidaan olettaa lisäävän veren rasva-aineiden määrää (12), ja A-tyyppisesti käyttäytyvillä on todettu olevan esimerkiksi korkeammat kokonaiskolesteroli- ja LDL-arvot (16,13). Toisaalta A-tyyppinen reagointi edistää myös ateroskleroosia ja jouduttaa siten sepelvaltimotaudin kliinisten ilmenemismuotojen ilmaantumista. On myös osoitettu, että A-tyyppisellä henkilöllä, joka on lisäksi vihamielinen, heikko kestämään vastoinkäymisiä tai ulkoisten tekijöiden ohjaama, on todennäköisemmin korkeammat lipidiarvot kuin A-tyyppisellä henkilöllä, jolla ei ole näitä lisäominaisuuksia (12).

A-tyyppisen käyttäytymisen rooli sepelvaltimotaudin itsenäisenä riskitekijänä on kuitenkin asetettu kyseenalaiseksi: on esitetty, etteivät käyttäytymisriskitekijät ole riippumattomia muista, lähinnä sepelvaltimotaudin somaattisista riskitekijöistä, vaan näillä saattaisi olla taustallaan jokin yhteinen tekijä, joka altistaa sairastumiselle (17). Useat tutkimukset eivät myöskään ole onnistuneet löytämään todisteita A-tyyppisen käyttäytymisen ja seerumin kolesterolipitoisuuden välisestä yhteydestä (18). Joidenkin pitkittäistutkimusten negatiiviset tulokset saattavat osaksi selittyä sillä, että tutkittavilla on ollut suuri sepelvaltimotautiriski jo tutkimuksen alkaessa. Terveessä väestössä tehdyt prospektiiviset tutkimukset ovat kuitenkin johdonmukaisesti tukeneet käsitystä A-tyyppisen käyttäytymisen riskimerkityksestä (19).

Ristiriitaisten tulosten on katsottu liittyvän osaksi siihen, että A-tyyppisessä käyttäytymisessä on useita osa-alueita, joiden merkitys sepelvaltimotautiriskin kannalta vaihtelee. Useat tutkijat (20,21) korostavatkin A-tyyppisyyden tarkastelemista osatekijöinä. Osatekijöistä aggressiivisuus, vihamielisyys ja kärsimättömyys ovat olleet selvästi yhteydessä sepelvaltimotaudeille altistumiseen (22,23). Vastuuntuntoa painottavaa osatekijää sitä vastoin on pidetty psykologiselta sisällöltään ja riskiluonteeltaan ennemminkin sairastumista ehkäisevänä (22). Kärsimättömyyden ja aggressiivisuuden katsotaan olevan yhteydessä heikkoon itsetuntoon, sosiaalisen suosion puuttumisen tunteeseen ja ulkoiseen kontrolliin. Johtajuus ja vastuuntuntoisuus puolestaan ovat yhteydessä vahvaan itsetuntoon, sosiaalisen suosion tunteeseen ja sisäiseen kontrolliin. Nykyään käytetäänkin usein käsitettä sepelvaltimotaudeille altistava käyttäytyminen (coronary-prone behavior) viitattaessa vain niihin A-tyyppisyyden osatekijöihin, joiden oletetaan lisäävän sairastumisriskiä (14).

Metaboliseen oireyhtymään kohdistunut biopsykologinen tutkimus on antanut merkittävää uutta tietoa A-tyyppisen käyttäytymisen, sen osatekijöiden ja sydän- ja verisuonitautien välisen yhteyden neuroendokriinisesta perustasta (24). Metaboliseen oireyhtymäänhän liittyy mm. vähentynyt HDL-kolesterolipitoisuus ja kohonnut verenpaine (25). A-tyyppinen käyttäytyminen näyttää ainakin miehillä lisäävän sydän- ja verisuonitautiriskiä vaikuttamalla metabolisen oireyhtymän kehittymiseen. Naisilla aggressiivisuus ja vihamielisyys eivät näytä olevan merkityksellisiä aineenvaihdunnan kannalta (26). Tämä käy yhteen sen näkemyksen kanssa, että sydän- ja verisuonitautien psykologinen etiologia ja fysiologiset riskitekijät ovat erilaiset miehillä ja naisilla (27).

VIHAMIELISYYS SEPELVALTIMO- TAUDIN RISKITEKIJÄNÄ

Myös vihamielisyyden (hostility) riskivaikutuksesta on saatu ristiriitaisia tuloksia. Vihamielisyys on ennustanut sydänkohtauksia paremmin kuin A-tyyppisyyden kokonaispisteet. Alle 65-vuotiaiden yhden infarktin sairastaneiden potilaiden (n = 92) seurantatutkimuksessa on osoitettu, että potilaat, joiden infarkti uusiutui tai jotka kuolivat vuoden kuluessa, olivat ärtyisämpiä ja vihamielisempiä. A-tyyppisen käyttäytymisen kokonaispisteet eivät kuitenkaan olleet yhteydessä infarktin ilmaantuvuuteen (28).

Tutkittaessa vihamielisyyden ja sydänkohtausten välistä yhteyttä 40-59-vuotiailla miehillä (n = 3 750) huomattiin, että verenpaine, runsas tupakointi ja runsas alkoholinkäyttö olivat yhteydessä äärimmäiseen vihamielisyyteen. Vihamielisyyteen olivat yhteydessä myös yksitoikkoinen työ ja vähäinen vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus (29). Myös Helmers ym. (30) ovat osoittaneet yhteyden vihamielisyyden ja verenpaineen välillä.

Tukea vihamielisyyden riskivaikutukselle on antanut myös tutkimus, jossa arvioitiin A-tyyppisen käyttäytymisen osatekijöiden (kilpailevuus, kiireisyys ja vihamielisyys) yhteyttä mies- ja naistoimihenkilöiden kolesteroliarvoihin (n = 60). Naisilla, joilla todettiin voimakasta vihamielisyyttä, oli merkittävästi suurempi kokonais- ja LDL-kolesteroliarvo kuin naisilla, joilla vihamielisyys oli vähäistä. Myös miehillä, joilla vihamielisyys oli voimakas, oli merkittävästi suuremmat LDL-kolesteroliarvot (13).

Vihamielisyyden ytimenä on pidetty kyynisyyttä ja pyrkimystä suuttumuksen tukahduttamiseen, ja myös näiden on todettu olevan yhteydessä kaikututkimuksen avulla arvioituun ateroskleroosin etenemiseen keski-ikäisillä miehillä (31).

Osassa nykyisistä tutkimuksista, jotka ovat pohjautuneet MMPI-tyyppisiin vihamielisyysmittareihin, ei kuitenkaan ole osoitettu merkittäviä yhteyksiä esimerkiksi suurentuneen kokonaiskolesterolipitoisuuden ja vihamielisyyden välillä (32). Kuten A-tyyppisyydessäkin, vain tietyt vihamielisyyden ulottuvuudet voivat olla yhteydessä seerumin lipideihin (12).

Vihamielisyys ei ole suomalaisilla ollut yhteydessä sepelvaltimotaudin somaattisiin riskitekijöihin (verenpaine, kolesteroli), mutta se on ollut voimakkaasti yhteydessä käyttäytymisriskitekijöihin, kuten tupakointiin, alkoholinkäyttöön ja liikunnan puutteeseen. Erikoisen selvä tämä yhteys on ollut naisilla (33).

Vihamielisyydellä yksinään ei ole havaittu olevan yhteyttä kolesterolitasoon. Voikin olla mahdollista, että vihamielisyys ei vaikuta suoraan sydänkohtauksiin, vaan ehkä vain välillisesti sen mukaan, miten paljon henkilö saa sosiaalista tukea ympäristöltään. Voimakkaasti vihamielisillä ihmisillä on vähemmän ystäviä ja tukiverkostoja, eivätkä he saa nauttia sosiaalisen tuen mahdollisesta hyvästä vaikutuksesta (34).

OMA TUTKIMUS

Tutkimuksessa kartoitettiin STRIP baby -projektissa (Sepelvaltimotaudin riskitekijöiden interventioprojekti pikkulapsilla) mukana olleiden kaksivuotiaiden lasten vanhempien työ- ja elämäntilanteen kokemista, vihamielisyyttä sekä A-tyyppistä käyttäytymistä. Samoin tarkasteltiin myös näiden välisiä yhteyksiä sekä yhteyttä sepelvaltimotautiriskin osoittimena käytettyihin seerumin non-HDL-kolesteroliarvoihin. Lisäksi tutkittiin naisten ja miesten välisiä eroja.

Tutkimukseen osallistui kaikkiaan 1 158 henkilöä, 595 naista ja 563 miestä. Naiset olivat keskimäärin 31-vuotiaita (SD 4,7, vaihteluväli 20-47 v) ja miehet 34-vuotiaita (SD 5,9, vaihteluväli 21-65 v). Noin puolet tutkittavista oli ylioppilastutkinnon suorittaneita. Tutkittavista noin 30 %:lla oli opistoasteen ammatillinen koulutus ja noin 20 %:lla yliopistollinen tutkinto. Reilut 10 % oli vailla ammatillista koulutusta.

Työ- ja elämäntilanteen tyydyttävyyttä ja rasittavuutta mitattiin 54 osiota sisältävällä kyselylomakkeella (35). Vihamielisyyden itsearvioinnissa käytettiin ärtyneisyyttä, suuttuvuutta ja väittelynhalua arvioivaa kolmen osion mittaria (29). A-tyyppistä käyttäytymistä arvioitiin 30 väittämää sisältävällä lomakkeella (22). Sepelvaltimotaudin riskin osoittimena käytettiin veren non-HDL-kolesterolipitoisuutta, joka saadaan vähentämällä kokonaiskolesteroliarvosta HDL-kolesteroliarvo (2). Tarkempia tietoja tutkimuksessa käytetyistä mittareista on löydettävissä Raitasen (36) tutkimuksesta.

Yhteyksien tarkastelua varten muodostettiin faktorianalyysien pohjalta summamuuttujat, joiden reliabiliteettia arvioitiin Cronbachin alfa-analyyseillä erikseen naisten ja miesten ryhmissä. Työ- ja elämäntilanteen kokemisesta muodostui viisi summamuuttujaa (työn rasittavuus, työyhteisön ristiriidat, työtyytyväisyys, elämäntilanteen rasittavuus, elämäntilanteen antoisuus), joiden Cronbachin alfat vaihtelivat välillä 0,49-0,89. A-tyyppisestä käyttäytymisestä muodostui kolme summamuuttujaa (johtajuus-vastuuntuntoisuus, epäluuloisuus-kaunaisuus, kärsimättömyys-aggressiivisuus), joiden Cronbachin alfat vaihtelivat välillä 0,61-0,65. Vihamielisyyden kolmesta osiosta muodostettiin summamuuttuja, jonka Cronbachin alfa oli naisilla 0,55 ja miehillä 0,59.

Työ- ja elämäntilanteen kokemisen, vihamielisyyden sekä A-tyyppisen käyttäytymisen väliset yhteydet

Naisten ja miesten välillä ei ollut eroja työn rasittavuuden, työyhteisön ristiriitojen, työtyytyväisyyden, elämäntilanteen rasittavuuden ja elämäntilanteen antoisuuden kokemisessa. Työ- ja elämäntilannetta mittaavat summamuuttujat korreloivat keskenään sekä naisten että miesten ryhmässä.

Sen sijaan naiset ja miehet erosivat toisistaan A-tyyppisyyden suhteen. Miehet arvioivat itsensä vastuuntuntoisemmiksi (p < 0,001) ja kärsimättömämmiksi kuin naiset (p < 0,01). Miehet arvioivat itsensä myös lievästi epäluuloisemmiksi kuin naiset (p < 0,05).

Naisten vihamielisyys oli voimakkaampi kuin miesten (p < 0,001).

Lue myös

Sekä naisten että miesten vihamielisyys oli yhteydessä työ- ja elämäntilanteen sekä A-tyyppisen käyttäytymisen summamuuttujiin, mutta korrelaatiot eivät olleet voimakkaita (0,11-0,41), joskin ne olivat tilastollisesti merkitsevällä tasolla. Mitä voimakkaampi naisten ja miesten vihamielisyys oli, sitä tyytymättömämpiä he olivat työhönsä. Voimakas vihamielisyys oli yhteydessä myös elämäntilanteen rasittavuuteen, elämäntilanteen vähäiseen antoisuuteen sekä ristiriitojen kokemiseen työssä.

Työ- ja elämäntilanteen sekä A-tyyppisyyssummamuuttujien väliset korrelaatiot naisilla ja miehillä olivat varsinkin miehillä suurimmaksi osaksi merkitseviä, mutta melko heikkoja (0,09-0,30). Mitä vastuuntuntoisempia naiset ja miehet arvioivat olevansa, sitä rasittavammaksi he kokivat työnsä. Ristiriitojen kokeminen työssä oli naisilla ja miehillä yhteydessä epäluuloisuuteen. Miehillä se oli yhteydessä myös kärsimättömyyteen. Työtyytyväisyys puolestaan oli naisilla ja miehillä yhteydessä vähäiseen epäluuloisuuteen. Lisäksi mitä tyytyväisempiä miehet olivat työhönsä, sitä vastuuntuntoisempia ja vähemmän kärsimättömiä he arvioivat olevansa. Elämäntilanteen rasittavuus oli naisilla ja miehillä yhteydessä epäluuloisuuteen ja kärsimättömyyteen. Miehillä se oli yhteydessä myös vähäiseen vastuuntuntoisuuteen.

Työ- ja elämäntilanteen kokemisen, vihamielisyyden sekä A-tyyppisen käyttäytymisen yhteys seerumin kolesteroliarvoihin

Miesten non-HDL-kolesteroliarvot olivat korkeampia kuin naisten (p < 0,001). Naisten non-HDL-arvot olivat välillä 1,69-7,48 mmol/l (mediaani 3,73, SD 0,9), ja miesten välillä 1,56-9,13 mmol/l (mediaani 4,22, SD 1,0).

Työ- ja elämäntilanteen, vihamielisyyden sekä A-tyyppisyyden summamuuttujien ja non-HDL-kolesteroliarvojen välillä ei ollut korrelatiivista yhteyttä.

Pohdinta

Karasekin ja Theorellin (6) mukaan perhe-elämä ei ole vahvasti yhteydessä työelämän muuttujiin. Omassa länsisuomalaiseen aineistoon pohjautuvassa tutkimuksessamme kuitenkin sekä naisilla että miehillä työ- ja elämäntilanteen muuttujat olivat melko vahvasti yhteydessä toisiinsa. Vaikuttaa siltä, ettei työelämää ja työn ulkopuolista elämää voisi ainakaan kovin selvästi erottaa toisistaan. Tosin työolosuhteiden on todettu olevan perhe-elämää voimakkaammin yhteydessä sepelvaltimotaudin kehittymiseen (6), mutta muiden elämäntapahtumien vaikutus on myös aina otettava huomioon (7).

Työ- ja elämänstressin, vihamielisyyden sekä A-tyyppisen käyttäytymisen riskivaikutuksesta sepelvaltimotautiin on saatu ristiriitaisia tuloksia. Omassa tutkimuksessamme nämä psykologiset seikat eivät olleet yhteydessä sepelvaltimotautiriskin osoittimena käytettyihin non-HDL-kolesteroliarvoihin. Myöskään esimerkiksi Smoak ym. (37) eivät ole havainneet työhön liittyvien vaatimusten nostavan kolesteroliarvoja, eivätkä esimerkiksi van Doornen ja van Blokland (18) ole havainneet A-tyyppisesti käyttäytyvillä kohonneita kolesteroliarvoja. Vastaavasti esim. Niaura ym. (32) ja Weidner ym. (34) eivät ole saaneet näyttöä vihamielisyyden yhteydestä kolesterolitasoon. Ilmeisestikin taustalla on kysymys monimutkaisista ilmiöiden välisistä yhteyksistä, varsinkin kun tutkijoilla on erilaisia käsityksiä siitä, millä kaikilla tekijöillä on selitysvoimaa. Omassa tutkimuksessamme ei ollut käytettävissä tietoja tutkittavien elämäntapamuuttujista, kuten tupakoinnista, alkoholinkäytöstä ja ylipainoisuudesta. Työstressin (6) kuin myös A-tyyppisen käyttäytymisen ja vihamielisyyden (14) vaikutusmekanismit suurentuneeseen kolesterolipitoisuuteen ja sepelvaltimotautiriskiin ovat edelleen osittain epäselviä.

Aiemmat tutkimukset osoittavat, ettei ole selvyyttä siitä, mikä kolesteroliarvomuuttuja on paras mahdollinen psykologisissa tutkimuksissa: muuttujat ovat suurestikin vaihdelleet eri tutkimuksissa. Non-HDL-kolesterolimuuttujan käyttäminen oli omassa tutkimuksessamme kuitenkin mielekästä ja lääketieteen asiantuntijoiden perustelemaa.

Keltikangas-Järvinen ja Räikkönen (22) ovat tutkineet samojen A-tyyppisyysosatekijöiden yhteyttä mm. seerumin kokonais-, LDL- ja HDL-kolesteroliin suomalaisen monikeskustutkimuksen seurannan piiriin kuuluvilla nuorilla (n = 990). Suuri seerumin lipidien pitoisuus yhdistyi A-tyyppisyyden ei-riskifaktorin pieneen pistemäärään (johtajuus-vastuuntuntoisuus) ja suureen riskifaktorin pistemäärään (kärsimättömyys-aggressiivisuus).

Julkunen ja Saarinen (38) eivät kuitenkaan ole saaneet näyttöä sen enempää sairastumisriskiä lisäävän kuin sairastumisriskiltä suojaavankaan osatekijän yhteydestä sydäninfarktin esiintymiseen. He ovat nimenneet osatekijät kärsimättömyys-ärtyneisyydeksi ja kunnianhimoisuus-energisyydeksi. Selvitettäessä näiden yhteyttä sydäninfarktin jälkeiseen toipumiseen alle 60-vuotiailla potilailla (n = 243) todettiin, ettei kummallakaan ollut merkittävää yhteyttä työhön paluuseen ja itse arvioituun terveyteen 12 kuukautta sydänkohtauksen jälkeen. Kuitenkin Kivimäki ym. (39) ovat osoittaneet kärsimättömyys-ärtyneisyyden ja kunnianhimoisuus-energisyyden olevan eri tavalla yhteydessä työstressin kanssa. Kärsimättömyys-ärtyneisyys lisäsi psykologisia ja fysiologisia oireita työssä, kun taas kunnianhimoisuus-energisyys selitti välillisesti oireiden vähenemistä. Vanhempien tutkimusten ristiriitaiset löydökset A-tyyppisyyden ja kolesterolin välillä voivat myös ainakin osaksi selittyä sillä, että A-tyyppisyyttä tutkittiin yhtenä kokonaisuutena. Nykyään korostetaan A-tyyppisyyden tutkimista osatekijöinä (21,39).

A-tyyppisen käyttäytymisen yhteydessä on puhuttu hyvästä ja pahasta, sairastumisriskiä lisäävästä ja sairaudelta suojaavasta persoonallisuudesta. Keltikangas-Järvinen (40) on asettanut kuitenkin tällaisiin tulkintoihin sisäänrakennetun arvomaailman kyseenalaiseksi: "Persoonallisuus, terveyskäyttäytymisen tapaan, on normitettu terveelliseen ja epäterveelliseen, ja ravinnon, liikunnan, ja tupakoinnin lisäksi ihmisen tulisi kantaa huolta myös terveellisestä persoonallisuudesta, kohentaa itsetuntoaan, hankkia ystäviä ja hyvä sosiaalinen tukiverkko, huolehtia mielialastaan, tuntea hyviä tunteita ja suhtautua positiivisesti asioihin, ts. elää hyvää ja terveellistä psyykkistä elämää. - Toive siitä, että asiat olisivat yksinkertaisia ja helposti hallittavia, on saanut tutkijat ja psykologit näkemään ne myös sellaisina."

KIRJALLISUUTTA


Kirjallisuutta
1
Pyörälä K. Veren kolesteroli ja sepelvaltimotauti - konsensuskokouksen tausta, lähtökohdat ja kysymyksen asettelu. Kirjassa: Veren kolesteroli ja sepelvaltimotauti. Helsinki: Hakapaino Oy 1989;26-40.
2
Lapinleimu H, Salo P, Myyrinmaa A ym. Sepelvaltimotaudin riskitekijöiden interventioprojekti pikkulapsilla (STRIP baby). Terveyskasvatustutkimuksen vuosikirja, 1993.
3
Koskenvuo M, Romo M. Psyykkiset ja sosiaaliset tekijät sepelvaltimotaudin taustalla. Duodecim 1991;107:1241-1248.
4
Keltikangas-Järvinen L, Räikkönen K, Ravaja N ym. Persoonallisuus ja terveys. Kirjassa: Räikkönen K, Nurmi J-E, toim. Persoonallisuus ja hyvinvointi. Acta Psychologica Fennica. Soveltavan psykologian monografioita 8, 1995;10-26.
5
Huttunen JK. Johtajatutkimus ja sepelvaltimotauti. Duodecim 1992;108:347-350.
6
Karasek R, Theorell T. Healthy Work. Stress, productivity and the reconstruction of working life. New York: Basic Books 1990.
7
McCann BS, Warnick GR, Knopp RH. Changes in plasma lipids and dietary intake accompanying shifts in perceived workload and stress. Psychosom Med 1990;52:97-108.
8
Unden A-L, Orth-Gomer K, Elofsson S. Cardiovascular effects of social support in the work place:Twenty-Four-Hour ECG monitoring of men and women. Psychosom Med 1991;53:50-60.
9
Muldoon MF, Bachen EA, Manuck SB ym. Acute cholesterol responses to mental stress and change in posture. Arch Intern Med 1992;152:775-780.
10
Davis MC, Matthews KA. Cigarette smoking and oral contraceptive use influence women's lipid, lipoprotein, and cardiovascular response during stress. Hlth Psychol 1990;9:717-736.
11
Stoney CM, Matthews KA, McDonald RH, Johnson CA. Sex differences in lipid, lipoprotein, cardiovascular, and neuroendocrine responses to acute stress. Psychophysiology 1988;25:645-656.
12
Niaura R, Stoney CM, Herbert PN. Lipids in psychological research: The last decade. Biol Psychol 1992;34:1-43.
13
Lundberg U, Hedman M, Melin B, Frankenhaeuser M. Type A behavior in healthy males and females as related to physiological reactivity and blood lipids. Psychosom Med 1989;51:113-122.
14
Räikkönen K. A-tyyppinen käyttäytyminen ja sepelvaltimotaudin riskitekijät. Psykologia 1991;26:280-283.
15
Booth-Kewley S, Friedman H. Psychological predictors of heart disease: A quantitative review. Psychol Bull 1987;101:343-362.
16
Bennett P, Carroll D. Stress management approaches to the prevention of coronary heart disease. Br J Clin Psychol 1990;29:1-12.
17
Jenkins CD. Epidemiology of cardiovascular diseases. J Consult Clin Psychol 1988;56:324-332.
18
Van Doornen LJ, van Blokland RW. The relation of type A behavior and vital exhaustion with physiological reactions to real life stress. J psychosom Res 1989;33:715-725.
19
Miller TQ, Turner CW, Tindale RS, Posavac EJ, Dugoni BL. Reasons for the trend toward null findings in research on type A behavior. Psychol Bull 1991;110:469-485.
20
Matthews KA, Glass DC, Rosenman RH, Bortner RW. Competitive drive, pattern A, and coronary heart disease: A further analysis of some data from the Western Collaborative Group Study. J Chron Dis 1977;30:489-498.
21
Räikkönen K, Ravaja N, Näätänen P ym. Persoonallisuus ja sairastumisriskiä välittävät mekanismit. Kirjassa: Räikkönen K, Nurmi J-E, toim. Persoonallisuus ja hyvinvointi. Acta Psychologica Fennica. Soveltavan psykologian monografioita 8, 1995;27-37.
22
Keltikangas-Järvinen L, Räikkönen K. Pathogenic and protective factors of type A behavior in adolescents. J Psychosom Res 1989;33:591-602.
23
Räikkönen K. Type A behavior and coronary heart disease risk factors in finnish children, adolescents and young adults. Väitöskirja. Helsingin yliopiston psykologian laitoksen tutkimuksia nro 12, 1990.
24
Ravaja N, Räikkönen K, Näätänen P ym. Psykologiset tekijät ja metabolinen oireyhtymä. Kirjassa: Räikkönen K, Nurmi J-E, toim. Persoonallisuus ja hyvinvointi. Acta Psychologica Fennica. Soveltavan psykologian monografioita 8, 1995;38-53.
25
Reaven GM. Banting Lecture 1988: Role of insulin resistance in human disease. Diabetes 1988;37:1595-1607.
26
Ravaja N, Keltikangas-Järvinen L, Viikari J. Type A behavior and metabolic syndrome precursors in young adults. J Clin Epidemiol 1996;49:335-343.
27
Räikkönen K, Keltikangas-Järvinen L, Solakivi T. Behavioral coronary risk indicators and apolipoproteins A-I and B in young Finnish children: Cross-sectional and predictive associations. Prev Med 1990;19:656-666.
28
Julkunen J, Idänpään-Heikkilä U, Saarinen T. Components of type A behavior and the first-year prognosis of myocardial infarction. J Psychosom Res 1993;37:11-18.
29
Koskenvuo M, Kaprio J, Rose RJ ym. Hostility as a risk factor for mortality and ischemic heart disease in men. Psychosom Med 1988;50:330-340.
30
Helmers KF, Krantz DS, Howell RH ym. Hostility and myocardinal ischemia in coronary artery disease patients: evaluation by gender and ischemic index. Psychosom Med 1993;55:29-36.
31
Julkunen J, Salonen R, Kaplan GA ym. Hostility and the progression of carotid atherosclerosis. Psychosom Med 1994;56:519-525.
32
Niaura R, Herbert PN, Saritelli A ym. Lipid and lipoprotein response to episodic occupational and academic stress. Arch Intern Med 1991;151:2172-2179.
33
Räikkönen K, Keltikangas-Järvinen L. Hostility and its association with behaviorally induced and somatic coronary risk indicators in Finnish adolescents and young adults. Soc Sci Med 1991;33:1171-1178.
34
Weidner G, Sexton G, McLellarn R ym. The role of type A behavior and hostility in an elevation of plasma lipids in adult women and men. Psychosom Med 1987;49:136-145.
35
Keskinen S. Päiväkotihenkilöstön sisäisten mallien yhteys työviihtyvyyteen, työn rasittavuuteen ja ammatti- identiteettiin. Väitöskirja. Turun yliopiston julkaisuja C 80, 1990.
36
Raitanen S. Työ- ja elämänstressin, hostiliteetin sekä A-tyyppisen käyttäytymisen yhteys kolesteroliarvoihin. Psykologian pro gradu -työ. Turun yliopisto 1997.
37
Smoak BL, Norton JP, Ferguson EW, Deuster PA. Changes in lipoprotein profiles during intense military training. J Am Coll Nutr 1990;9:567-572.
38
Julkunen J, Saarinen T. Psychosocial predictors of recovery after a myocardial infarction: Development of a comprehensive assessment method. Irish J Psychol 1994;15:67-83.
39
Kivimäki M, Kalimo R, Julkunen J. Components of type A behavior pattern and occupational stressor-strain relationship: Testing different models in a sample of industrial managers. Behav Med 1996;22:67-76.
40
Keltikangas-Järvinen L. Elämänhallinta ja somaattinen terveys, totta ja tarua. Kutsuluennoitsija-abstrakti. Kirjassa: Porsanger M-L, Arola K, toim. Ohjelma ja abstraktit. Elämän hallinta. Psykologia 96. Turku: Painosalama Oy 1996;48-50.
Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030