Lehti 31: Alkuperäis­tutkimus 31/1999 vsk 54 s. 3807 - 3813

Puupölyjen aiheuttamat allergiset ammatti-ihottumat

Puupölyjen aiheuttamat allergiset ihottumat ovat pääasiassa trooppisten jalopuiden ja muiden ulkomaisten puulajien aikaansaamia. Allergisten ihottumien lisäksi puupölyt voivat aiheuttaa ärsytysihottumia, silmien sidekalvontulehdusta, nuhaa, kurkunpään ja nielun tulehdusta sekä astmaa. Puupölyjen aiheuttamat allergiset ammatti-ihottumat ovat Suomessa harvinaisia ammattitauteja. Ne ovat pääasiassa ulkomaisten kovien jalopuupölyjen aiheuttamia, viivästyneestä eli IV-tyypin allergiasta johtuvia kosketusekseemoja, harvoin välittömästä eli I-tyypin allergiasta johtuvia kosketusurtikarioita.

Tuula EstlanderRiitta JolankiKristiina AlankoLasse Kanerva

Erityisesti puiden sahaaminen, työstäminen ja hiominen, jolloin voi syntyä hyvin hienojakoista pölyä, on iholle ja limakalvoille haitallista. Puupölyt voivat aiheuttaa sekä viivästynyttä että välitöntä allergiaa. Useimmiten ihottuma syntyy viivästyneen allergian seurauksena. Viivästyneeseen allergian syynä ovat useimmiten jalopuiden ydinpuun sisältämät kinoniyhdisteet (kuviot 1,2,3,4), joskus fenolit (1,2,3,4).

AINEISTO JA MENETELMÄT

Esitämme Työterveyslaitoksessa vuosina 1976-98 tutkitut 17 potilasta ja yhden vuonna 1999 tutkitun potilaan, joilla oli puupölyn aiheuttama allerginen tai muu spesifinen kosketusihottuma. Kaksi potilaista on aiemmin yksityiskohtaisesti raportoitu (5,6).

Tutkimukset koostuivat esitiedoista ja altistumisselvityksistä sekä lappu- ja ihopistokokeista, jotka tehtiin aiemmin kuvatulla tavalla (7). Yhdessä urtikariatapauksessa tehtiin myös altistuskoe kammioaltistuksena (8). Lappukokeet tehtiin epäillyillä puupölyillä (taulukot 1 ja 2) testikuvuissa vedellä kostutettuina, yhdellä potilaalla myös mahonkipölyllä (hondurasmahonki, Swietenia macrophylla) 10-prosenttisena vaseliiniseoksena ja 1-prosenttisena vesisuspensiona. Ihokokeet tehtiin useimmiten potilaiden työpaikoiltaan tuomilla puupölyillä, mutta näytteiden puuttuessa käytettiin ammatti-ihotautipoliklinikan yhdeltä maahantuojalta saatuja pölyjä. Kontrollitestauksia tehtiin 5-20 altistumattomalle ihottumapotilaalle samoilla puupölyillä vedellä kostutettuina. Lappukokeisiin sisältyivät myös laajennettu eurooppalainen perussarja (Chemotechnique Diagnostics AB, Ruotsi) ja muita altistumistietojen mukaisia testiainesarjoja. Professori Hausenin kasviallergeenisarja, johon sisältyy kahdeksan jalopuuallergeenia, tehtiin viidelle (taulukko 1) (9). Lisäksi ihokokeisiin käytettiin haavan kuoresta (Populus tremulus) eristettyä salisyylialkoholia (2-metylolifenoli) (10) ja mänty- ja kuusipölyn ollessa kyseessä kolofonia ja lisäksi puutervaseosta, abietiinihappoa, kiinalaista pihkahartsia (Enso Gutzeit Oy), mäntyhartsia (Enso Gutzeit Oy), männyn ja kuusen pihkaa (suomalaisesta männystä ja kuusesta) sekä lehtikuusen tärpättipalsamia (Venetsian tärpätti, Terebinthina laricis) (Yliopiston apteekki) (taulukko 2). Ihopistokokeet tehtiin perussarjan aineilla (Allergologisk laboratorium A/S, ALK, Tanska) ja esitietojen mukaan samoilla puupölyillä kuin lappukokeet ja tarvittaessa myös muilla puupölyillä. Tutkimuksiin kuului neljässä tapauksessa spesifisten IgE-luokan vasta-aineiden määritys seerumista (RAST, radioallergosorbenttitesti), kahdessa tapauksessa abatsia (Triplochiton scleroxylon), yhdessä padokkia (padouk, Pterocarpus sp) (11) ja yhdessä punakkipuuta (punah, punak, Tetramerista glabra) (11) vastaan sekä kokonais-IgE:n määritys seerumista.

TULOKSET

Tutkituista 18 potilaasta 10:llä oli ulkomaisten puupölyjen, viidellä kotimaisen havupuupölyn ja yhdellä haavan sahauspölyn aiheuttama kosketusekseema (taulukot 1 ja 2). Kahdella oli ulkomaisen puupölyn aiheuttama kosketusurtikaria. Ulkomaisista puulajeista allergisen kosketusekseeman saaneista henkilöistä 6 oli puuseppiä. Muut neljä olivat eri ammateista (taulukko 1). Kaikki tutkitut olivat pitkään ammatissaan toimineita 38-58-vuotiaita miehiä. Kaikki saivat lappukokeissa allergisen reaktion epäiltyjä puupölyjä kohtaan (taulukko 1). Neljä sai allergisen reaktion kahdesta tai useammasta puupölystä. Tiikkipöly aiheutti 5:lle, mahonkipöly 3:lle (hondurasmahongille 2,sapelimahongille eli sapelelle 1), palisanteripöly 3:lle, jakarandapöly (Rio palisander) 2:lle ja pähkinäpuupöly 2:lle allergisen lapputestireaktion. Abatsi- ja seetripöly aiheutti kumpikin yhden allergisen lapputestireaktion. Lisäksi yksi puuseppä (potilas 9) sai allergisen reaktion kotopuulle (awari, kefe, Pterygota sp) (11), jota oli käytetty loistoristeilijän sisustamiseen. Kolme viidestä puuallergeeneillä testatusta sai allergisen reaktion yhdelle tai useammalle testiaineelle (taulukko 1). Kaikilla kahta lukuun ottamatta oli myös limakalvo-oireita, eniten nuhaa, mutta myös hengenahdistusta tai astmaa, silmien kutinaa tai konjunktiviittiä (taulukko 1).

Kotimaisesta mänty- tai kuusipölystä allergisen kosketusekseeman saaneet kolme miestä ja kaksi naista olivat toimineet eri ammateissa (taulukko 2). He olivat 46-50-vuotiaita lukuun ottamatta kahta miestä, jotka olivat vasta 19- ja 20-vuotiaita. Kaikki muut paitsi teknisten töiden opettaja saivat allergisen reaktion mäntypölyä kohtaan. Yhden testireaktio oli heikko ?+-reaktio. Kaikki reagoivat myönteisesti kolofonille eli luonnonhartsille, lisäksi kolme reagoi puutervaseokselle, kolme abietiinihapolle ja kaksi mäntyhartsille, kaksi männyn pihkalle, yksi pihkahartsille sekä yksi kuusen pihkalle ja yksi lehtikuusen tärpättipalsamille eli Venetsian tärpätille. Yksi reagoi ?+-reaktiolla pihkahartsille. Haavan sahauspölystä ihottuman saanut oli maanviljelijä, joka reagoi lappukokeessa myönteisesti haavan kuorelle ja haapapuun vesiuutteelle. Analyysi haavan kuoresta osoitti sen sisältävän salisyylialkoholia, joka vesiliuoksena aiheutti allergisen lapputestireaktion ja oli todennäköisesti ihottuman syy (taulukko 2) (6). Yhdellä potilaista oli lisäksi astma ja yhdellä konjunktiviitti.

Puupölyistä kosketusurtikarian saaneet molemmat henkilöt olivat miehiä, 30-vuotias ovityöntekijä ja 33-vuotias varastomyyjä. Ovityöntekijä oli altistunut punakkipuusta valmistettuja ovia hioessaan pölylle, josta hän alkoi saada nuhaa, hengenahdistusta ja konjunktiviittia sekä laaja-alaista punottavaa, nopeasti ohimenevää ihottumaa. Ihopistokoe, RAST- ja lapputesti punakkipuupölyllä olivat kielteiset, mutta pölyllä tehty kammioaltistus aiheutti hänelle toistuvasti punottavan, nopeasti ohimenevän ihottuman. Varastomies altistui abatsipuuta sahatessaan sahauspölylle, josta hän alkoi saada nuhaa, astmaa ja nokkosihottumaa. Ihopistokoe abatsipölylle oli myönteinen, samoin abatsi-RAST-testi (luokka 3). Hänellä diagnosoitiin myös abatsipölyn aiheuttama työperäinen nuha ja astma.

POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET

Herkistäviä puulajeja tunnetaan lukuisia. Niistä on esitetty esimerkkejä taulukossa 3 (1,2,3,4,5,6,12,13). Puupölyjen aiheuttamat allergiset ihottumat ovat kuitenkin ammattitauteina harvinaisia. Raportit perustuvat yleensä yksittäisiin tai muutamiin kovien trooppisten puulajien aiheuttamiin tapauksiin (2,3,4,14) tai pieniin epidemioihin (15,16). Eniten tapauksia on raportoitu lontoolaisesta ihotautiklinikasta, jossa oli diagnosoitu 20 vuoden aikana 80 trooppisten puiden aiheuttamaa allergista kosketusekseemaa. Näistä 78 oli työperäistä (1).

Myös Suomessa puupölyjen aiheuttamat allergiset ammatti-ihottumat ovat harvinaisia. Vuosina 1990-96 Työperäisten sairauksien rekisteriin ilmoitettiin yhteensä 2 647 allergista kosketusekseemaa, joista 24 (0,9 %) oli puulajien aiheuttamaa. Proteiinikosketusihottumia ja kosketusurtikarioita ilmoitettiin yhteensä 1 205 tapausta, joista kuusi (0,5 %) oli puulajien aiheuttamaa (17). Työterveyslaitoksen ammatti-ihotautipoliklinikalla yli 20 vuoden aikana todetusta 16 puupölyjen aiheuttamasta allergisesta kosketusekseemasta 10 oli aikaisempaa kokemusta vastaavasti kovien, ulkomaisten jalopuiden aiheuttamaa (1,2,3,4). Tapauksista viisi oli diagnosoitu 1990-96 välisenä aikana (taulukko 1). Viiden ihottuman syynä oli kotimainen mänty- tai kuusipöly ja yhden syynä oli haavan sahauspöly. Tapauksista yksi oli diagnosoitu 1991 ja muut 1995 ja 1999. Neljätoista oli altistunut puupölylle työstäessään tai sahatessaan puita, mutta liimantekijä oli käsitellyt puujauhoa sellaisenaan ja opettaja oli itse käsitellyt mäntypuuta ja altistunut oppilaiden harjoitustyössä syntyneelle pölylle (taulukko 2).

Epäillyn puulajin tunnistaminen on tärkeää sekä diagnoosia asetettaessa että annettaessa ohjeita puulle herkistyneelle henkilölle. Erityisesti ulkomaisten puulajien tunnistaminen voi olla hankalaa, sillä samaa yleisnimitystä saatetaan käyttää eri puulajeista (3). Kaikille esityksen puulajeille ei ole myöskään vakiintunutta suomalaista nimeä. Nimenä on silloin käytetty englanninkielisessä kirjallisuudessa esiintyvää nimeä sellaisenaan (limba, ramin, lauan) tai suomalaisella päätteellä varustettuna (punakki, padokki). Puuallergeeneista on käytetty englanninkielistä nimeä, jotta kemikaalien tunnistaminen kirjallisuudessa helpottuu. Tiedot puulajeista perustuvat työpaikoilta ja maahantuojilta saatuihin tietoihin.

Allergisen ammatti-ihottuman diagnoosia varmistivat ihottuman tyypillinen sijainti käsien lisäksi pölyä keräävillä ihoalueilla, etenkin kasvoissa ja kaulalla, ihottuman paraneminen työstä poissa ollessa ja lappukokeissa saadut allergiset reaktiot epäillyille puupölyille. Useiden jalopuulaatujen pöly on ihoa ärsyttävää. Niiden pöly voi siten aiheuttaa lappukokeessa myös ärsytysreaktion, jonka erottaminen allergisesta reaktiosta voi olla vaikeaa. Altistumattomille henkilöille samoilla puupölyillä tehtyjen lapputestien kielteiset tulokset osoittivat, että reaktiot olivat todennäköisesti allergiasta johtuvia.

Aikaisempia raportteja vastaten tiikki aiheutti eniten positiivisia reaktioita (1,5,15). Yhdessä tapauksessa (taulukko 1) diagnoosia varmistivat myös tiikin allergeeneille, deoxylapacholille ja lapacholille (kuvio 1) (18), saadut allergiset lapputestireaktiot. Toiselle tiikille altistuneelle työntekijälle lapachol aiheutti heikon (?+-) reaktion.

Palisanteri aiheutti kolme ja jakaranda kaksi allergista lapputestireaktiota. Molemmat kuuluvat ruusupuihin (Dahlbergia-lajit). Palisanteri nimitystä käytetään Dahlbergia latifolia -puusta ja jakaranda-nimitystä Dahlbergia nigra -puusta, jota sanotaan myös Rio palisanteriksi (4,19). Molemmista on eristetty kinoniyhdiste (R)-4-methoxydahlbergione (kuvio 2) (2,3,19). Palisanterin korvikkeena on myös käytetty Santos palisanteria (Santos ruusupuu, pao ferro, Machaerium scleroxylon), joka sisältää allergeenina (R)-3,4-dimethoxydahlbergionea (kuvio 2) (1,20). Kaksi potilaista sai allergisen reaktion (R)-3,4-dimethoxydahlbergionelle ja mansonone A:lle (kuvio 3). Mansonone A on myös allergiaa aiheuttava kinoniyhdiste, joka on eristetty pähkinäpuuta muistuttavasta Mansonia altissima -puusta (2). Todennäköisesti kumpikaan potilaista ei ollut käsitellyt Santos palisanteria, pao ferroa, vaan reaktiot (R)-3,4-dimethoxydahlbergione-yhdisteelle saattoivat johtua ristiallergiasta (R)-4-methoxydahlbergione-yhdisteelle (13, 18,19,20). Myös mansonone A -reaktioiden todennäköinen selitys on ristiallergia Dahlbergia-lajien kinonien kanssa (14, 22). Palisanteri ja Rio palisanteri sekoitetaan helposti toisiinsa. Testituloksen perusteella on mahdollista, että yksi palisanterireaktioista (taulukko 1, potilas 6) oli Rio palisanterin eli jakarandan aiheuttama.

Myös mahonkinimitystä käytetään eri puulaaduista. Molemmat mahonkia käsitelleet potilaat olivat käsitelleet hondurasmahonkia (Swietenia macrophylla), jonka allergeenia ei tunneta. Toisella potilaalla (taulukko 1, potilas 8) todettiin myös padokkipölyn aiheuttama työperäinen nuha nenän paikallisaltistuksella. Muutamia hondurasmahongin aiheuttamia ihottumatapauksia on aiemmin raportoitu (1,23,24). Toinen mahonkipotilaista (taulukko 1, potilas 9) oli käsitellyt myös sapele- (sapelimahonki, Entandrophragma cylindrum) (1) ja kotopuuta (Pterygota bequartii tai macrocarpa) (11). Sapelesta on kuvattu yksittäisiä ihottumatapauksia (1), mutta ei kotopuusta. Tämä tapaus raportoidaan myöhemmin yksityiskohtaisesti.

Seetri (jättituija, Western red cedar, Thuja plicata) tunnetaan paremmin astman ja allergisen alveoliitin aiheuttajana (1), mutta raportteja on myös allergisesta ekseemasta (1,25). Tymokinoni on antanut positiivisia lapputestireaktioita puusta allergian saaneille henkilöille (3), mutta potilaamme ei reagoinut aineelle eikä muillekaan testatuille puuallergeeneille. Kammioaltistuskokeella hänellä osoitettiin olevan myös seetrin aiheuttama nuha ja astma, mutta ihopistokoe seetripölylle oli kielteinen. Myös abatsi tunnetaan parhaiten astman aiheuttajana (3). Kirjallisuudesta löytyy maininta henkilökohtaisena tiedonantona potilaasta, joka sai ihottumaa abatsipuisesta WC-istuimesta ja jolle abatsipuu antoi positiivisen lapputestireaktion (1). Positiivinen lappukoe puupölyllä ja negatiiviset kontrollitestit varmistivat allergian (5). Hausen (26) ei löytänyt puusta kinoneja eikä alkaloideja.

Lue myös

Männyt (Pinus) ja kuuset (Picea) ovat tavallisia pohjoisen pallonpuoliskon kasveja, mutta niiden aiheuttama ihottuma on harvinainen sekä metsureilla että muilla puutyöntekijöillä (1,4,27,28,29). Havupuiden allergeeneja ovat mm. kolofoni ja tärpätti sekä puutervat, delta-3 kareeni, alfa-pineeni, muut terpeeniyhdisteet tai niiden hydroperoksidit (4,29). Kolofoni (colophony) on männystä, kuusesta ja katajasta saatava tuote, jota nimitetään myös rosiiniksi. Pihkahartsia (gum rosin) juoksutetaan elävistä puista ja kantohartsia (wood rosin) valmistetaan kannoista. Mäntyhartsia (tall oil rosin) valmistetaan raakamäntyöljystä. Pihkahartsi sisältää noin 90 % hartsihappoja, kuten abietiinihappoa ja pimarisiinihappoa (4,30). Suomalaisessa mäntyhartsissa on hartsihappoja hieman vähemmän (80-85 %) (31). Allergiaa aiheuttavat abietiinihapon ja dehydroabietiinihapon hapetustuotteet, kuten 15-hydroperoksiabietiinihappo ja 15-hydroksidehydroabietiinihappo (30). Viidestä ihottuman saaneesta henkilöstä yksi ilmoitti ihottumansa alkaneen kuusipuun ja yksi mäntypuun sahauksessa. Kolme muuta oli ollut alttiina myös kuusen sahauspölylle, mutta kahdelle kuusipuupölyllä suoritettu lapputestaus oli kielteinen. Havupuuallergian varmisti kuitenkin lappukokeissa saatu allerginen reaktio mäntypölylle ja kolofonille sekä muille allergeeneille, kuten abietiinihapolle, puutervaseokselle, mäntyhartsille (27) ja havupuupihkoille (29) (taulukko 2). Testiaineena käytetty puutervaseos sisältää mänty-, pyökki-, kataja- ja koivutervaa. Vain yksi potilaistamme, teknisten töiden opettaja, ei reagoinut lapputestissä mäntypölylle, mutta hänen ihottumansa vastasi muilta lapputestaustuloksiltaan ja sijainniltaan aiemmin raportoituja männyn sahauspölyn aiheuttamia ihottumatapauksia (28,33). Potilaamme eivät reagoineet perunbalsamille, hajusteseokselle eikä tärpätille, jotka ovat antaneet positiivisia lapputestireaktioita mänty- ja kuusipihkalle allergisille henkilöille (32). Näiden viiden potilaan lisäksi olemme diagnosoineet männyn ja kuusen pihkasta alkaneen ihottuman ainakin kahdella metsurilla, joille pihkat, kolofoni, abietiinihappo ja puutervaseos antoivat allergisia lapputestireaktioita. Toinen heistä oli allerginen myös hajusteseokselle ja perunbalsamille.

Puupölyjen aiheuttama kosketusurtikaria on kosketusekseemaa harvinaisempi. Sitä on raportoitu mm. limba-, ramin-, tiikki-, lauan- ja abatsipuista sekä lehtikuusesta (3,4,4). Abatsipuun aiheuttamaa kosketusurtikariaa on kuvattu jo 1960-luvulta lähtien (35,36,37). Potilaamme ihottuma oli todennäköisesti IgE-välitteinen, mitä varmisti positiivinen ihopistokoe abatsipölylle ja suurentunut määrä abatsispesifisiä IgE-luokan vasta-aineita seerumissa sekä muut I-tyypin allergian oireet, kuten nuha ja astma. Punakkipuun aiheuttamia ihottumia ei ole aiemmin raportoitu. Potilaamme työperäinen kosketusurtikaria, nuha ja astma varmistuivat toistetulla kammioaltistuksella. Punakki-ihopistokoe ja RAST-testi olivat kielteiset. Kyseessä ei todennäköisesti ollut immunologinen, IgE-välitteinen urtikaria.

Työterveyslaitoksessa tutkitut potilastapaukset toivat esiin uusia työperäisen ihottuman ja hengityselinoireiden aiheuttajia. Haapa-, punakki- ja kotopuusta ei ole kirjallisuudessa aiempia ihottumaraportteja. Myöskään padokkipuusta ei ole aiemmin raportoitu nuhaa. Mikäli kovien jalopuulajien käyttö kasvaa, tulevat allergiatapaukset todennäköisesti lisääntymään. Siihen viittaa sekin, että jalopuiden aiheuttamista tapauksista neljä todettiin vuoden 1998 aikana.

Ihokokeet ovat välttämättömiä allergisten ja ärsytysluonteisten ihottumien erottamiseksi toisistaan. Testaukseen voidaan käyttää epäiltyä puupölyä sellaisenaan, ellei se ole tunnetusti voimakkaasti ihoa ärsyttävää tai allergiaa aiheuttavaa. Suositeltavampaa on käyttää 10-prosenttisia jalopuupölyjä vaseliiniin sekoitettuina (3). Mikäli puun allergeeni tunnetaan ja sitä on saatavana, testaus allergeenilla varmistaa viime kädessä epäilyn ja auttaa myös puulajin tunnistamisessa. Puuallergeenitestauksen avulla voidaan myös antaa tarkempia ohjeita ihottuman uusimisen ehkäisyyn ja sairastuneen uudelleen sijoitukseen.


Kirjallisuutta
1
Woods B, Calnan CD. Toxic woods. Br J Dermatol 1976;95 (suppl 13):1-97.
2
Benezra C, Ducombs G, Sell Y, Foussereau J, toim. Plant contact dermatitis. Toronto: B.C. Becker Inc. 1985.
3
Hausen BM. Contact allergy to woods. Clin in Derm 1986;4:65-76.
4
Lovell CR. Plants and the skin. Oxford: Blackwell Scientific Publications 1993:235-254.
5
Jolanki R, Suhonen R, Henriks-Eckerman M-L, Estlander T, Kanerva L. Contact allergy to salicyl alcohol in aspen bark. Contact Dermatitis 1997;37:304-305.
6
Estlander T, Jolanki R, Kanerva L. Occupational allergic contact dermatitis from obeche and teak. Contact Dermatitis 1999;41:164.
7
Estlander T. Occupational skin disease in Finland (Väitöskirja). Acta Derm Venereol (Stock) 1990: suppl 155.
8
Allergy practice forum: Guidelines for the diagnosis of occupational asthma. Subcommittee on Occupational Allergy of the European Academy of Allergology and Clinical Immunology. Clin Exp Allergy 1992;2:103-108.
9
Lamminpää A, Estlander T, Jolanki R, Kanerva L. Occupational allergic contact dermatitis caused by decorative plants. Contact Dermatitis 1996;34:330-335.
10
Jolanki R, Suhonen R, Henriks-Eckerman M-L, Estlander T, Kanerva L. Contact allergy to salicyl alcohol in aspen bark. Contact Dermatitis 1997;37:304-305.
11
Woods of the World, the One-stop source of information on wood. Cyber Woodworking Depot Home Page http://www.toolcenter.com.wood/wow. htm.
12
Räsänen L, Jolanki R, Estlander T, Kanerva L. Occupational contact allergy from beechwood. Contact Dermatitis 1998;38:55.
13
Hausen BM. Sensitizing capacity of naturally occurring quinones. V. 2,6-dimethoxy-p-benzoquinone: occurrense and significance as a contact allergen. Contact Dermatitis 1978;4:204-213.
14
Rackett SC, Zug KA. Contact dermatitis to multiple exotic woods. Am J Cont Derm 1997;8:114-117.
15
Krogh HK. Contact eczema caused by true teak (Tectona grandis). A follow-up study of a previous epidemiological investigation, and a study into sensitizing effect of various teak extracts. Brit J Industr Med 1964;21:65-68.
16
Roed-Petersen J, Menné T, Mann Nielsen K, Hjorth N. Is it possible to work with pao ferro (Machaerium scleroxylum, Tul.)? Arch Dermatol Res 1987; S108-110.
17
Jolanki R, Savela A, Estlander T, Kanerva L. Ammatti-ihotautien aiheuttajat Suomessa vuosina 1990-96. Suom Lääkäril 1998; 53:409-415.
18
Schulz KH, Hausen BM. Kontaktekzeme durch Pflanzen und Hölzer. Hautarzt 1975;26:92-96.
19
Schulz KH, Dietrichs HH. Chinone als sensibilisierende Bestandteile von Rio-Palisander (Dahlbergia nigra) und Cocobolo-(Dahlbergia retusa) Holz. Allergie u Asthma 1962; 8:125-131.
20
Conde-Salazar L, Carcia Diez A, Rafeensperger F, Hausen BM: Contact allergy to Brazilian rosewood substitute Machaerium scleroxylon Tul. (pao ferro). Contact Dermatitis 1980;6:246-250.
21
Hausen BM, Simatupang MH, Kingreen JC. Untersuchungen zur Überempfindlichkeit gegen Sucupira- und Palisanderholz. Berufsdermatosen 1972;20:1-7.
22
Hausen BM. Woods injurious to human health. New York, De Gruyter 1981.
23
Hjorth N. Contact dermatitis from sawdust. Contact Dermatitis 1979;5:339-340.
24
Fowler JF. Occupational dermatitis to Honduran mahogany. Contact Dermatitis 1985;13:336-337.
25
Bleuminck E, Mitchell JC, Nater JP. Allergic contact dermatitis from cedar wood Thuja plicata. Br J Dermatol 1973;88:499-504.
26
Hausen BM. Untersuchungen über gesundsheitsshädigende Hölzer. Väitöskirja. Hamburg 1970.
27
Mitchell JC, Rook A. Plants injurious to the skin. Botanical dermatology. Vancouver: Greengrass Ltd. 1979:518-519.
28
Mackey SA, Marks JG. Allergic contact dermatitis to white pine sawdust. Arch Dermatol 1992;128:1660.
29
Miranda-Romero A, Gonzáles-López A, Esquivias JL, Bajo C, Carcía-Munoz M. Allergic contact dermatitis due to pine dust. J Eur Acad Derm Venereol 1999;12:69-70.
30
Karlberg A-T. Contact allergy to colophony, chemical identifications of allergens, sensitization experiments and clinical experiences. Väitöskirja. Stockholm 1988.
31
Jolanki R, Kanerva L, Estlander T. Mäntyhartsiallergia. Kirjassa: Työperäiset allergiat v. 1995-96. Kanerva L, Jolanki R, Keskinen H, Savela A, Karjalainen A, toim. Työterveyslaitos, Allergia ja työ-ohjelma. Helsinki 1998:178-180.
32
Fregert S, Rorsman H. Hypersensitivity to balsam of pine and spruce. Arch Derm 1963;87:693-695.
33
Meding B, Åhman M, Karlberg A-T. Skin symptoms and contact allergy in woodwork teachers. Contact Dermatitis 1996;34:185-190.
34
Göransson K. Contact urticaria and rhinoconjunctivitis from tropical wood (Lauan, Philippine Red Mahogany). Contact Dermatitis 1980;6:223-224.
35
Oehling A. Berufsallergie im Holzgewerbe. Allergie u Asthma 1963;9:312-322.
36
Hinojosa M, Subiza J, Moneo I, Puyana J, Diez M, Fernandez-Rivas M. Contact urticaria caused by obeche wood (Triplochiton scleroxylon). Report of eight patients. Ann Allergy 1990;64:476-479.
37
Kanerva L, Tuppurainen M, Keskinen H. Contact urticaria caused by obeche wood (Triplochiton scleroxylon). Contact Dermatitis 1998;38:170-171.

Taulukot
1 Taulukko 1
2 Taulukko 2
Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030