Synnyttäneisyys ja liikunta - liikkuvatko äidit riittävästi?

Vaikka fyysisestä hyvinvoinnista huolehtimisesta on tullut yhä merkittävämpi osa monen nykynaisen ja -miehen elämää, osoittaa kansallinen liikuntatutkimus (1), että vain joka kolmas suomalainen liikkuu terveyden kannalta riittävästi. Tuoreen arvion mukaan (2) noin miljoona työikäistä suomalaista liikkuu terveytensä kannalta riittämättömästi. Liian vähäinen liikunta lisää monien sairauksien riskiä, esimerkkinä tyypin 2 diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet sekä rintasyöpä (3,4). Liikkumattomuus ja ylipainon yleistyminen on kansanterveydellisesti merkittävä ongelma.

Liikunnan terveyttä edistävistä vaikutuksista ja niiden saavuttamiseksi tarvittavan liikunnan määrästä ja laadusta on kertynyt runsaasti tietoa 1990-luvulta lähtien (4,5). Vuonna 2007 päivitettyjen terveysliikuntasuositusten mukaan aikuisen tulee liikkua vähintään 30 minuuttia päivässä viitenä päivänä viikossa kohtalaisesti rasittavalla teholla tai vähintään 20 minuuttia kolmena päivänä viikossa vähintään rasittavalla teholla (6). Kohtuullisesti kuormittava teho vastaa reipasta kävelyä. Päivän annoksen voi jakaa lyhyempiin, 10 minuutin pätkiin. Terveyden kannalta saavutetaan kuitenkin paras hyöty yhdistämällä päivittäinen perusliikunta (esim. reipas kävely) kuormittavampaan kuntoliikuntaan sekä lihasvoimaa ja tasapainoa lisääviin lajeihin, kuten kuntojumppaan (5,6).

Lisääntymisterveystutkimuksella tarkoitetaan seksuaalisuuteen, lisääntymiseen ja ihmiskehon lisääntymisjärjestelmään liittyviä ilmiöitä, joilla on terveysulottuvuus (7). Raskaana olevien naisten liikunta vähenee yleensä raskauden edetessä (8,9), mutta naisurheilijoiden tiedetään jatkavan harjoittelua. Norjalaisen tutkimuksen mukaan raskauden aikana harjoitelleet kilpaurheilijat ovat palautuneet nopeasti raskautta edeltävälle kuntotasolle synnytyksen jälkeen (10). Penttisen ja Erkkolan (11) tutkimuksessa oli mukana 30 suomalaista huippukestävyysurheilijaa, joista suuri osa suunnistajia lukuun ottamatta lopetti huippu-urheilijauransa synnytyksen jälkeen. Naisurheilijoiden synnytyksen jälkeisiä liikuntatottumuksia koskevat tutkimukset on tehty pääosin fysiologisesta näkökulmasta (12,13,14).

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, liikkuvatko synnyttäneet äidit riittävästi ja onko synnyttäneisyys (lasten lukumäärä) ja viimeisimmän synnytyksen ajankohta yhteydessä liikunnan määrään. Lisäksi haluttiin tietoa siitä, miten ikä, painoindeksi, koulutusaste ja siviilisääty vaikuttavat synnyttäneiden naisten liikunnan määrään.

Aineisto ja menetelmät

Tämä tutkimus perustuu FINRISKI 2002 -tutkimuksen aineistoon. FINRISKI-tutkimus (15) on laaja Kansanterveyslaitoksen suunnittelema ja toteuttama väestötutkimus sydän- ja verisuonitautien riskitekijöistä ja niiden muutoksista. Tutkimus tehdään joka viides vuosi käyttäen riippumattomia satunnaisotoksia valittujen tutkimusalueiden väestöistä.

FINRISKI 2002-tutkimuksen tiedot kerättiin vuonna 2002 tammikuun ja huhtikuun välisenä aikana. Tutkimuksessa mukana olleet alueet olivat Helsinki ja Vantaa, Lapin lääni, Oulun lääni, Pohjois-Karjalan maakunta, Pohjois-Savon maakunta, Turku ja Loimaa sekä 11 ympäröivää kuntaa. Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 131 kuntaa. Kokonaisotos oli 13 437 henkilöä (15).

Tutkimukseen osallistuneille naisille (n = 6 727) toimitettiin peruslomakkeen lisäksi lisääntymisterveyttä koskeva kyselylomake. Tämä lomake sisälsi 51 kysymystä kuukautisista, raskauden ehkäisystä ja hormonihoidoista, raskauksista ja synnytyksistä, raskauskomplikaatioista sekä lapsettomuudesta ja sen hoidosta (16).

Tutkimukseen kuului myös fyysistä aktiviteettia kartoittava alaotos (n = 5 980), jonka yhteydessä tutkittavat täyttivät laajan liikuntakyselyn (15,17). Liikuntalomakkeessa selvitettiin vapaa-ajan liikuntaa 12 viime kuukauden aikana. Vapaa-ajan liikunnalla tarkoitetaan kuntoliikuntaa (esim. juoksulenkkeily, hiihto ja pyöräily), fyysistä aktiivisuutta vaativia arkiaskareita (esim. kodinhoito, lumenluonti, kalastus, marjastus) ja työmatkaliikuntaa (kävely tai pyöräily työpaikalle ja kotiin). Kaiken kaikkiaan lomake sisälsi 23 eri fyysisen aktiivisuuden luokkaa, jonka lisäksi tutkittavat saivat lisätä listan ulkopuolella olevia fyysisen aktiivisuuden muotoja tarpeen mukaan. Vastaukset perustuivat tutkittavien omaan arvioon.

Tämän poikkileikkaustutkimuksen aineistona ovat vuoden 2002 FINRISKI -tutkimuksen 25-50-vuotiaat, ei-raskaana olevat naiset, jotka lisääntymisterveyttä koskevan kyselylomakkeen lisäksi täyttivät liikuntalomakkeen (n = 1 571).

Tutkittavat raportoivat fyysisen aktiviteetin useuden, keston ja tehon jokaisen liikuntamuodon osalta erikseen. Tämän perusteella laskettiin kokonaisliikunnan määrä. Tulokset esitetään suhteellista energiankulutusta kuvaavina MET-tunteina viikkoa kohden. MET-luvut (metabolic equivalent) tarkoittavat lepoenergiankulutuksen kerrannaisia.

Liikunnan useuden, keston ja tehon perusteella muodostettiin kaksiluokkainen muuttuja, jossa liikunnan määrä oli joko riittävä tai riittämätön. Riittävän liikunnan kriteerit täyttivät ne henkilöt, joiden vähimmäisliikuntamäärät olivat kohtalaista (MET-arvo >= 3) liikuntaa 30 minuuttia päivässä viitenä päivänä viikossa tai rasittavaa liikuntaa 20 minuuttia kolmena päivänä viikossa (6).

Synnyttäneisyys luokiteltiin lasten lukumäärän mukaan neljään ryhmään: ei lapsia, yksi lapsi, kaksi lasta, kolme lasta tai enemmän. Viimeisimmän synnytyksen ajankohta on luokiteltu neljään ryhmään: ei synnytyksiä, 1-2 vuotta, 3-5 vuotta ja yli 5 vuotta synnytyksestä.

Ikä luokiteltiin viiteen ryhmään: 25-29, 30-34, 35-39, 40-44 ja 45-50 vuotta. Painoindeksi luokiteltiin kolmeen ryhmään: alle 25 (normaalipaino), 25-29,9 (lievä ylipaino) ja 30 tai yli (merkittävä ylipaino). Koulutus jaettiin kolmeen luokkaan: 1) kansa-, perus- tai keskikoulu, 2) ammattikoulu tai vastaava, lukio tai opistotutkinto, 3) ammattikorkeakoulututkinto tai akateeminen tutkinto. Siviilisääty jaettiin neljään luokkaan: naimisissa tai avoliitossa, naimaton, asumuserossa tai eronnut, leski.

Tutkimuksen tilastolliset menetelmät olivat khi²-testi sekä logistinen regressioanalyysi. Logistisessa regressioanalyysissä selitettävänä muuttujana oli riittämätön liikunta. Kaksi tärkeintä selittävää muuttujaa olivat synnyttäneisyys ja viimeisimmän synnytyksen ajankohta. Muita selittäviä muuttujia olivat ikä, painoindeksi, koulutusaste, siviilisääty ja krooninen sairastavuus. Logistinen malli tehtiin erikseen synnyttäneisyyden (taulukko 1) ja viimeisimmän synnytyksen ajankohdan (taulukko 2) suhteen. Sekä synnyttäneisyyden että viimeisimmän synnytyksen ajankohdan osalta vertailuryhmiksi valittiin lapsettomat naiset. Vertailuryhmät saivat arvon 1,0. Askeltavassa mallissa lisättiin malliin yksi selittävä muuttuja (ikä, painoindeksi, koulutus, siviilisääty ja krooninen sairastavuus) kerrallaan. Tarkoituksena oli selvittää, onko näillä selittävillä muuttujilla yhteyksiä selitettävään muuttujaan ja vaikuttavatko nämä yhteydet lopullisessa mallissa kahden tärkeimmän selittävän muuttujan ja selitettävän muuttujan välisiin yhteyksiin. Tilastolliset analyysit tehtiin SPSS-ohjelmalla (SPSS 14.0 for Windows).

Tulokset

Tutkimukseen vastanneiden naisten keski-ikä oli 37,7 vuotta ja heidän painoindeksinsä keskiarvo oli 25,2 (95 % luottamusväli 24,9-25,4). Lapsia oli keskimäärin kaksi (1,6) ja aika viimeisestä synnytyksestä oli keskimäärin neljä vuotta. Yhden lapsen synnyttäneistä äideistä 19,8 % oli synnyttänyt 1-2 vuotta sitten, 19 % 3-5 vuotta sitten ja 60,1 % yli 5 vuotta sitten. 1-2 vuotta sitten synnyttäneistä äideistä 33,3 %:lla oli yksi lapsi, 38,2 %:lla oli kaksi lasta ja 28,1 %:lla oli vähintään kolme lasta.

Synnyttäneisyyden ja liikunnan riittävyyden välillä havaittiin yhteys. Riittämätön liikunta oli yleisintä (25,6 %) yhden lapsen äideillä (taulukko 3). Naisten, joilla oli vähintään kaksi lasta, liikuntamäärä oli samanlainen kuin lapsettomien. Vakiointi iän, painoindeksin, kroonisen sairastavuuden tai koulutuksen suhteen ei muuttanut oleellisesti tuloksia. Kun kaikki taustatekijät lisättiin tilastolliseen malliin, oli yhden lapsen äideillä noin 1,7-kertainen riski harrastaa liian vähän liikuntaa verrattuna lapsettomiin naisiin (taulukko 1).

Painoindeksillä ja koulutuksella oli yhteys liikuntaan. Mitä suurempi oli painoindeksi ja mitä vähemmän oli koulutusta, sitä yleisempää oli vähäinen liikunnan harrastus (taulukko 3). Alempiin koulutusryhmiin (kansa-, perus- tai keskikoulu ja ammattikoulu tai vastaava, lukio tai opistotutkinto) kuuluvilla oli suurempi riski (4,7 ja 1,7) liian vähäiseen liikuntaan kuin eniten koulutetuilla (taulukko 3).

Viimeisimmän synnytyksen ajankohdan ja liikunnan välillä havaittiin myös yhteys. Suurin ero ryhmien välillä ilmeni verrattaessa lapsettomia naisia (18,5 %), naisiin, jotka olivat synnyttäneet 1-2 vuotta sitten (26,9 %) (taulukko 3). Naisilla, jotka olivat synnyttäneet 1-2 vuotta sitten, oli noin 1,6-kertainen riski harrastaa riittämättömästi liikuntaa verrattuna lapsettomiin naisiin. 3-5 vuotta sitten synnyttäneiden liikuntamäärä ei eronnut vertailuryhmästä. Vakiointi iän, painoindeksin, koulutuksen, kroonisen sairastavuuden ja siviilisäädyn suhteen ei muuttanut tuloksia. Kun kaikki taustatekijät lisättiin malliin, oli 1-2 vuotta sitten synnyttäneillä naisilla lähes kaksinkertainen riittämättömän liikunnan riski verrattuna lapsettomiin naisiin (taulukko 2). Viimeisimmän synnytyksen ajankohdan (taulukko 2) osalta muiden tekijöiden merkitsevyydet ja riskisuhteet ovat lähes samanlaisia kuin synnyttäneisyyden osalta (taulukko 1).

Pohdinta

Tämän tutkimuksen mukaan noin viidennes tutkituista 25-50-vuotiaista äideistä ei liiku terveyden kannalta riittävästi. Naiset, joilla on yksi lapsi tai synnytys 1-2 vuotta sitten, liikkuvat riittämättömästi lähes kaksi kertaa useammin kuin lapsettomat naiset. Yksilapsisten ja 1-2 vuotta sitten synnyttäneiden naisten ryhmät eivät ole identtisiä - vain noin viidesosa yhden lapsen äideistä oli synnyttänyt 1-2 vuotta sitten. Mitä suurempi painoindeksi tai matalampi koulutustaso, sitä todennäköisempää on, että nainen ei liiku riittävästi.

Otos kattaa hyvin Suomen eri alueet ja osallistumisprosentti oli naisten osalta 70, joten tuloksia voitaneen melko hyvin yleistää Suomen väestöön. Lisäksi tutkimuksen vahvuutena on, että se kattaa kaikki vuodenajat, koska kyselyssä tiedusteltiin vapaa-ajan liikuntaa edellisen 12 kuukauden aikana. Toisaalta FINRISKI-tutkimuksessa ei ollut tietoa raskautta edeltävästä liikunnasta, mikä on yksi tämän poikkileikkaustutkimuksen heikkouksista.

Tämän tutkimuksen mukaan varsinkin ensimmäisen lapsen syntymä näyttää olevan suuri elämänmuutos, joka muuttaa äidin liikuntakäyttäytymistä. Vähäinen liikkuminen ennen raskautta, pitkät työpäivät raskauden aikana, suuri painon nousu raskauden aikana sekä vaikeudet saada lastenhoitoapua olivat Calfasin (14) tutkimuksessa yhteydessä vähäiseen liikunnan harrastamiseen raskauden jälkeen. Kun lapsia on enemmän kuin yksi, liikutaan paljon vanhempien sisarusten ehdoilla. Godinin ym. (18) tutkimuksessa havaittiin myös, että raskaana olevalla naisella, jolla on ennestään lapsi tai lapsia, on realistisemmat odotukset synnytyksen jälkeisen liikunnan osalta. Ensimmäistä lastaan odottavalta naiselta tämä kokemus puuttuu, eikä esteitä osata ottaa samalla tavalla huomioon. Devinen ym. (19) tutkimuksessa havaittiin kuitenkin, että raskaus ja lapsen syntymä vaikuttaa vain osalla pysyvästi liikunta-aktiviteettiin. Elämänkumppanilta, perheeltä ja työnantajalta saatu tuki vaikuttaa myönteisesti äidin liikunta-aktiivisuuteen (9).

Sternfeldin ym. (20) tutkimuksen mukaan lasten ikä vaikuttaa äitien fyysiseen aktiviteettiin. Äidit, joilla on alle 5-vuotiaita lapsia, ovat fyysisesti vähemmän aktiivisia kuin äidit, joilla ei ole alle 5-vuotiaita lapsia kotona. Synnyttäneet naiset ovat Pereiran ym. (21) mukaan pienen vauvan kanssa inaktiivisia, koska mm. lastenhoito estää vapaa-ajan liikkumisen. Ensimmäinen lapsi ei kuitenkaan Pereiran ym. mukaan vaikuta äidin fyysiseen aktiviteettiin niin paljon kuin sitä seuraavat lapset. Fyysisen inaktiivisuuden riski on siis erityisen suuri äideillä, joilla on enemmän kuin yksi lapsi. Tässä suhteessa tämän tutkimuksen tulokset eroavat Pereiran ym. tutkimuksen tuloksista. Eri maiden kulttuurit; varsinkin äitiysloman pituus ja sen ajalta mahdollisesti maksettu korvaus saattaa selittää tämän tutkimuksen ja Pereiran ym. tutkimustulosten eroja. Tämä lisäksi työssä käyvien naisten osuus vaihtelee eri maissa (ennen raskautta ja raskauden jälkeen), myös tukiverkostojen saatavuus ja liikunnan mittaamisen erilaisuus saattaa selittää em. eroja.

Liikuntakysymykset perustuivat itse ilmoitettuihin tietoihin. Tämä saattaa aiheuttaa tuloksiin muistivirheistä johtuvaa epätarkkuutta. Virheiden minimoimiseksi antoi koulutettu hoitaja liikuntalomakkeiden täyttöohjeita. Fyysisen aktiivisuuden mittaaminen raskauden aikana on hankalaa, koska kevyemmät liikuntamuodot, esim. kävely, joka on odottavien äitien suosituin liikuntamuoto, helposti unohtuvat ja jäävät raportoimatta liikunta-aktiviteettia kartoitettaessa (8). Rasittavampi liikunta jää päinvastoin helpommin mieleen. Mm. tämän takia saattaa todellinen liikunta-aktiviteetti raskaana olevilla olla raportoitua suurempaa. Myös kotitöiden osuus fyysisessä aktiviteetissa raskauden aikana on otettu huomioon vain muutamassa tutkimuksessa. Vaikka Poudevignen (8) tutkimus käsitteli raskaana olevia naisia, lienee tilanne synnyttäneiden osalta samankaltainen.

FINRISKI-tutkimuksen kyselylomakkeessa ei kysytty lastenhoitoon liittyviä liikuntamuotoja, kuten esimerkiksi lasten kanssa leikkimistä ja vaunujen työntelyä, vaikka näilläkin liikuntamuodoilla voidaan olettaa olevan terveysvaikutuksia. Lastenhoitoon liittyvän liikunnan terveysvaikutuksia ei ole raportoitu erikseen (20). Toisaalta kotitöistä suuri osa on kevytkuormitteista (< 3 MET) fyysistä aktiivisuutta, joilla ei ole vaikutusta terveyteen tai kuntoon (22). Koska lasten hoitaminen ja kotitöiden tekeminen on pienten lasten äitien vapaa-ajan liikunnan tärkeä osa, tulisi nämä liikuntamuodot ottaa huomioon jatkotutkimuksissa, jotta saataisiin tarkempi kuva synnyttäneiden äitien liikunnasta.

FINRISKI-tutkimuksesta on aiemmin julkaistu tietoja iän ja koulutuksen yhteyksistä vapaa-ajan liikuntaan (23). Borodulinin ym. tutkimuksessa eri vapaa-ajan liikuntamuodot on analysoitu erikseen (arkiliikunta, kuntoliikunta sekä kaikki vapaa-ajanliikunta), mutta yhteyksiä kokonaisvaltaiseen terveyden kannalta riittävään liikuntaan ei ole julkaistu. Kuntoliikunnan ja iän välillä todettiin käänteinen yhteys. Arkiliikunnan ja kaiken vapaa-ajan liikunnan osalta tulokset olivat samansuuntaiset kuin tässä tutkimuksessa, jossa kuntoliikuntaa ei eritellä muusta vapaa-ajan liikunnasta. Tämän tutkimuksen mukaan ovat koulutetut naiset yleisesti aktiivisempia liikkujia kuin vähemmän koulutetut. Vastaavanlaisia tuloksia on saatu aiemmin sekä FINRISKI-aineistosta että muista tutkimuksista (3,20,23,24).

Raskaus on kriittinen ajanjakso ylipainon kehittymiselle (25) - painoindeksin noustessa liikunta-aktiviteetti vähenee (24,26,27). Joka viides synnyttänyt nainen painaa 6-18 kk synnytyksen jälkeen vähintään 5 kg enemmän kuin ennen raskautta (14). Evensonin ym.(24) mukaan varsinkin kuntoliikunnan määrä on yleisempää niillä naisilla, joilla on alempi painoindeksi. Painon ja liikunnan syy-yhteyksien selvittämiseksi tarvittaisiin seurantatutkimusta, jossa liikuntatottumukset ja painoindeksi mitataan ennen raskautta ja sen jälkeen. Nyt tehdyn kaltaisen poikkileikkaustutkimuksen toistaminen myöhempänä ajankohtana antaisi tietoa siitä, ovatko riskiryhmät samat ja onko riittävän liikunnan osalta menty parempaan vai huonompaan suuntaan. Lisäksi tarvittaisiin interventiotutkimuksia, joissa neuvotaan naisia hyödyntämään paremmin mahdollisuudet mm. osallistua isompien lasten ulkoleikkeihin, jotta lastenhoito olisi vähintään kohtalaisen kuormittavaa ja siten terveysvaikutteista (14).

Kansanterveydellisestä ja terveyden edistämisen näkökulmasta tämän tutkimuksen löydökset ovat kannustavia. Äitien riski olla fyysisesti inaktiivisia näyttäisi ajoittuvan vain tiettyyn lyhyeen aikaan, kun lapset ovat pieniä. Odottavien ja synnyttäneiden naisten nykyiset liikuntasuositukset eivät poikkea muille naisille annetuista liikuntasuosituksista - kaikki terveet naiset voivat jatkaa harjoittelua normaalin raskauden ja imetyksen aikana samalla kuormittavuustasolla kuin ennen raskautta (27,28,29). Synnyttänyt äiti voi aloittaa liikuntaharrastuksen niin pian kuin tuntee itse pystyvänsä siihen. Suorituskykyä parantava aerobinen liikunta ei vähennä maidon eritystä eikä vaikuta maidon laatuun (30).

Koska lähes kaikki suomalaiset äidit käyttävät julkisia neuvolapalveluja, voisivat neuvolat olla nykyistä enemmän liikuntaa edistävä informaatiokanava. Neuvonta, elintavat ja liikunta neuvolassa (NELLI) -tutkimuksessa tehdyn terveydenhoitajakyselyn mukaan liikunnasta keskustellaan neuvoloissa selvästi vähemmän kuin ravitsemuksesta (31). NELLI-tutkimuksessa kehitetyn tehostetun liikuntaneuvonnan avulla raskaana olevat säilyttivät ennen raskautta toteutuneen, kohtuutehoisen liikunnan viikoittaiset kerrat ja keston raskauden loppuun saakka (25,31). Neuvoloissa tarvitaan nykyistä parempaa liikunnan edistämisen tietotaitoa, jotta äidit liikkuisivat riittävästi riippumatta perheen koosta.

Tästä asiasta tiedettiin

Noin 35-40 % suomalaisista aikuisista liikkuu terveyden kannalta liian vähän.

Raskaudenjälkeisistä liikuntatottumuksista löytyy varsin vähän tutkimustietoa.

Terveyskäyttäytyminen, mukaan lukien liikuntatottumukset, muuttuu usein suurten elämänmuutosten yhteydessä. Synnyttäneet naiset ovat terveyden edistämisen näkökulmasta tärkeä ryhmä.

Tämä tutkimus opetti

Noin viidennes tutkittavista 25-50-vuotiaista naisista ei liiku terveyden kannalta riittävästi.

Yhden lapsen äideillä on noin 1,7-kertainen riski liikkua riittämättömästi verrattuna lapsettomiin naisiin.

Naisilla, jotka ovat synnyttäneet 1-2 vuotta sitten, on lähes kaksinkertainen riski liikkua riittämättömästi verrattuna lapsettomiin naisiin.

Riittämätön liikunta on sitä yleisempää mitä suurempi on painoindeksi ja matalampi koulutustaso.