Alle 25-vuotiaiden tapaturmaiset kuolemat ovat vähentyneet merkittävästi 1970-lukuun verrattuna erityisesti parantuneen liikenne- ja tuoteturvallisuuden ja ensihoidon sekä säädösmuutosten ansiosta (1,2,3,4,5). Suurempi tapaturmariski on yhteydessä useisiin taustatekijöihin, joita ovat esimerkiksi perheiden työllisyystilanne, päihdeongelmat, pitkäaikaissairaudet, kuten CP, epilepsia tai ADHD, sekä terveyspalvelujen lisääntynyt käyttö (6,7,8,9,10,11,12). Inhimillisen kärsimyksen lisäksi tapaturmista aiheutuu terveyden menetyksiä ja merkittäviä kustannuksia (13,14).

Tapaturmaisesti kuolleilla ja nuorilla, jotka menehtyvät vahingoitettuaan itseään tahallisesti, on havaittu samankaltaisia terveyskäyttäytymisen riskitekijöitä (3). Vuonna 2023 yleisimmät 15–19-vuotiaiden kuolemansyyt Suomessa olivat tapaturmat ja itsemurhat. Molempiin menehtyi ikäryhmän kaikista kuolleista useampi kuin joka kolmas (15).

Tässä tutkimuksessa selvitettiin alle 25-vuotiaiden tapaturmia rekisteriaineistojen (kuolemansyytilasto, Hoitoilmoitusjärjestelmä) perusteella ehkäisevän työn tueksi. Vaikka tutkimus keskittyi tapaturmiin, huomioimme myös 15–24-vuotiaiden eurooppalaisittain korkean itsemurhakuolleisuuden.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimuksen aineistona oli Tilastokeskuksen kuolemansyytilaston avoin aineisto ja Hoitoilmoitusjärjestelmän (Hilmo) tapaturmia, itsemurhia ja itsensä vahingoittamista koskevat tiedot alle 25-vuotiaista Suomessa. Tarkastelimme tietoja kokonaisuutena (ikäryhmän koko 1,5 miljoonaa) sekä ikäryhmissä 0–14-vuotiaat ja 15–24-vuotiaat. Hilmossa käytettiin tapaturmissa myös ikäryhmiä 0–6 ja 7–14 vuotta. Tilastotiedot perustuvat vuosina 1998–2024 rekisteröityihin kuolemiin sekä tapaturmaisiin ja tahallisesti itseaiheutettuihin tai sellaisiksi kirjattuihin vammoihin ja myrkytyksiin, joita on hoidettu erikoissairaanhoidon vuodeosastolla.

Tiedot esitetään kolmen vuoden keskiarvotuloksina siksi, että näin tasoitetaan tilastovaihtelua erityisesti kuolemissa, joissa vuosittaiset lukumäärät esimerkiksi alle 15-vuotiailla voivat olla melko pieniä. Lisäksi arvioitiin empiirisesti 15–24-vuotiaiden tapaturmaisten kuolemansyiden trendiä Chow-testillä (16) vuosina 1998–2024. Hilmoa koskevat tiedot vuosilta 1998–2024 ovat aiemmin julkaisemattomia.

Tapaturmat on määritelty diagnoosin sekä ulkoisen syyn koodien avulla: diagnoosikoodissa S00-T98 on rekistereissä kyse vammasta tai myrkytyksestä. Ulkoisen syyn koodeissa V00-X59 tai Y85-Y86 on kyseessä tapaturma, jonka luokitukseen sisältyy myös tapaturmatyypin ilmaiseva koodi. Henkilömääriä laskettaessa voi sama henkilö päätyä tilastoon useammassa kuin yhdessä luokassa silloin, kun hänelle on kirjattu erityyppisiä tapaturmia. Sairaalan vuodeosastohoito (pl. päiväkirurginen ja muu laitoshoito) tarkoittaa Hilmon aineistossa sellaisia käyntejä erikoissairaanhoidossa, joiden palveluala on 1 (vuodeosasto) tai yhteystavaksi on merkitty R80 (vuodeosasto).

Kuolemansyytilaston ja Hilmon aineistoissa käytettiin ICD-10-luokissa V00 (Hilmo) tai V01 (kuolemansyyt)–X59, Y85–Y86 ikäryhmärajausta 0–24-vuotiaat edustamaan kokonaismääriä. Aineisto jaettiin erikseen ikäryhmiin 0–14- ja 15–24-vuotiaat. Hilmossa käytettiin sen lisäksi ikäryhmiä 0–6-vuotiaat ja 7–14-vuotiaat.

ICD-koodeihin perustuvat ulkoisen syyn mukaan luokitellut ryhmät ovat: W00–W19 (kaatumiset ja putoamiset), V00 tai V01–V89, V91, V93–V99 (kuljetustapaturmat, joita ovat moottoroiduilla ajoneuvoilla tapahtuneet tie- ja maasto- sekä vesiliikenneonnettomuudet pl. vesiliikennehukkumiset), X40–X49 (tapaturmaiset myrkytykset), W65–W74, V90, V92 (hukkumiset ml. vesiliikennehukkumiset), W75–W84 (tukehtuminen), X00–X09 (palovammat, savu) ja X60-X84 sekä Y87.0 (itsemurha tai tahallinen itsensä vahingoittaminen).

Potilasmääriä ja tapaturmaisia kuolemia on kuvattu frekvensseinä, prosenttiosuuksina ja ilmaantuvuutta väestösuhteutettuina lukuina 100 000 henkilöä kohti. Käytetyt ohjelmat olivat Excel ja R.

Tulokset

Vuosina 2022–2024 Suomessa kuoli tapaturmaisesti vuosittain keskimäärin 114 alle 25-vuotiasta. Heistä valtaosa (87 %) oli 15–25-vuotiaita. Iältään 15–24-vuotiaita miehiä menehtyi tapaturmissa keskimäärin 79 ja naisia 20. Alle 15-vuotiaiden tapaturmaisia kuolemia oli vuotta kohden noin 15. Kuolleista poikia oli keskimäärin 10 ja tyttöjä viisi. Kuviossa 1 esitetään 0–24-vuotiaiden tapaturmakuolleisuus vuosina 1998–2024.

Vuosina 1998–2000 vuotuinen tapaturmakuolleisuus oli 0–24-vuotiailla naisilla 6,4 kuolemaa 100 000 henkilöä kohti ja vastaavasti miehillä 16,1 kuolemaa. Vastaavat luvut vuosina 2022–2024 olivat naisilla 3,5 tapaturmakuolemaa 100 000 henkilöä kohti ja miehillä 11,8 kuolemaa. Empiirisesti tarkastellen trendien muutospisteet kiinnitettiin Chow-testillä 15–24-vuotiailla miehillä vuoteen 2011 ja naisilla vuoteen 2016 (p < 0,01, p = 0,04).

Alle 25-vuotiaita kuolee vuosittain keskimäärin 58 tapaturmaisen myrkytyksen, 36 kuljetustapaturman ja kahdeksan hukkumisen takia. Yleisimmät tapaturmakuolemien syyt 15–24-vuotiailla vuosina 2022–2024 esitetään kuviossa 2. Liitekuvioissa 1 ja 2 esitetään alle 25-vuotiaiden tapaturmakuolleisuus vuosina 1998–2024.

Tapaturmaisesti myrkytykseen kuolleet 0–24-vuotiaat olivat vuosina 2022–2024 kahta tapausta lukuun ottamatta 15–24-vuotiaita. Valtaosa (81 %) kaikista myrkytyskuolemista 15–24-vuotiailla vuosina 1998–2024 johtui psykotrooppisista lääkkeistä (X41) sekä morfiinijohdoksista ja psykodysleptisistä lääkkeistä (hallusinogeenit X42), (kuvio 3, liitetaulukot 1 ja 2). Muiden eri aineiden osuudet myrkytyksistä olivat 15–19-vuotiailla noin 15 prosenttia ja 20–24-vuotiailla noin viidesosa (21 %) (tapauksia vähän). Alkoholimyrkytyksiä oli yksittäisiä. Myrkytykseen vuosittain kuolleista 15–19-vuotiaita oli keskimäärin 20 (miehiä 75 %), ja 20–24-vuotiaita 37 (miehiä 81 %). Psykotrooppisten lääkkeiden (X41) osuus kaikista myrkytyksistä oli 15–24-vuotiailla miehillä 19 prosenttia (naiset 25 %) ja vastaavasti hallusinogeenien (X42) osuus miehillä oli 61 prosenttia (naiset 59 %).

Kuljetustapaturmissa kuoli vuosina 2022–2024 keskimäärin vuosittain 0–14-vuotiaita seitsemän ja 15–24-vuotiaita 29. Hukkumisen takia 0–14-vuotiaita kuoli yhteensä kahdeksan ja 15–24-vuotiaita 16. Muiden syiden takia menehtyi vuosittain muutamia 0–24-vuotiaita. Yli kolmasosa (36 %) vuosittain tapaturmassa kuolleista 15–24-vuotiaista oli päihtyneitä tapaturmahetkellä.

Vuosittain itsemurhaan päätyi keskimäärin 100 alle 25-vuotiasta vuosina 2022–2024 ja vastaavasti vuosina 1998–2024 keskimäärin 112 henkilöä. Heistä 109 oli 15–24-vuotiaita (74 % miehiä) ja alle 15-vuotiaita 0–8 lasta/vuosi. Itsemurhakuolleisuus 15–24-vuotiailla vuosina 1998–2000 oli 20,1 kuolemaa / 100 000 henkilöä / vuosi ja vastaavasti 15,4 kuolemaa vuosina 2022–2024 (liitekuvio 3).

Tapaturmien vuoksi vuosina 2022–2024 hoidettiin sairaalan vuodeosastolla vuosittain noin 7 000:ta alle 25-vuotiasta. Suurin osa hoidosta liittyi sekä vuosina 1998–2000 että vuosina 2022–2024 kaatumisiin ja putoamisiin, kuljetustapaturmiin, elottomaan ympäristöön ja myrkytyksiin (kuvio 4). Ikäryhmän tapaturmapotilaista yli puolet (59 %) on miehiä. Sairaalahoidossa olleiden määrät ikäryhmittäin vuosina 2022–2024 ovat liitetaulukossa 3.

Vuosien 1998–2000 keskiarvoon verrattuna vuodeosastoilla tapaturman vuoksi hoidettujen potilaiden määrä puolittui. Määrät vähenivät kaikissa ikäryhmissä ja tapaturmatyypeissä pois lukien 0–6-vuotiaiden tukehtumistapaturmat. Tapaturmaisista syistä sairaalan vuodeosastolla hoidettiin vuosina 1998–2000 vuosittain 0–24-vuotiaita keskimäärin 786,2 potilasta 100 000 henkilöä kohti ja vastaavasti 473,9 potilasta vuosina 2022–2024.

Vuodeosastohoidossa oli tahallisesti itseaiheutettujen tai niiksi kirjattujen vammojen ja myrkytyksen vuoksi vuosina 1998–2000 alle 25-vuotiaita vuosittain keskimäärin 29,2 potilasta 100 000 henkilöä kohti ja vastaavasti 59,8 potilasta vuosina 2022–2024. Liitetaulukossa 4 esitetään 0–24-vuotiaiden sairaalahoito edellä mainituista syistä vuosina 1998–2024.

Päätelmät

Alle 25-vuotiaiden yleisimpiä tapaturmakuoleman syitä ovat myrkytykset ja kuljetustapaturmat. Myrkytyskuolemat 15–24-vuotiailla johtuvat tavallisimmin psykotrooppisista ja psykodysleptisistä lääkkeistä sekä morfiinijohdoksista. Lähes yhdeksän kymmenestä tapaturmaisesti kuolleesta 0–24-vuotiaasta on 15–24-vuotias, ja menehtyneistä suurin osa on miehiä. Myös vuodeosastohoidossa on enemmän miehiä kuin naisia. Tapaturmakuolleisuus alle 25-vuotiailla on vähentynyt vuosina 1998–2024, mutta sukupuolten ero on edelleen merkittävä: miehiä kuolee noin kolminkertaisesti naisiin verrattuna.

Vuosina 2022–2024 keskimäärin 100 alle 25-vuotiasta päätyi tutkimuksemme mukaan vuosittain itsemurhaan. Itsemurhakuolleisuus 15–24-vuotiailla on vähentynyt vuosina 1998–2024, mutta vuodeosastohoito tahallisesti itseaiheutettujen tai niiksi kirjattujen vammojen ja myrkytysten vuoksi on lisääntynyt. 15–24-vuotiaiden huumemyrkytyskuolemista suurin osa on tapaturmaisia ja itsemurhiksi luokitellaan joitakin prosentteja (17).

Lapset ja nuoret joutuvat vuodeosastohoitoon tyypillisimmin kaatumisten ja putoamisten vuoksi. Hoitotarve tapaturmaisista syistä on vuosiin 1998–2000 verrattuna tutkimuksemme mukaan selvästi vähentynyt. Tätä voi osin selittää se, että aiemmin vuodeosastolla hoidettuja tapaturmia hoidetaan 2020-luvulla enemmän avohoitokäynneillä (18).

Tutkimuksemme mukaan tapaturmaisesti kuolleista 15–24-vuotiaista tapahtumahetkellä päihtyneitä oli keskimäärin noin kolmasosa. Yhdeksäsluokkalaisista pojista liki kymmenosa ja tytöistä kuusi prosenttia juo alkoholia noin viikoittain vähintään kuusi annosta kerralla (19). Vuonna 2025 vähintään kerran kuukaudessa tosi humalaan asti ilmoitti juovansa 8.–9.-luokkalaisista seitsemän prosenttia (20). Vertailussa Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan suomalaisvastaajissa oli 9. luokalla eniten niitä, jotka olivat aloittaneet alkoholin käytön 13-vuotiaana tai aiemmin, ja eniten oli myös päihdemyrkytyksen kokeneita (21). Päihteiden käyttö lisää tapaturmariskiä, sillä se vaikuttaa heikentävästi koordinaatiokykyyn ja psykomotorisiin taitoihin, pidentää reaktioaikaa ja lisää riskinottoa. (22, 23)

Lasten ja nuorten tapaturmien ja itsemurhien ehkäisyssä keskeisiä keinoja ovat varhainen mielenterveyden tuki, riskikäyttäytymisen ehkäiseminen ja puuttuminen päihteiden käyttöön (17,22,24). Kansallisia suosituksia huumekuolemien ehkäisyyn on julkaistu (25,26). Lasten ja nuorten liikenteeseen liittyviä onnettomuuksia voidaan vähentää muun muassa kohdennetuilla nopeusrajoituksilla ja teknologisilla ratkaisuilla (27,28,29). Hyvät vesiturvallisuustaidot ja uimataito ovat keskeisiä tapoja vähentää hukkumisia (30,31,32). Suhteutettuna väestömäärään Ruotsissa hukkuu lapsia vähemmän kuin Suomessa (33). Liikuntavammojen ehkäisystä lapsilla ja nuorilla on olemassa kansalliset suositukset (34).

Suomessa alle 25-vuotiaiden kuolleisuus on systemaattisen kansanterveystyön ansiosta hyvin vähäistä. Kaikista kuolemansyistä tapaturmien osuus erityisesti 15–24-vuotiailla on suuri, mutta koko väestön tapaturmakuolleisuutta tarkastellessa on nuorten osuus silti pieni. Euroopan 45 maata ja Kanadaa koskevassa tutkimuksessa suomalaislapset olivat tapahtuneissa tapaturmissa sijalla 22 (11- ja 13-vuotiaat) ja 15-vuotiaat sijalla 24 (35). Maailman vauraimpien 42 maan vertailussa Suomi sijoittui 15–19-vuotiaiden itsemurhakuolleisuudessa sijalle 40 (36).

Tapaturmat olisivat suurelta osin ehkäistävissä vahvistamalla suojaavia tekijöitä, kuten turvallista kiintymyssuhdetta ja kasvuympäristöä, sekä viiveetöntä avun saantia, tunnistamalla vaaratekijät sekä tekemällä suunnitelmallista ehkäisytyötä ja tapaturmaseurantaa (37,38,39,40). Vähemmän koulutettujen, pienempituloisten ja yksinhuoltajaperheiden lasten kuolleisuus oli suomalaistutkimusten mukaan selvästi suurempaa kuin paremmassa sosioekonomisessa asemassa olevien vertaisten (6,7). Matalammin koulutetuilla tai yksin asuvilla 17–29-vuotiailla ilmeni myös tapaturmia runsaammin kuin vertaisilla (7). Lapsi- ja perhepalveluissa sekä ammattilaisten koulutuksessa tapaturmien ehkäisyn tulisi olla systemaattista ja monialaista. Sen tulee olla myös osa päätöksentekoa, turvallisuussuunnittelua ja seurantaa.

Vertailtavuuden ja luotettavuuden varmistamiseksi kansallinen tapaturmaseuranta on tähän asti rajattu erikoissairaanhoidon vuodeosastohoitoon, jonka on katsottu kuvastavan vakavimpia tapauksia. Tämä voi osaltaan heikentää tutkimuksen luotettavuutta. Jatkossa seuranta on hyvä laajentaa koskemaan kaikkia Hilmon käyntejä, sillä kirjaamisen tarkkuus ja luotettavuus perusterveydenhuollossa ovat parantuneet selvästi 2020-luvulla.

Nuorten tapaturmista ja itsemurhista johtuva taakka on inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti suuri. Tällä aineistolla ei pystytty selvittämään 15–24-vuotiaiden tapaturmien muutoksen taustasyitä. Tarvitsemme lisätutkimusta muutoksesta sekä tapahtuneiden tapaturmien aiheuttamasta taloudellisesta kuormituksesta ja niiden ehkäisyn hyödyistä. Lisäksi tarvitaan näyttöön perustuvia keinoja edistää erityisesti nuorten miesten hyvinvointia sekä ehkäistä mielenterveys- ja päihdeongelmia ja riskialtista käyttäytymistä.