Kohtaava työ, järjestöjen varallisuus sekä palkkakatto aiheuttavat eniten närää
Kiisteltyyn, pikavauhdilla valmisteltuun sote-järjestöjen rahoitusasetukseen tuli yli 130 lausuntoa.
Pikavauhdilla valmisteltuun sote-järjestöjen rahoitusta koskevaan valtioneuvoston asetukseen tuli määräaikaan mennessä yhteensä 134 lausuntoa.
Kyseessä on niin sanottu Stea-avustuksia koskeva asetus, joka nostatti poliittisen myrskyn kesän alussa.
Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman (ps.) ilmoitti kesäkuussa, että sote-järjestöjen avustuksia jaetaan jatkossa tiukemmilla kriteereillä. Rydman päätti asiasta keskustelematta muiden hallituspuolueiden kanssa.
Hallitus riensi linjaamaan, että asia valmistellaan uudelleen ja että sosiaali- ja terveysministeriö tuo pikaisesti valtioneuvoston yleisistunnon käsiteltäväksi uudistetun asetuksen, jossa päivitetään avustusten myöntämisen erityisiä edellytyksiä.
Pääministeri Petteri Orpo on määrännyt, että asetusehdotus on tuotava valtioneuvoston istuntoon 13. elokuuta mennessä.
Kohtaavan työn korostaminen närästää
Rydman linjasi, että avustusta myönnetään jatkossa konkreettiseen, kohtaavaan asiakastyöhön. Rahaa ei siis tippuisi esimerkiksi järjestöille, joiden toiminta on keskittynyt yhteiskunnalliseen vaikuttamis- tai neuvontatyöhön.
Useissa lausunnoissa nostetaan esiin, ettei kohtaava työ voi olla keskeinen kriteeri järjestötoiminnan avustuksille.
Kattojärjestö Soste vaatii, että asetukseen lisätään säännös, joka selventää, että myös neuvonta, asiantuntijatyö, viestintä, koulutus, kehittämistyö, koordinaatio ja vaikuttamistyö voivat olla rahoituslain mukaista avustettavaa toimintaa silloin, kun toiminta edistää sosiaalista hyvinvointia tai terveyttä.
Myös Diabetesliitto katsoo, että kohtaava työ ei ole pelkästään apua ja tukea tarvitsevien ihmisten keskinäistä kohtaamista tai auttamista.
– Valtionavustuksia ei ole perusteltua suunnata ainoastaan toimenpiteisiin, joilla on välitön vaikutus tuettavan arkeen. Tämä ei olisi erityisen vaikuttavaa. Avustusta puoltavina seikkoina tulisikin olla toiminnot ja organisaatiot, jotka tukevat ihmisiä, jotka auttavat ja tukevat eri rooleissaan apua ja tukea tarvitsevia ihmisiä.
Liiton mukaan avustusta pitäisi saada myös ennaltaehkäisevään ja kansanterveystyöhön.
"Varallisuus ei saa olla rajaava tekijä"
Wille Rydmanin mukaan avustusta ei pitäisi myöntää myöskään varakkaille järjestöille.
Syöpäjärjestöjen mukaan yhdistyksen oma varallisuus ei saa olla rajaava tekijä hakea tai saada valtionavustusta kansalaisjärjestötoimintaansa, vaan avustuksen myöntämisen pitää perustua toiminnan yhteiskunnalliseen hyötyyn, perusteltuun tarpeellisuuteen sekä toiminnan tuloksellisuuteen sekä avustuksen asianmukaiseen käyttöön.
– Useiden järjestöjen ja säätiöiden varallisuus ei ole syntynyt liiketoiminnasta tai julkisesta rahoituksesta, vaan lahjoituksista, testamenteista ja niiden tuotoilla tehdyistä sijoituksista. Esimerkiksi syöpätyön vaikuttavuus perustuu siihen, että lahjoitusvarat, tutkimusrahoitus ja julkinen rahoitus täydentävät toisiaan. Tehokas varainhankinta ei voi olla peruste heikentää järjestön mahdollisuuksia saada Stea-avustuksia, Syöpäjärjestöt kirjoittaa lausunnossaan.
Palkkakatto voi vaikuttaa kilpailukykyyn
Rydman on myös esittänyt järjestöjen työntekijöille 75 000 euron palkkakattoa.
Lääkäriliitto katsoo, että palkkakatolla vaikutetaan järjestöjen kilpailukykyyn joidenkin ammattiryhmien rekrytoinnissa.
– Mikäli järjestötoiminta edellyttää esimerkiksi lääkäreiden koulutukseen pohjautuvaa lääketieteellistä osaamista, tulee järjestöillä olla edellytykset kilpailla työmarkkinoilla osaavista ammattilaisista, myös palkoilla.
Myös Syöpäjärjestöjen pääsihteeri Juha Pekka Turunen arvioi aiemmin Lääkärilehdelle, että palkkakatto voi muodostua ongelmaksi sote-järjestöille, jos ne eivät enää voi palkata tarvitsemiaan erityisosaajia, kuten lääkäreitä.
