Teini-ikäisten raskaudet Suomessa 1990-luvulla

Nuorten raskaudet ja raskauden keskeytykset vähenivät Suomessa 1990-luvun alkuun mennessä alle puoleen 1970-luvun puolivälin määrästä. Alueelliset erot eivät kuitenkaan kaventuneet, vaan säilyivät lähes ennallaan. Alle 20-vuotiaiden raskauksia ja abortteja oli 1990-luvun alussa eniten Lapin läänissä ja Uudellamaalla, vähiten Vaasan ja Mikkelin lääneissä (1).

Raskauden keskeytysten väheneminen pysähtyi Suomessa 1990-luvun puolivälissä. Alle 20-vuotiaiden osalta aborttien määrä oli pienimmillään vuonna 1994 (9,0 keskeytystä tuhatta 15-19-vuotiasta tyttöä kohti), jonka jälkeen keskeytykset ovat hieman lisääntyneet (2,3). Vuonna 1997 nuorten abortteja tehtiin 10,2 tuhatta tyttöä kohti. Hemminki ja Gissler raportoivat hiljattain, että nuorten raskauksien kokonaismäärä ei kuitenkaan ole kasvanut, sillä aborttimäärien kasvaessa nuorten synnytykset ovat vastaavasti vähentyneet. Nuorten raskauksien kokonaismäärä on pysynyt samalla tasolla (19/1 000) vuodesta 1994 vuoteen 1997 (3).

Tämän raportin tarkoituksena on kuvata yksityiskohtaisemmin, minkälainen alle 20-vuotiaiden raskaus- ja aborttimäärien kehitys on 1990-luvulla. Erityisesti tutkitaan, mihin suuntaan alueelliset erot ovat kehittyneet raskaus- ja aborttitrendien muutosvaiheessa.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Väestö- ja synnytystiedot vuosilta 1990-1997 on kerätty pääosin Tilastokeskuksen vuosittaisista julkaisuista. Läänittäisessä tarkastelussa vuoden 1997 tulokset on laskettu vertailukelpoisuuden säilyttämiseksi vanhan läänijaon mukaan (Ahvenanmaan lääni jätettiin tarkastelun ulkopuolelle). Tätä varten tarvittavat tiedot väestömääristä ja syntyneistä on hankittu Tilastokeskuksesta. Raskauden keskeytystiedot on saatu Stakesin aborttirekisteristä.

Aborttien ja synnytysten insidenssien laskennassa on käytetty keskiväkilukuja. Synnytysten määrää kuvaa elävänä syntyneiden lasten lukumäärä. Raskauksien kokonaismäärällä tarkoitetaan raskauden keskeytysten ja elävänä syntyneiden yhteismäärää, jolloin luvusta puuttuvat keskenmenot ja muut poikkeavat raskaudet sekä sikiön kuolemaan johtaneet raskaudet. Raskauksien insidenssi on siten hiukan raskauksien todellista määrää pienempi, mutta tämä ei haittaa trendien tarkastelua (1).

TULOKSET

Yhdeksäntoistavuotiaiden tyttöjen raskaudet laskettuina 1 000:ta ikäryhmän tyttöä kohti vähenivät vuoteen 1996 saakka, mutta vuonna 1997 aborttien ja synnytysten yhteenlaskettu määrä hivenen kasvoi (kuvio 1). Tämä kasvu selittyi sekä synnytysten että keskeytysten lisääntymisellä. 18-vuotiaiden raskaudet vähenivät myös vuonna 1997.

Sekä 16- että 17-vuotiailla trendi muuttui vuodesta 1994 lähtien: raskauksien määrä kääntyi kasvuun kummassakin ikäluokassa (kuvio 1). Molemmissa ikäryhmissä raskauden keskeytykset lisääntyivät, mutta eivät synnytykset.

Viisitoistavuotiailla raskauksien insidenssi on vaihdellut 1990-luvulla 2,4:n ja 4,8:n välillä tuhatta ikäryhmän tyttöä kohti (taulukko 1). Alle 15-vuotiailla raskauksia on ollut keskimäärin vähemmän kuin yksi tuhatta tyttöä kohden vuodessa. Selvää kehityssuuntaa ei ole ollut havaittavissa, joskin molemmissa ryhmissä raskauksien määrä kasvoi viimeisen vuoden tai kahden aikana. Viisitoistavuotiaiden ja sitä nuorempien raskaudet päättyivät pääsääntöisesti keskeytykseen. Viime vuosina näissä ikäryhmissä on ollut yhteensä noin 15 synnytystä vuodessa.

Vanhan läänijaon mukaisessa aluetarkastelussa alle 20-vuotiaiden raskauksia oli vuonna 1997 eniten Lapin ja Pohjois-Karjalan läänien alueilla (26,9 ja 22,8/1 000), seuraavina olivat Turun ja Porin sekä Kuopion läänit (kuvio 2). Raskauksien insidenssi oli pienin Mikkelin ja Vaasan lääneissä (15,3 ja 16,7/1 000).

Raskaudenkeskeytyksiä tehtiin eniten Lapin ja Uudenmaan lääneissä (kuvio 2). Lapin läänissä nuorten aborttien insidenssin (16,6/1 000) ja koko 15-49-vuotiaan naisväestön aborttien insidenssin (11,2/1 000) välinen ero oli kuitenkin suurempi kuin missään muussa läänissä.

Läänikohtaiset muutokset 1990-luvulla on esitetty vuosien 1990-91, 1993-94 ja 1996-97 keskiarvoina kuviossa 3. Kaikissa lääneissä raskaudet vähenivät selvästi vuosien 1990-91 ja 1993-94 välillä, mutta tämän jälkeen vähenevä trendi jatkui vain Keski-Suomessa. Myös Uudellamaalla ja Hämeessä vuosien 1996-97 keskiarvo oli hivenen pienempi kuin vuosina 1993-94. Tarkastelujakson lopulla raskaudet lisääntyivät eniten Pohjois-Karjalan, Turun ja Porin sekä Mikkelin lääneissä.

Samoin kuin raskaudet, abortitkin vähenivät kaikissa lääneissä vuosikymmenen alussa, mutta vuosien 1993-94 ja 1997-97 välillä abortit lisääntyivät seitsemässä läänissä. Suurin kasvu oli Lapin läänissä, jossa vuosien 1996-97 insidenssi oli 29 % korkeampi kuin vuosina 1993-94. Aborttien väheneminen jatkui vain Keski-Suomen ja Hämeen lääneissä.

Aborttien lukumäärän suhde synnytysten lukumäärään nousi vuosien 1993-94 ja 1996-97 välillä useimmissa lääneissä (taulukko 2). Suurin muutos oli Lapin läänissä, jossa vuosina 1993-94 keskeytettiin 79 raskautta 100:aa synnytystä kohti, kun vuosina 1996-97 luku oli 128. Prosentteina ilmaistuna keskeytysten osuus raskauksista kasvoi 44 %:sta 56 %:iin (taulukko 2). Vuonna 1997 Lapin läänissä 62 % alkaneista nuorten raskauksista päättyi aborttiin, kun osuus oli ollut 47 % vuonna 1994.

POHDINTA

Hemmingin ja Gisslerin tuoreen tutkimuksen mukaan alkaneiden raskauksien määrät eivät ole viime vuosina lisääntyneet missään ikäryhmässä, kun tilastoja tarkastellaan 5-vuotisikäryhmittäin. Raskauksia on keskeytetty enemmän kuin aikaisempina vuosina, ja synnytysten määrä on vähentynyt. Tämä on antanut aiheen arvioida, että aborttimäärien kasvussa ei olisi kysymys niinkään raskauden ehkäisyn heikentymisestä kuin muutoksista synnytyshalukkuudessa (3).

Perheenperustamisiässä raskauden keskeytysten ja synnytysten trendeihin vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin raskauden ehkäisyn tekninen toteutuminen tai periaatteellinen halukkuus synnyttää. Halu perustaa perhe ja synnyttää lapsia voi olla hyvinkin suuri, mutta ulkoiset elämänolosuhteet (kuten työllisyys, lasten päivähoitomahdollisuudet, lapsiperheiden taloudellinen tuki yms.) rajoittavat mahdollisuuksia toiveiden toteuttamiseen. Nykyaikaiset ehkäisymenetelmät mahdollistavat perheen perustamisen siirtämisen sopivampaan ajankohtaan. Lasten hankkimisen vasta-aiheiden ehdottomuus tai suhteellisuus vaikuttanee perhesuunnitteluun jo ehkäisymenetelmän valintavaiheessa. Erityisen paljon nämä tekijät vaikuttavat päätöksentekoon silloin, jos raskaus onkin alkanut suunnittelematta ja tehdään päätöstä raskauden jatkamisesta tai sen keskeyttämisestä.

Vuonna 1997 19-vuotiaiden alkaneet raskaudet lisääntyivät edelliseen vuoteen verrattuina, kun suunta tätä ennen oli ollut vähenevä koko vuosikymmenen ajan. Myös raskauden keskeytykset lisääntyivät samanaikaisesti, mikä viittaa siihen, että raskauksista suuri osa oli ollut suunnittelemattomia. Erikoiseksi tilanteen tekee se, että vuotta nuoremmilla vastaavaa käännettä ei havaittu, vaan raskauksien määrä väheni edelleen lievästi. Seuraavien vuosien tilastot varmistavat, onko näiden kahden ikäluokan trendi pysyvämmin erisuuntainen. Suomessa ei ole olemassa sellaista tutkimustietoa, jonka pohjalta näitä trendejä voisi selittää. Juuri aikuisiän saavuttaneiden naisten lastenhankkimistoiveita tai toisaalta raskauden keskeytyksen päätöksentekoon vaikuttavia tekijöitä ei ole meillä tutkittu. Todennäköistä kuitenkin on, että työ- ja opiskelu-uran tulevaisuudennäkymillä on suuri vaikutus ratkaisuihin tässä elämänvaiheessa. On kuitenkin vaikea löytää eroja tässä suhteessa 19- ja 18-vuotiaiden elämäntilanteessa.

Tässä tutkimuksessa ilmeni käänne 16- ja 17-vuotiaiden raskaus- ja aborttitrendeissä vuodesta 1994 alkaen. Suomen oloissa perheen perustaminen ei yleensä kuulu suunnitelmiin alle 18 vuoden iässä, vaan raskaudet ovatkin liki poikkeuksetta suunnittelemattomia. Raskaudet päättyvät sitä useammin keskeytykseen, mitä nuorempi tyttö on kyseessä. Muutokset raskauden keskeytysten määrissä kuvastavat siten näissä ikäluokissa yksiselitteisemmin muutoksia joko sukupuolisessa aktiivisuudessa ja/tai raskauden ehkäisyn toteutumisessa. Tuore tutkimus suomalaisten nuorten seksuaalikäyttäytymisestä viittasi siihen, että yhdyntäaktiivisuudessa ei olisi 1990-luvulla sellaisia muutoksia, jotka selittäisivät nuorten aborttitrendien käänteen (4). Syitä muutokseen on siten haettava raskauden ehkäisykäytäntöjen heikkenemisestä.

Suomalaisten nuorten ehkäisytablettien käyttö vakiintui nykyiselle tasolle 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa (5). Ainoastaan 18-vuotiaiden ehkäisytablettien käyttö on hivenen vähentynyt viime vuosina. Ehkäisypillereiden käyttö kuvaa kuitenkin vain niiden nuorten ehkäisyaktiivisuutta, joiden sukupuolielämä on jo säännöllistä. Suurella joukolla nuorista ehkäisyn tarve on satunnaista ja heikommin ennakoitavaa, ja tämän nuorison osan ehkäisykäyttäytymisestä ei ole tutkimusten perusteella tarkkaa kuvaa. Kondomin ja jälkiehkäisyn käytöstä tarvittaisiin nykyistä yksityiskohtaisempaa tietoa. Kohtalaisen suuri joukko nuorista, noin 15 %, ei käytä ollenkaan ehkäisyä, kun asiaa on arvioitu kysymällä viimeisimmän yhdynnän ehkäisymenetelmiä (4).

1990-luvulla monet kuntien palvelujen muutokset ovat heikentäneet nuorten raskauden ehkäisyn toteutumisen edellytyksiä. Vuoden 1994 jälkeen seksuaaliopetus ei ole enää kuulunut pakollisena peruskoulujen opetusohjelmiin, ja monin paikoin tämä on johtanut seksuaaliopetuksen vähenemiseen tai jopa lopettamiseen (6,7). Kouluterveydenhuollolla on ollut tärkeä rooli etenkin terveydenhuollon ensikontaktina, mutta myös ehkäisypalvelujen tarjoajana silloin, kun sukupuoliasiat ovat tulleet nuorille ajankohtaisiksi. Kouluterveydenhoitajien tavoitettavuus kouluilla on kuitenkin vähentynyt sitä mukaa, kun kouluterveydenhuollon palveluja on leikattu (8). Erillisistä perhesuunnitteluneuvoloista ja nuorisoneuvoloista ollaan monin paikoin luopumassa. Työ ollaan siirtämässä osaksi väestövastuisen omalääkärin työtä muun toiminnan lomaan (9). Selvittämättä on, minkälainen vaikutus tällä on nuoriin asiakkaisiin ja heidän saamiinsa palveluihin. Englantilaisten tutkimusten mukaan nuoret eivät halua käyttää ehkäisyasioissa perhelääkärinsä palveluja, koska he pelkäävät, että samalla lääkärillä käyvät vanhemmat saavat tietää asiasta (10).

Myös ehkäisyvälineiden hankintahinta on korkea Suomessa. Esimerkiksi ehkäisytablettien hinta kohosi 30 % vuonna 1994 (11). Vaikka ehkäisytablettien käyttö ei nuorimmillakaan tytöillä ole vähentynyt hinnan nousun jälkeen, voi kysyä, kuinka paljon käyttö olisi lisääntynyt ilman sitä? Kuinka paljon tarvetta olisi tehokkaampaan ehkäisyyn, jota ei voida kustannusten vuoksi toteuttaa? Hinnan vaikutuksia nuorten ehkäisyvälinehankintoihin ei ole meillä tutkittu, mutta terveydenhoitajat kertovat, että korkea hinta on monille nuorille todellinen ongelma.

Nuorten alkoholinkäyttö on lisääntynyt Suomessa 1990-luvulla, ja tämä näkyy erityisesti tyttöjen alkoholinkäyttötavoissa (12). Humalahakuinen juominen on lisääntynyt erityisesti vuoden 1994 jälkeen. Suomessa ei ole tutkittu nuorten alkoholinkäytön ja seksuaalikäyttäytymisen yhteyksiä. Kansainvälisen kirjallisuuden perusteella on viitteitä siitä, että seksuaalinen riskikäyttäytyminen ja alkoholinkäyttö korreloisivat positiivisesti keskenään, mutta tutkimustulokset ovat ristiriitaisia (13,14). Suomessa humalajuominen on lisääntynyt erityisesti peruskouluikäisten tyttöjen keskuudessa. Eräs tämän tutkimuksen lohdullisia havaintoja oli se, että raskaudet eivät silti ole lisääntyneet viisitoistavuotiailla tai sitä nuoremmilla. Jatkossa on aiheellista tutkia lähemmin suomalaisten nuorten alkoholinkäytön ja seksuaalikäyttäytymisen välisiä yhteyksiä.

Alueellisen tarkastelun keskeisiä tuloksia tässä tutkimuksessa oli se, että nuorten aborttien alueelliset erot eivät ole kaventuneet, vaan pikemminkin kasvaneet. Vaikka Lapin läänissä raskauksien kokonaismäärä ei ole vuoden 1994 jälkeen kovin paljon kasvanut, on aborttiin päätyvien raskauksien osuus ja siten aborttien määräkin kasvanut jyrkästi viime vuosina. Aikaisemmin pohjoisen nuoret päätyivät raskauden sattuessa synnytykseen useammin kuin eteläisen Suomen nuoret (1). Nyt tilanne on kuitenkin muuttumassa, ja lähemmän tutkimisen arvoinen kysymys on se, mistä tämä kehitys johtuu. Onko asennoituminen aborttiin muuttunut? Onko abortista tullut korvike ehkäisymenetelmien käytölle alueella, jolla perinteisesti on suhtauduttu varauksellisesti tai jopa kielteisesti modernien ehkäisymenetelmien käyttöön? Vai ovatko pohjoisen nuorten elämisen näkymät muuttuneet niin vaikeiksi, että lapsen synnyttäminen nuorella iällä ei ole enää samalla tavoin mahdollista kuin se oli vielä vuosikymmenen alussa?