Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n tuoreessa raportissa todetaan ilmastonmuutoksen vaikutusten näkyvän maailmanlaajuisesti jo nyt monin tavoin niin fyysisessä kuin henkisessäkin terveydessä (1). Ilmastonmuutos ei siis ole jotain tulevaisuudessa tapahtuvaa vaan ilmiö, johon pitää reagoida nyt.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset terveyteen ovat Suomessa vähäisempiä kuin maailmalla keskimäärin, mutta jo nyt lääkärin vastaanotolla näkyy esimerkiksi helleaaltojen, liukastumistapaturmien ja puutiaisvälitteisten tautien yleistyminen.

Lääkärin on potilastyötä tehdessään syytä tiedostaa riskien muuttuminen. Useimmat ilmastonmuutokseen liittyvät terveysriskit eivät ole uusia, vain entistä merkittävämpiä (2). Helteeseen liittyvät riskit kasvavat helleaaltojen yleistyessä ja voimistuessa. Vesivälitteisten infektiosairauksien riskiä kasvattavat muutokset lämpötilassa ja sadannassa; samalla runsastuva sinilevä aiheuttaa ongelmia vesien virkistyskäytölle.

Vähitellen Suomeen saapuu myös uusia riskejä. Maastopalot ja niiden ilmaan tuottamat saasteet ovat maailmalla valtava ongelma, ja tulevaisuudessa vaara kasvaa Suomessakin. Rannikkovesissä uidessa uutena riskinä on vibrioosi, ja uusia puutiaisvälitteisiä tauteja kohtaamme todennäköisesti tulevaisuudessa myös.

Eläinvälitteisten tautien esiintymisalueet muuttuvat kovaa vauhtia, ja yhtenä syynä tähän on ilmastonmuutos. Tämä on syytä muistaa sairauksia diagnosoitaessa: esimerkiksi alueilla, joilla puutiaisaivotulehdusta ei ennen ole esiintynyt, sellainen saattaa nyt osua kohdalle.

Vanhaan tietoon ei voi luottaa myöskään silloin, kun vastaanotolle tulee ulkomailla matkaillut potilas. Euroopassa on 2000-luvulla havaittu kotoperäisiä denguekuume- ja chikungunya-tapauksia ja Länsi-Niilin virus leviää uusille alueille. Maailmalla leviävät lisäksi esimerkiksi malaria ja zikavirus.

Lyhyellä aikavälillä ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksiin vaikuttaa ennen kaikkea se, missä määrin muutokseen sopeudutaan. Sosiaali- ja terveyssektorilla tulee pystyä tuottamaan katkottomasti palveluja myös sään ääri-ilmiöiden, kuten tulvien ja myrskyjen, voimistuessa. Sopeutumisen tueksi on viime vuonna julkaistu sosiaali- ja terveysministeriön suunnitelma (3).

Lääkärit voivat edistää sopeutumista usein hyvin arkisin keinoin: ohjeistamalla potilaita riskien ehkäisyssä. Ohjeistusta tarvitaan myös työterveydessä, sillä joissakin ammateissa riskit ovat erityisen suuret.

Vastaanotolla voi muistuttaa esimerkiksi punkkisyyneistä ja jalkineiden liukuesteiden käytöstä. Valaistusta tehostamalla ja ajastamalla voidaan ehkäistä pimenevien talvien aiheuttamia kaamosoireita. Jo ennen kesää potilaita olisi syytä muistuttaa tavoista helteen riskien vähentämiseksi sekä tarkistaa lääkitys.

Kiireellisimpiä toimia on terveyden- ja sosiaalihuollon hellevarautumisen kehittäminen. Jo nykyisellään pitkittyneestä helleaallosta aiheutuu Suomessa useampia satoja ennenaikaisia kuolemia (4). Tähän vaikuttaat systemaattisen varautumisen ja sisätilojen viilennysmahdollisuuksien puute.

Lääkärien vastuuta korostaa se, että terveydenhuollon toimintayksiköissä ja kotihoidossa on suuri määrä kuumuuden haitoille erityisen herkkiä ikäihmisiä ja kroonisesti sairaita. Tämä näkyy helleaaltojen aikana merkittävänä kuolleisuuden kasvuna myös sairaaloiden ja terveyskeskusten vuodeosastoilla – erityisen haavoittuvia ovat pitkäaikaispotilaat.