Metformiini ei haittaa sikiön eikä vastasyntyneen kehitystä

Eri vaikeusasteista munasarjojen monirakkulatautia (PCOS) esiintyy 5-20 %:lla hedelmällisessä iässä olevista naisista. Syndroomaan liittyy oligo-amenorrea, hyperandrogensimi, monirakkulaiset munasarjat, insuliiniresistenssi ja taipumus aikuisiän diabetekseen. Se on yleinen lapsettomuuden syy. Metformiinihoidon on todettu korjaavan näitä häiriöitä ja palauttavan yli puolelle näistä naisista ovulaation ja hedelmällisyyden. Metformiinia ei ole pidetty teratogeenisena, mutta sen vaikutuksia sikiöön ja syntymän jälkeiseen kehitykseen ei ole kunnolla tutkittu. Tutkimuksessa, jossa verrattiin metformiinia saaneiden PCOS-naisten raskauksien kulkua terveisiin kontrollipotilaisiin, ei havaittu eroja ennenaikaisuudessa, epämuodostumissa, pre-eklampsiassa eikä perinataalisissa hoitotuloksissa. Tyttöjen syntymäpaino ja -pituus olivat PCOS-ryhmässä kontrolleja pienemmät. Kuitenkaan lasten myöhemmässä kasvussa ja kehityksessä ei eroja ryhmien välillä enää havaittu. Metformiini näytti vähentävän PCOS-ryhmässä raskausdiabeteksen esiintymistä. Hoitoa kannattaa jatkaa koko raskauden ajan. Metformiinilla saattaa olla käyttöä myös raskausdiabeteksen hoidossa.

Pertti Kirkinen

Karjanhoito suojaa atooppiselta astmalta, mutta altistaa nonatooppiselle

Viime vuosina on taitettu peistä siitä, onko liian puhdas elinympäristö varsinkin lapsena altistamassa allergisille sairauksille. Aikuisista tutkimustietoa on käytössä vähemmän. Norjassa tehtiin vuonna 1991 laaja maanviljelijöiden (n = 8 482) terveystutkimus, jonka 1 614 farmaria käsittävästä osasta nyt julkaistiin tietoa. Astmaa esiintyi aiemmin lääkärin toteamana 3,7 %:lla ja ajankohtaisesti tutkimuksen aikana 2,7 %:lla. Atopian esiintyvyys oli 14 %, mutta 80 % astmaatikoista on nonatooppisia. Astma oli tavallisempaa karjaa ja sikoja hoitavilla, pelkästään nonatooppiseksi luokiteltu astma mm. sikafarmareilla. Altistuminen endotoksiineille, sieni-itiöille ja ammoniakille oli positiivisessa yhteydessä nonatooppiseen ja kielteisessä eli ikään kuin suojaavassa yhteydessä atooppiseen astmaan.

Hannu Puolijoki

Menopausiin liittyy ohimenevää masentuneisuutta

Masennuksen ja menopaussin välistä yhteyttä käsittelevien poikkileikkaustutkimusten tulokset ovat antaneet hyvinkin vastakkaisia tuloksia. Amerikkalaisessa prospektiivisessa tutkimuksessa seurattiin 4 vuoden ajan 34-47-vuotiaita, säännöllisesti menstruoivia naisia, ja arvioitiin heidän masennusoireensa ja kliininen masennuksensa. Menopaussin eri vaiheet luokiteltiin seuraavasti: premenopaussi (säännöllinen menstruaatiosykli 22-35 päivää), varhainen siirtymävaihe (vähintään 7 päivän muutos naisen normaalista syklistä), myöhäinen siirtymävaihe (3-11 kuukauden amenorrea) ja postmenopaussi (vähintään 12 kuukauden amenorrea). Senkin jälkeen, kun masennusoireiden riskiä lisäävien muiden tekijöiden (rotu [värillinen], depressiohistoria, premenstruaatio-oireet, unihäiriöt, työttömyys) vaikutus oli otettu huomioon, masennusoireet nousivat merkitsevästi, kun naiset siirtyivät premenopaussista menopaussivaiheeseen (sekä varhainen että myöhäinen siirtymävaihe) mutta laskivat taas postmenopaussivaiheessa. Kliinisen depression osalta vastaavaa menopaussin aikaista nousua ei havaittu, koska masennustapausten määrät jäivät pieniksi. Masennusoireet laskivat eniten naisilla, joiden follikkelia stimuloiva hormoni kohosi nopeasti.

Raimo K.R. Salokangas

Lyhyesti: Flutikasonila ja montelukastilla vaikutusta bronkusten verenkiertoon

Astmassa on havaittu lisääntynyttä ilmateiden verenvirtausta. Amerikkalaiset tutkivat 12 astmapotilaalla kaksoissokeasti, eroavatko kahden viikon hoitojaksona käytetyt montelukasti (10 mg x 1 / pv, suun kautta), flutikasoni (440 myyg/pv inhalaationa; vastaa Suomessa 500 myyg) tai näiden kombinaatio vaikutuksiltaan tämän parametrin suhteen. Eroja ei saatu, mutta kaikki vaihtoehdot laskivat lähtötasosta virtausta, eikä kombinaatiokaan ollut jompaakumpaa parempi. Vasteet myös näyttivät poistuvan kahdessa viikossa. Tutkijoiden mukaan verenvirtausta voidaan pitää astmaan liittyvän inflammaation markkerina.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: COPD:ssa myös nenän limakalvojen neutrofiiliylimäärää

Italialaiset ottivat nenän limakalvojen ja keuhkoputkien biopsianäytteet 7 tupakoijalta, joilla ei ollut keuhkoahtaumatautia (COPD), 14 tupakoivalta COPD:tä sairastavalta sekä 7 verrokilta. Tupakoivilla oli levyepiteelimetaplasiaa molemmissa ilmateiden kohteissa, eosinofiileja esiintyi enemmän tupakoivilla ilman COPD:tä, mutta neutrofiilien määrä taas oli tupakoivilla COPD-potilailla suurempi sekä nenän että keuhkoputkien näytteissä. Tupakointi yhdistyi CD8 T-lymfosyytteihin limakalvoilla. Keuhkoahtaumaa esiintyy siis nenässäkin...

Hannu Puolijoki

D-dimeeripitoisuus syvän laskimotukoksen tai keuhkoembolian diagnostiikassa

D-dimeerimääritystä käytetään yleisesti syvän laskimotukoksen tai keuhkoembolian poissulkemiseen, sillä niiden tautitilojen yhteydessä D-dimeeripitoisuuden on osoitettu olevan selvästi suurentunut. Normaali tulos poissulkee syvän laskimotukoksen noin 90-95 %:n todennäköisyydellä.

Kari Punnonen - Karri Penttilä - Sari Väisänen, Sakari Eskelinen - Tiina Koivunen - Kirsi Kärkkäinen

Influenssarokotus lääketieteellisille riskiryhmille ja kaikille 65 vuotta täyttäneille Kansanterveyslaitoksen influenssarokotussuositus syksyllä 2004

Ikäperusteisten influenssarokotusten kattavuus kasvaa vähitellen, mutta on vielä melko kaukana tavoitteesta. Maksutonta rokotusta tarjotaan ensi syksynä kaikille 65-vuotiaille ja sitä vanhemmille sekä lääketieteellisiin riskiryhmiin kuuluville alle 65-vuotiaille.

Tapani Hovi - Tapani Kuronen - Ville Postila - Satu Rapola - Terhi Kilpi Ja Kansanterveyslaitoksen Rokotussuositustyöryhmä

Kohti näyttöön perustuvaa kansallista terveydenhuoltoa

Näytöstä (evidence) on tullut iskusana, jonka merkitys tahtoo tavallisesti rajoittua kliinisiin, prospektiivisiin, satunnaistettuihin ja kontrolloituihin tieteellisiin tutkimuksiin sekä niiden metodologiaa ja tuloksia yhdistelemällä rakennettuihin meta-analyyseihin. Terveydenhuollossa ja siihen sisältyvässä sairaanhoidossa on paljon muutakin luotettavaa näyttöä: vuosisataisia empiirisiä havaintoja ja kokemuksia, epidemiologiaa sekä pitkäjänteistä tilasto- ja rekisteritietoa. Kaikkia olemassa olevia tietovarantoja ja analyysikeinoja ei ehkä vain osata yhdistellä eikä hyödyntää. Yhdistelyssä on toki vaaransakin: saadaan esiin tilastollisia riippuvuuksia, joilla ei ole mitään tekemistä tosielämän kanssa.

Mauno Konttinen

Lyhyesti: COPD:ssa inhalaatiosteroidit lisännevät murtumavaaraa

Lukuisia tutkimuksia on viime vuosina ilmestynyt siitä, lisäävätkö inhalaatiosteroidit murtumien esiintymistä. Nyt selvitettiin asiaa 40 157 COPD-potilaan otoksessa USA:ssa. Heistä 1 708:lla oli muu kuin nikamamurtuma, ja tälle ryhmälle valittiin 6 817 verrokkia; keski-ikä 63 vuotta, miehiä 94 %. Inhalaatiosteroidien käyttö kartoitettiin ja muunnettiin beklometasoniannoksiksi. Ajankohtainen suuriannoksinen käyttö (> 700 myyg/pv) oli yhteydessä kohonneeseen murtumavaaraan (OR = 1,68, 95 %:n luottamusväli 1,10-2,57) . Havaintoon sisältynee paljon virhemahdollisuuksia mm. muiden sairauksien osalta, mutta tutkimus tuo taas lisävaloa ongelmaan ja painottaa sairauden hoidon kannalta pienimmän tarpeellisen annoksen määräämistä.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Astman pahenemisvaihe ja T-solujen määrän lisääntyminen

Yhdysvalloissa osoitettiin, että inhalaatiosteroidin lopettamisen jälkeen seuraavassa astman pahenemisvaiheessa tapahtuu nimenomaan T-solujen (sekä CD4+ että CD8+) houkuttelua ilmateiden limakalvoille. Kohteena oli 25 keskivaikeaa astmaa sairastavaa, joita hoidettiin flutikasonilla (inhaloiden 1 760 myyg/pv) sekä tarvittaessa otettavalla salbutamolilla 30 päivän ajan. Havainto kuvastanee nimenomaan esim. virusinfektioon eikä niinkään allergeeniin liittyvää tulehduksellista vastetta pahenemisvaiheessa, sillä eosinofiilien määrän kasvua havaittiin bronkusbiopsioissa flutikasonin lopettamisen jälkeen myös niillä, joille ei tullut sairauden pahenemisvaihetta.

Hannu Puolijoki

Mikä suun limakalvon muutos on tappava?

Suun limakalvon leukoplakiaan liittyy syöpävaara. Koska vain osa leukoplakioista etenee okasolusyöväksi, molekyylitason ennusmerkin löytäminen olisi tarpeen, jotta huolellinen potilasseuranta pystyttäisiin kohdistamaan täsmennetysti. Norjalainen tutkijaryhmä on aiemmin osoittanut, että aneuploidia (kromosomiluvun poikkeavuus peruskromosomiston kerrannaisluvusta) dysplastisessa leukoplakiassa on merkittävä riskitekijä muutoksen etenemiselle syöväksi. Potilaan tupakointi oli toinen leukoplakiaa pahanlaatuiseksi ohjaava tekijä.

Leena Koulu

Varhaiset infektiot eivät suojaakaan allergialta?

Allergioiden lisääntymisen syyt ovat epäselvät. Erot allergiatautien yleisyydessä länsimaiden ja kehitysmaiden välillä ovat antaneet uskottavuutta ns. hygieniahypoteesille. Sen mukaan vähentyneet infektiot ja entistä vähäisempi mikrobikokemus altistaisivat myöhemmälle allergialle. Imeväisiän infektioiden on mm. todettu suojaavan allergioilta, vaikkakaan ei kaikissa tutkimuksissa.

Heikki Arvilommi

Uusi teoria synnytyksen käynnistymisestä

Vaikka useita synnytystapahtumaan osallisia biokemiallisia tapahtumia on tunnistettu, varsinaista synnytyksen käynnistymissyytä ei tunneta. Hiirellä tehdyissä kokeissa havaittiin sikiön keuhkoista erittyvän pinta-aktiivisen proteiinin, surfaktantti-proteiini A:n (SP-A) osallistuvan varsin keskeisesti synnytyksen käynnistymiseen. Keuhkot alkavat erittää tätä proteiinia lapsiveteen raskauden viimeisen kolmanneksen aikana, ja sen määrä lisääntyy raskauden loppua kohden. Tämä proteiini stimuloi makrofageja tuottamaan kohtulihaksen supistustoimintaa käynnistäviä välittäjäaineita. Eläinkokeissa ennenaikainen synnytys käynnistyi 6-24 tunnin kuluessa siitä, kun lapsiveteen ruiskutettiin SP-A:ta. Vastaavasti lapsiveteen annosteltu SP-A-vasta-aine viivytti synnytystä yli 24 tuntia. Tutkijoiden mielestä on ilmeistä, että raskauden lopulla sikiön keuhkojen tuottama SP-A aktivoi sikiön makrofageja, jotka siirtyvät lapsivedestä kohtulihakseen ja alkavat tuottaa lihassupistuksia aiheuttavia välittäjäaineita. Kliinisiä, ihmisellä tehtyjä kokeita kaivataan sen vahvistamiseksi, pitääkö tämä havainto paikkansa, ja voidaanko kyseistä proteiinia käyttää synnytyksen käynnistämiseksi tai sen vasta-ainetta ennenaikaisen synnytyksen ehkäisyyn.

Pertti Kirkinen

Lyhyesti: Primaarisen amyloidoosin parempi hoito

Primaarinen amyloidoosi on onneksi harvinainen tauti. Se etenee vääjäämättä ja tappaa muutamassa vuodessa diagnoosin jälkeen. Retrospektiivisessä tutkimuksessa verrattiin 63:a kantasolusiirrolla hoidettua potilasta 63:een muilla tavoin hoidettuihin. Ryhmät olivat vertailukelpoisia mm. sukupuolijakauman, iän, ejektiofraktion, perifeerisen neuropatian, sydämen kammioväliseinämän paksuuden ja munuaistoiminnan suhteen. Sen sijaan siirtoryhmässä oli vähemmän potilaita, joiden ejektiofraktio oli alle 50 %. Siirtoryhmässä vuoden eloonjäämisosuus oli 89 %, vertailuryhmässä 71 %. Vastaavat osuudet kahden vuoden kohdalla olivat 81 % ja 55 % ja neljän vuoden kohdalla 71 % ja 41 %. Tulos viittaa siihen, että jos vain voidaan, on syytä hoitaa primaaria amyloidoosia sairastavat potilaat intensiivisesti, kantasolusiirrolla tuettuna.

Robert Paul

Lyhyesti: Aamusyljen kortisoli uupuneisuuden indikaattori

Yhä enemmän on tullut näyttöä siitä, että kortisolin eritykseen liittyvän hormonaalisen akselin (hypotalamus-aivolisäke-lisämunuainen) toiminta on uupuneisuussyndroomassa häiriintynyt. Unesta herääminen toimii stressitilanteena, jonka yhteydessä mitattu syljen kortisolipitoisuus kuvaa hormoniakselin kykyä reagoida stressille. Uupuneita ja terveitä koskeneessa tutkimuksessa todettiinkin, että uupuneisuussyndroomasta kärsivien kortisolitasot jäivät heräämisen jälkeen selvästi alhaisemmiksi kuin terveillä verrokeilla. Näyttääkin yhä varmemmalta, että uupuneisuussyndroomasta kärsivien heikentynyt kyky reagoida stressiin johtuu hypotalamus-aivolisäke-lisämunuainen-akselin häiriöstä. Häiriön vaikeusastetta voidaan varsin luotettavasti mitata määrittämällä aamusyljen kortisolipitoisuus.

Raimo Kr Salokangas

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030