Atsasitidiini suuririskisen myelodysplastisen oireyhtymän hoidossa
HALO-suositus: SLL112011-927.pdf
- Suuririskistä myelodysplastista oireyhtymää (MDS) sairastavien potilaiden keskimääräinen elinaika on noin vuosi. Osa potilaista saa hoidoksi solunsalpaajia, mutta valtaosaa hoidetaan ainoastaan oireenmukaisilla tukihoidoilla.
- DNA:n metylaatioon vaikuttavan atsasitidiinin on todettu hidastavan MDS:n etenemistä, vaikkakaan se ei kykene parantamaan sairautta. Järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen avulla selvitettiin atsasitidiinihoidon tehoa ja turvallisuutta MDS-potilailla.
- Atsasitidiinihoito pidensi elinaikaa 6-9,6 kuukaudella. Noin puolet potilaista hyötyi hoidosta, ja tavallisin hoitovaste oli verisoluarvojen korjaantuminen ja verensiirtotarpeen väheneminen. Myös elämänlaatu parani, joskin sen arvio perustui sokkouttamattomaan tutkimusasetelmaan. Hoito oli hyvin siedetty ja turvallinen. Haittavaikutusten vuoksi keskeyttäneitä oli alle viisi prosenttia.
- Tukihoitoon verrattuna atsasitidiini aiheuttaa merkittäviä uusia kustannuksia, mutta intensiiviseen solunsalpaajahoitoon verrattuna kustannukset lisääntyvät vain kohtuullisesti. Hoito voidaan toteuttaa päiväsairaalassa tai poliklinikalla, mikä säästää osastopaikkoja ja mahdollisesti parantaa potilaan elämänlaatua.
Myelodysplastiset oireyhtymät (MDS) ovat pahanlaatuisia veritauteja, joille on tyypillistä vähitellen heikentyvä verisolutuotanto ja siitä johtuvat matalat verisoluarvot. Kolmasosalla tauti etenee akuutiksi myelooiseksi leukemiaksi (AML). Taudin epäily herää oireiden tai poikkeavan…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
