- Suomessa on yhä enemmän B-hepatiitin kantajia. Valtaosalla heistä on immunologinen toleranssi ja he ovat saaneet infektion lapsuudessaan. Immunotoleranssiin liittyy suuri viruspitoisuus ja huomattava tartuttavuus.

- Hepatiitti-B:n vakavien komplikaatioitten riski, kuten maksasyövän kehittyminen, korreloi suoraan HBV-DNA-pitoisuuteen. Transaminaasipitoisuuksien ei ole osoitettu ennustavan taudin etenemistä tai komplikaatioita.

- B-hepatiitin hoidosta on julkaistu viime vuosina useita hoitosuosituksia. Hoidon aiheet ovat merkittävästi muuttuneet ja perustuvat pitkälle viruspitoisuuksiin aiemmin käytettyjen transaminaasipitoisuuksien sijasta. Lisäksi B-hepatiitin hoitoon on tullut uusia lääkkeitä ja hoitolinjat ovat täsmentyneet.

- Kroonisesti aktiivisen B-hepatiitin ensilinjan hoitona käytetään interferonia, koska siihen ei kehity resistenssiä ja hoidon kesto on rajattu. Lääkehoito nukleosidianalogeilla sen sijaan kestää vuosia, ja sen tarkoituksena on pitää viruspitoisuudet pieninä kirroosin ja sen komplikaatioitten ehkäisemiseksi.

- Kaikille HBV-DNA-positiivisille potilaille tulee laatia seuranta- tai hoitosuunnitelma näiden potilaiden antiviraaliseen hoitoon perehtyneessä yksikössä.