Dissosiaatio on vaikeasti ymmärrettävä psyykkinen ilmiö, joka patologisena saa aikaan tietoisuuden, muistin ja havaintojen joskus dramaattisiakin vääristymiä. Käsite on ollut käytössä 1800-luvulta alkaen, mutta dissosiaatiohäiriöitä diagnosoitiin vähän 1980-luvulle asti, jolloin ne tulivat mukaan DSM-III-tautiluokitukseen. Sen jälkeen niitä on julkaistu erityisen paljon Yhdysvalloissa, jossa myös diagnostiikan perusteista on virinnyt kiihkeä keskustelu. Muualla maailmassa asiaan on suhtauduttu pidättyväisemmin. Suomessa dissosiatiivisiin häiriöihin on kiinnitetty niukasti huomiota, ja suurimmalle osalle lääkäreistä ja psykologeista ilmiö on täällä tuiki tuntematon. Dissosiatiivinen identiteettihäiriö on näistä häiriöistä vaikein ja kiistanalaisin. Sen erotusdiagnostiikassa tulevat kyseeseen toksiset tilat, psykoosit, temporaaliepilepsia, muut dissosiatiiviset häiriöt, unissakävely ja uskonnolliset hurmostilat.