Dysleksian biologinen tausta
Dysleksia eli lukihäiriö on erityinen oppimishäiriö, joka on tunnettu 1800-luvulta alkaen. Sen suureksi osaksi perinnöllinen tausta on osoitettu perhe- ja kaksostutkimuksin.
Geenikartoitusmenetelmin on viimeksi kuluneen vuosikymmenen kuluessa tunnistettu jo useita dysleksian alttiusgeenejä, mutta ne eivät yhdessäkään vielä selitä kuin murto-osan dysleksian perinnöllisyydestä. Ensimmäisten geenien tunnistaminen on kuitenkin käynnistänyt dysleksian molekyylineurologisen ja neurobiologisen tutkimuksen.
Ainakin kolme geeniä säätelee alkionkehityksen aikaista hermosolujen vaellusta aivokuorelle ja yksi geeni aksoniyhteyksien muodostumista aivopuoliskojen välillä.
On odotettavissa, että jo lähivuosina saamme alustavan kuvan tämän ihmiselle lajityypillisen kyvyn häiriöistä ja kehityksestä.
Jo varhaisimmat kuvaukset dysleksiasta sisälsivät rajauksen, joka on tärkeä osa dysleksian määritelmää: kyse ei ole yleisestä suoritustason laskusta vaan kohdentuneesta lukemisen ja kirjoittamisen oppimisen erityisvaikeudesta (1). Juuri tämä tekee dysleksiasta erityisen mielenkiintoisen…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.



