Hapen osuus hengityksen säätelyssä
Happi on ihmiselle elintärkeä, mutta sen osuus hengityksen säätelyssä on yllättävän rajallinen. Käytännössä hapenpuutetilanteessakin voimakkaampia ovat hiilidioksidiin liittyvät reaktiot. Tärkein veren happipitoisuutta tunnistava elin on kaulavaltimon haarautumiskohdassa sijaitseva glomus caroticum, josta ensimmäiset väitöskirjatutkimukset julkaistiin jo 1700-luvulla.
Hapen osuutta hengityksen ja verenkierron säätelyyn ryhdyttiin tutkimaan varsin pian itse happialkuaineen keksimisen jälkeen. Tärkeintä oli löytää elin, joka voisi tunnistaa hapen määrän verenkierrossa. Saksassa julkaistiinkin jo vuosina 1743, 1744 ja 1751 kolme väitöskirjaa (1), joissa kuvattiin…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
