HIV ja endokriiniset ongelmat
HIV-potilaiden endokriinisten ongelmien kirjo on vaihtunut taudin muututtua kuolemaan johtavasta immuunivajeesta krooniseksi sairaudeksi.
Nykyään suurin osa HIV-potilaiden endokriinisista ongelmista diagnosoidaan ja hoidetaan samalla lailla kuin muidenkin potilaiden.
Krooninen infektio ja HIV-lääkitys lisäävät osteoporoosin ja murtumien riskiä. Myös metaboliset haitat ja miesten hypogonadismi ovat yleisiä.
HIV-lääkkeiden merkittävät yhteisvaikutukset on muistettava myös endokriinisia sairauksia hoidettaessa. Yhteisvaikutuksia voi ilmaantua esimerkiksi glukokortikoidien, tyroksiinin, kalsiumvalmisteiden ja statiinien kanssa.
Yhdistelmähoitojen käyttöönotto 1990-luvun puolivälissä mullisti HIV-infektion ennusteen. Siihen saakka potilaiden keskimääräinen elinikä tartunnasta kuolemaan oli 10–12 vuotta ja endokriinisista ongelmista suurin osa johtui joko itse viruksesta, etenevästä immuunivajeesta tai siihen liittyneistä…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
