Kehitysvammaisten henkilöiden aggressiivisuus ja itsensä vahingoittaminen
Tärkein tieto
Kehitysvammaisten henkilöiden aggressiivisuus ja itsensä vahingoittaminen on merkittävä hoidollinen ongelma.
Itsensä vahingoittaminen on tavallisinta vaikeasti kehitysvammaisilla ja autistisilla henkilöillä sekä tietyissä oireyhtymissä.
Aggressiivisuus ja itsensä vahingoittaminen voivat johtua monenlaisista syistä, kuten ahdistavasta tai vaativasta sosiaalisesta tilanteesta, somaattisesta sairaudesta, mielenterveyshäiriöstä tai kommunikaation rajoittuneisuudesta.
Analysoimalla ongelmakäyttäytymiseen liittyviä tekijöitä voidaan luoda oletus käyttäytymistä aiheuttavista ja ylläpitävistä tekijöistä. Tämän pohjalta potilaalle tarjotaan tarkoituksenmukaisempi keino päästä samaan tavoitteeseen.
Eniten tutkimusnäyttöä kehitysvammaisten ja autististen lasten aggressiivisuuden ja itsensä vahingoittamisen hoidossa on risperidonin, haloperidolin, litiumin ja metyylifenidaatin tehosta.
Aggressiivisuudella tarkoitetaan toiseen henkilöön tai ympäristöön kohdistuvaa tahallista vahingoittamista tai häiritsemistä. Aggressiiviseen toimintaan liittyy vihamielisiä ajatuksia ja tunnetiloja sekä autonomisen hermoston säätelemiä elimistön fysiologisia muutoksia, kuten adrenaliinin ja…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
