Kouluikäisten lasten uniongelmat ovat yleisiä. Niillä voi olla merkitystä lapsen kehitykseen, vaikka unihäiriön diagnostiset kriteerit eivät täyttyisikään.

Uniongelmat kestävät yleensä pitkään. Niiden taustalla voi olla sekä biologisia että ympäristöön liittyviä tekijöitä.

Lasten unta voidaan suurissakin väestötutkimuksissa tutkia kiihtyvyysanturilla (aktigrafilla), joka antaa tarkempaa tietoa unen pituudesta ja tehokkuudesta kuin kyselyt tai haastattelut.

Kyselyillä saadaan taas tietoa unihäiriöiden oireista, silloin kun ei ole mahdollista käyttää polysomnografiaa.

Toistaiseksi on vielä hyvin vähän tietoa siitä, miksi osa tavallisesti kehittyvistä, terveistä lapsista nukkuu vähemmän ja/tai huonommin kuin ikätoverinsa. Unen määrällä ja laadulla on yhteyksiä terveidenkin lasten kognitiiviseen kehitykseen, psyykkiseen hyvinvointiin, päiväaikaiseen ­liikunta-aktiivisuuteen ja stressinsäätelyjärjestelmien toimintaan.