Masennus oireyhtymänä tai mielenterveyden häiriönä on pohjimmiltaan samanlainen lapsilla kuin aikuisilla. Keskeisinä oireina ovat mielialan lasku sekä mielenkiinnon ja mielihyvän menetys. Lapsen mahdollisuus ja tapa eritellä ja ilmaista tunnetilojaan ja tarpeitaan kuitenkin vaihtelee iästä, kehitysasteesta sekä vuorovaikutuksellisista ja kognitiivisista taidoista riippuen. Lapsen masennus ilmenee kullekin ikäkaudelle tyypillisin oirein, joiden selville saamiseksi olisi osattava keskustella lapsen kanssa hänen kehitystasoonsa sopivin sanoin. Masentuneilta lapsilta on muistettava - ja uskallettava - kysyä myös itsetuhoisista ajatuksista ja teoista. Masennuksen nonverbaalisia oireita voidaan arvioida tarkkailemalla lapsen olemusta ja käyttäytymistä eri tilanteissa, erityisesti vanhempien seurassa. Niin masennuksen arvioinnissa kuin hoitoa suunniteltaessakin yhteistyö vanhempien kanssa on ensiarvoisen tärkeää.