Lapsettomuuden ensivaiheen tutkimukset selvittävät pysyvää hedelmättömyyttä ja heikentynyttä lisääntymiskykyä
- Lapsettomuuden diagnostiikan tavoitteena on selvittää, onko kyseessä steriliteetti eli pysyvä hedelmättömyys vai subfertiliteetti eli heikentynyt lisääntymiskyky. Lapsettomuuden perustutkimukset tehdään viimeistään, kun raskautta on yritetty vuosi tuloksetta.
- Ensivaiheen tutkimukset voidaan tehdä perusterveydenhuollon puolella. Huolellinen anamneesi luo pohjan diagnostiikalle.
- Kliinisellä tutkimuksella selvitetään yleistä terveydentilaa, jota anemian poissulku täydentää. Lisäksi on tärkeää tutkia, tapahtuuko ovulaatio, muodostuuko hedelmöityskykyisiä siittiöitä ja onko raskaudelle anatomista estettä.
- Gynekologinen kaikututkimus ja munatorvien avoimuuden selvittäminen vaativat erityisosaamista tekijältä, joten niiden suorittaminen kuuluu asiaan perehtyneille erikoislääkärille. Siemennestetutkimukset keskitetään spermalaboratorioihin. Jatkoselvittelyt, kuten hysteroskopia ja laparoskopia, tehdään pääsääntöisesti sairaaloissa.
Kliinisessä työssä lapsettomuudella eli infertiliteetillä tarkoitetaan tilannetta, jossa raskaus ei ole alkanut vähintään vuoden kestäneen säännöllisen sukupuolielämän jälkeen. Vaikka tahattoman lapsettomuuden oletetaan yleistyneen, ei sen yleisyyttä Suomessa tiedetä tarkasti (1). Väestötutkimusten…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
